39 luku

Joosef Potifarin palvelijana säilyttää puhtautensa ja joutuu viattomana vankilaan.

1. Ja Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet.

1. Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar Egyptiläinen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti hänen Ismaelilaisilta, jotka hänen sinne alas vieneet olivat.

1. JA Joseph wietin Egyptijn ja Potiphar Egyptiläinen Pharaon Camaripalwelia ja huowinhaldia osti hänen Ismaelitereildä jotca hänen sinne wienet oli.

2. Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa.

2. Ja Herra oli Josephin kanssa, ja hän oli onnellinen mies, ja oli isäntänsä Egyptiläisen huoneessa.

2. Ja HERra oli Josephin cansa nijn että hän tuli onnellisexi miehexi ja oli hänen Isändäns Egyptiläisen huones.

3. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.

3. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssansa; sillä kaikki, mitä hän teki, antoi Herra menestyä hänen kädessänsä.

3. Ja hänen Isändäns näki että HERra oli hänen cansans: sillä caicki mitä hän teki andoi HERra menestyä hänen kädesäns.

4. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli.

4. Niin että hän löysi armon hänen edessänsä, ja tuli hänen palveliaksensa: ja hän asetti hänen huoneensa ylitse, ja kaikki mitä hänellä oli, antoi hän hänen käteensä.

4. Nijn että hän löysi armon hänen Isändäns edes ja tuli hänen palweliaxens hän asetti hänen huonens päälle ja caicki mitä hänellä oli andoi hän hänen käteens.

5. Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla.

5. Ja siitä ajasta kuin hän oli hänen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa päälle, siunasi Herra sen Egyptiläisen huoneen Josephin tähden, ja Herran siunaus oli kaikissa niissä, jotka hänellä kotona ja kedolla olivat.

5. Ja sijtä ajasta cuin hän oli hänen pannut huonens ja caiken tawarans päälle siunais HERra sen Egyptiläisen huonen Josephin tähden ja HERran siunaus oli caikisa nijsä jotca hänellä cotona ja kedolla olit.

6. Niin hän jätti Joosefin haltuun kaikki, mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään, paitsi ruuasta, jota hän söi.

6. Sentähden antoi hän kaikki Josephin haltuun, mitä hänellä oli, ja ei tiedustellut mitään häneltä, paitsi sitä ruokaa, jonka hän söi. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.

6. Sentähden andoi hän caicki Josephin halduun mitä hänellä oli ja ei idze mistän murhetta pitänyt waan söi ja joi. Ja Joseph oli caunin luondoinen ja ihana caswoilda.

7. Mutta Joosefilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Ja tapahtui jonkun ajan kuluttua, että hänen isäntänsä puoliso iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: Makaa minun kanssani.

7. Ja tapahtui tämän jälkeen, että hänen isäntänsä emännän silmät paloivat Josephin päälle, ja sanoi: makaa minun kanssani.

7. JA tapahtui tämän jälken että hänen Isändäns emännän silmät paloit Josephin päälle ja sanoi: maca minun cansani.

8. Mutta hän kieltäytyi ja sanoi isäntänsä puolisolle: Katso, isäntäni ei itse välitä mistään, mitä talossa on, vaan on uskonut minun haltuuni kaikki, mitä hänellä on.

8. Mutta hän kielsi, ja sanoi isäntänsä emännälle: katso, minun isäntäni ei tiedusta minulta, mitä huoneessa on, ja kaikki mitä hänellä on, antoi hän minun käteeni.

8. Mutta hän kielsi ja sanoi hänelle: cadzo minun Isändän ei tiedä mitä hänen huonesans on ja caicki mitä hänellä on andoi hän minun käteeni.

9. Hänellä ei ole tässä talossa enemmän valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään, paitsi sinut, koska olet hänen puolisonsa. Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!

9. Ei pidä hän itseänsä tässä huoneessa suurempana minua, ei myös ole hän kieltänyt minulta mitään, paitsi sinun, siinä kuin sinä olet hänen emäntänsä: kuinka siis minä niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan?

9. Ja ei ole hänellä mitän nijn suurta hänen huonesans jota ei hän minun halduni ole andanut paidzi sinua ettäs olet hänen emändäns cuinga sijs minä nijn paljo paha tekisin ja rickoisin Jumalata wastan?

10. Ja vaikka vaimo joka päivä puhui sellaista Joosefille, ei tämä suostunut makaamaan hänen vieressänsä eikä olemaan hänen kanssaan.

10. Mutta hän piti jokapäivä senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei hän totellut maata hänen kanssansa, eli olla hänen kanssansa.

10. Mutta hän piti jocapäiwä sencaltaiset puhet Josephin cansa mutta ei hän totellut maata hänen cansans eli hänestä jotacan lucua pitänyt.

11. Mutta eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä saapuvilla,

11. Ja tapahtui yhtenä päivänä, että Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksikään perheestä läsnä.

11. JA tapahtui yhtenä päiwänä että Joseph meni huoneseen ascaroidzeman ja ei ollut yxikän perhestä läsnä.

12. tarttui hän Joosefin vaippaan ja sanoi: Makaa minun kanssani. Mutta tämä jätti vaippansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos.

12. Ja hän tarttui hänen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni, ja meni ulos.

12. Ja hän tartui hänen hamesens sanoden: maca minun cansani. Mutta hän jätti hamens hänelle ja pakeni huonesta ulos.

13. Kun hän nyt huomasi, että Joosef oli jättänyt vaippansa hänen käsiinsä ja paennut ulos,

13. Koska hän näki, että hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni ulos:

13. Cosca hän näki että hän jätti hamens ja pakeni:

14. huusi hän talonväkeään ja sanoi heille näin: Katsokaa, hän on tuonut meille hebrealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan; tämä tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä.

14. Huusi hän perhettänsä, ja sanoi heille: katsokaat, hän on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meitä häpiään: hän tuli minun tyköni makaamaan minun kanssani; mutta minä huusin korkialla äänellä.

14. Huusi hän perhettäns ja sanoi heille: cadzocat hän on tuonut meille yhden Ebrerin miehen saattaman meitä häpiään hän tuli minun tyköni macaman minun cansani mutta minä huusin corkialla änellä.

15. Ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja huutavan, jätti hän vaippansa viereeni, pakeni ja riensi ulos.

15. Ja koska hän kuuli, että minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.

15. Ja cosca hän cuuli että minä riahdin ja huusin jätti hän minulle hamens pakeni ja meni ulos.

16. Ja hän pani vaipan viereensä siksi, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin.

16. Niin hän piti hänen hameensa tykönänsä, siihenasti kuin hänen isäntänsä kotia tuli,

16. Nijn hän piti hänen hamens sijhenasti cuin hänen Isändäns cotia tuli/

17. Ja hän puhui hänelle samalla tavalla, sanoen: Tuo hebrealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan;

17. Ja puhui hänelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyköni, saattamaan minua häpiään.

17. Ja puhui hänelle ne sanat sanoden: se Hebrerin palwelia jongas olet meille tuonut tuli minun tyköni saattaman minua häpiään.

18. mutta kun minä kirkaisin ja huusin, jätti hän vaippansa viereeni ja pakeni ulos.

18. Mutta koska minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa ja pakeni ulos.

18. Mutta cosca minä riahdin ja huusin jätti hän minulle hamens ja pakeni.

19. Kun hänen isäntänsä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: Näin sinun orjasi on tehnyt minulle, syttyi hänen vihansa.

19. Koska hänen isäntänsä kuuli emäntänsä sanat, kuin hän puhui hänelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui hän sangen kovin.

19. Cosca hänen isändäns cuuli emändäns sanat cuin hän puhui hänelle sanoden: nijn on sinun palwelias tehnyt minua wastan wihastui hän sangen cowin.

20. Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen vankilaan.

20. Ja hänen isäntänsä otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin hän oli siellä vankihuoneessa.

20. NIin otti hänen Isändäns hänen ja pani fangihuoneseen josa Cuningan fangit olit ja nijn hän oli siellä fangihuones.

21. Mutta Herra oli Joosefin kanssa ja soi hänen saavuttaa suosiota ja päästä vankilan päällikön armoihin.

21. Mutta Herra oli Josephin kanssa, ja käänsi laupiutensa hänen tykönsä; ja antoi hänen löytää armon vankihuoneen haltian edessä.

21. Mutta HERra oli Josephin cansa ja käänsi laupiudens hänen tygöns ja andoi hänen löytä armon fangihuonen haldian edes.

22. Ja vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit, jotka vankilassa olivat, Joosefin haltuun. Ja kaikki, mitä siellä toimitettiin, tehtiin hänen toimestaan.

22. Niin että hän antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin käden alle, että kaikki mitä siellä tehtiin, se tehtiin hänen kauttansa.

22. Nijn että hän andoi caicki fangit fangihuones hänen kätens ala että caicki mitä siellä tehtin se tehtin hänen cauttans.

23. Eikä vankilan päällikkö ollenkaan valvonut sitä, mikä oli Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.

23. Ja vankihuoneen haltia ei pitänyt mistään murhetta niistä, jotka hänen kädessänsä olivat; sillä Herra oli Josephin kanssa, ja mitä hän teki, antoi Herra menestyä.

23. Ja fangihuonen haldia ei pitänyt mistän murhetta nijstä jotca hänen kädesäns olit: sillä HERra oli Josephin cansa ja mitä hän teki andoi HERra menestyä.