34 luku

Diinan raiskaaminen ja hänen veljiensä kosto.

1. Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä.

1. Ja Dina, Lean tytär, jonka hän Jakobille synnyttänyt oli, meni katselemaan sen maakunnan tyttäriä.

1. JA Dina Lean tytär jonga hän Jacobille synnyttänyt oli meni cadzeleman sen maacunnan tyttäritä.

2. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.

2. Koska Sikem, Hemorin Heviläisen, sen maakunnan ruhtinaan poika näki hänen, otti hän hänen ja makasi hänen, ja häpäisi hänen.

2. Cosca Sichem Hemorin Hewein sen maacunnan Ruhtinan poica näki hänen otti hän hänen ja macais hänen ja häwäis hänen.

3. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.

3. Ja hänen sydämensä paloi Dinan Jakobin tyttären perään; ja rakasti piikaa, ja puhutteli häntä suloisilla sanoilla.

3. Ja hänen sydämens paloi Dinan Jacobin tyttären päälle ja racasti pijca ja puhutteli händä suloisilla sanoilla.

4. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi.

4. Ja Sikem puhui isällensä Hemorille, sanoen: ota minulle tämä piika emännäksi.

4. Ja Sichem sanoi hänen Isällens Hemorille sanoden: ota minulle tämä pijca emännäxi.

5. Ja Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan; mutta kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa kedolla, oli Jaakob vaiti siksi, kunnes he palasivat.

5. Ja Jakob kuuli, että he hänen tyttärensä Dinan olivat häväisseet, ja hänen poikansa olivat lauman kanssa kedolla. Ja Jakob vaikeni siihenasti kuin he tulivat.

5. Ja Jacob cuuli että hänen tyttärens Dina oli häwäisty ja hänen poicans olit lauman cansa kedolla. Ja Jacob waickeni sijhenasti cuin he tulit.

6. Ja Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä.

6. Ja Hemor Sikemin isä meni Jakobin tykö puhuttelemaan häntä.

6. Ja Hemor Sichemin Isä meni Jacobin tygö puhutteleman händä.

7. Ja Jaakobin pojat tulivat kedolta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet sydäntyivät ja vihastuivat kovin siitä, että hän oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa, kun oli maannut Jaakobin tyttären; sillä semmoista ei saa tehdä.

7. Silloin tulivat Jakobin pojat kedolta: ja koska he sen kuulivat, tulivat miehet surulliseksi, ja vihastuivat sangen kovin; että hän oli tehnyt tyhmyyden Israelissa, maaten Jakobin tyttären: sillä ei ollut se oikein tehty.

7. Silloin tulit Jacobin pojat kedolda: ja cosca he sen cuulit tulit miehet surullisexi ja wihastuit sangen cowan että hän oli tehnyt häpiälisen työn Israelis maaten Jacobin tyttären: sillä ei ollut se oikein tehty.

8. Niin Hamor puhui heille sanoen: Poikani Sikemin sydän on mielistynyt teidän sisareenne; antakaa hänet hänelle vaimoksi.

8. Niin puhui Hemor heidän kanssansa, sanoen: minun poikani Sikemin sydän halajaa teidän tyttärenne jälkeen; antakaat siis se hänelle emännäksi.

8. NIjn puhui Hemor heidän cansans sanoden: minun poicani Sichemin sydän halaja teidän tyttären jälken andacat sijs se hänelle emännäxi.

9. Lankoutukaa meidän kanssamme, antakaa te tyttäriänne meille, ja ottakaa te itsellenne meidän tyttäriämme,

9. Naittakaat teitänne yhteen meidän kanssamme: antakaat teidän tyttärenne meille, ja ottakaat jällensä meidän tyttäremme teille.

9. Yhtennaittacat teitän meidän cansam andacat teidän tyttären meille ja ottacat jällens meidän tyttärem teille.

10. ja jääkää asumaan meidän luoksemme. Maa on oleva teille avoinna, asukaa siinä ja kierrelkää siinä ja asettukaa sinne.

10. Ja asukaat meidän kanssamme: maan pitää oleman teillä alttiina, asukaat, myykäät ja ostakaat siinä, ja omistakaat maa.

10. Ja asucat meidän cansam maan pitä oleman teille aldin asucat myykät ja ostacat sijnä ja omistacat maa.

11. Ja Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: Suokaa minun saada armo silmienne edessä, ja mitä te vaaditte minulta, sen minä annan.

11. Ja Sikem sanoi hänen isällensä ja veljillensä: antakaat minun löytää armo teidän edessänne: ja mitä te sanotte minulle, sen minä annan.

11. Ja Sichem sanoi hänen Isällens ja weljillens: andacat minun löytä armo teidän edesän ja mitä te sanotte minulle sen minä annan.

12. Vaatikaa minulta kuinka suuri morsiamen hinta ja kuinka suuret antimet tahansa: minä annan, mitä te minulta vaaditte. Antakaa minulle vain se tyttö vaimoksi.

12. Anokaat minulta rohkiasti huomenlahja ja antimia, ja minä annan, mitä te anotte: antakaat minulle vaivoin se piika emännäksi.

12. Anocat minulda rohkiast huomenlahja ja andimita ja minä annan mitä te anotte andacat minulle waiwoin se pijca emännäxi.

13. Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isällensä Hamorille puhuen petollisesti, sentähden että hän oli raiskannut heidän sisarensa Diinan;

13. Niin vastasivat Jakobin pojat Sikemille, ja hänen isällensä Hemorille, ja puhuivat petoksella; että hän oli heidän sisarensa Dinan häväissyt.

13. Nijn wastaisit Jacobin pojat Sichemille ja hänen Isällens Hemorille ja puhuit petoxella että hän oli heidän sisarens Dinan häwäisnyt.

14. he sanoivat heille: Emme voi tehdä sitä, että antaisimme sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä se olisi meistä häpeällistä.

14. Ja sanoivat heille: emme taida sitä tehdä, että me annamme meidän sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle: sillä se olis meille häpiäksi.

14. Ja sanoit heille: en me taida sitä tehdä että me annam meidän sisarem ymbärinsleickamattomalle miehelle: sillä se olis meille häpiäxi.

15. Me suostumme ainoastaan sillä ehdolla, että te tulette meidän kaltaisiksemme, niin että kaikki miehenpuolenne ympärileikataan.

15. Mutta kuitenkin siinä me suostumme teihin; jos te tulette meidän kaltaiseksemme, että kaikki miehenpuoli teidän seassanne ympärileikattaisiin,

15. Mutta cuitengin sijnä me suostum teihin jos te tuletta meidän caldaisexem että caicki miehenpuoli teidän seasan ymbärinsleicataisin.

16. Silloin me annamme omia tyttäriämme teille ja otamme itsellemme teidän tyttäriänne, ja me asetumme teidän luoksenne ja tulemme yhdeksi kansaksi.

16. Niin me annamme meidän tyttäremme teille, ja otamme teidän tyttärenne meille, ja asumme teidän kanssanne ja tulemme yhdeksi kansaksi.

16. Nijn me annam meidän tyttärem teille ja otam teidän tyttären meille ja asum teidän cansan ja tulem yhdexi Canssaxi.

17. Mutta jos te ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, niin me otamme sisaremme ja menemme tiehemme.

17. Mutta jollette kuule meitä, ja anna teitänne ympärileikata; niin me otamme meidän tyttäremme, ja menemme matkaamme.

17. Mutta jollette cuule meitä ja anna teitän ymbärinsleicata nijn me otam meidän tyttärem ja menem matcam.

18. Ja heidän puheensa kelpasi Hamorille ja Sikemille, Hamorin pojalle.

18. Ja heidän puheensa kelpasi Hemorille, ja Sikemille Hemorin pojalle.

18. Ja heidän puhens kelpais Hemorille ja Sichemille Hemorin pojalle.

19. Eikä nuori mies viivytellyt niin tekemästä, sillä hän oli mieltynyt Jaakobin tyttäreen; ja hän oli suuremmassa arvossa kuin kukaan muu hänen isänsä perheessä.

19. Ja se nuori mies ei viivytellyt sitä tehdäksensä: sillä hän rakasti suuresti Jakobin tytärtä, ja hän oli kunniassa pidettävä kaikkein ylitse isänsä huoneessa.

19. Ja se nuori mies ei wijwytellyt sitä tehdäxens: sillä hän racasti suurest Jacobin tytärtä ja hän oli cunnias pidettäpä caickein ylidze hänen Isäns huones.

20. Niin menivät Hamor ja hänen poikansa Sikem kaupunkinsa porttiin ja puhuivat kaupunkinsa miehille sanoen:

20. Niin tuli Hemor ja hänen poikansa Sikem kaupunkinsa porttiin, ja puhuivat kaupunkinsa miehille, sanoen:

20. NIjn tuli Hemor ja hänen poicans Sichem Caupungins porttijn ja puhuit heidän Caupungins miehille sanoden:

21. Näillä miehillä on rauha mielessä meitä kohtaan; antakaamme heidän siis asettua tähän maahan ja kierrellä siinä, onhan maa tilava heillekin joka suuntaan. Ottakaamme me heidän tyttäriänsä vaimoiksemme, ja antakaamme me tyttäriämme heille.

21. Nämät miehet ovat rauhalliset meidän kanssamme, ja tahtovat asua ja elää tällä maalla, ja katso, maa on kyllä avara heidän edessänsä: ottakaamme heidän tyttärensä meille emännäksi, ja antakaamme meidän tyttäremme heille.

21. Nämät miehet owat rauhalliset meidän cansam ja tahtowat asua ja elä tällä maalla ja cadzo maa on kyllä awara heidän edesäns ottacam heidän tyttärens meille emännäxi ja andacam meidän tyttärem heille.

22. Mutta ainoastaan sillä ehdolla miehet suostuvat asettumaan meidän luoksemme, tullaksensa meidän kanssamme yhdeksi kansaksi, että kaikki miehenpuolemme ympärileikataan, niinkuin he itsekin ovat ympärileikatut.

22. Mutta siihen ne miehet antavat meille suosionsa, asuaksensa meidän kanssamme ja tullaksensa yhdeksi kansaksi: jos meistä ympärileikataan kaikki miehenpuoli, niin kuin he myös ympärileikatut ovat.

22. Mutta sijhen ne miehet andawat meille suosions asuaxens meidän cansam ja tullaxens yhdexi Canssaxi jos meistä ymbärinsleicatan caicki miehenpuoli nijncuin he myös ymbärinsleicatut owat.

23. Tulevathan silloin heidän karjansa ja tavaransa ja kaikki heidän juhtansa meidän omiksemme. Suostukaamme siis, niin he asettuvat luoksemme.

23. Heidän karjansa ja hyvyytensä, ja kaikki heidän eläimensä, eikö ne ole meidän omamme? Jos me muutoin olemme heidän tahtonsa jälkeen, niin että he asuvat meidän kanssamme.

23. Heidän carjans ja hywydens ja caicki cuin heillä on tule meidän omaxem jos me muutoin olem heidän tahtons jälken nijn että he asuwat meidän cansam.

24. Ja he kuulivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista; ja niin kaikki miehenpuolet, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ympärileikkauttivat itsensä.

24. Ja he olivat Hemorille kuuliaiset, ja Sikemille hänen pojallensa, kaikki jotka hänen kaupunkinsa portista kävivät ulos: ja ympärileikkasivat itsensä, jokainen miehenpuoli, jotka hänen kaupunkinsa portista kävivät ulos.

24. Ja he olit Hemorille cuuliaiset ja Sichemille hänen pojallens caicki jotca hänen Caupungins portista käwit ulos ja sisälle ja ymbärinsleickaisit heidäns jocainen miehenpuoli jotca hänen Caupungins portista käwit ulos ja sisälle.

25. Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, ottivat kumpikin miekkansa ja hyökkäsivät, kenenkään aavistamatta, kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miehenpuolen.

25. Ja tapahtui kolmantena päivänä, koska he kipiämmällänsä olivat, ottivat kaksi Jakobin poikaa Simeon ja Levi, Dinan veljet, kumpikin miekkansa, ja menivät rohkiasti kaupunkiin: ja tappoivat jokaisen miehenpuolen.

25. JA tapahdui colmandena päiwänä cosca he kipiämmälläns olit otit ne caxi Jacobin poica Simeon ja Lewi Dinan weljet cumbikin heidän mieckans ja menit rohkiast Caupungijn ja tapoit jocaidzen miehenpuolen.

26. Myöskin Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he tappoivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois.

26. Ja tappoivat myös Hemorin, ja hänen poikansa Sikemin miekan terällä: ja ottivat Dinan Sikemin huoneesta, ja menivät pois.

26. Ja tapoit myös Hemorin ja hänen poicans Sichemin miecan terällä ja otit heidän sisarens Dinan Sichemin huonesta ja menit pois.

27. Ja Jaakobin pojat karkasivat haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin, sentähden että he olivat raiskanneet heidän sisarensa.

27. Niin tulivat Jakobin pojat tapettuiden päälle, ja ryöstivät kaupungin; että he olivat häväisseet heidän sisarensa.

27. Nijn tulit Jacobin pojat tapettuiden päälle ja ryöstäisit Caupungin että he olit häwäisnet heidän sisarens.

28. Ja he anastivat heidän pikkukarjansa ja raavaskarjansa ja aasinsa ja kaikki, mitä oli sekä kaupungissa että kedolla.

28. Ja veivät pois heidän lampaansa, karjansa, aasinsa, ja mitä sekä kaupungissa että kedolla oli.

28. Ja weit pois heidän lambans carjans Asins ja mitä sekä Caupungis että kedolla oli.

29. Ja kaikki heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan, ja he ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli.

29. Ja kaikki heidän hyvyytensä, lapsensa ja heidän vaimonsa he ottivat vangiksi, ja ryöstivät; niin myös kaikki, mitä huoneissa oli.

29. Ja caicki heidän hywydens lapsens ja heidän waimons he otit fangixi ja ryöstäisit caicki mitä huoneisa oli.

30. Niin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Minun joukkoni on vähäinen; jos he kokoontuvat minua vastaan, niin he tuhoavat minut, ja niin minut ja minun sukuni hävitetään.

30. Ja Jakob sanoi Simeonille ja Leville: te olette minulle mielikarvauden tehneet, saattaen minun haisevaiseksi tämän maakunnan asuvaisille, Kanaanealaisille ja Pheresiläisille: ja minä olen vähä joukko, koska he heitänsä kokoovat minun päälleni, niin he tappavat minun, ja minä hukutetaan, ja minun huoneeni.

30. Ja Jacob sanoi Simeonille ja Lewille: te oletta minulle mielicarwauden tehnet saattaden minun haisewaisexi tämän maacunnan asuwaisille Cananereille ja Pheresereille ja minä olen wähä joucko cosca he heidäns cocowat minun päälleni nijn he tappawat minun minä hucutetan ja caicki minun huoneni.

31. Mutta he vastasivat: Pitikö hänen kohdella meidän sisartamme niinkuin porttoa!

31. Mutta he vastasivat: pitiköstä heidän tekemän meidän sisaremme kanssa, niinkuin jonkun porton kanssa?

Mutta he wastaisit: pitiköst heidän tekemän meidän sisarem cansa nijncuin jongun porton cansa.