32 luku

Jaakob valmistautuu kohtaamaan Eesauta. Jaakob painiskelee Jumalan kanssa.

1. Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.

1. Mutta Jakob meni tietänsä myöten, ja Jumalan enkelit tulivat häntä vastaan.

1. MUtta Jacob meni hänen tietäns ja Jumalan Engelit tulit händä wastan.

2. Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: Tämä on Jumalan sotajoukkoa. Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

2. Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämä ovat Jumalan sotajoukko. Ja hän kutsui sen paikan Mahanaim.

2. Ja cosca hän näki heidän sanoi hän: nämät owat Jumalan sotajoucko. Ja hän cudzui sen paican Mahanaim.

3. Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.

3. Niin Jakob lähetti sanansaattajat edellänsä veljensä Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.

3. NIjn Jacob lähetti sanan edelläns Esaun hänen weljens tygö Seirin maacundaan Edomin maalle.

4. Ja hän käski heitä sanoen: Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Sinun palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka;

4. Ja käski heitä, sanoen: sanokaat näin minun herralleni Esaulle: näin sanoo sinun palvelias Jakob: minä olen ollut muukalainen Labanin tykönä, ja viipynyt tähän asti.

4. Ja käski heitä sanoden: sanocat näin minun herralleni Esaulle: sinun palwelias Jacob käski sinulle sanoa: minä olen ollut Labanin tykönä tähän asti.

5. ja minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä.'

5. Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lähetin ilmoittamaan minun herralleni, löytääkseni armoa sinun edessäs.

5. Ja minulla on carja ja Aseja lambaita palwelioita ja pijcoja ja lähetin ilmoittaman minun herralleni löytäxen armo sinun edesäs.

6. Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: Me tulimme veljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan.

6. Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hän tulee sinua vastaan, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa.

6. SAnansaattajat palaisit Jacobin tygö sanoden: me tulim Esaun sinun weljes tykö ja hän tule sinua wastan neljänsadan miehen cansa.

7. Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan ja kamelit kahteen joukkoon.

7. Niin peljästyi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hänen päällensä: ja jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.

7. Nijn peljästyi Jacob cowan ja ahdistus tuli hänen päällens ja jacoi wäen joca oli hänen cansans ja lambat ja carjan ja Camelit cahteen jouckon.

8. Sillä hän ajatteli: Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.

8. Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon päälle, ja lyö sen; niin jäänyt joukko pääsee.

8. Ja sanoi: jos Esau tule toisen joucon päälle ja lyö sen nijn toinen joucko pääse.

9. Ja Jaakob sanoi: Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!'

9. Ja Jakob sanoi: minun isäni Abrahamin Jumala, ja minun isäni Isaakin Jumala, Herra joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minä teen sinulle hyvää.

9. JA Jacob sanoi: HERra minun Isäni Abrahamin Jumala ja minun Isäni Isaachin Jumala sinä joca sanoit minulle: palaja maalles ja sucuis tygö ja minä teen sinulle hywä.

10. Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa.

10. Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä koska minä tämän Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.

10. Minä olen mahdotoin caicken sijhen armon ja caicken sijhen totuuten jonga sinä teit palwelialles. Sillä cosca minä tämän Jordanin ylidze menin ei minulla muuta ollut cuin tämä sauwa mutta nyt minulla on caxi joucko.

11. Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.

11. Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun käsistä: sillä minä pekään hänen tulevan ja lyövän minun, ja äidin lapsinensa.

11. Pelasta sijs nyt minua minun weljeni Esaun käsist: sillä minä pelkän hänen tulewan ja lyöwän minun ja äitin lapsinens.

12. Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden.'

12. Sinä olet kumminkin sanonut: minä teen kaiketi sinulle hyvää; ja lisään sinun siemenes niinkuin sannan meressä, joka paljouden tähden ei luettaa taideta.

12. Sinä olet cummingin sanonut: minä teen sinulle hywä ja lisän sinun siemenes nijncuin sannan meres joca paljouden tähden ei luetta taita.

13. Ja hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle

13. Ja hän yötyi sinne, ja otti niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja lähettääksensä veljellensä Esaulle:

13. JA hän yödyi sinne ja otti nijstä jotca osaisit olla käsillä lahjoja lähettäxens weljellens Esaulle.

14. kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä oinasta,

14. Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentä kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä jäärää:

14. Caxisata wohta ja caxikymmendä caurista caxisata lammasta ja caxikymmendä jäärä.

15. kolmekymmentä imettävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.

15. Imettäviä kameleja varsoinensa kolmekymmentä: neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasia ja kymmenen varsaa.

15. Imettäwiä Camelejä warsoinens colmekymmendä neljäkymmendä lehmä ja kymmenen härkä caxikymmendä Asia kymmenen warsan cansa.

16. Ja hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille.

16. Ja antoi ne palvelioittensa käsiin, itsekunkin lauman erinänsä; ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, ja pitäkäät väli jokaisen lauman vaiheella.

16. Ja andoi ne palwelioittens käsijn idzecungin lauman erinäns ja sanoi palwelioillens: mengät minun edellän ja pitäkät wäli jocaidzen lauman waihella.

17. Ja hän käski ensimmäistä sanoen: Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?'

17. Ja käski ensimäiselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkäs olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkä nämät ovat, joitas ajat edelläs?

17. Ja käski ensimäiselle sanoden: Cosca minun weljen Esau cohta sinun ja kysy sinulle: kenengäs olet ja cuhungas menet? ja kenengä nämät owat joitas ajat edelläs?

18. niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee jäljessämme.'

18. Niin sano: nämät ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hän tulee myös itse meidän jälissämme.

18. Nijn sano: nämät owat sinun palwelias Jacobin lahjat lähetetyt minun herralleni Esaulle ja hän tule myös idze meidän jälisäm.

19. Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.

19. Niin käski hän myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kävivät lauman jälissä, sanoen: tämän minun sanani jälkeen puhukaat Esaulle, koska te hänen löydätte.

19. Nijn käski hän myös toiselle ja colmannelle ja caikille nijlle jotca käwit lauman jälis sanoden: tämän minun sanani jälken puhucat Esaulle cosca te hänen löydätte.

20. Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme.' Sillä hän ajatteli: Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.

20. Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidän jälissämme; sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjoilla, jotka minun edelläni menevät; sitte tahdon minä nähdä hänen kasvonsa, mitämaks, hän ottaa vastaan minun ystävällisesti.

20. Ja sanocat myös: cadzo sinun palwelias Jacob on myös meidän jälisäm sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjalla joca edelläni mene sijtte minä näen hänen caswons mitämax hän otta wastan minua ystäwälisest.

21. Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.

21. Niin lahjat menivät hänen edellänsä; mutta hän oli itse siinä yötä joukkoinensa.

21. Nijn lahjat menit hänen edelläns mutta hän oli idze sijnä yötä jouckoinens.

22. Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.

22. Ja nousi yöllä ja otti kaksi emäntäänsä, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentä lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.

22. Ja nousi yöllä ja otti caxi hänen emändätäns ja ne caxi pijcans ja hänen yxitoistakymmendä lastans ja meni Jabokin luotus paickan.

23. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli.

23. Ja otti ne ja vei heidät virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitä hänellä oli.

23. Ja otti ne ja wei heidän wirran ylidzen ja wei myös ylidzen caicki mitä hänellä oli.

24. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.

24. Mutta Jakob jäi sille puolelle yksinänsä. Silloin paineli yksi mies hänen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.

24. Mutta Jacob jäi sille puolelle yxinäns. Silloin paineli yxi mies hänen cansans sijhenasti cuin amurusco nousi.

25. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

25. Ja kuin hän näki, ettei hän voittanut häntä, rupesi hän hänen reiteensä, niin että Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hänen kanssansa.

25. Ja cuin hän näki ettei hän woittanut händä rupeis hän hänen reiteens nijn että Jacobin reisiluu horjahtui painelles hänen cansans.

26. Ja mies sanoi: Päästä minut, sillä päivä koittaa. Mutta hän vastasi: En päästä sinua, ellet siunaa minua.

26. Ja hän sanoi: päästä minua, sillä aamurusko nousee. Mutta hän vastasi: en minä päästä sinua, jolles siunaa minua.

26. Ja hän sanoi: päästä minua sillä amurusco nouse. Mutta hän wastais: en minä päästä sinua jolles siuna minua.

27. Ja hän sanoi hänelle: Mikä sinun nimesi on? Hän vastasi: Jaakob.

27. Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän vastasi: Jakob.

27. Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän wastais: Jacob.

28. Silloin hän sanoi: Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.

28. Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.

28. Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä cudzuttaman Jacob waan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja Ihmisten cansa ja olet woittanut.

29. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: Ilmoita nimesi. Hän vastasi: Miksi kysyt minun nimeäni? Ja hän siunasi hänet siinä.

29. Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: miksis minun nimeäni kysyt? Ja hän siunasi häntä siinä paikassa.

29. Ja Jacob kysyi hänelle ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: mixis minun nimeni kysyt? Ja hän siunais händä sijnä paicas.

30. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, sillä, sanoi hän, minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.

30. Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.

30. Ja Jacob cudzui sen paican Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan caswosta caswoon ja minä olen wapadettu.

31. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.

31. Ja aurinko nousi, koska hän Pnielin ohitse kävi, ja hän ontui reidestänsä.

31. Ja Auringo nousi cosca hän Pnielin ohidze käwi ja hän ondui reisisuonestans.

32. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.

32. Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonta tähän päivään asti, että Jakobin reisiluu horjahtui.

32. Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonda tähän päiwän asti että Jacobin reisiluu horjahtui.