17 luku

Damaskon ja Efraimin perikato. Kansojen pauhina.

1. Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.

1. Tämä on Damaskun kuorma: katso, ei Damaskun pidä enää oleman kaupunkina, vaan rauvenneen kiviroukkion.

1. TÄmä on Damascun cuorma: cadzo ei Damascun pidä oleman enä Caupungina waan rauwennun kiwirouckion.

2. Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, karjalaumojen haltuun; ne lepäävät siellä, kenenkään peloittelematta.

2. Aroerin kaupungeista pitää luovuttaman, niin että karja käy siellä laitumella, ja ei heitä kenkään aja ulos.

2. Aroerin Caupungeista pitä luowuttaman nijn että Peurat käywät siellä laituimella ja ei heitä kengän ulos aja.

3. Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskolta kuninkuus ja Aramista jäännöskin: niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot.

3. Ja Ephraimin linnat pitää tuleman perikatoon, ja Damaskun valtakunta. Ja jääneen Syriassa pitää oleman, niinkuin Israelin lasten kunnia, sanoo Herra Zebaot.

3. Ja Ephraimin linnat pitä tuleman pericatoon ja Damascun waldacunda. Ja jäänen Syrias pitä oleman nijncuin Israelin lasten cunnia sano HERra Zebaoth.

4. Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.

4. Silloin pitää Jakobin kunnian ohukaiseksi tuleman, ja hänen lihavan ruumiinsa laihaksi.

4. Silloin pitä Jacobin cunnian ohucaisexi tuleman ja hänen lihavan ruumins laihaxi: sillä hänen pitä silloin tuleman nijncuin cosca jocu cocoais jywiä elonaicana:

5. Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä, käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla.

5. Sillä hänen pitää silloin tuleman, niinkuin koska joku kokois laihoa elonaikana, ja niinkuin koska joku korjais tähkäpäitä käsivarrellansa, ja niinkuin joku noukkis tähkäpäitä Rephaimin laaksossa,

5. Ja nijncuin cosca jocu corjais tähkäpäitä käsiwarrellans ja nijncuin jocu nouckeis tähkäpäitä Rephaimin laxosa ja jocu jälkinouckiminen tulis.

6. Se siinä jää jälkikorjuuta, mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala.

6. Ja joku jälkinoukkiminen tulis; niinkuin koska joku puhdistaa öljypuita, ja on kaksi eli kolme marjaa ylhäällä latvassa, eli niinkuin neljä viisi marjaa riippuvat vielä oksissa, sanoo Herra Israelin Jumala,

6. Nijncuin cosca jocu pudista öljypuita ja on caxi eli colme marja ylhällä ladwasa eli nijncuin neljä eli wijsi marja rippuwat wielä oxisa sano HERra Israelin Jumala.

7. Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,

7. Silloin pitää ihmisen pysymän hänessä, joka hänen tehnyt on, ja hänen silmänsä pitää katseleman Israelin Pyhää,

7. Silloin pitä ihmisen pysymän hänesä joca hänen tehnyt on ja hänen silmäns pitä cadzeleman Israelin Pyhä.

8. eikä hän luo katsettaan alttareihin, omain kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.

8. Ja ei katseleman alttareita, jotka hänen kätensä ovat tehneet, eikä sitä katsoman, jonka hänen sormensa tehneet ovat, eli metsistöitä taikka kuvia.

8. Ja ei pitämän Altarista jonga hänen kätens owat tehnet ja ei sitä cadzoman jonga hänen sormens tehnet owat eli meidzistöitä taicka cuwia.

9. Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi.

9. Silloin pitää hänen väkevyytensä kaupungin tuleman niinkuin hyljätyn vesan eli oksan, joka oli Israelin lasten edestä hyljätty, ja pitää tuleman autioksi.

9. Silloin pitä hänen wäkewydens Caupungein tuleman nijncuin hyljätyn wesan eli oxan joca oli Israelin lasten edest hyljätty ja pitä tuleman autiaxi.

10. Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakalliotasi. Sentähden sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;

10. Sillä sinä olet unhottanut sinun autuutes Jumalan, ja et ajatellut sinun väkevyytes kalliota; sentähden pitää sinun istuttaman ihania vesoja, mutta niin sinä olet istuttanut viina-oksia muukalaisille.

10. Sillä sinä olet unhottanut sinun autuudes Jumalan ja et ajatellut sinun wäkewydes callion päälle: sentähden pitä sinun istuttaman ihanita wesoja mutta nijn sinä olet istuttanut wijnaoxia muucalaisille.

11. istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan, ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan — mutta poissa on sato sairauden päivänä, ja parantumaton on kipu.

11. Istuttamisen ajalla sinä kyllä ahkeroitset, että sinun jyväs aikanansa kasvaisivat; mutta syksyllä, kuin sinun lyhteet korjaaman pitäis, saat sinä surullisen murheen siitä.

11. Istuttamisen ajalla sinä kyllä ahkeroidzet että sinun jywäs aicanans caswais mutta sykysyllä cosca lyhtet corjaman pitä saat sinä surullisen murhen sijtä.

12. Voi paljojen kansojen pauhua — ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa — ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!

12. Voi sitä peräti paljoa kansaa, se on pauhaava niinkuin meri; ja kansan hyminä on kohiseva, niinkuin iso vesi pauhaa.

12. Woi sitä peräti paljo Canssa se on pauhawa nijncuin meri ja Canssan hyminä on carcawa nijncuin isoi wesi lange.

13. Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.

13. Tosin niinkuin iso vesi pauhaa, niin on kansa karkaava, mutta hän on kurittava heitä, ja heidän pitää kauvas pakeneman, ja vainoa kärsimän, niinkuin tomulle tapahtuu vuorella tuulelta, ja niinkuin ympyriäiselle tapahtuu tuulispäältä.

13. Tosin nijncuin isoi wesi lange nijn on Canssa carcawa mutta hän on curittawa heitä ja heidän pitä cauwas pakeneman ja wainoman heitä nijncuin tomulle tapahtu wuorella tuulelda ja nijncuin ymmyrjäiselle tapahtu tuulis pääldä.

14. Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.

14. Katso, ehtoona on peljästys käsillä, ja ennen aamua ei he ensinkään ole. Tämä on heidän palkkansa, jotka meiltä ryöstävät, ja heidän perintönsä, jotka meiltä omamme tempaavat.

14. Cadzo ehtona on peljästys käsillä ja ennen amua ei he ensingän ole. Tämä on heidän palckans jotca meitä ryöstäwät: ja heidän perindöns jotca meildä meidän omam temmawat.