8 luku

Vedenpaisumus loppuu. Nooan uhri ja Herran lupaus.

1. Silloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laskeutui.

1. Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia eläviä, ja kaikkea karjaa, kuin hänen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan päälle, ja vedet seisahtivat.

1. SIlloin Jumala muisti Noahn ja caicki eläwät ja caiken carjan cuin hänen cansans oli Arkis ja nosti tuulen maan päälle ja wedet wähenyit.

2. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.

2. Ja syvyyden lähteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.

2. Ja sywyden lähtet tukittin ja taiwan ackunat ja satet taiwast asetuit.

3. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä.

3. Ja vedet maan päältä enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja vähenivät sadan ja viidenkymmenen päivän perästä.

3. Ja wesi maan pääldä enämmin ja enämmin juoxi pois ja wäheni sadan ja wijdenkymmenen päiwän peräst.

4. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille.

4. Ja seitsemäntenätoistakymmenentenä päivänä, seitsemännessä kuukaudessa jäi arkki Araratin vuorelle.

4. Ja seidzementenä toista kymmendenä päiwänä seidzemennes Cuucaudes jäi Arcki Araratin wuorille.

5. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

5. Mutta vedet juoksivat pois, ja vähenivät hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. Ensimäisnä päivänä kymmenentenä kuukautena näkyivät vuorten kukkulat.

5. Mutta wedet juoxit pois ja wähenit haman kymmenden Cuucauten asti. Ensimäisnä päiwänä kymmendenä Cuucautena näyit wuorten cuckulat.

6. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt,

6. Neljänkymmenen päivän perästä avasi Noa arkin akkunan, jonka hän tehnyt oli.

6. Neljänkymmenen päiwän peräst awais Noah Arkin ackunan jonga hän tehnyt oli.

7. ja laski kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.

7. Ja antoi kaarneen lentää ulos, joka lensi kahtiapäin, siihen asti kuin vedet maan päältä kuivuivat.

7. Ja andoi Carnehn letä ulos joca lensi cahtiapäin sijhen asti cuin wedet maan pääldä cuiwit.

8. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.

8. Sitte lähetti hän kyhkyisen tyköänsä, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan päältä.

8. Sijtte lähetti hän mettisen tyköns coetteleman jos wedet olisit juosnet pois maan pääldä.

9. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin.

9. Koska ei kyhkyinen löytänyt kussa hän sai jalkansa levätä, palasi hän hänen tykönsä arkkiin: sillä vedet olivat vielä koko maan päällä, niin hän ojensi kätensä, otti hänen ja toi arkkiin.

9. Cosca ei mettinen löynnyt cusa hän sai jalcans lewättä palais hän hänen tygöns Arckijn: sillä wedet olit wielä coco maan päällä nijn pisti hän kätens ja otti hänen Arckijn.

10. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista.

10. Ja odotti vielä toiset seitsemän päivää, ja antoi taas kyhkyisen lentää arkista.

10. Ja odotti wielä toise seidzemen päiwä ja andoi wielä kerran mettisen letä Arkist.

11. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.

11. Se palasi hänen tykönsä, ehtoopuolella, ja katso, hän toi suussansa öljypuun lehden, jonka hän murtanut oli. Niin Noa ymmärsi vedet maan päältä juosseeksi pois.

11. Se palais hänen tygöns ehtopuolella ja cadzo hän toi suusans murtunen öljypuun lehden. Nijn Noah ymmärsi wedet maan pääldä juosnexi pois.

12. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa.

12. Mutta hän odotti vielä seitsemän päivää, ja antoi kyhkyisen lentää ulos, joka ei enää palannut.

12. Mutta hän odotti wielä seidzemen päiwä ja andoi mettisen letä ulos joca ei enä palannut.

13. Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut.

13. Ja kuudennella sadalla ja ensimäisellä ajastajalla (Noan ijästä) ensimäisnä päivänä ensimäisessä kuukaudessa, kuivuivat vedet maan päältä. Niin avasi Noa arkin katon, ja näki, ja katso, maa oli kuivunut.

13. JA cuudennella sadalla ja ensimäisellä ajastajalla Noahn ijästä ensimäisnä päiwänä ensimäises Cuucaudes cuiwit wedet maan pääldä. Nijn awais Noah Arkin caton ja näki maan cuiwaxi.

14. Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.

14. Niin maa tuli peräti kuivaksi seitsemäntenäkolmattakymmenentenä päivänä toisessa kuukaudessa.

14. Nijn maa tuli peräti cuiwaxi seidzemendenä colmattakymmendenä päiwänä toises Cuucaudes.

15. Ja Jumala puhui Nooalle sanoen:

15. Niin Jumala puhui Noalle sanoen:

15. Nijn Jumala puhui Noahlle sanoden:

16. Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.

16. Lähde arkista, sinä ja sinun emäntäs, ja sinun poikas, ja sinun poikais emännät sinun kanssas.

16. Lähde Arkist sinä ja sinun emändäs sinun poicas ja sinun poicais emännät sinun cansas.

17. Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä.

17. Kaikkinaiset eläimet, jotka sinun tykönäs ovat, kaikkinaisesta lihasta, sekä linnuista että karjasta, ja kaikista matelevaisista maan päällä, johdata ne ulos kanssas: ja kävelköön ne maan päällä, ja olkoon hedelmälliset ja lisääntyköön maan päällä.

17. Caickinaiset eläimet jotca sinun tykönäs owat caickinaisesta lihasta sekä linnuista että carjasta ja caikista matelewaisista maan päällä käykön ulos sinun cansas ja enätkät teitän maan päällä ja olcat hedelmäliset ja lisätkät teitän maan päällä.

18. Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos,

18. Niin Noa meni ulos poikinensa, ja emäntinensä, ja poikainsa emännät hänen kanssansa.

18. Nijn Noah meni ulos poikinens ja emändinens ja poicains emändäin cansa.

19. niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

19. Kaikkinaiset eläimet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: läksivät arkista, jokainen kaltaisensa tykö.

19. Nijn myös caickinaiset eläimet caickinaiset matelewaiset caickinaiset linnut ja caicki cuin maalla matelewat läxit Arkista jocainen caldaisens tygö.

20. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.

20. Ja Noa rakensi Herralle alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla.

20. JA Noah rakensi HErralle Altarin ja otti caickinaisesta puhtasta carjasta ja caickinaisista puhtaista linnuista ja uhrais poltouhria Altarilla.

21. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.

21. Ja Herra haisti lepytyshajun, ja Herra sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen.

21. Ja HERra haisti makian hajun ja sanoi sydämesäns: en minä sillen enä maata kiro ihmisen tähden: sillä ihmisen sydämen aiwoitus on paha hamast nuorudest ja en minä sillen enä lyö caickia cuin eläwät nijncuin minä tehnyt olen.

22. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.

22. Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidä kylväminen ja niittäminen, vilu ja helle, suvi ja talvi, päivä ja yö lakkaaman.

22. Nijn cauwan cuin maa seiso ei pidä kylwäminen ja nijttäminen wilu ja helle suwi ja talwi päiwä ja yö lackaman.