27 luku

Jaakob saa petoksella isältään esikoisoikeuden ja siunauksen.

1. Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: Poikani! Tämä vastasi hänelle: Tässä olen.

1. Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hänen silmänsä pimiäksi, ettei hän nähnyt, niin kutsui hän Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: minun poikani: hän vastasi häntä: tässä minä olen.

1. Ja cosca Isaac tuli wanhaxi ja hänen silmäns pimiäxi cudzui hän Esaun wanhemman poicans ja sanoi hänelle: minun poican: hän wastais händä: täsä minä olen.

2. Niin hän sanoi: Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.

2. Ja hän sanoi: katso, minä olen vanhennut: enkä tiedä minun kuolemanpäivääni.

2. Ja hän sanoi: cadzo minä olen wanhennut engä tiedä cosca minä cuolen.

3. Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.

3. Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydä minulle metsän-otus.

3. Ota sijs sinun calus wijnes ja joudzes ja mene kedolle ja pyydä minulle medzänotus/

4. Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen.

4. Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minä rakastan, ja tuo syödäkseni: että minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minä kuolen.

4. Ja tee minulle himoruoca ja tuo syödäxeni että minun sielun siunais sinua ennencuin minä cuolen.

5. Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,

5. Mutta Rebekka kuuli Isaakin näitä puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsään, pyytämään metsänotusta, tuodaksensa.

5. Mutta Rebecka cuuli Isaachin näitä puhuwan Esaun hänen poicans cansa. Ja Esau meni medzään pyytämän medzänotust tuodaxens hänelle.

6. puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:

6. Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minä kuulin isäs puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan:

6. NIin sanoi Rebecka pojallens Jacobille: cadzo minä cuulin Isäs puhuwan weljes Esaun cansa ja sanowan:

7. Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen.'

7. Tuo minulle metsänotus, ja tee minulle himoruokaa syödäkseni; että siunaisin sinua Herran edessä, ennen kuin minä kuolen.

7. Tuo minulle medzänotus ja tee minulle ruoca syödäxeni ettän siunaisin sinua minun cuolemani edellä HERran edes.

8. Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:

8. Niin kuule nyt poikani minun ääneni, mitä minä sinulle käsken.

8. Nijn cuule sijs minun poican minun änen mitä minä sinulle sanon:

9. mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.

9. Mene laumaan, ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa; tehdäkseni isälles niistä himoruokaa, niinkuin hän rakastaa.

9. Mene laumaan ota sieldä minulle caxi hywä wohla tehdäxeni Isälles himoruoca.

10. Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee.

10. Ja vie se isälles hänen syödäksensä; että hän siunais sinua, ennen kuin hän kuolee.

10. Wie se Isälles hänen syödäxens että hän siunais sinua cuolemans edellä.

11. Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.

11. Niin Jakob sanoi äidillensä Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minä olen paljas.

11. Jacob sanoi äitillens Rebeckalle: cadzo weljen Esau on carwainen mutta minä olen paljas.

12. Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään pilkkaajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta.

12. Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.

12. Mitämax Isäni siwele minua ja luule minun händäns pettäwän ja minä saatan päällen kirouxen ja en siunausta.

13. Hänen äitinsä sanoi hänelle: Kohdatkoon se kirous minua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda.

13. Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.

13. Nijn hänen äitins sanoi hänelle: se kirous tulcon minun päälleni minun poican ainoastans ole minun änelleni cuuliainen mene ja tuo se minulle tänne.

14. Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.

14. Niin hän meni ja otti ja toi äidillensä; ja hänen äitinsä valmisti himoruan, jota hänen isänsä rakasti.

14. Nijn hän meni ja otti ja toi äitillens ja hänen äitins walmisti ruan jota hänen Isäns racasti.

15. Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.

15. Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hänen tykönänsä olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin.

15. Ja otti wanhemman poicans parhat waattet jotca huones hänen tykönäns olit ja puetti Jacobin hänen nuoremman poicans nijhin.

16. Mutta vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.

16. Vaan vohlain nahat kääri hän hänen käsiinsä, ja paljaaseen kaulaansa.

16. Waan wohlain nahat käärei hän hänen käsijns ja paljaseen caulaans.

17. Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.

17. Ja antoi sen himoruan ja leivän, kun hän valmistanut oli, poikansa Jakobin käteen.

17. Ja andoi ruan ja leiwän cuin hän walmistanut oli Jacobin hänen poicans käteen.

18. Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: Isäni! Hän vastasi: Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?

18. Ja hän tuli isänsä tykö, ja sanoi: minun isäni. Hän vastasi: tässä minä olen. Kukas olet, minun poikani.

18. JA hän toi Isäns tygö ja sanoi: minun Isän hän wastais: täsä minä olen. Cucas olet minun poican?

19. Jaakob sanoi isällensä: Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut.

19. Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä minulle käskit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, että sinun sielus siunaisi minua.

19. Jacob sanoi: minä olen Esau sinun esicoises minä olen nijn tehnyt cuins minulle käskit nouse sijs istu ja syö tästä minun saalistani että sinun sielus siunais minua.

20. Mutta Iisak sanoi pojalleen: Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt? Hän vastasi: Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni.

20. Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytänyt? ja hän vastasi: Herra sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.

20. Mutta Isaac sanoi pojallens: minun poican cuingas olet nijn nopiast löytänyt? hän wastais: HERra sinun Jumalas andoi minun sen cohdata.

21. Niin Iisak sanoi Jaakobille: Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö.

21. Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tänne minun poikani sivelläkseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.

21. Nijn sanoi Isaac Jacobille: tules tänne minun poican siwelläxeni jos sinä olet minun poican Esau taicka et.

22. Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.

22. Niin Jakob astui isäntä Isaakin tykö: ja kuin hän siveli häntä, sanoi hän: ääni on Jakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.

22. Nijn Jacob astui Isaachin hänen Isäns tygö. Ja cuin hän siweli händä sanoi hän: äni on Jacobin äni mutta kädet owat Esaun kädet.

23. Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

23. Ja ei tuntenut häntä: sillä hänen kätensä olivat niinkuin Esaun veljensä kädet, karvaiset: ja niin hän siunasi häntä.

23. Ja ei tundenut händä: sillä hänen kätens olit nijncuin Esaun hänen weljens kädet carwaiset ja nijn hän siunais händä.

24. Vielä hän kysyi: Oletko sinä todella minun poikani Eesau? Hän vastasi: Olen.

24. Ja sanoi hänelle: oletkos minun poikani Esau? hän vastasi: olen.

24. Ja sanoi hänelle: oletcos minun poican Esau? hän wastais: olen.

25. Silloin hän sanoi: Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut. Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.

25. Niin hän sanoi: tuo siis tänne syödäkseni minun poikani saalista, että minun sieluni siunaisi sinua: niin hän toi sen hänelle, ja hän söi, toi myös hänelle viinaa, ja hän joi.

25. Nijn hän sanoi: tuo sijs tänne syödäxeni minun poican sinun saalistas että minun sielun siunais sinua. Nijn hän toi sen hänelle ja hän söi toi myös hänelle wijna ja hän joi.

26. Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: Tule tänne ja suutele minua, poikani.

26. Ja Isaak hänen isänsä sanoi hänelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.

26. Ja Isaac hänen Isäns sanoi hänelle: tules nyt liki minun poican ja anna minun suuta.

27. Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.

27. Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka Herra siunannut on.

27. Ja hän astui liki ja suuta andoi hänen. Nijn hän tunsi hänen waattens hajun ja siunais händä ja sanoi: Cadzo minun poicani haju on nijncuin jongun kedon haju jonga HErra siunanut on.

28. Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.

28. Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltäkyllä jyviä ja viinaa.

28. Jumala andacon sinulle taiwan castest ja maan lihawudest yldäkyllä jywiä ja wijna.

29. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.

29. Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun äitis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa.

29. Canssat palwelcan sinua ja sucucunnat cumartacon sinua. Ole sinun weljes herra ja sinun äitis lapset langetcon sinun jalcais juureen kirottu olcon se joca sinua kiro ja siunattu olcon se joca sinua siuna.

30. Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.

30. Koska Isaak oli päättänyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitä siihen oli lähtenyt isänsä Isaakin tyköä; niin Esau hänen veljensä tuli pyydyksiltänsä.

30. COsca Isaac oli päättänyt siunauxens Jacobille ja Jacob sijtäsijhen oli lähtenyt Isäns Isaachin tygö nijn Esau hänen weljens tuli pyydyxildäns.

31. Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut.

31. Ja hän myös valmisti himoruan, ja vei isällensä, ja sanoi hänelle: nouskaan minun isäni, ja syökään poikansa saalista, että sinun sielus siunaisi minua.

31. Ja hän myös walmisti ruoca ja wei Isällens ja sanoi hänelle: nouse minun Isän ja syö sinun poicas saalista että sinun sielus siunais minua.

32. Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: Kuka olet? Hän vastasi: Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi.

32. Niin vastasi Isaak hänen isänsä häntä: kukas olet? hän sanoi: minä olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.

32. Nijn wastais Isaac hänen Isäns hänelle: cucas olet? hän sanoi: minä olen Esau sinun esicoises.

33. Silloin Iisak säikähtyi kovin ja sanoi: Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva.

33. Niin Isaak vapisi hämmästyksestä sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsämies on, joka minulle sen toi? ja minä söin kaikista, ennen kuin sinä tulit ja minä siunasin hänen: hänen pitää myös siunatun oleman.

33. Nijn Isaac hämmästyi sangen cowan ja sanoi: cuca? cusast sijs se medzämies on joca minulle sen toi? ja minä söin caikista ennencuin sinä tulit ja siunaisin hänen hänen pitä myös siunatun oleman.

34. Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: Siunaa minutkin, isäni!

34. Koska Esau kuuli isänsä puheen, huusi hän suurella äänellä, ja hänen mielensä tuli sangen karvaaksi: ja hän sanoi isällensä: siunaa myös minuakin, minun isäni.

34. Cosca Esau cuuli Isäns puhen / huusi hän suurella änellä / ja hänen mielens tuli sangen carwaxi / ja sanoi Isällens : siuna myös minuakin minun Isän .

35. Mutta hän vastasi: Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen.

35. Niin hän sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.

35. Nijn hän sanoi: sinun weljes on tullut cawaluxella ja wienyt pois siunauxen sinulda.

36. Niin hän sanoi: Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen. Ja hän kysyi: Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?

36. Niin hän sanoi: eiköstä hän myös oikein kutsuta Jakob? sillä hän jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hän sai, ja katso, nyt hän vei pois minun siunaukseni minulta: ja hän sanoi: etkös yhtäkään siunausta minun varakseni pitänyt?

36. Nijn hän sanoi: hän myös oikein cudzutan Jacob sillä hän jo cahdest minun on polkenut minun esicoisudeni hän sai ja cadzo nyt hän wei pois minun siunauxeni minulda ja sanoi: etkös yhtäkän siunaust minun waraxeni pitänyt?

37. Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?

37. Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minä olen asettanut hänen sinun herrakses, ja kaikki hänen veljensä olen minä hänelle palveliaksi pannut, jyvillä ja viinalla olen minä hänen varustanut: mitästä minä siis nyt sinulle teen, minun poikani?

37. Nijn wastais Isaac ja sanoi hänelle: minä olen asettanut hänen sinun herraxes ja caicki hänen weljens olen minä hänelle palweliaxi pannut jywillä ja wijnalla olen minä hänen warustanut: mitäst minä sijs nyt sinulle teen minun poican?

38. Eesau sanoi isällensä: Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni! Ja Eesau korotti äänensä ja itki.

38. Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä ja itki.

38. Nijn Esau sanoi Isällens: yxiköst siunaus sinulla waiwoin ongin minun Isän? siuna myös minuakin minun Isän ja corgotti änens ja itki.

39. Niin hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä.

39. Niin vastasi Isaak, hänen isänsä, ja sanoi hänelle: Katso, lihava asuinsia pitää sinulla oleman maan päällä, ja kastetta taivaasta ylhäältä.

39. Nijn wastais Isaac hänen Isäns ja sanoi hänelle: Cadzo lihawa asuinsia pitä sinulla oleman maan päällä ja castetta taiwast ylhäldä/

40. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi.

40. Sinun miekallas pitää sinun elättämän itses, ja palveleman sinun veljeäs. Ja tapahtuu, että sinä myös tulet herraksi, ja särjet hänen ikeensä niskastas.

40. Sinun miecallas pitä sinun elättämän idzes ja palweleman sinun weljes. Ja tapahtu että sinä myös tulet herraxi ja kirwotat niscas hänen ikestäns.

41. Ja Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut; ja Eesau ajatteli itsekseen: Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme; silloin minä tapan veljeni Jaakobin.

41. Ja Esau vihastui Jakobin päälle siunauksen tähden, jolla hänen isänsä hänen siunannut oli; ja sanoi sydämessänsä: minun isäni murhepäivät lähestyvät: ja minä tapan veljeni Jakobin.

41. JA Esau wihastui Jacobin päälle siunauxen tähden jolla hänen Isäns hänen siunanut oli ja sanoi sydämesäns: minun Isäni murhepäiwät pitä lähestymän: sillä minä tapan weljeni Jacobin.

42. Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista; ja hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut.

42. Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hänen vanhemman poikansa sanat: joka lähetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hänelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiänsä siitä, että hän sinun tappaa.

42. Mutta Rebeckalle ilmoitettin Esaun hänen wanhemman poicans sanat joca lähetti ja cudzui Jacobin nuoremman poicans ja sanoi hänelle: cadzo weljes Esau uhca sinua tappa.

43. Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene minun veljeni Laabanin luo Harraniin

43. Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.

43. Minun poican ole minun änelleni cuuliainen walmista sinus ja pakene minun weljeni Labanin tygö Haranijn.

44. ja jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu,

44. Ja ole hänen tykönänsä kappale aikaa: siihenasti että veljes kiukku asettuu.

44. Ja ole hänen tykönäns cappale aica sijhenasti että weljes kiucku asettu.

45. kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unhottaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkätähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!

45. Ja siihenasti että hänen vihansa lakkaa sinusta, ja hän onhottaa mitäs häntä vastaan tehnyt olet. Niin minä lähetän ja tuotan sinun sieltä. Miksi teidän molempain pitäis yhtenä päivänä minulta tuleman pois?

45. Ja sijhenasti että hänen wihans lacka sinusta ja unhotta mitäs händä wastan tehnyt olet. Nijn minä lähetän ja tuotan sinun sieldä. Mixi teidän molembain pidäis yhtenä päiwänä minulda tuleman pois?

46. Ja Rebekka sanoi Iisakille: Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?

46. Ja Rebekka sanoi Isaakille: minä suutun minun elämääni, Hetin tytärten tähden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttäristä, jotka ovat niinkuin tämän maan tyttäret, mitä minun sitte auttaa elämään?

46. JA Rebecka sanoi Isaachille: minä suutun minun elämäni Hethin tytärten tähden jos Jacob otta waimon Hethin tyttärist jotca owat nijncuin tämän maan tyttäret mitä minun sijtte autta elämän?