23 luku

Tyyron hävitys ja elpyminen.

1. Ennustus Tyyrosta. Valittakaa, te Tarsiin-laivat, sillä se on hävitetty talottomaksi, käymättömäksi; kittiläisten maasta he saivat tämän tiedon.

1. Tämä on Tyron kuorma: valittakaat, te haahdet merellä; sillä se on kukistettu, niin ettei siellä ole yhtään huonetta, eikä sinne mene kenkään; Kittimin maasta pitää heidän sen äkkäämän.

1. TÄmä on Tyrin cuorma: surcutelcat teitän te hahdet merellä: sillä se on cukistettu nijn ettei siellä ole yhtän huonetta eikä sinne mene kengän.

2. Mykistykää, te rantamaan asukkaat! Siidonin kauppamiehet, merenkulkijat, täyttivät sinut.

2. Olkaat ääneti, te luotoin asuvaiset: Zidonin kauppamiehet, jotka merellä vaelsivat, täyttivät sinun.

2. Chittimin maasta pitä heidän sen äckämän. Luotoin asuwaiset owat yhdesä cohden Zidonin cauppamiehet jotca merelle läxit täytit sinun.

3. Ja suuria vesiä kulki Siihorin siemen, Niilivirran vilja; se oli Tyyron sato, ja siitä tuli kansojen kauppatavara.

3. Ja kaikkinainen hedelmä, joka Sihorin tykönä kasvaa, ja jyvät virran tykönä vietiin sinne veden ylitse; ja on pakanain kaupaksi tullut.

3. Ja caickinainen hedelmä joca Zihorin tykönä caswa ja jywät wirran tykönä wietin sinne suuren weden ylidzen ja olet pacanain tuexi tullut.

4. Häpeä, Siidon, sillä näin sanoo meri, meren linnoitus: En ole kivuissa ollut, en ole synnyttänyt, en nuorukaisia kasvattanut, en neitoja vartuttanut.

4. Sinä mahdat kyllä hämmästyä, Zidon; sillä meri lausuu ja vahvin meren tykönä sanoo: en minä ole silleen raskas, en minä synnytä, enkä myös kasvata yhtään nuorukaista, enkä ruoki neitsyttä.

4. Sinä mahdat kyllä hämmästyä Zidon: sillä meri ja wahwin meren tykönä sano: en minä ole sillen rascas en minä synnytä engä myös caswata yhtän nuorucaista ja ruoki jotacuta neidzyttä.

5. Kun tämä kuullaan Egyptissä, niin vavistaan Tyyron kuulumisia.

5. Niinkuin kuultaissa Egyptistä hämmästyttiin, niin pitää myös hämmästyttämän, koska Tyrosta kuullaan.

5. Nijncuin cuultais Egyptist hämmästyttin nijn pitä myös hämmästyttämän cosca Tyruxest cuullan.

6. Menkää Tarsiiseen; valittakaa, te rantamaan asukkaat.

6. Menkäät merille, valittakaat, jotka luodoissa asutte.

6. Mengät merille walittacat jotca luodoisa asutte. Eikö tämä ole teidän ilocaupungin joca kersca idzens wahwudestans?

7. Onko tämä teidän remuava kaupunkinne, jonka alku on hamasta muinaisajasta, jonka jalat kuljettivat sen kauas muukalaisena asumaan?

7. Eikö tämä ole teidän ilokaupunkinne, joka kerskaa itsiänsä vanhuudestansa? Hänen jalkansa pitää viemän hänen pitkän matkan taa vaeltamaan.

7. Hänen jalcans pitä wiemän hänen pitkän matcan taa waeldaman.

8. Kuka on tämän päättänyt Tyyron osalle, kruunujen jakelijan, jonka kauppamiehet olivat ruhtinaita, kauppiaat maanmainioita?

8. Kuka olis sitä ajatellut, että kruunatulle Tyrolle piti niin käymän? että sen kauppamiehet ovat pääruhtinaat, ja sen kauppiaat ylimmäiset maassa?

8. Cuca olis sitä ajatellut että sille cruunatulle Tyruxelle piti nijn käymän? että sen cauppamiehet owat pääruhtinat ja sen cauppiat ylimmäiset maasa?

9. Herra Sebaot on sen päättänyt, häväistäkseen kaiken koreuden korskan, saattaakseen kaikki maanmainiot halveksituiksi.

9. Herra Zebaot on sen niin ajatellut, että hän kaiki hänen kaunistuksensa prameuden heikoksi tekis; ja tekis ylönkatsotuksi kaikki kuuluisat maassa.

9. HERra Zebaoth on sen nijn ajatellut että hän caicki hänen caunistuxens heicoxi tekis sijnä iloisesa Caupungisa ja tekis ylöncadzotuxi caicki cuuluisat maasa.

10. Tulvi yli maasi, tytär Tarsis, niinkuin Niilivirta; ei ole patoa enää.

10. Vaella maas lävitse niinkuin virta, sinä Tarsiksen tytär; ei siellä ole enään yhtään vyötä.

10. Waella sinun maas läpidzen nijncuin wirta sinä meren tytär ei siellä ole enä yhtän wyötä.

11. Hän on ojentanut kätensä meren yli, järkyttänyt valtakunnat. Herra on antanut käskyn Kanaania vastaan, että sen linnoitukset hävitettäköön.

11. Hän kokottaa kätensä meren päälle, ja peljättää valtakunnat; Herra käski Kananin hävittämään sen linnat,

11. Hän cocotta kätens meren päälle ja peljättä waldacunnat HERra käske Canaast häwittä woimalliset ja sano:

12. Hän sanoo: Älä enää ilakoitse, sinä häväisty neitsyt, tytär Siidon. Nouse, mene kittiläisten maahan; et sinä sielläkään saa levätä.

12. Ja sanoi: ei sinun pidä enään iloitseman, sinä häväisty neitsy Zidonin tytär: nouse ja mene matkaas Kittimiin, ei sinulla pidä sielläkään lepoa oleman.

12. Ei sinun pidä enä iloidzeman sinä häwäisty neidzy Zidonin tytär. O Chittim nouse ja mene matcas: sillä ei sinun pidä siellä oleman.

13. Katso, kaldealaisten maa, kansa, jota ei ollut enää olemassa, jonka Assur oli valmistanut erämaan eläimille, — ne pystyttävät vartiotorninsa, ne kukistavat sen palatsit, tekevät sen raunioiksi.

13. Katso, Kaldealaisten maassa ei yhtään kansaa ollut, vaan Assur on sen perustanut korven asuvaisille, ja rakentanut hänen linnansa, pannut ylös hänen huoneennsa, ja on kuitenkin pantu kukistettavaksi.

13. Waan Calderein maasa josa ei yhtän Canssa ollut waan Assur on sen perustanut corwes asuwaisille ja pannut sinne wahwan tornin ja rakendanut salit ja on cuitengin pandu cukistettawaxi. Surecat te hahdet merillä:

14. Valittakaa, te Tarsiin-laivat, sillä hävitetty on teidän linnoituksenne.

14. Surekaat, te haahdet merillä ; sillä teidän voimanne on tyhjä.

14. sillä teidän woiman on tyhjä.

15. Ja siihen aikaan Tyyro unhotetaan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, jotka ovat kuin saman kuninkaan aikaa. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua käy Tyyron, niinkuin porton laulussa sanotaan:

15. Silloin pitää Tyro unhotettaman seitsemänkymmentä vuotta, niinkauvan kuin yksi kuningas elää; mutta seitsemänkymmenen vuoden perästä käypi Tyron niinkuin portosta veisataan:

15. Silloin pitä Tyrus unhotettaman seidzemenkymmendä wuotta nijncauwan cuin yxi Cuningas elä mutta seidzemenkymmenen wuoden perästä pitä Tyruxesta weisattaman porton wirsi.

16. Ota kantele, kierrä kaupunkia, sinä unhotettu portto; soita kauniisti, laula vireästi, että sinut muistettaisiin!

16. Ota kantele, mene ympäri kaupunkia, sinä unhotettu portto: soita vahvasti kantelettas, ja laula lohdullisesti, että sinua taas muistettaisiin.

16. Ota candele mene ymbärins Caupungita sinä unhotettu portto soita wahwast candelettas ja laula lohdullisest että sinä taas muistetaisin.

17. Ja seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra katsoo Tyyron puoleen, ja se pääsee jälleen portonpalkoilleen ja tekee huorin kaikkien maan valtakuntain kanssa, mitä maan päällä on.

17. Sillä seitsemänkymmenen vuoden perästä on Herra etsivä Tyroa, että hän tulis jälleen porttopalkoillensa, ja huorin tekis kaikkein valtakuntain kanssa maan päällä.

17. Sillä seidzemenkymmenen wuoden perästä on HERra edziwä Tyrusta että hän tulis jällens porttopalcoillens ja huoria tekis caickein waldacundain cansa maan päällä. Mutta hänen cauppans ja porttopalckans pitä oleman pyhä HERralle.

18. Mutta sen voitto ja palkka on oleva Herralle pyhitetty; ei sitä koota eikä talleteta, vaan sen voitto on tuleva niille, jotka Herran edessä asuvat, runsaaksi ravinnoksi ja jaloksi vaatetukseksi.

18. Mutta hänen kauppansa ja porttopalkkansa pitää oleman pyhä Herralle . Ei sitä koota tavaraksi, eikä salata, vaan jotka asuvat Herran edessä, niillä pitää hänen kauppakalunsa oleman, siitä syödä, ravita ja itsiänsä vaatettaa.

18. Ei sitä coota tawaraxi eikä salata waan jotca asuwat HERran edes nijllä pitä hänen cauppacaluns oleman sijtä syödä rawitta ja hywin idziäns waatetta.