31 luku

Jaakob pakenee perheineen Laabanin luota. Jaakob ja Laaban sopivat keskenään.

1. Mutta hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: Jaakob on anastanut kaikki, mitä isämme omisti; isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden.

1. Ja hänen eteensä tuli Labanin lasten puhe, että he sanoivat: Jakob on saattanut itsellensä kaiken meidän isämme tavaran: ja siitä meidän isämme hyvyydestä on hän saattanut itsellensä kaiken tämän tavaran.

1. JA hänen eteens tuli Labanin lasten puhe että he sanoit: Jacob on saattanut idzellens caiken meidän Isäm tawaran ja sijtä meidän Isäm hywydest on hän saattanut idzellens caiken tämän tawaran.

2. Ja Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan niinkuin ennen.

2. Ja Jakob näki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se häntä kohtaan, niinkuin eilen ja entispäivänä.

2. Ja Jacob näki Labanin caswon ja cadzo ei ollut se händä wastan nijncuin eilän ja endispäiwänä.

3. Ja Herra sanoi Jaakobille: Palaja isiesi maahan ja sukusi tykö. Minä olen sinun kanssasi.

3. Ja Herra sanoi Jakobille: palaja sinun isäis maalle, ja sukuis tykö: ja minä olen sinun kanssas.

3. JA HERra sanoi Jacobille: palaja sinun Isäis maalle ja sucuis tygö ja minä olen sinun cansas.

4. Niin Jaakob kutsutti Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo,

4. Niin lähetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tykö.

4. Nijn lähetti Jacob ja cudzutti Rahelin ja Lean kedolle hänen laumans tygö.

5. ja hän sanoi heille: Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan niinkuin ennen, vaikka isäni Jumala on ollut minun kanssani.

5. Ja sanoi heille: minä näen teidän isänne kasvon, ettei hän ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entispäivänä, mutta minun isäni Jumala on ollut minun kanssani.

5. Ja sanoi heille: minä näen teidän Isän caswon ettei hän ole minua wastan nijncuin eilän ja endispäiwänä mutta minun Isäni Jumala on ollut minun cansani.

6. Te tiedätte, että minä olen palvellut isäänne kaikin voimin,

6. Ja te itse tiedätte, että minä olen kaikella minun väelläni palvellut teidän isäänne.

6. Ja te tiedätte että minä olen caikella wäellä palwellut teidän Isän.

7. mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa.

7. Mutta teidän isänne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala hänen vahinkoa tehdä minulle.

7. Mutta hän on wietellyt minua ja muuttanut minun palckan jo kymmenen kerta ei cuitengan sallinut Jumala hänen wahingota tehdä minulle.

8. Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia; ja kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.

8. Koska hän sanoi: kirjavat pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos hän sanoi: pilkulliset pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia.

8. Cosca hän sanoi: kirjawat pitä oleman sinun palckas nijn caicki lauma candoi kirjawita. Mutta jos hän sanoi: pilculiset pitä oleman sinun palckas nijn caicki lauma candoi pilculisia.

9. Niin on Jumala ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.

9. Niin on Jumala ottanut teidän isänne hyvyyden ja antanut minulle.

9. Nijn on Jumala ottanut teidän Isän hywyden ja andanut minulle.

10. Mutta lauman pariutumisen aikana minä nostin silmäni ja näin unessa, että vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.

10. Ja tapahtui lauman siittämisen ajalla, nostin minä silmäni ja näin unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain päälle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.

10. Ja tapahdui lauman sijttämisen ajalla nostin minä silmäni ja näin unes ja cadzo caurit nousit juondeisten pilculisten ja kirjawain laumain päälle.

11. Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Minä vastasin: 'Tässä olen.'

11. Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja minä vastasin: tässä minä olen.

11. Ja Jumalan Engeli sanoi minulle unes: Jacob ja minä wastaisin: täsä minä olen.

12. Niin hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki vuohipukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee.

12. Mutta hän sanoi: nosta silmäs, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain päälle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sillä minä olen nähnyt kaikki, mitä Laban sinulle tekee.

12. Mutta hän sanoi: nosta silmäs ja cadzo caicki caurit nousewat juondeisten pilculisten ja kirjawain laumain päälle: Sillä minä olen nähnyt caicki mitä Laban sinulle teke.

13. Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa sinä voitelit patsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaja synnyinmaahasi.'

13. Minä olen Jumala BetElissä, jossa sinä voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja lähde tältä maalta, ja palaja syntymä-maalles.

13. Minä olen Jumala BethElis josa sinä woitelit kiwen ja teit minulle lupauxen nouse sijs nyt ja lähde täldä maalda ja palaja syndymä maalles.

14. Silloin Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: Ei meillä ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa.

14. Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat hänelle: onko meillä enää osaa, eli perimistä meidän isämme huoneessa?

14. Nijn wastaisit Rahel ja Lea ja sanoit hänelle: ei ole meillä enämbi osa eikä perimist meidän Isäm huones.

15. Eikö hän pitänyt meitä kuin vieraita, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan.

15. Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina? Sillä hän on myynyt meidät, ja peräti syönyt meidän hintamme.

15. Eikö hän ole pitänyt meitä muucalaisna? sillä hän on myynyt meidän ja peräti syönyt meidän hindam.

16. Niin, koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, meidän se on ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut.

16. Sentähden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meidän isältämme, se tulee oikeudella meille ja meidän lapsillemme: Nyt siis kaikki, mitä Jumala sinulle on käskenyt, se tee.

16. Sentähden caicki hywyys jonga Jumala on ottanut meidän Isäldäm se tule oikeudella meille ja meidän lapsillem. Nyt sijs caicki mitä Jumala sinulle on käskenyt se tee.

17. Silloin Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään

17. Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja emäntänsä kamelein päälle.

17. NIin nousi Jacob ja nosti lapsens ja emändäns Camelein päälle.

18. ja kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan, mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.

18. Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, minkä hän oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun hän oli saanut Mesopotamiassa: mennäksensä isänsä Isaakin tykö Kanaanin maalle.

18. Ja wei pois caiken hänen carjans ja caiken hänen tawarans cuin hän oli pannut cocoon Mesopotamias mennäxens Isäns Isaachin tygö Canaan maalle.

19. Mutta Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.

19. Mutta Laban oli mennyt keritsemään laumaansa. Ja Rakel varasti isänsä epäjumalat.

19. Mutta Laban oli mennyt keridzemän laumans. Ja Rahel warasti Isäns epäjumalat.

20. Ja Jaakob lähti varkain aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle pakenemisaiettaan.

20. Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen sydämen, siinä ettei hän ilmoittanut hänelle, että hän pakeni.

20. Nijn warasti Jacob Labanin Syrialaisen sydämen sijnä ettei hän ilmoittanut hänelle cosca hän pakeni.

21. Niin hän pakeni kaikkinensa, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuorille päin.

21. Niin hän pakeni, ja kaikki, mitä hänellä oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.

21. Nijn hän pakeni ja caicki mitä hänellä oli nousi ja meni wirran ylidze ja meni Gileadin wuorta cohden.

22. Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.

22. Kolmantena päivänä ilmoitettiin Labanille, että Jakob oli paennut.

22. Colmandena päiwänä ilmoitettin Labanille että Jacob oli paennut.

23. Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivänmatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.

23. Niin hän otti veljensä kanssansa, ja ajoi häntä takaa seitsemän päiväkunnan matkan: ja saavutti hänen Gileadin vuorella.

23. Ja hän otti weljens cansans ja ajoi händä taca seidzemen päiwäcunnan matcan ja saawutti hänen Gileadin wuorella.

24. Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.

24. Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa ja sanonut hänelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvää eli pahaa.

24. Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tygö yöllä unes ja sanonut hänelle: cawata sinuas ettes mitän puhu Jacobille muuta cuin hywä.

25. Ja Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle.

25. Ja Laban lähestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinensä myös majansa Gileadin vuorelle.

25. Ja Laban lähestyi Jacobi. Mutta Jacob oli majans tehnyt wuorelle. Ja Laban teki weljinens myös majans Gileadin wuorelle.

26. Ja Laaban sanoi Jaakobille: Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut!

26. Niin sanoi Laban Jakobille: mitäs olet tehnyt, ettäs varastit minun sydämeni ja olet vienyt pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut?

26. Nijn sanoi Laban Jacobille: mitäs olet tehnyt ettäs warastit minun sydämeni ja olet wienyt pois minun tyttäreni nijncuin miecalla fangitut?

27. Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein,

27. Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? että minä olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.

27. Ja mixis sala pakenit ja warastit sinus minulda ja et ilmoittanut minulle? että minä olisin sinua saattanut ilolla ja lauluilla ja trumbuilla ja candeleilla.

28. etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet menetellyt.

28. Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tyttärilleni: tämän sinä olet tyhmästi tehnyt.

28. Ja et sallinut minun suuta anda minun pojilleni ja tyttärilleni? tämäns olet tyhmästi tehnyt.

29. Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.'

29. Ja minulla olis kyllä voimaa tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi menneenä yönä minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvää eli pahaa.

29. Ja minulla olis kyllä Jumalan kijtos nijn paljo woima että minä tekisin teille paha mutta teidän Isän Jumala sanoi mennen yönä minulle: cawata idzes puhumast mitän Jacobille muuta cuin hywä.

30. Olkoon: sinä olet nyt lähtenyt matkallesi, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkätähden olet varastanut minun jumalani?

30. Ja nyt ettäs kumminkin menit pois, ja niin suuresti ikävoitsit isäs huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.

30. JA nyt ettäs cummingin menit pois ja nijn surest ikäwöidzit Isäs huoneseen: mixis warastit minun jumalani?

31. Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.

31. Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: minä pekäsin ja luulin sinun väkivallalla ottavan pois minulta sinun tyttäres.

31. Ja Jacob wastais ja sanoi Labanille: minä pelkäisin ja luulin sinun wäkiwallalla ottawan pois minulda sinun tyttäres.

32. Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnäollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi. Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.

32. Mutta kenenkä tyköä sinä löydät jumalas, ei sen pidä elämän. Tunnustele meidän veljeimme läsnä ollessa, mitä omaas on minun tykönäni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tietänyt Rakelin niitä varastaneen.

32. Mutta kenengä tykö sinä löydät jumalas se cuolcon täsä meidän weljeim edes. Edzi omas minun tyköni ja ota pois se ( mutta ei Jacob tietänyt Rahelin nijtä warastanen. )

33. Ja Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjatarten telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Ja tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.

33. Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heidän molempain piikainsa majaan, ja ei löytänyt. Ja läksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.

33. Nijn Laban meni Jacobin majaan ja Lean ja heidän molembain pijcains majaan ja ei löytänyt. Ja läxi Lean majast ja tuli Rahelin majaan.

34. Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Ja Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.

34. Mutta Rakel oli ottanut epäjumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen päälle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei löytänyt.

34. Mutta Rahel oli ottanut epäjumalat ja pannut Camelein pahnain ala ja istui nijden päälle mutta Laban edzei caiken majan ja ei löytänyt.

35. Ja hän sanoi isällensä: Älä vihastu, herrani, siitä etten voi nousta sinun edessäsi, sillä minun on, niinkuin naisten tavallisesti on. Ja Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.

35. Ja hän sanoi isällensä: älköön minun herrani vihastuko, etten minä saa nousta sinun edessäs: sillä minulle tapahtuu vaimoin menon jälkeen: Ja hän etsi, ja ei löytänyt epäjumaliansa.

35. Ja Rahel sanoi Isällens: älkön minun herran nyt wihastuco etten minä saa nosta sinun edesäs: sillä minulle tapahtu waimoin menon jälken. Ja hän edzei ja ei löytänyt epäjumalitans.

36. Silloin Jaakob vihastui ja soimasi Laabania; Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: Mitä minä olen rikkonut, mitä pahaa minä olen tehnyt, että näin minua ahdistat?

36. Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä olen rikkonut, ja mikä minun pahatekoni on, ettäs minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?

36. JA Jacob wihastui ja rijteli Labanin cansa wastais ja sanoi hänelle: mitä minä olen rickonut ja mikä minun pahatecon on ettäs minua olet nijn wihaisest ajanut taca?

37. Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani; mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.

37. Sinä olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mitäs olet löytänyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo tähän minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meidän kahden vaiheellamme.

37. Sinä olet edziskellyt caicki minun taloini calut mitäs olet löytänyt caikesta sinun talois caluista? tuo tähän minun ja sinun weljeis eteen ratcaista meidän cahden waihellam.

38. Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi; sinun uuhesi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskoisia, enkä minä ole oinaita sinun laumastasi syönyt.

38. Minä olen ollut sinun tykönäs jo kaksikymmentä ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelmättömät olleet: ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas.

38. Minä olen ollut sinun tykönäs jo caxikymmendä ajastaica ja sinun lambas ja wuohes ei ole hedelmättömät ollet ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas.

39. Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minun itseni korvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä.

39. Enkä ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinä minun kädestäni vaatinut: niin myös mitä ikänänsä sinulta päivällä eli yöllä varastettu oli.

39. Engä ole tuonut sinulle pedolda haascattua mutta minun piti sen maxaman. Mitä ikänäns sinulda yöllä eli päiwällä warastettu oli sen olet sinä minun kädestäni waatinut.

40. Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.

40. Päivällä on minun helle väsyttänyt, ja yöllä vilu: ja uni on paennut minun silmistäni.

40. Päiwällä on minun helle wäsyttänyt ja yöllä wilu ja uni on paennut minun silmistäni.

41. Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun talossasi; neljätoista vuotta minä palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkani.

41. Minä olen jo kaksikymmentä ajastaikaa ollut sinun huoneessas, neljätoistakymmentä ajastaikaa palvelin minä sinua kahden tyttäres tähden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas tähden: ja sinä olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.

41. Minä olen jo caxikymmendä ajastaica ollut sinun huonesas neljätoistakymmendä ajastaica palwelin minä sinua cahden tyttäres tähden ja cuusi ajastaica sinun laumas tähden ja sinä olet muuttanut minun palckani kymmenen kerta.

42. Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myöskin Iisak pelkää, ei olisi ollut minun puolellani, niin sinä olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt minun kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian.

42. Jollei minun isäni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sinä peräti tyhjänä olisit minun päästänyt. Mutta Jumala on nähnyt minun vaivani ja kätteni työt, ja nuhteli menneenä yönä sinua.

42. Jollei minun Isäni Abrahamin Jumala ja Isaachin pelco olis ollut minun puolellani peräti tyhjänä olisit sinä minun päästänyt. Mutta Jumala on nähnyt minun waiwani ja käteni työt ja nuhteli mennen yönä sinua.

43. Niin Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: Tyttäret ovat minun tyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!

43. Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tyttäret ovat minun tyttäreni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mitä sinä näet ovat minun: mitä minä teen tänäpänä minun tyttärilleni taikka heidän lapsillensa, jotka he ovat synnyttäneet?

43. WAstais Laban ja sanoi Jacobille: tyttäret owat minun tyttäreni ja pojat owat minun poicani ja laumat owat minun laumani ja caicki cuins näet owat minun mitä minä teen tänäpän minun tyttärilleni taicka heidän lapsillens jotca he owat synnyttänet?

44. Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme, minun ja sinun.

44. Tule siis nyt ja tehkäämme liitto, minä ja sinä; joka pitää oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.

44. Tule sijs nyt ja tehkäm lijtto minä ja sinä joca on todistus sinun ja minun waihellani.

45. Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi.

45. Niin otti Jakob kiven, ja pani pystyälle muistopatsaaksi.

45. Nijn otti Jacob kiwen ja pani pystyälle muistoxi.

46. Ja Jaakob sanoi heimonsa miehille: Kootkaa kiviä. Ja he ottivat kiviä ja rakensivat roukkion ja aterioivat siinä sen kiviroukkion päällä.

46. Ja Jakob sanoi veljillensä: kootkaat kiviä. Ja he toivat kiviä, ja tekivät roukkion; ja atrioitsivat siinä sen roukkion päällä.

46. Ja Jacob sanoi weljillens: cootcat kiwiä. Ja he toit kiwiä ja teit rouckion ja söit sen rouckion päällä.

47. Ja Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed.

47. Ja Laban kutsui hänen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui hänen Gilead.

47. Ja Laban cudzui hänen Jegar Sahaduta: mutta Jacob cudzui hänen Gilead.

48. Ja Laaban sanoi: Tämä roukkio olkoon tänään todistajana meidän välillämme, minun ja sinun; sentähden hän antoi sille nimen Galed

48. Niin Laban sanoi: tämä roukkio olkoon todistus tänäpänä minun ja sinun vaiheellas; sentähden kutsui hän hänen nimensä Gilead.

48. Nijn Laban sanoi: tämä rouckio olcon todistus tänäpän sinun ja minun waihellani sentähden cudzui hän hänen nimens Gilead.

49. ja myöskin nimen Mispa, sillä hän sanoi: Herra olkoon vartija meidän välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä.

49. Ja Mitspa; sillä hän sanoi: Herra olkoon peräänkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:

49. Ja Mizpah sillä hän sanoi: HERra cadzocon sinun ja minun waihelleni cosca me ercanem toinen toisestam.

50. Jos sinä kohtelet pahasti minun tyttäriäni tahi otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala kuitenkin on todistajana meidän välillämme, minun ja sinun.

50. Jos sinä vaivaat minun tyttäriäni, taikka otat muita emäntiä, paitsi minun tyttäriäni. Ei ole yhtään ihmistä (joka todistais) meidän kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.

50. Jos sinä waiwat minun tyttäritäni taicka otat muita emänditä paidzi minun tyttäritäni. Ei ole ketän täsä meidän cansam mutta cadzo Jumala on todistaja minun ja sinun waihellas.

51. Ja Laaban sanoi vielä Jaakobille: Katso, tämä roukkio ja tämä patsas, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun

51. Ja Laban sanoi (vielä) Jakobille: katso, tämä on roukkio, ja tämä on muistopatsas, jonka minä panen minun ja sinun vaiheelles.

51. Ja Laban sanoi wielä Jacobille: cadzo tämä on rouckio ja tämä on kiwi jonga minä panin minun ja sinun waihelles.

52. — tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myöskin tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.

52. Tämä roukkio olkoon todistus, ja tämä patsas olkoon myös todistus, etten minä käy ylitse tämän roukkion sinun tykös, etkä sinä käy ylitse tämän roukkion ja tämän patsaan minun tyköni, vahinkoa tekemään.

52. Tämä rouckio olcon todistus jos minä käyn ylidze tämän rouckion sinun tygös taicka jos sinä käyt ylidze tämän rouckion ja kiwen minun tygöni wahingota tekemän.

53. Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme. Ja Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.

53. Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidän isäinsä Jumala, ratkaiskoon meidän välillämme. Ja Jakob vannoi isänsä Isaakin pelvon kautta.

53. Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidän Isäins Jumala ratcaiscon meidän wälilläm. Ja Jacob wannoi hänen Isäns Isaachin pelgon cautta.

54. Ja Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.

54. Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljensä syömään leipää. Ja kuin he olivat syöneet, olivat he yötä vuorella.

54. Ja Jacob uhrais wuorella ja cudzui hänen weljens syömän. Ja cuin he olit syönet olit he yötä wuorella.

55. Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät; sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.

55. Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tytärtensä, ja siunasi heitä, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.

55. Mutta amulla warhain nousi Laban ja suuta andoi hänen poicains ja tytärtens ja siunais heitä ja meni matcans ja palais cotians.