49 luku

Jaakob siunaa poikansa ja kuolee.

1. Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu.

1. Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teitänne, ja minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.

1. NIin cudzui Jacob hänen poicans ja sanoi: cootcat teitän ja minä ilmoitan teille mitä teille tapahtu tulewaisilla aigoilla.

2. Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.

2. Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teidän isäänne Israelia.

2. Tulcat cocoon ja cuulcat te Jacobin lapset cuulcat teidän Isän Israeli.

3. Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa.

3. Ruben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa.

3. RUben minun esicoisen minun woiman ja wäkewyden alcu ylimmäinen cunnias ja ylimmäinen wallas.

4. Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle; silloin sinä sen saastutit. Niin, hän nousi vuoteeseeni.

4. Hempiä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäisen oleman; sillä sinä astuit isäs vuoteesen: silloin sinä saastutit sen. Hän nousi minun vuoteelleni.

4. Hän juoxe ulos äkist nijncuin wesi ei sinun pidä oleman ylimmäisen: sillä sinä astuit Isäs wuoteseen jollas saastutit minun wuoteni.

5. Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet.

5. Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet.

5. SImeonilla ja Lewillä weljexillä owat murha aset. Ei minun sielun pidä tuleman heidän neuwoons ja minun cunniani heidän seuracundaans:

6. Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni; sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.

6. Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa; sillä kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessänsä turmelleet härjän.

6. sillä heidän kiucusans owat he miehen murhannet ja heidän ylpeydesäns turmellet härjän.

7. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.

7. Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tuima on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajotan heitä Israelissa.

7. Kirottu olcon heidän kiuckuns että se nijn tuima on ja heidän julmudens että se nijn paatunut on minä eroitan heitä Jacobis ja hajotan heitä Israelis.

8. Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat.

8. Juuda, sinä olet; sinua pitää sinun veljes kiittämän, sinun kätes pitää oleman sinun vihollistes niskalle, sinun isäs lapset pitää sinua kumartaman.

8. JUda sinä olet sinua pitä sinun wejes kijttämän sinun kätes pitä oleman sinun wiholistes niscalle sinun Isäs lapset pitä sinua cumartaman.

9. Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona — kuka uskaltaa häntä häiritä?

9. Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sinä astunut, minun poikani: hän on itsensä kumartanut maahan, ja levännyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii hänen herättää?

9. Juda on nuori lejoni suuresta woitosta olet sinä corgonnut minun poican hän on idzens cumartanut maahan ja lewännyt nijncuin lejoni ja nijncuin naaras lejoni cuca tohti asetta idzens händä wastan?

10. Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.

10. Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikä Lain opettaja hänen jalvoistansa, siihenasti kuin Sankari tulee, ja hänessä kansat rippuvat kiinni.

10. Ei waldica oteta pois Judalda eikä opettaja hänen jalcains juurest sijhen asti cuin sangar tule ja hänesä Canssat rippuwat kijnni.

11. Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä.

11. Hän sitoo varsansa viinapuuhun, ja aasintammansa varsan parhaasen viinapuuhun; Hän pesee vaatteensa viinassa, ja hameensa viinamarjan veressä.

11. Hän sito warsans wijnapuuhun ja hänen Asintammans warsan parhaseen wijnapuun oxaan.

12. Hänen silmänsä ovat viinistä sameat, hänen hampaansa valkeat maidosta.

12. Hänen silmänsä ovat punaisemmat viinaa ja hampaansa valkeammat rieskaa.

12. Hän pese waattens wijnas ja hänen hamens wijnamarjan weres. Hänen silmäns owat punaisemmat wijna ja hambans walkemmat riesca.

13. Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen sivunsa on Siidoniin päin.

13. Zebulon on asuva meren sataman ja haahtein satamain vieressä, ja on ulottuva hamaan Sidoniin.

13. ZEbulon on asuwa meren sataman ja hahtein satamain wieresä ja on ulottuwa haman Sidonin.

14. Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä.

14. Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensä rajain välille.

14. ISaschar on luja Asi ja sioitta idzens rajain wälille.

15. Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi ja maan ihanaksi; niin hän taivutti olkansa taakan alle ja joutui työveroa tekemään.

15. Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.

15. Hän näki lewon hywäxi ja maan ihanaxi ja cumarsi hartions candaman ja on weronalainen palwelia.

16. Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista.

16. Dan on tuomitseva kansaansa, niinkuin joku Israelin sukukunnista.

16. DAn hallidze hänen Canssans nijncuin jocu Israelin sucucunnista.

17. Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.

17. Dan on oleva kärmeenä tiellä, ja kyykärmeenä polulla; ja puree hevosta vuokoiseen, niin että sen ajaja seliällensä lankee.

17. Dan on kärmenä tiellä ja kyykärmenä polgulla ja pure hewoista wuocoiseen nijn että sen ajaja seljällens lange.

18. Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.

18. Herra, minä odotan sinun autuuttas.

18. HERra minä odotan sinun autuuttas.

19. Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.

19. Gad hän on; hänelle tekee joukko väkirynnäkön; mutta hän itse on tekevä väkirynnäkön vihdoin heille.

19. GAd warustettu wie edes ja tuo tacaperin sotajouckons.

20. Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä, hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.

20. Asserista tulee hänen lihava leipänsä, ja hän antaa kuninkaalle herkut.

20. ASserista tule hänen lihawa leipäns ja hän anda Cuningalle hercut.

21. Naftali on nopea peura; hän antaa kauniita sanoja.

21. Naphtali on nopia peura, ja antaa suloiset puheet.

21. NEphtali on nopia peura ja anda suloiset puhet.

22. Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.

22. Joseph on hedelmällisen puun oksa, hedelmällisen puun oksa lähteen tykönä: tyttäret kävelivät muurin päällä.

22. JOseph on caswawa ja caswa nijncuin lähten tykönä tyttäret astuwat muurille.

23. Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.

23. Ja vaikka ampujat saattivat hänen mielensä karvaaksi, riitelivät hänen kanssansa ja vihasivat häntä,

23. Ja waicka ambujat saatit hänen mielens carwaxi rijtelit hänen cansans ja wihaisit händä:

24. Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, kaitsijan, Israelin kallion,

24. On kuitenkin hänen joutsensa vahvana pysynyt, ja hänen käsivartensa miehustunut, sen väkevän kätten kautta Jakobissa; hänestä on paimen ja kivi Israelissa.

24. On cuitengin hänen joudzens wahwistunut ja hänen käsiwartens miehustunut sen wäkewän kätten cautta Jacobis hänestä owat tullet paimenet ja kiwet Israelis.

25. isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.

25. Sinun isäs Jumalalta on hän sinulle avun tuottava, ja ynnä kaikkivaltiaan kanssa on hän sinua siunaava taivaan siunauksella ylhäältä, ja syvyyden siunauksella alhaalta, niin myös nisäin ja kohtuin siunauksella.

25. Sinun Isäs Jumalalda on sinulle apu tullut ja caickiwaldialda olet sinä siunattu taiwan siunauxella ylhäldä ja sywyden siunauxella alhalda nisäin ja cohtuin siunauxella.

26. Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.

26. Sinun isäs siunaukset minun isäini siunausten sivussa, ulottuvat voimallisesti niihin kalliimpihin asti maailman kukkuloilla; jotka tulevat Josephin pään päälle, ja Natsirein pään laelle, hänen veljeinsä keskellä.

26. Sinun Isäs siunauxet owat wäkewämmät minun Isäni siunauxia ( nijden toiwotuxen jälken jotca corkiat mailmas owat ) ja tulewat Josephin pään päälle ja Nazirein pään laelle hänen weljeins keskellä.

27. Benjamin on raatelevainen susi; aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista.

27. BenJamin on raatelevainen susi, aamulla hän syö saaliin, ja ehtoona saaliin jakaa.

27. BEnJamin on raatelewainen susi amulla hän syö saalin ja ehtona saalin jaca.

28. Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät; hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.

28. Nämät kaikki ovat kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa. Ja tämä on se kuin heidän isänsä heille puhui siunatessansa heitä: itsekutakin, niinkuin kunkin siunaus oli, siunasi hän heitä.

28. NÄmät caicki owat caxitoistakymmendä Israelin sucucunda. Ja tämä on se cuin heidän Isäns heille puhui siunatesans heitä idzecutakin hänen erinomaisella siunauxellans.

29. Ja hän käski heitä ja sanoi heille: Minut otetaan pois heimoni tykö; haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla,

29. Ja hän käski heitä, ja sanoi heille: minä kootaan minun kansani tykö: haudatkaat minua minun isäni tykö, siihen luolaan, joka on Hetiläisen Ephronin vainiossa.

29. Ja hän käski heitä ja sanoi heille: minä cootan minun Canssani tygö haudatcat minua minun Isäini tygö sijhen luolaan joca on Ephronin Hetherin wainios.

30. luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen.

30. Siihen luolaan Makpelan vainiossa, joka on Mamren kohdalla Kanaanin maalla, jonka Abraham osti hautaamisen perimiseksi vainion kanssa, siltä Hetiläiseltä Ephronilta.

30. Sijhen caxikertaiseen luolaan joca on Mamren cohdalla Canaan maalla jonga Abraham osti hautamisen perimisexi wainion cansa sildä Hetherildä Ephronilda.

31. Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean,

31. Sinne ovat he haudanneet Abrahamin ja hänen emäntänsä Saaran, sinne ovat he myös haudanneet Isaakin ja Rebekan hänen emäntänsä. Sinne olen minä myös haudannut Lean.

31. Sinne owat he haudannet Abrahamin ja hänen emändäns Saran. Sinne owat he myös haudannet Isaachin ja Rebeckan hänen emändäns. Sinne olen minä myös haudannut Lean.

32. siihen vainioon, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä.

32. Siihen vainioon ja siihen luolaan, kuin on ostettu Hetin lapsilta.

32. Sihen wainioon ja sijhen luolaan cuin on ostettu Hethin lapsilda.

33. Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö.

33. Ja koska Jakob lopetti käskyn lastensa tykö, pani hän jalkansa kokoon vuoteessa; ja loppui, ja koottiin kansansa tykö.

33. JA cosca Jacob lopetti käskyn hänen lastens tygö pani hän jalcans cocoon hänen wuotesans ja loppui ja coottin Canssans tygö.