20 luku

Aabraham ja Saara Gerarissa.

1. Ja Aabraham siirtyi sieltä Etelämaahan ja asettui Kaadeksen ja Suurin välimaille; ja hän asui jonkun aikaa Gerarissa.

1. Niin Abraham vaelsi sieltä etelään päin, ja asui Kadeksen ja Surrin vaiheella: ja oli muukalainen Gerarissa.

1. Nijn Abraham waelsi sieldä etelän päin ja asui Cadexen ja Zurrin waihella ja oli muucalainen Geraris.

2. Ja Aabraham sanoi vaimostansa Saarasta: Hän on minun sisareni. Niin Abimelek, Gerarin kuningas, lähetti noutamaan Saaran luoksensa.

2. Ja Abraham sanoi emännästänsä Saarasta: hän on minun sisareni. Niin Abimelek Gerarin kuningas lähetti ja antoi noutaa Saaran tykönsä.

2. Ja Abraham sanoi Sarast hänen emännästäns: hän on minun sisaren. Nijn Abimelech Gerarin Cuningas lähetti ja andoi nouta hänen tygöns.

3. Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa ja sanoi hänelle: Katso, sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo.

3. Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa: ja sanoi hänelle: katso, sinun pitää kuoleman sen vaimon tähden, jonkas ottanut olet; sillä hän on yhden miehen aviovaimo.

3. Mutta Jumala tuli Abimelechin tygö yöllä unes ja sanoi hänelle: cadzo sinun pitä cuoleman sen waimon tähden jongas ottanut olet: sillä hänellä on awiomies.

4. Mutta Abimelek ei ollut ryhtynyt häneen, ja hän sanoi: Herra, surmaatko syyttömänkin?

4. Mutta Abimelek ei ollut ryhtynyt häneen, ja sanoi: Herra tahdotkos myös surmata hurskaan kansan?

4. Mutta Abimelech ei ollut wielä ryhtynyt häneen ja sanoi: HERra tahdotcos myös surmata wiattoman Canssan?

5. Eikö hän itse sanonut minulle: 'Hän on minun sisareni'? Ja samoin tämäkin sanoi: 'Hän on minun veljeni.' Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin.

5. Eikö hän sanonut minulle: hän on minun sisareni, ja hän myös itse sanoi: hän on minun veljeni: yksivakaisella sydämellä ja viattomilla käsillä olen minä sen tehnyt.

5. Eikö hän sanonut minulle? hän on minun sisaren ja hän myös idze sanoi: hän on minun weljeni yxikertaisella sydämellä ja wiattomilla käsillä olen minä sen tehnyt.

6. Ja Jumala sanoi hänelle unessa: Niin, minä tiedän, että sinä teit sen vilpittömin sydämin. Sentähden minä estinkin sinut tekemästä syntiä minua vastaan enkä sallinut sinun kajota häneen.

6. Ja Jumala sanoi hänelle unessa: minä myös tiedän, ettäs sydämes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. Sentähden minä myös estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan; jonka tähden en minä sallinut sinua ryhtymään häneen.

6. Ja Jumala sanoi hänelle unes: minä myös tiedän ettäs sydämes yxikertaisudes sen tehnyt olet. Sentähden minä myös estin sinun ettes rickois minua wastan engä myös sallinut sinua ryhtymän häneen.

7. Niin anna nyt miehelle hänen vaimonsa takaisin, sillä hän on profeetta, ja hän on rukoileva sinun puolestasi, että saisit elää. Mutta jollet anna häntä takaisin, niin tiedä, että olet kuolemalla kuoleva, sinä ja kaikki sinun omaisesi.

7. Niin anna nyt miehelle hänen emäntänsä jälleen; sillä hän on propheta: ja hän on rukoileva sinun edestäs, ettäs saat elää. Mutta jos et sinä anna häntä jälleen, niin tiedä, ettäs totisesti kuolet, ja kaikki mitä sinulla on.

7. Nijn anna nyt miehelle hänen emändäns jällens: sillä hän on Propheta ja anna hänen rucoilla sinun edestäs nijns saat elä. Mutta jos et sinä luowu hänestä nijn tiedä ettäs totisest cuolet ja caicki mitä sinulla on.

8. Niin Abimelek nousi varhain aamulla ja kutsui kaikki palvelijansa ja kertoi heille tämän kaiken; ja miehet olivat kovin peloissaan.

8. Niin Abimelek nousi varhain aamulla, ja kutsui kaikki palveliansa, ja puhui kaikki nämät sanat heidän kuultensa: ja miehet pelkäsivät suuresti.

8. Nijn Abimelech nousi warhain amulla ja cudzui caicki palwelians ja puhui caicki nämät sanat heidän cuuldens ja miehet pelkäisit suurest.

9. Ja Abimelek kutsui Aabrahamin ja sanoi hänelle: Mitä oletkaan meille tehnyt! Mitä minä olen rikkonut sinua vastaan, koska olet saattanut minut ja minun valtakuntani syypääksi näin suureen rikokseen? Sinä olet tehnyt minulle, mitä ei sovi tehdä.

9. Ja Abimelek kutsui Abrahamin, ja sanoi hänelle: mitäs meille teit? ja mitä minä olen rikkonut sinua vastaan, ettäs saattaisit minulle ja minun valtakunnalleni niin suuren rikoksen? sinä olet tehnyt minua vastaan niitä töitä joita ei sovi tehdä.

9. Ja Abimelech cudzui myös Abrahamin ja sanoi hänelle: mixis tämän meille teit? ja mitä minä olen rickonut sinua wastan ettäs tahdoit saatta minulle ja minun waldacunnalleni nijn suuren ricoxen? et sinä ole tehnyt minua wastan nijncuin sinun tulis.

10. Ja Abimelek sanoi vielä Aabrahamille: Mikä oli tarkoituksesi, kun tämän teit?

10. Ja Abimelek sanoi vielä Abrahamille: mitäs näit, ettäs tämän teit?

10. Ja Abimelech sanoi wielä Abrahamille: mitäs näit ettäs tämän teit?

11. Aabraham vastasi: Minä ajattelin näin: 'Tällä paikkakunnalla ei varmaankaan peljätä Jumalaa; he surmaavat minut vaimoni tähden.'

11. Abraham sanoi: minä ajattelin: kukaties ei tässä paikassa ole yhtään Jumalan pelkoa: ja he surmaavat minun, emäntäni tähden.

11. Abraham sanoi: minä ajattelin ei täsä sias ole Jumalan pelco ja he surmawat minun emändäni tähden.

12. Ja hän onkin todella minun sisareni, isäni tytär, vaikkei olekaan äitini tytär; ja niin hänestä tuli minun vaimoni.

12. Ja hän on tosin minun sisareni: sillä hän on minun isäni tytär, vaan ei äitini tytär: ja minä otin hänen emännäkseni.

12. Ja hän on tosin minun sisaren: sillä hän on minun Isäni tytär waan ei äitini tytär ja minä otin hänen emännäxeni.

13. Mutta kun Jumala lähetti minut kulkemaan pois isäni kodista, sanoin minä hänelle: 'Osoita minulle se rakkaus, että, mihin paikkaan ikinä tulemmekin, sanot minusta: hän on minun veljeni.'

13. Koska Jumala laski minun kulkemaan isäni huoneesta, sanoin minä hänelle: tämä on sinun lempes, jonka sinun minua kohtaan pitää tekemän: kuhunka paikkaan ikänänsä me tulemme, sano minusta: hän on minun veljeni.

13. Cosca Jumala käski minun waelda Isäni huonest sanoin minä hänelle: tee tämä laupius minun cansani ettäs jocapaicas cuhungaikänäns me tulem sanoisit minun weljexes.

14. Silloin Abimelek otti pikkukarjaa ja raavaskarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja antoi ne Aabrahamille. Ja hän lähetti hänelle takaisin hänen vaimonsa Saaran.

14. Niin Abimelek otti lampaita, ja karjaa, ja palvelioita, ja piikoja, ja antoi Abrahamille: ja antoi hänelle jälleen Saaran hänen emäntänsä.

14. Nijn Abimelech otti lambaita ja palweljoita ja pijcoja ja anoi Abrahamille ja andoi hänelle jällens Saran hänen emändäns.

15. Ja Abimelek sanoi: Katso, minun maani on avoinna edessäsi; asu, missä mielesi tekee!

15. Ja Abimelek sanoi: katso, minun maani on altis sinun edessäs: asu kussa sinulle parhain kelpaa.

15. Ja sanoi: cadzo minun maani on aldis sinun edesäs asu cusa parhain kelpa.

16. Ja Saaralle hän sanoi: Katso, minä annan veljellesi tuhat sekeliä hopeata. Olkoot ne sinulle hyvitykseksi kaikkien niiden edessä, jotka sinun kanssasi ovat; niin olet kaikkien edessä todistettu viattomaksi.

16. Ja sanoi Saaralle: katso, minä olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninkiä, katso, ne pitää oleman sinulle silmäin peitteeksi, kaikkein edessä, jotka sinun kanssas ovat, ja kaikkein muiden edessä. Ja niin vahvistettiin (hänen nuhteettomuutensa).

16. Ja sanoi Saralle: cadzo minä olen andanut weljelles tuhanen hopia penningitä cadzo ne pitä oleman sinulle silmäin peittexi caickein edes jotca sinun cansas owat ja jocapaicas. Ja se oli hänen rangaistuxens.

17. Mutta Aabraham rukoili Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin ja hänen vaimonsa ja hänen orjattarensa, niin että he synnyttivät lapsia.

17. Ja Abraham rukoili Jumalaa: ja Jumala paransi Abimelekin, ja hänen emäntänsä, ja hänen piikansa, ja ne siittivät.

17. Ja Abraham rucoili Jumalata ja Jumala paransi Abimelechin ja hänen emändäns ja hänen pijcans ja ne synnytit:

18. Sillä Herra oli sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin huoneessa Saaran, Aabrahamin vaimon, tähden.

18. Sillä Herra oli peräti sulkenut kaikki kohdut Abimelekin huoneessa, Saaran Abrahamin emännän tähden.

18. Sillä HERra oli ennen peräti sulkenut caicki cohdut Abimelechin huones Saran Abrahamin emännän tähden.