45 luku

Joosef ilmaisee itsensä veljilleen. He palaavat kotiin.

1. Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani! Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen.

1. Niin ei Joseph voinut itseänsä silleen pidättää kaikkein niiden edessä, jotka hänen tykönänsä seisoivat, ja hän huusi: menkäät ulos kaikki minun tyköäni; ja ei yksikään seisonut hänen tykönänsä, koska Joseph itsensä ilmoitti veljillensä.

1. NIin ei Joseph woinut idzens sillen pidättä caickein nijden edes jotca hänen tykönäns seisoit ja hän huusi: mengät ulos caicki minun tyköni ja ei yxikän seisonut hänen tykönäns cosca Joseph idzens ilmoitti weljeins edes.

2. Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat.

2. Ja itki korkealla äänellä, niin että Egyptiläiset ja Pharaon perhe sen kuulivat.

2. Ja hän itki corkialla änellä nijn että Egyptiläiset ja Pharaon perhe sen cuulit.

3. Ja Joosef sanoi veljilleen: Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää? Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.

3. Ja Joseph sanoi veljillensä: minä olen Joseph. Vieläkö minun isäni elää? Mutta ei hänen veljensä taitaneet häntä vastata; sillä he olivat niin hämmästyneet hänen kasvoinsa edessä.

3. Ja Joseph sanoi weljillens: minä olen Joseph. Wieläkö minun Isän elä? mutta ei hänen weljens taitanet händä wastata: sillä he olit nijn hämmästynet hänen caswoins edes.

4. Mutta Joosef sanoi veljilleen: Tulkaa tänne luokseni. Ja he tulivat. Niin hän sanoi: Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin.

4. Niin sanoi Joseph veljillensä: tulkaat siis minun tyköni. Ja he tulivat. Ja hän sanoi: minä olen Joseph teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.

4. Nijn sanoi Joseph weljillens: tulcat sijs minun tygöni. Ja he tulit. Ja hän sanoi: minä olen Joseph teidän weljen jonga te myitte Egyptijn.

5. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.

5. Ja nyt, älkäät surulliset olko, ja älkäät niin kovin hämmästykö, että te olette minua tänne myyneet; sillä teidän henkenne elatuksen tähden on Jumala minun teidän edellänne tänne lähettänyt.

5. Ja älkät surulliset olco ja älkät ajatelco minua sentähden wihaisexi että te oletta minun tänne myynet: sillä teidän hengen elatuxen tähden on Jumala minun teidän edellän tänne lähettänyt.

6. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata.

6. Kaksi nälkävuotta on jo ollut maassa, ja vielä nyt on viisi vuotta, niin ettei kynnetä eikä niitetä.

6. Caxi nälkäwuotta on jo ollut täsä maasa ja wielä nyt on wijsi wuotta nijn ettei kynnetä eikä nijtetä

7. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille.

7. Mutta Jumala on minun lähettänyt teidän edellänne, tallella pitämään teitä maan päällä, ja elättämään teitä suuren pelastuksen kautta.

7. Mutta Jumala on minun lähettänyt teidän edellän tallella pitämän teitä maan päällä ja elättämän teitä suuren ihmen cautta.

8. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.

8. Ja nyt ette ole minua tänne lähettäneet, vaan Jumala, joka myös minun asetti isäksi Pharaolle, ja herraksi kaiken hänen huoneensa päälle, ja koko Egyptin maan esimieheksi.

8. Ja nyt et te ole minua tänne lähettänet waan Jumala joca myös minun asetti Isäxi Pharaolle ja herraxi caiken hänen huonens päälle ja coco Egyptin maan Esimiehexi.

9. Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!

9. Rientäkäät ja menkäät minun isäni tykö, ja sanokaat hänelle: näin sanoo sinun poikas Joseph: Jumala on minun asettanut koko Egyptin maan herraksi, tule alas minun tyköni, ja älä viivyttele.

9. Riendäkät ja mengät minun Isäni tygö ja sanocat hänelle: näin sano sinun poicas Joseph: Jumala on minun asettanut coco Egyptin maan herraxi tule minun tygöni ja älä wijwyttele.

10. Sinä saat asettua Goosenin maakuntaan ja olla minun läheisyydessäni, sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, pikkukarjasi ja raavaskarjasi, kaikki, mitä sinulla on.

10. Ja sinä olet asuva Gosenin maassa, ja olet oleva juuri läsnä minua, sinä ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, sinun karjas, pienet ja suuret, ja kaikki mitä sinulla on.

10. Ja sinä olet asuwa Gosenis ja olet olewa juuri läsnä minua sinä ja sinun lapses ja sinun lastes lapset sinun carjas pienet ja suuret ja caicki mitä sinulla on.

11. Minä elätän sinua siellä — vielä on näet viisi nälkävuotta — niin ettet sinä eikä sinun perheesi eikä kukaan omaisistasi ole sortuva puutteeseen.'

11. Siellä minä elätän sinua, vielä on viisi nälkävuotta, ettet sinä ja sinun huonees, ja kaikki kuin sinulla on, hukkuisi.

11. Siellä minä elätän sinua wielä on wijsi nälkäwuotta ettet sinä ja sinun huones ja caicki cuin sinulla on huckuis.

12. Te näette omin silmin, ja myöskin veljeni Benjamin näkee, että minä itse teille puhun.

12. Ja katso, teidän silmänne näkevät, ja minun veljeni BenJaminin silmät, että minä puhun teidän kanssanne suusta suuhun.

12. Ja cadzo teidän silmän näkewät ja minun weljeni BenJaminin silmät että minä puhun teidän cansan suusta suuhun.

13. Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut minun osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja rientäkää ja tuokaa isäni tänne.

13. Ja ilmoittakaat minun isälleni kaikki minun kunniani Egyptissä, ja kaikki mitä te nähneet olette. Rientäkäät siis ja tuokaat minun isäni tänne.

13. Ja ilmoittacat minun Isälleni caicki minun cunniani Egyptis ja caicki mitä te nähnet oletta. Riendäkät sijs ja tuocat minun Isäni tänne.

14. Ja hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki hänen kaulassaan.

14. Ja hän halasi veljeänsä BenJaminia kaulasta ja itki, ja BenJamin myös itki hänen kaulassansa.

14. Ja hän halais weljens BenJaminit caulast ja itki ja BenJamin myös itki hänen caulasans.

15. Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Senjälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.

15. Ja hän antoi suuta kaikille veljillensä, ja itki heidän ylitsensä; ja sitte puhuivat hänen veljensä hänen kanssansa.

15. Ja hän andoi suuta caikille weljillens ja itki heidän tähtens ja sijtte puhuit hänen weljens hänen cansans.

16. Kun sanoma siitä, että Joosefin veljet olivat saapuneet, kuului faraon hoviin, oli se faraon ja kaikkien hänen palvelijainsa mieleen.

16. Koska se sanoma kuului Pharaon huoneesen, nimittäin, että Josephin veljet tulleet olivat, oli se hyvä Pharaon mielestä, ja kaikkein hänen palveliainsa.

16. COsca se sanoma cuului Pharaon huoneseen nimittäin että Josephin weljet tullet olit oli se hywä Pharaon mielestä ja caickein hänen palweliains.

17. Ja farao sanoi Joosefille: Sano veljillesi: 'Tehkää näin: sälyttäkää kuormat juhtainne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin maahan,

17. Ja Pharao sanoi Josephille: sano veljilles, tehkäät näin: sälyttäkäät teidän juhtainne päälle, ja menkäät matkaanne; ja kuin te tulette Kanaanin maalle,

17. Ja Pharao sanoi Josephille: sano weljilles tehkätte nijn sälyttäkät teidän juhtain päälle ja mengät matcan ja cuin te tuletta Canaan maalle:

18. ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille parasta, mitä Egyptissä on, ja te saatte syödä maan lihavuudesta.'

18. Niin ottakaat teidän isänne, ja teidän perheenne ja tulkaat minun tyköni: minä annan teille Egyptin maan hyvyyden, ja te syötte maan ytimen.

18. Nijn ottacat teidän Isän ja perhen ja tulcat minun tygöni minä annan teille Egyptin maan hywyden ja te syötte maan ytymen.

19. Ja näin sinun on käskettävä heitä: 'Tehkää näin: ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja tuokaa isänne ja tulkaa.

19. Ja käske heitä: tehkäät niin, ottakaat teillenne vaunut Egyptin maalta teidän lapsillenne, ja emännillenne, ja tuokaat teidän isänne ja tulkaat.

19. Ja käske heitä: tehkät nijn ottacat teillen waunut Egyptin maalda teidän lapsillen ja emännillen ja ottacat teidän Isän ja tulcat.

20. Älkää surko taloustavaroitanne, sillä mitä parasta on koko Egyptin maassa, se on oleva teidän omanne.'

20. Älkäät myös totelko teidän talonne kappaleita: sillä kaikki Egyptin maan hyvyys pitää teidän oleman.

20. Älkät myös sureco teidän taloin cappalistan: sillä caicki Egyptin maan hywyyys pitä teidän oleman.

21. Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon käskyn mukaan sekä evästä matkaa varten.

21. Ja Israelin lapset tekivät niin, ja Joseph antoi heille vaunut Pharaon käskyn jälkeen, ja antoi myös heille evään matkalle.

21. Ja Israelin lapset teit nijn ja Joseph andoi heille waunut Pharaon käskyn jälken ja andoi myös heille ewän matcalle.

22. Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä sekä viisi juhlapukua.

22. Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJaminille antoi hän kolmesataa hopiapenninkiä, ja viidet muutinvaatteet.

22. Ja andoi heille caikille idzecullekin juhlawaattet mutta BenJaminille andoi hän colmesata hopiapenningi ja wijdet juhlawaattet.

23. Samoin hän lähetti isälleen lahjaksi kymmenen aasia, jotka olivat kuormitetut Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä eväitä hänen isälleen matkaa varten.

23. Mutta isällensä lähetti hän kymmenen aasia sälyettyä Egyptin hyvyydellä, ja kymmenen aasintammaa, kannattaen jyviä ja leipää ja evästä isällensä matkalle.

23. Mutta Isällens lähetti hän kymmenen Asia sälytettyä Egyptin hywydellä ja kymmenen Asintamma cannattaden jywiä ja leipä ja ewästä Isällens matcalle.

24. Sitten hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: Älkää riidelkö matkalla.

24. Niin hän lähetti veljensä matkaan, ja sanoi heille: älkäät riidelkö tiellä.

24. Nijn hän lähetti weljens matcan ja sanoi heille: älkät rijdelkö tiellä.

25. Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan.

25. Niin he läksivät Egyptistä, ja tulivat Kanaanin maalle isänsä Jakobin tykö.

25. NIin he läxit Egyptist ja tulit Canaan maalle Isäns Jacobin tygö.

26. Ja he kertoivat hänelle ja sanoivat: Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias. Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.

26. Ja ilmoittivat hänelle, sanoen: vielä Joseph elää, ja on koko Egyptin maan herra; ja hänen sydämensä hämmästyi, sillä ei hän uskonut heitä.

26. Ja ilmoitit hänelle sanoden: wielä Joseph elä ja on coco Egyptin maan herra mutta hänen sydämens ajatteli paljo toisin: sillä ei hän usconut heitä.

27. Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut. Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, niin elpyi heidän isänsä Jaakobin henki.

27. Niin he sanoivat hänelle kaikki Josephin sanat, kuin hän heille puhunut oli. Ja kuin hän näki vaunut, jotka Joseph oli lähettänyt häntä tuomaan, niin Jakobin, heidän isänsä henki virkosi.

27. Nijn he sanoit hänelle caicki Josephin sanat cuin hän heille puhunut oli. Ja cuin hän näki waunut jotca Joseph oli lähettänyt händä tuoman nijn Jacobin heidän Isäns hengi wircois.

28. Ja Israel sanoi: Nyt on minulla kyllin; poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennenkuin kuolen.

28. Ja Israel sanoi: nyt minulla kyllä on, että minun poikani Joseph vielä elää: minä menen häntä katsomaan ennekuin minä kuolen.

28. Ja Israel sanoi: nyt minulla kyllä on että minun poican Joseph wielä elä minä menen händä cadzoman ennencuin minä cuolen.