58 luku

Oikea paasto ja sapatin vietto.

1. Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.

1. Huuda rohkiasti, älä säästä, korota äänes niinkuin basuna, ja ilmoita minun kansalleni heidän ylitsekäymisensä, ja Jakobin huoneelle heidän syntinsä.

1. HUuda rohkiast älä säästä corgota änes nijncuin Basuna ja ilmoita minun Canssalleni heidän ylidzekäymisens ja Jacobin huonelle heidän syndins.

1. HWdha rochkiasti/ Ele säste/ Corghota sinun änes ninquin Basuna. Ja ilmoita minun Canssalleni/ heiden ylitzekeumisens/ ia Jacobin Honelle heiden syndiens. (Huuda rohkeasti/ Älä säästä/ Korota sinun äänesi niinkuin pasuuna. Ja ilmoita minun kansalleni/ heidän ylitsekäymisensä/ ja Jakobin huoneelle heidän syntinsä.)

2. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

2. Minua tosin he etsivät joka päivä, tahtovat tietää minun tietäni, niinkuin se kansa, joka jo vanhurskauden tehnyt on, ja ei ole heidän Jumalansa oikeutta hyljännyt. He kysyvät minulta oikiaa tuomiota, ja tahtovat lähestyä Jumalaa.

2. Minua tosin he edziwät jocapäiwä ja tahtowat tietä minun tietäni nijncuin se Canssa joca jo wanhurscauden tehnyt on ja ei ole heidän Jumalans oikeutta hyljännet. He kysywät minulda oikiata duomiota ja tahtowat lähestyä Jumalata.

2. Minua tosin he iocapeiue etziuet/ ia tactouat minun Teiteni tietä/ ninquin se Canssa/ ioca io Wanhurscaudhen tehnyt ombi/ ia heiden Jumalans oikiutta ei ole ylenandanut. He pyteuet minua Oikiudhen eteen/ ia ne tactouat heiden Jumalans cansa Oikiudhen eteen keudhä. (Minua tosin he jokapäiwä etsiwät/ ja tahtowat minun teitäni tietää/ niinkuin se kansa/ joka jo wanhurskauden tehnyt ompi/ ja heidän Jumalansa oikeutta ei ole ylenantanut. He pyytäwät minua oikeuden eteen/ ja ne tahtowat heidän Jumalansa kanssa oikeuden eteen käydä.)

3. Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa? Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.

3. Miksi me paastoamme, ja et sinä sitä katso? miksi me ruumistamme vaivaamme, ja et sinä sitä tahdo tietää? Katso, kuin te paastootte, niin te teette teidän tahtonne, ja vaaditte kaikkia teidän velvollisianne.

3. Mixi me paastomme ja et sinä sitä cadzo? mixi me meidän ruumistam waiwamme ja et sinä sitä tahdo tietä? cadzo cosca te paastotta nijn te teette teidän tahton ja waaditta caickia teidän welgollisian.

3. Mingetedhen me pastoma/ ia eipes site catzo? Mixi me meiden Rumin waiuama/ ia et sine tachdo site tietä? Catzos/ Cosca te pastotta/ nin te prucat teiden tacton/ ia waadhitta caikia teiden Welgolisian. (Minkätähden me paastoamme/ ja eipäs sitä katso? Miksi me meidän ruumiin waiwaamme/ ja et sinä tahdo sitä tietää? Katsos/ Koska te paastoatte/ niin te pruukaat teidän tahton/ ja waaditte kaikkia teidän welkollisianne.)

4. Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

4. Katso, te paastotte toraksi ja riidaksi, pieksätte rusikalla jumalattomasti. Älkäät paastotko niinkuin te nyt teette, että teidän parkunne kuuluu korkeuteen.

4. Cadzo te paastotta toraxi ja rijdaxi ja piexette rusicalla jumalattomast. Älkät paastotco nijncuin te nyt teettä että teidän parcun cuulu corkeuteen.

4. Catzos/ te pastotta toraxi ia rijdhaxi/ ia Rusicalla piexette Jumalattomast. Elkette pastotko/ ninquin te nyt teet/ ette yxi parcu teiste Corkiutehen cwlupi. (Katsos/ te paastoatte toraksi ja riidaksi/ ja rusikalle pieksätte jumalattomasti. Älkäätte paastotko/ niinkuin te nyt teet/ että yksi parku teistä korkeuteen kuuluupi.)

5. Tälläinenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

5. Pitäiskö se oleman senkaltainen paasto, jonka minä valitsen: että ihminen ruumistansa päivällä vaivaa eli kallistaa päänsä niinkuin kaisla, taikka säkissä eli tuhassa makaa, senkö te paastoksi kutsutte, ja Herran otolliseksi päiväksi?

5. Pidäiskö se oleman sencaltainen paasto jonga minä walidzen että ihminen ruumistans päiwällä waiwa eli callista pääns nijncuin caisila taicka säkis eli tuhgas maca sengö te paastoxi cudzutta? ja HERran otollisexi päiwäxi?

5. Pidheiskö se Sencaltainen pasto oleman/ ionga mine vloswalitzen/ ette Inhiminen Rumistans peiuelle waiuapi. Eli Pääns callistapi/ ninquin Caisila eli Säkise ia Tughas macapi. Senkö te pastoxi cutzutta? ia HERRAN otolisexi peiuexi? (Pitäiskö se senkaltainen paasto oleman/ jonka minä uloswalitsen/ että ihminen ruumistansa päiwällä waiwaapi. Eli päänsä kallistaapi/ niinkuin kaisla eli säkissä ja tuhassa makaapi. Senkö te paastoksi kutsutte? ja HERRAN otolliseksi päiwäksi?)

6. Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?

6. Mutta tämä on paasto, jonka minä valitsen: laske ne vallallensa, jotka vääryydellä sidotut ovat, päästä raskautetut irralle, laske vaivatut vapaaksi, ota pois kaikkinainen kuorma.

6. MUtta tämä on paasto jonga minä walidzen: laske ne wallallens jotca sinä wäärydellä sitonut olet. Päästä ne irralle joitas rascautat laske ne wapaxi joitas ahdistat ota pois caickinainen cuorma.

6. Mutta teme ombi se pasto/ ionga mine wloswalitzen/ Laske ne wallalens iotcas wärydhella sitonut olet. Päste ne irdhalle iotkas raskautat. Laske ne wapahaxi/ iotcas adhistat. Poisota caikinainen Coorma. (Mutta tämä ompi se paasto/ jonka minä uloswalitsen/ Laske se wallallensa jotkas wääryydellä sitonut olet. Päästä ne irralle jotkas raskautat. Laske ne wapaaksi/ jotkas ahdistat. Pois ota kaikkinainen kuorma.)

7. Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

7. Taita isoovalle leipäs, vie raadolliset kulkiat huoneesees: kuin sinä näet alastoman, niin vaateta häntä, ja älä käännä itsiäs pois lihas tyköä.

7. Taita isowille leipäs wie radolliset huoneses. Jos sinä näet jongun alastoman nijn wateta händä ja älä cadzo lihas ylön.

7. Taita nijlle Isouille sinun Leipes. Ja ne Radholiset/ wie hooneses. Jos sine iongun Alastoman näet/ nin waatitze hende/ Ja ele sinun Lihas ylencatzo. (Taita niille isowille sinun leipäsi. Ja ne raadolliset/ wie huoneeseesi. Jos sinä jonkun alastomana näet/ niin waatitse häntä/ ja älä sinun lihaasi ylenkatso.)

8. Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.

8. Silloin sinun valkeutes puhkee paistamaan niinkuin aamurusko, ja sinun parannukses on nopiasti kasvava; ja sinun vanhurskautes vaeltaa sinun edelläs. ja Herran kunnia on sinun korjaava.

8. Silloin sinun walkiudes puhke nijncuin amurusco ja sinun parannuxes on nopiast caswawa ja sinun wanhurscaudes waelda sinun edelläs ja HERran cunnia on sinun corjawa.

8. Silloin sinun Walkius nin wlospuchkepi/ quin Amurusko/ ia sinun Paranoxes pite nopiasti caszuaman/ Ja sinun Wanhurscautes sinun edhelles waeldapi. Ja se HERRAN cunnia pite sinun henellens coriaman. (Silloin sinun walkeus niin ulospuhkeepi/ kuin aamurusko/ ja sinun parannuksesi pitää nopeasti kaswaman/ Ja sinun wanhurskautes sinun edelläsi waeltaapi. Ja se HERRAN kunnia pitää sinun hänellens korjaaman.)

9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: Katso, tässä minä olen. Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra kuulee sinun rukoukses; ja koska sinä huudat, niin hän sanoo: katso, tässä minä olen. Ellet sinä ketään tykönäs raskauta, eli sormellas osoita, taikka pahasti puhu.

9. Silloin sinä rucoilet ja HERra wasta sinua. Cosca sinä huudat nijn hän sano: cadzo täsä minä olen. Ellet sinä ketän tykönäs rascauta eli sormellas osota taicka pahasti puhu.

9. Silloin sine auxeshwda/ nin HERRA wastapi sinua. Coskas hwdhat/ nin hen sanopi/ Catzos/ tesse mine olen. Ellei sine keten tykenes raskauta/ Etke sormelas osota/ etke pahasti puhu. (Silloin sinä awuksesi huuda/ niin HERRA wastaapi sinua. Koskas huudat/ niin hän sanoopi/ Katsos/ tässä minä olen. Ellei sinä ketään tykönäsi raskauta/ Etkä sormellasi osoita/ etkä pahasti puhu.)

10. jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

10. Jos avaat sydämes isoovaiselle, ja ravitset raadolliset sielut; niin sinun valkeutes on pimiässä koittava, ja sinun hämäräs on oleva niinkuin puolipäivä.

10. Jos sinä awat sydämes isowaiselle ja rawidzet radolliset sielut nijn sinun walkeudes on pimiäs coittawa ja sinun hämäräs on olewa nijncuin puolipäiwä.

10. Ja ios sine auat Sydhemes Isouaiselle/ ia rauitzet ne radholiset Sielut/ Nin sinun Walkiudhes pite pimiese coittaman/ ia sinun Hämeres pite oleman ninquin polipeiue. (Ja jos sinä awaat sydämes isoawaiselle/ ja rawitset ne raadolliset sielut/ Niin sinun walkeutesi pitää pimeässä koittaman/ ja sinun hämäräsi pitää oleman niinkuin puolipäiwä.)

11. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

11. Ja Herra johdattaa aina sinua, ja ravitsee sielus poudalla, ja sinun luus vahvistaa; ja sinä olet oleva niinkuin kasvatettu yrttitarha ja niinkuin lähde, josta ei koskaan vesi puutu.

11. Ja HERra johdatta aina sinua ja rawidze sinun sielus poudalla ja sinun luus wahwista. Ja sinä olet olewa nijncuin castettu krydimaa ja nijncuin lähde josta ei coscan wesi puutu.

11. Ja HERRA se aina sinua iodhattapi/ ia rauitzepi sinun Sielus Poutaaicana/ ia wahuistapi sinun Lws. Ja sinun pite oleman ninquin yxi Castettu Yrtitarha/ ia ninquin yxi Wesiledhe/ iosta ei coskan wesi putu. (Ja HERRA se aina sinua johdattaapi/ ja rawitseepi sinun sieluasi pouta aikana/ ja wahwistaapi sinun luusi. Ja sinun pitää oleman niinkuin yksi kastettu yrttitarha/ ja niinkuin yksi wesilähde/ josta ei koskaan wesi puutu.)

12. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: halkeamain umpeenmuuraaja ja teitten korjaaja maan asuttamiseksi.

12. Ja se rakennetaan sinulta, joka kauvan on autiona ollut, ja sinä lasket perustuksen, joka pysyy ijankaikkisesti; ja sinä pitää kutsuttaman rauvenneen tukiaksi, ja teiden parantajaksi, että siinä saataisiin asua.

12. Ja se raketan sinulda joca cauwan on autiana ollut ja sinä lasket perustuxen joca pysy ijancaickisest. Ja sinä pitä cudzuttaman lahon tukiaxi ja teiden percajaxi että sijnä saadaisin asua.

12. Ja sinun cauttas pite se ylesrakettaman/ quin cauuan autiana on ollut/ ia sinun pite ydhen perustoxen laskeman/ ioca ijancaikisesta pysymen pite. Ja sinun pite cutzuttaman Lahon tuckiaxi/ ia Tiedein raiuoiaxi/ ette sijnä asuua sadaisijn. (Ja sinun kauttas pitää se ylösrakettaman/ kuin kauan autiona on ollut/ ja sinun pitää yhden perustuksen laskeman/ joka iankaikkisesti pysymän pitää. Ja sinun pitää kutsuttaman lahon tukijaksi. Ja teiden raiwaajaksi/ että siinä asua saataisiin.)

13. Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

13. Jos sinä käännät jalkas sabbatista pois, niin ettes tee sinun tahtoas minun pyhäpäivänäni, niin se pitää iloiseksi sabbatiksi kutsuttaman, Herran kunnialliseksi pyhäksi; sillä niin sinä häntä ylistät, kuin et tee sinun teitäs, etkä niistä löydetä, jotka sinulle kelpaavat, eli mitä sinä puhut.

13. JOs sinä käännät jalcas Sabbathista pois nijn ettes tee sinun tahtos minun pyhä päiwänäni nijn se pitä iloisexi Sabbathixi cudzuttaman HERra pyhittämän ja ylistämän: sillä nijns händä ylistät cosca et sinä tee sinun teitäs etkä nijstä löytä jotca sinulle kelpawat eli mitä sinä puhut.

13. Jos sine pois käennet Jalghas Sabbathista/ nin/ ettei sine tee sinun tachtos minun pyhe peiueni päle. Nin se pite Lustisexi Sabbathixi cutzuttaman HERRA pyhittemen ia ylistemen. Sille nimbe sine hende ylistet/ coska et sine tee sinun Teites/ Etke nijste leute/ quin sinulle kelpauat/ eli mites puhut. (Jos sinä pois käännät jalkasi sabbathista/ niin/ ettei sinä tee sinun tahtosi minun pyhä päiwäni päällä. Niin se pitää lystiseksi sabbathiksi kutsuttaman HERRA pyhittämään ja ylistämän. Sillä niinpä sinä häntä ylistät/ koska et sinä tee sinun teitäsi/ Etkä niistä löydä/ kuin sinulle kelpaawat/ eli mitäs puhut.)

14. silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.

14. Silloin on sinulla ilo oleva Herrassa, ja minä ylennän sinun maan kukkulain päälle, ja tahdon sinua ruokkia Jakobin sinun isäs perimisestä; sillä Herran suu on sen puhunut.

14. Silloin on sinulle ilo olewa HERrasta ja minä ylönnän sinun maan cuckulain päälle ja minä tahdon sinua ruockia Jacobin sinun Isäs perimisest: sillä HERran suu tämän puhu.

14. Tellens sinulle pite lusti oleman HERRASTA. Ja mine ylennen sinun/ Maan cuckulain ylitze/ ia mine sinua rockia tahdon. Jacobin/ sinun Ises perimisest. Sille HERRAN sw temen puhupi. (Tällens sinulle pitää lysti oleman HERRASTA. ja minä ylennän sinun/ maan kukkulain ylitse/ ja minä sinua ruokkia tahdon. Jakobin/ sinun isäsi perimisestä. Sillä HERRAN suu tämän puhuupi.)