47 luku

Jaakob käy faraon luona. Egyptiläiset myyvät peltonsa faraolle ja antautuvat hänelle orjiksi. Joosef lupaa haudata isänsä hänen sukuhautaansa.

1. Ja Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: Minun isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja raavaskarjoineen, kaikkine omaisuuksineen, tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa.

1. Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun isäni ja minun veljeni, heidän karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.

1. NIin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle ja sanoi: minun Isän ja minun weljeni heidän carjans pienet ja suuret ja caicki mitä heillä on owat tullet Canaan maalda ja cadzo he owat Gosenin maalla.

2. Ja hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä; ne hän toi faraon eteen.

2. Ja hän otti viisi nuorimmista veljistänsä, ja asetti Pharaon eteen.

2. Ja hän otti wijsi nuorimmist weljistäns ja asetti Pharaon eteen.

3. Niin farao kysyi hänen veljiltänsä: Mikä on teidän ammattinne? He vastasivat faraolle: Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, me niinkuin isämmekin.

3. Niin Pharao sanoi hänen veljillensä: mikä teidän virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sekä me että meidän isämme.

3. Nijn Pharao sanoi hänen weljillens: mikä teidän wircan on? he wastaisit: sinun palwelias owat paimenet sekä me että meidän Isäm.

4. Ja he sanoivat vielä faraolle: Me olemme tulleet asuaksemme jonkun aikaa tässä maassa; sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta karjalleen, koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan.

4. Ja sanoivat vielä Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teidän kanssanne tälle maalle; sillä sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova nälkä on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla.

4. Ja sanoit wielä Pharaolle: me olem tullet asuman teidän cansan tälle maalle: sillä sinun palwelioillas ei ole laidunda heidän carjallens nijn cowa nälkä on Canaan maalla. Nijn suo sinun palwelias asua Gosenin maalla.

5. Niin farao sanoi Joosefille: Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinun luoksesi.

5. Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun isäs ja veljes ovat tulleet sinun tykös.

5. Nijn Pharao puhui Josephille sanoden: sinun Isäs ja weljes owat tullet sinun tygös.

6. Egyptin maa on avoinna sinun edessäsi; sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa; ja jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani päällysmiehiksi.

6. Egyptin maa on altis sinun edessäs; aseta isäs asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan tässä maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sinä ymmärrät, että heidän seassansa on kelvollisia miehiä, niin aseta heitä minun karjani päälle.

6. Egyptin maa on aldis sinun edesäs aseta Isäs asuman ja weljes caicken parhaseen paickaan täsä maasa asucan Gosenin maalla. Ja jos sinä ymmärrät että heidän seasans on kelwolisia miehiä nijn aseta heitä minun carjani päälle.

7. Senjälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta.

7. Ja Joseph toi isänsä, Jakobin, sisälle, ja asetti hänen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.

7. JA Joseph toi Jacobin hänen Isäns sisälle ja asetti Pharaon eteen. Ja Jacob siunais Pharaota.

8. Niin farao kysyi Jaakobilta: Kuinka monta ikävuotta sinulla on?

8. Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sinä olet?

8. Nijn Pharao sanoi Jacobille: cuinga wanhas olet?

9. Jaakob vastasi faraolle: Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana.

9. Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentä ajastaikaa: vähä ja paha on minun elämäni aika ja ei ulotu minun isäini kulkemisen aikaan.

9. Jacob sanoi Pharaolle: minun radolisudeni aica on sata ja colmekymmendä ajastaica wähä ja paha on minun elämäni aica ja ei ulotu minun Isäini radolisuden aicaan.

10. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.

10. Ja Jakob siunasi Pharaota, ja läksi hänen tyköänsä.

10. Ja Jacob siunais Pharaota ja läxi hänen tyköns.

11. Ja Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niinkuin farao oli hänen käskenyt tehdä.

11. Niin Joseph toimitti isänsä ja veljensä asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimittäin Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli käskenyt.

11. Nijn Joseph toimitti Isäns ja weljens asuman ja andoi heille asuin paican Egyptin maalla parhas maan paicas nimittäin Ramesexen maalla nijncuin Pharao oli käskenyt.

12. Ja Joosef elätti isäänsä ja veljiänsä ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.

12. Ja Joseph elätti isänsä, veljensä ja koko isänsä huoneen, sen jälkeen kuin heillä lapsia oli.

12. Ja Joseph elätti hänen Isäns ja hänen weljens ja coco hänen Isäns huonen toimittaden cullakin sen jälken cuin heillä lapsia oli.

13. Mutta ei missään koko maassa ollut leipää; sillä nälänhätä oli hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään.

13. Ja ei ollut leipää kaikessa maassa; sillä sangen raskas nälkä oli, niin että Egyptin ja Kanaanin maa nääntyi näljän tähden.

13. JA ei ollut leipä caikesa maasa: sillä sangen rascas nälkä oli nijn että Egyptin ja Canaan maa näändyi näljän tähden.

14. Ja viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa; ja Joosef vei rahat faraon hoviin.

14. Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin löytiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyväin edestä kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen.

14. Ja Joseph cocois caiken rahan cuin löyttin Egyptin ja Canaan maalda jywäin edestä cuin he ostit. Ja Joseph wei rahan Pharaon huoneseen.

15. Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, tulivat kaikki egyptiläiset Joosefin luo, sanoen: Anna meille leipää. Miksi me kuolisimme sinun silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut.

15. Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki Egyptiläiset Josephin tykö, sanoen: anna meille leipää, miksi meidän pitää kuoleman edessäs, että raha on puuttunut?

15. Cosca raha puuttui Egyptin ja Canaan maalda nijn tulit caicki Egyptiläiset Josephin tygö sanoden: anna meille leipä mixis annat meidän cuolla edesäs että raha on puuttunut?

16. Joosef vastasi: Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut.

16. Joseph sanoi: tuokaat teidän karjanne, ja minä annan teille karjanne edestä, jos raha on puuttunut?

16. Joseph sanoi: tuocat teidän carjan ja minä annan teille teidän carjan edestä että raha on puuttunut.

17. Ja he toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, raavaskarjasta ja aaseista. Niin hän sen vuoden elätti heitä leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta.

17. Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leipää hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edestä. Niin hän ruokki heitä leivällä sen vuoden, kaiken heidän karjansa edestä.

17. Ja he toit heidän carjans Josephille. Ja hän andoi heille leipä hewoisten lammasten carjan ja Asein edest ja hän ruockei heitä leiwällä sen wuoden caicken heidän carjans edestä.

18. Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myöskin eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi; meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme.

18. Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen tykönsä toisna vuonna, ja sanoivat hänelle: emme taida salata meidän herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta myös kaikki karja on meidän herrallamme, ja ei ole mitään jäänyt meidän herramme edessä, paitsi meidän ruumistamme ja meidän peltoamme.

18. COsca se wuosi oli culunut tulit he hänen tygöns toisna wuonna ja sanoit hänelle: en me taida salata meidän herraldam ettei ainoastans raha mutta myös caicki carja on meidän herrallam ja ei ole mitän jäänyt meidän herram edes paidzi meidän ruumistan ja meidän peldoam.

19. Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse että meidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon orjiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi.

19. Miksi meidän pitää kuoleman edessäs ja meidän peltomme tulee kylmille? Osta meitä ja meidän maamme leivän edestä, niin me ja meidän maamme tulemme Pharaon oamksi. Anna siemeniä, että me eläisimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille.

19. Mixis annat meidän cuolla ja meidän peldom tulla kylmille? osta meitä ja meidäm maam leiwän edest ja me sekä meidän maan tulem Pharaon omaxi ja anna siemenitä että me eläisim ja emme cuolis ja ei maa tulis kylmille.

20. Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot; sillä egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Niin joutui maa faraon omaksi.

20. Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sillä Egyptiläiset myivät itsekukin peltonsa, että nälkä heitä niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.

20. Nijn Joseph osti coco Egyptin maan Pharaolle: sillä Egyptiläiset myit idzecukin heidän peldons että nälkä heitä nijn cowin ahdisti. Ja maa tuli Pharaon omaxi.

21. Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin, Egyptin toisesta äärestä toiseen saakka.

21. Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin yhdestä Egyptin äärestä niin toiseen.

21. Ja hän jacoi Canssan Caupungeihin yhdestä Egyptin ärestä nijn toiseen.

22. Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut; sillä papeilla oli määrätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan, jotka he faraolta saivat. Sentähden heidän ei tarvinnut myydä peltojansa.

22. Paitsi pappein peltoa, jota ei hän ostanut: sillä se oli säätty Pharaolta, että papit söisivät sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sentähden ei he myyneet maatansa.

22. Paidzi pappein peldo jota ei hän ostanut: sillä se oli säätty Pharaolda että papit söisit sen nimitetyn osan cuin hän heille andoi sentähden ei heidän tarwittu myymän heidän maatans.

23. Ja Joosef sanoi kansalle: Katso, minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle; katso, tässä on teille siementä, kylväkää peltonne.

23. Niin Joseph sanoi kansalle: katso, minä olen ostanut tänäpänä teidän ja teidän maanne Pharaolle: katso, tässä on teille siemenet, kylväkäät teidän maanne.

23. NIin Joseph sanoi Canssalle: cadzo minä olen ostanut tänäpän teidän ja teidän maan Pharaolle: cadzo täsä on teille siemenet kylwäkät teidän maan.

24. Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle; mutta neljä viidettä osaa jääköön teille pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne.

24. Ja teidän pitää antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta neljä osaa pitää oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teidän huoneessanne, ja ruaksi teidän lapsillenne.

24. Ja teidän pitä andaman tulosta wijdennen osan Pharaolle mutta neljä osa pitä oleman teille pellon siemenexi ja teille rawinnoxi ja nijlle jotca owat teidän huonesan ja ruaxi teidän lapsillen.

25. He vastasivat: Sinä olet pitänyt meidät hengissä; suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon orjia.

25. Niin he sanoivat: sinä olet meitä elämässä pitänyt: anna ainoastansa meidän löytää armo sinun meidän herramme edessä, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.

25. Nijn he sanoit: anna ainoastans meidän elä ja löytä armo sinun meidän herram edes ja me tahdom olla Pharaon orjat.

26. Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.

26. Ja Joseph teki sen määrän koko Egyptin maalle, hamaan tähän päivään asti, että Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon oamksi.

26. Ja Joseph teki määrän coco Egyptin maalle haman tähän päiwän asti että Pharaolle piti annettam wijdes osa paidzi pappein maata se ei tullut Pharaon omaxi.

27. Niin Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan; he asettuivat sinne ja olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.

27. Niin Israel asui Egyptissä Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lisääntyivät.

27. NIin Israel asui Egyptis Gosenin maalla ja omisti sen ja he caswoit ja suurest lisännyit.

28. Ja Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänen elinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta.

28. Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsemäntoistakymmentä ajastaikaa, ja koko hänen ikänsä oli sata ja seitsemänviidettäkymmentä ajastaikaa.

28. Ja Jacob eli Egyptin maalla seidzementoistakymmendä ajastaica ja coco hänen ikäns oli sata ja seidzemenwijdettäkymmendä ajastaica.

29. Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, kutsui hän poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin pane nyt kätesi minun kupeeni alle ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin,

29. Ja koska Israelin päivät joutuivat kuolla, kutsui hän poikansa Josephin, ja sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin laske nyt kätes minun kupeeni alle, ettäs tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin.

29. JA cosca Israelin päiwät jouduit cuolla cudzui hän poicans Josephin ja sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edesäs nijn laske nyt kätes minun cupeni ala ettäs tekisit laupiuden ja totuuden minun cansani ettes hautais minua Egyptijn.

30. sillä minä tahdon levätä isieni luona; vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa. Hän vastasi: Minä teen, niinkuin sanot.

30. Mutta minä tahdon maata minun isäini tykönä, ja sinun pitää viemän minua Egyptistä, ja hautaaman minua heidän hautaansa. Ja hän sanoi: minä teen sinun sanas jälkeen.

30. Mutta minä tahdon maata minun Isäini tykönä ja sinun pitä wiemän minua Egyptist ja hautaman minua heidän hautaans. Ja hän sanoi: minä teen sinun sanas jälken.

31. Hän sanoi: Vanno se minulle. Ja hän vannoi hänelle. Silloin Israel rukoili, kumartuneena vuoteensa päänalaista vasten.

31. Hän sanoi: vanno minulle. Ja hän vannoi hänelle. Ja Israel kallisti itsensä päänalaiselle.

31. Hän sanoi: wanno minulle. Ja hän wannoi hänelle. Ja Israel callisti idzens päänalaiselle.