38 luku

Juuda ja Taamar

1. Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira.

1. Se tapahtui siihen aikaan, että Juuda meni alas veljeinsä tyköä, ja poikkesi yhden miehen tykö Odollamiin, jonka nimi oli Hira.

1. SE tapahtui sijhen aican että Juda meni alas weljeins tykö ja poickeis yhden miehen tygö Odollamijn jonga nimi oli Hira.

2. Siellä Juuda näki Suua nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän luokseen ja yhtyi häneen.

2. Ja Juuda näki siellä Kanaanin miehen tyttären, hänen nimensä oli Sua: ja otti hänen, ja meni hänen tykönsä.

2. Ja Juda näki siellä Cananean miehen tyttären hänen nimens oli Sua ja otti hänen:

3. Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja hän antoi hänelle nimen Eer.

3. Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hänen nimensä Ger.

3. Ja cosca hän oli maannut hänen cansans tuli hän rascaxi ja synnytti pojan ja cudzui hänen nimens Ger.

4. Ja taas hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.

4. Ja hän taas tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hänen nimensä Onan.

4. Ja hän taas tuli rascaxi ja synnytti pojan ja cudzui hänen nimens Onan.

5. Ja hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela; ja synnyttäessään hänet hän oli Kesibissä.

5. Ja hän synnytti vielä pojan, ja kutsui hänen nimensä Sela. Ja Juuda oli Kesibissä, koska hän sen synnytti.

5. Ja hän synnytti taas pojan ja cudzui hänen nimens Sela. Ja Juda oli Chesibis cosca hän ne synnytti.

6. Ja Juuda otti Eerille, esikoisellensa, vaimon, jonka nimi oli Taamar.

6. Ja Juuda otti esikoisellensa Gerille emännän, jonka nimi oli Tamar.

6. JA Juda otti Gerille hänen esicoisellens emännän jonga nimi oli Thamar.

7. Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen; sentähden Herra antoi hänen kuolla.

7. Mutta Ger, Juudan esikoinen, oli paha Herran edessä: ja Herra kuoletti hänen.

7. Mutta Ger Judan esicoinen oli paha HERran edes jongatähden HERra cuoletti hänen.

8. Niin Juuda sanoi Oonanille: Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi.

8. Niin sanoi Juuda (pojallensa) Onanille: mene veljes emännän tykö, ja ota häntä aviokses, herättääkses veljelles siementä.

8. Nijn sanoi Juda pojallens Onanille: maca weljes emännän cansa ja ota händä awioxes herättäxes weljelles siemendä.

9. Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.

9. Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut hänen omaksensa: koska hän siis makasi veljensä emännän kanssa, antoi hän sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei hän olisi antanut veljellensä siementä.

9. Mutta Onan tiesi ettei siemen ollut hänen omans: cosca hän sijs macais weljens emännän cansa andoi hän sen pudota maahan ja turmeli sen ettei hän olis andanut weljellens siemendä.

10. Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sentähden hän antoi hänenkin kuolla.

10. Ja se paha, kuin hän teki, ei kelvannut Herralle, joka kuoletti myös hänen.

10. Ja se paha cuin hän teki ei kelwannut HERralle joca cuoletti myös hänen.

11. Silloin Juuda sanoi miniällensä Taamarille: Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela joutuu täysikasvuiseksi. Hän näet ajatteli: Kun ei vain tämäkin kuolisi niinkuin hänen veljensä. Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin.

11. Niin sanoi Juuda miniällensä Tamarille: ole leskenä isäs huoneessa siihenasti kuin minun poikani Sela kasvaa. Sillä hän ajatteli: tohtii tapahtua, että hän myös kuolee, niinkuin hänen veljensäkin. Niin Tamar meni pois, ja oli isänsä huoneessa.

11. Nijn sanoi Juda Thamarille hänen miniällens: ole leskenä sinun Isäs huones sijhenasti cuin minun poican Sela caswa: Sillä hän ajatteli: tohti tapahtua että hän myös cuole nijncuin hänen weljensäckin. Nijn Thamar meni pois ja oli Isäns huones.

12. Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin.

12. Koska monta päivää oli kulunut, kuoli Suan tytär, Juudan emäntä. Ja kuin Juuda oli itsensä lohduttanut, meni hän Timnatiin, lammastensa keritsiäin tykö ystävänsä Hiran kanssa Odollamista.

12. COsca monda päiwä olit culunet cuoli Suahn tytär Judan emändä. Ja sijttecuin Judan murhen aica oli loppunut meni hän Thimnathijn lambaitans keridzemän ystäwäns Hiran cansa Odollamista.

13. Niin tuotiin Taamarille tämä sanoma: Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan.

13. Niin ilmoitettiin Tamarille, sanoen: katso, appes menee ylös Timnatiin keritsemään lampaitansa.

13. Nijn ilmoitettin Thamarille: cadzo Appes mene Timnathijn keridzemän lambaitans.

14. Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, ei häntä annettu hänelle vaimoksi.

14. Niin riisui hän yltänsä leskivaatteensa, ja verhoitti itsensä liinalla ja peitti itsensä, ja istui kahden lähteen veräjälle, joka on tiellä Timnatiin; sillä hän näki, että Sela oli kasvanut, ja ei häntä annettu sille emännäksi.

14. Nijn rijsui hän pääldäns leskiwaattens joilla hän käwi ja peitti idzens ja käärei ymbärins caswons ja istui ulcona weräjäst tiellä Thimnathin päin: sillä hän näki että Sela oli caswanut ja ei händä annettu hänelle emännäxi.

15. Kun nyt Juuda näki hänet, luuli hän häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.

15. Koska Juuda näki hänen, luuli hän sen portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.

15. Cosca Juda näki hänen luuli hän sen portoxi: sillä hän oli peittänyt caswons.

16. Ja hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: Anna minun yhtyä sinuun. Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?

16. Ja hän poikkesi tien oheen hänen tykönsä, ja sanoi: annas minun maata kanssas; sillä ei hän tietänyt sitä miniäksensä. Hän vastasi: mitäs minun annat, jos sinä makaisit minun kanssani?

16. Ja hän poickeis tieldä hänen tygöns ja sanoi: annas minun maata cansas: sillä ei hän tiennyt sitä miniäxens. Hän wastais: mitäs minun annat jos sinä macaisit minun cansani?

17. Hän sanoi: Lähetän sinulle vohlan laumastani. Nainen vastasi: Annatko minulle pantin, kunnes sen lähetät?

17. Hän sanoi: minä lähetän kauriin laumastani. Hän vastasi: anna siis minulle pantti niin kauvaksi kuin sinä sen lähetät.

17. Hän sanoi: minä lähetän sinulle caurin laumastani. Hän wastais: anna sijs minulle panti nijncauwaxi cuins sen lähetät.

18. Hän sanoi: Mitä on minun annettava sinulle pantiksi? Hän vastasi: Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi. Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi.

18. Hän sanoi: mitästä minä sinulle pantiksi annan? Hän vastasi: sinettis, sitees, ja sauvas, joka kädessäs on. Niin hän antoi ne hänelle, ja makasi hänen kanssansa, ja hän tuli raskaaksi hänestä.

18. Hän sanoi: mitäst minä sinulle pandixi annan? Hän wastais: sormuxes sites ja sauwas joca kädesäs on. Nijn hän andoi ne hänelle ja macais hänen cansans ja hän tuli rascaxi hänestä.

19. Ja hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.

19. Ja hän nousi ja meni, ja pani pois peitteen, ja puki jälleen leskivaatteet yllensä.

19. Ja hän nousi ja meni ja otti werhan pääldäns ja puki jällens leskiwaattet päällens.

20. Mutta Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään vohlaa, saadaksensa takaisin pantin naiselta; mutta hän ei löytänyt häntä.

20. Mutta Juuda lähetti kauriin ystävänsä kanssa Odollamista, että hän vaimolta ottais pantin jälleen: ja ei hän löytänyt häntä.

20. Mutta Juda lähetti caurin ystäwäns cansa Odollamist että hän waimolda ottais pandin jällens ja ei hän löynnyt händä.

21. Ja hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä ja sanoi: Missä on se pyhäkköportto, joka istui Enaimissa tien varressa? He vastasivat: Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.

21. Niin hän kyseli sen paikan miehiltä, sanoen: kussa on se portto, kuin istui näillä kahdella lähteellä tien ohessa? He vastasivat: ei yksikään portto ole tässä ollut.

21. Nijn hän kyseli sen paican miehille sanoden: cusa on se porto cuin istui tiellä? he wastaisit: ei yxikän porto ole täsä ollut.

22. Ja hän palasi Juudan luo ja sanoi: En löytänyt häntä; ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa.

22. Mutta hän palasi Juudan tykö, ja sanoi: en minä löytänyt häntä; sanoivat myös sen paikan miehet, ettei tässä ole yhtäkään porttoa ollut.

22. Mutta hän palais Judan tygö ja sanoi: en minä löynnyt händä sanoit myös sen paican miehet ettei täsä ole yhtäkän porto ollut.

23. Silloin Juuda sanoi: Pitäköön sen sitten, ettemme joutuisi häpeään. Katso, minä olen lähettänyt tämän vohlan, mutta sinä et ole löytänyt häntä.

23. Juuda sanoi: pitäkään ne, ettemme mitämaks häpiään tulisi; katso, minä lähetin kauriin, ja et sinä löytänyt häntä.

23. Juda sanoi: pitäkän ne etten me mitämax häpiään tulis: cadzo minä lähetin caurin ja et sinä löytänyt händä.

24. Noin kolmen kuukauden kuluttua ilmoitettiin Juudalle: Sinun miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on myös tullut raskaaksi. Juuda sanoi: Viekää hänet poltettavaksi.

24. Liki kolmen kuukauden jälkeen ilmoitettiin Juudalle: sinun miniäs Tamar on salavuoteessa ollut, ja katso, salavuoteesta on hän myös raskaaksi tullut. Juuda sanoi: viekäät häntä poltettaa.

24. Colmen cuucauden jälken ilmoitettin Judalle: sinun miniäs Thamar on salawuotes ollut ja cadzo salawuotest on hän myös rascaxi tullut. Juda sanoi: wiekät händä poldetta.

25. Mutta kun häntä vietiin, lähetti hän sanan apelleen sanoen: Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat. Ja hän käski sanoa: Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat.

25. Mutta koska hän tuotiin edes, lähetti hän appensa tykö, sanoen: siitä miehestä, jonka nämät ovat, olen minä raskas. Ja sanoi: tunnetkos, kenenkä on tämä sinetti, side ja sauva.

25. Mutta cosca hän tuotin edes lähetti hän Appens tygö sanoden: sijtä miehestä jonga nämät owat olen minä rascas. Ja sanoi: tunnetcos kenengä on tämä sormus side ja sauwa?

26. Ja Juuda tunsi ne ja sanoi: Hän on oikeassa minua vastaan, koska minä en antanut häntä pojalleni Seelalle. Ei hän kuitenkaan enää yhtynyt häneen.

26. Ja Juuda tunsi ne, ja sanoi: hän on minua hurskaampi: etten minä hänelle poikaani Selaa antanut. Kuitenkin ei hän enempää maannut häntä.

26. Juda tunsi ne ja sanoi: hän on minua hurscambi: etten minä hänelle poicani Selat andanut. Cuitengin ei hän enämbätä maannut händä.

27. Kun hänen synnyttämisensä aika tuli, katso, hänen kohdussaan oli kaksoiset.

27. Ja tapahtui hänen synnyttämisensä ajalla, ja katso, kaksoiset olivat hänen kohdussansa.

27. Ja hänen synnyttämisens ajalla löyttin caxoiset hänen cohdustans.

28. Ja hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos; kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: Tämä tuli ensiksi ulos.

28. Ja tapahtui hänen synnyttäissänsä, pisti toinen ulos kätensä, johonka lastenämmä tarttui, ja sitoi siihen punaisen langan, sanoen: tämä tulee ensisti ulos.

28. Ja hänen synnyttäisäns pisti toinen ulos kätens johonga lastenämmä tartui ja sitoi sijhen punaisen langan sanoden: tämä tule ensist ulos.

29. Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos; ja kätilövaimo sanoi: Minkä repeämän oletkaan reväissyt itsellesi! Ja hän sai nimen Peres.

29. Mutta koska hän kätensä takaperin veti, tuli ulos hänen veljensä, ja hän sanoi: miksis olet reväissyt? Tämä rikkirepäisemys on sinun tähtes: ja hänen nimensä kutsuttiin Perets.

29. Mutta cosca hän kätens tacaperin weti tuli ulos hänen weljens ja hän sanoi: mixis olet tämän rickirewäisemyxen tehnyt sinun tähtes: ja cudzuttin Perez.

30. Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka; ja hän sai nimen Serah.

30. Sitte tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli se punainen lanka; ja hänen nimensä kutsuttiin Sera.

30. Sijtte tuli ulos hänen weljens jonga kädes oli se punainen langa ja cudzuttin Serah.