59 luku

Israelin synnin tähden viipyy pelastus. Herra nousee vapahtamaan kansansa.

1. Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:

1. Katso, ei Herran käsi ole lyhennetty, niin ettei hän voi auttaa, ja ei hänen korvansa raskaat, ettei hän kuule;

1. CAdzo ei HERran käsi ole lyhetty nijn ettei hän woi autta ja ei hänen corwans ole paxut ettei hän cuule:

2. vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.

2. Vaan teidän pahuutenne eroittaa teidät ja teidän Jumalanne toisen toisestansa, ja teidän syntinne kätkevät pois hänen kasvonsa teiltä, niin ettei teitä kuulla.

2. Waan teidän pahuden eroitta teidän ja teidän Jumalan toinen toisestans ja teidän syndin kätkewät pois hänen caswons teildä nijn ettei teitä cuulla.

3. Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, teidän kielenne latelee petosta.

3. Sillä teidän kätenne ovat saastutetut verellä, ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, ja kielenne latelevat vääryyttä.

3. Sillä teidän käten owat saastutetut werellä ja teidän sormen pahalla curilla teidän huulen puhuwat walhetta ja teidän kielen latelewat wääryttä.

4. Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käräjöi rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat kohdussaan tuhoa ja synnyttävät turmion.

4. Ei ole yhtään, joka saarnaa vanhurskautta eli tuomitsee uskollisesti. Turhuuteen luotetaan ja puhutaan kelpaamattomia; onnettomuudesta ovat he raskaat, ja synnyttävät tuskan.

4. Ei ole yhtän joca saarna wanhurscautta eli duomidze uscollisest. Turhuteen luotetan ja puhutan kelpamattomia onnettomudesta owat he rascat ja synnyttäwät tuscan.

5. Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat; joka niitä munia syö, se kuolee, rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.

5. He hautovat basiliskin munia, ja kutovat hämähäkin verkkoa: jos joku syö hänen muniansa, niin hänen täytyy kuolla, jos ne rikotaan, niin niistä tulee kyykärme.

5. He hautowat Basiliscuxen munia ja cutowat hämmähäkin wercko jos jocu syö hänen munians nijn hänen täyty cuolla jos myös nijtä poljetan nijn nijstä tule kyykärme.

6. Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua; heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.

6. Heidän hämähäkkinsä verkot ei kelpaa vaatteeksi, ja heidän tekonsa ei kelpaa peitteeksi; sillä heidän työsä ovat väärät työt, ja heidän käsissänsä on väkivalta.

6. Heidän hämmähäckins wercot ei kelpa waatteixi ja heidän tecons ei kelpa peitoxexi: sillä heidän työns on waiwa ja heidän käsisäns on wäärys.

7. Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillänsä.

7. Heidän jalkansa juoksevat pahaan ja ovat nopsat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat väärät ajatukset, heidän teissänsä on hävitys ja vahinko.

7. Heidän jalcans juoxewat pahaan ja owat nopsat wuodattaman wiatoinda werta heidän ajatuxens owat tusca heidän tiens on wahingo ja häwitys.

8. Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.

8. Ei he tunne rauhan teitä, eikä ole oikeutta heidän käymisissänsä; heidän polkunsa ovat karsaat: joka niitä käy, ei hänellä ole ikänä rauhaa.

8. Ei he tunne rauhan tietä eikä ole oikeutta heidän käymisisäns he owat wäärät heidän teisäns joca sitä käy ei hänellä ole ikänäns rauha.

9. Sentähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus saavuta meitä; me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.

9. Sentähden on meistä oikeus kaukana, ja vanhurskaus ei käsitä meitä; me odotimme valkeutta, katso, niin tulee pimeys: paistetta, ja katso, me vaellamme sumussa.

9. SEntähden on meistä oikeus caucana ja en me saa oikeutta me odotamme walkeutta cadzo nijn tule pimexi: paistetta ja cadzo me waellamme sumusa.

10. Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat, haparoimme niinkuin silmiä vailla; me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä, me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.

10. Me haparoitsimme seiniä niinkuin sokiat, ja pitelimme niinkuin ne, joilla ei silmiä ole; me loukkaamme itsemme puolipäivänä niinkuin hämärissä, me olemme pimeydessä niinkuin kuolleet.

10. Me haparoidzem tietä nijncuin sokiat ja osamme nijncuin ne joilla ei silmiä ole. Me louckamme idzem puolipäiwänä nijncuin hämärisä me olemma pimeydes nijncuin cuollet.

11. Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset; me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä.

11. Me myrisemme kaikki niinkuin karhut, ja vaikeroitsemme surkiasti niinkuin mettiset, sillä me odotamme oikeutta, ja ei sitä olekaan, autuutta, ja se on meistä kaukana.

11. Me myrisemme caicki nijncuin Carhut ja waikeroidzemme nijncuin mettiset: sillä me odotamme oikeutta ja cadzo ei ole siellä ketän: autuutta ja cadzo se on meistä caucana.

12. Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme:

12. Sillä meidän rikoksiamme on sinun edessäs aivan paljo, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme on meitä läsnä, ja me tunnemme pahat tekomme.

12. Sillä meidän ricoxiam on sinun edesäs aiwa paljo ja meidän syndim owat rascat meitä wastan: sillä meidän ricoxemme on meitä läsnä ja me ricomme tieten ricoxella ja walhella HERra wastan.

13. me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja.

13. Rikoksella ja valheella Herraa vastaan me luovumme meidän Jumalastamme, puhumaan vääryyttä ja tottelemattomuutta, ajatellaksemme ja ladellaksemme vääriä sanoja sydämestämme.

13. Luopumisella meidän Jumalastam puhuman wääryttä ja tottelemattomutta ajatellaxem ja ladellaxem wääriä sanoja sydämestä.

14. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla.

14. Sentähden on myös oikeus palannut takaperin, ja vakuus on kauvas mennyt; sillä totuus putoo kaduille, ja vakuus ei taida tulla edes.

14. Sentähden on myös oikeus palainnut tacaperin ja wacuus on cauwas mennyt: sillä totuus puto catuille ja wacuus ei taida tulla edes.

15. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.

15. Totuus on pois, ja joka luopuu pahasta, hänen pitää oleman jokaisen saaliina. Herra näkee sen, ja se on paha hänen silmäinsä edessä, ettei oikeutta ole.

15. Totuus on pois ja joca luopu pahasta hänen pitä oleman jocaidzen saalina. SEncaltaisia näke HERRA ja se on hänelle nuria ettei oikeutta ole.

16. Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.

16. Ja hän näkee, ettei yhtään miestä ole, ja ihmettelee, ettei kenkään pyydä sitä sovittaa: niin hänen käsivartensa vapahtaa hänen, ja hänen vanhurskautensa pitää hänen tallella.

16. Ja hän näke ettei yhtän miestä ole ja ihmettele ettei kengän pyydä sitä sowitta. Sentähden autta hän idze händä hänen käsiwarrellans ja hänen wanhurscaudens pitä hänen tallella.

17. Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan.

17. Sillä hän pukee yllensä vanhurskauden niinkuin rautapaidan, ja panee autuuden rautalakin päähänsä; ja puettaa itsensä koston vaatteilla niinkuin puvulla, ja pukee yllensä kiivauden niinkuin hameen:

17. Sillä hän puke päällens wanhurscauden nijncuin rautapaidan ja pane autuuden rautalakin päähäns ja puetta idzens costaman ja puke päällens kijwauxen nijncuin hamen:

18. Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa; merensaarille hän kostaa.

18. Niinkuin se, joka kostaa vihollisillensa heidän ansionsa jälkeen ja tahtoo maksaa vihamiehillensä julmuudella, ja luodoille tahtoo hän maksaa ansion jälkeen,

18. Nijncuin se joca costa wihollisillens ja tahto maxa hänen wihamiehillens julmudella ja luodoille tahto hän maxa.

19. Ja päivän laskun äärillä he pelkäävät Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran henki ajaa eteenpäin.

19. Että Herran nimeä peljättäisiin lännestä, ja hänen kunniaansa idästä, kuin hän on tuleva niinkuin tydytetty virta, jonka Herran tuuli ajaa matkaan.

19. Että HERran nime peljätäisin lännestä ja hänen cunniatans idästä cosca hän on tulewa nijncuin tydytetty wirta jonga HERran tuuli aja matcan.

20. Mutta Siionille se tulee lunastajana, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra.

20. Ja Zionille on tuleva vapahtaja, ja niille, jotka kääntyvät pois synneistä Jakobissa, sanoo Herra.

20. Sillä nijlle Zionis on tulewa wapahtaja ja nijlle cuin idzens käändäwät synneistä pois Jacobis sano HERra.

21. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.

21. Ja minä teen tämän liiton heidän kanssansa, sanoo Herra: minun henkeni, joka sinun päälläs on, ja minun sanani, jotka minä sinun suuhus pannut olen, ei pidä lähtemän sinun suustas, eikä sinun siemenes suusta, ja lastes lasten suusta, sanoo Herra, nyt niin ijankaikkiseen.

21. Ja minä teen tämän lijton sinun cansas sano HERra: minun hengen joca sinun päälläs on ja minun sanani jotca minä sinun suuhus pannut olen ei pidä huikendeleman sinun suusas eikä sinun siemenes suusa ja lastes lasten suusa sano HERra nyt nijn ijancaickiseen.