50 luku

Jaakobin hautaus. Joosefin kuolema.

1. Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä.

1. Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.

1. NIin Joseph langeis Isäns caswoille itki ja andoi suuta hänen.

2. Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.

2. Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.

2. JA Joseph käski palwelioitans läkäreitä woidella Isäns.

3. Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

3. Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

3. Ja läkärit woitelit Israeli neljäkymmendä päiwä: sillä nijn monda oli woitelus päiwä. Ja Egyptiläiset itkit händä seidzemenkymmendä päiwä.

4. Sittenkuin hänen muistoksensa vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:

4. Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:

4. COsca hänen murhepäiwäns olit culunet puhui Joseph Pharaon palwelioille sanoden: jos minä olen armon löytänyt teidän edesän nijn puhucat Pharaolle ja sanocat:

5. Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin.

5. Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.

5. Minun Isän wannotti minun sanoden: cadzo minä cuolen hauta minua minun hautaani jonga minä olen caiwanut minulleni Canaan maalla: nijn tahdoisin minä nyt sijs mennä ja haudata minun Isäni ja palata tänne jällens.

6. Farao vastasi: Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut.

6. Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.

6. Pharao sanoi hänelle: mene ja hauta sinun Isäs nijncuins hänelle wannonut olet.

7. Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat

7. Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.

7. Nijn Joseph meni hautaman Isäns ja hänen cansans menit caicki Pharaon palweliat hänen huonens wanhimmat ja caic Egyptin maan wanhimmat.

8. sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja raavaskarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan;

8. Kaiki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.

8. Caicki myös Josephin wäki ja hänen weljens ja hänen Isäns wäki.

9. hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli sangen suuri joukko.

9. Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.

9. Ainoastans heidän lapsens ja lambans ja carjans jätit he Gosenin maalle menit myös hänen cansans waunut ja radzasmiehet. Ja se oli sangen suuri joucko.

10. Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.

10. Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.

10. Ja cosca he tulit Atadin rijhen tygö joca on sillä puolen Jordani nijn he pidit sijnä suuren ja catkeran walituxen ja hän murhetui hänen Isäns seidzemen päiwä.

11. Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, sanoivat he: Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla. Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.

11. Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.

11. Ja cosca Canaan maan asuwaiset näit heidän itcuns Atadin rijhen tykönä sanoit he: Egyptiläiset murehtiwat siellä sangen cowin. Sijtä se paicka cudzutan: Egyptiläisten walitus joca on sillä puolen Jordanin.

12. Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niinkuin hän oli määrännyt heille:

12. Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.

12. Nijn hänen lapsens teit nijncuin hän oli heidän käskenyt.

13. hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta.

13. Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.

13. Ja weit hänen Canaan maalle ja hautaisit hänen sen wainion caxikertaiseen luolaan jonga Abraham wainion cansa ostanut oli perindöhaudaxi Ephronilda Hetherildä Mamren cohdalla.

14. Senjälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

14. Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.

14. Nijn palais Joseph Egyptijn sijtte cuin hän oli hänen Isäns haudannut hän ja hänen weljens ja caicki jotca hänen cansans olit mennet hautaman hänen Isäns.

15. Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet.

15. Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.

15. MUtta cosca Josephin weljet näit heidän Isäns cuollexi sanoit he: mitämax Joseph on meidän päällem wihainen ja tohti meille costa sen pahan jonga me händä wastan tehnet olemma.

16. Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:

16. Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:

16. Sentähden käskit he sanoa hänelle: sinun Isäs käski ennencuin hän cuoli sanoden:

17. Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa. Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.

17. Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.

17. Nijn sanocat Josephille: anna weljilles andexi heidän ricoxens ja pahattecons että ne nijn pahoin owat tehnet sinua wastan. Anna nyt meille andexi jotca olem sinun Isäs Jumalan palweliat tämä pahateco. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuisans.

18. Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: Katso, me olemme sinun orjiasi!

18. Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.

18. Ja hänen weljens myös tulit ja langeisit maahan hänen eteens ja sanoit: cadzo me olemma sinun palwelias.

19. Mutta Joosef vastasi heille: Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa?

19. Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.

19. Joseph sanoi heille: älkät peljätkö: sillä minäkin olen Jumalan käden alla.

20. Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.

20. Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.

20. Te ajattelitte minua wastan paha mutta Jumala on käändänyt sen hywäxi että hän tekis cuin nähtäwä on pelastaxens paljo Canssa.

21. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

21. Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.

21. Älkät sijs nyt peljätkö minä rawidzen teitä ja teidän lapsian. Ja hän rohwais heitä ja puheli ystäwälisest heidän cansans.

22. Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadan kymmenen vuoden vanhaksi.

22. Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,

22. Ja nijn asui Joseph Egyptis hän ja hänen Isäns huone ja eli sata ja kymmenen ajastaica.

23. Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskin Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.

23. Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.

23. Ja näki Ephraimin lapset colmandeen polween. Olit myös Machirin Manassen pojan lapset caswatetut Josephin polwen juures.

24. Niin Joosef sanoi veljilleen: Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

24. Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.

24. Joseph sanoi hänen weljillens: minä cuolen ja Jumala totisest edzi teitä ja wie teidän täldä maalda sijhen maahan jonga hän on idze wannonut Abrahamille Isaachille ja Jacobille.

25. Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä.

25. Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.

25. Nijn wannotti Joseph Israelin lapsia sanoden: cosca Jumala on teitä edziwä wiekät minungin luuni tääldä.

26. Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.

26. Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.

26. Ja nijn Joseph cuoli sadan ja kymmenen ajastaicaisna ja he woitelit hänen ja panit arckuun Egyptis.