3 luku

Syntiinlankeemus

1. Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?

1. Ja kärme oli kavalin kaikkia eläimiä maan päällä, jotka Herra Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, älkäät syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?

1. JA kärme oli cawalin caickia eläimitä maan päällä jotca HERra Jumala tehnyt oli ja sanoi waimolle: sanoico Jumala älkät syökö caickinaisista puista Paradijsis?

2. Niin vaimo vastasi käärmeelle: Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,

2. Niin vaimo sanoi kärmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistä, jotka ovat Paradisissa;

2. Nijn waimo sanoi kärmelle: me syömme nijden puiden hedelmist jotca owat Paradijsis/

3. mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'

3. Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä Paradisia, on Jumala sanonut: älkäät syökö siitä, ja älkäät ruvetko siihen, ettette kuolis.

3. Mutta sen puun hedelmäst joca on keskellä Paradijsi on Jumala sanonut: älkät syökö sijtä ja älkät ruwetco sijhen ettet te cuolis.

4. Niin käärme sanoi vaimolle: Ette suinkaan kuole;

4. Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.

4. Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.

5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.

5. Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.

5. Waan Jumala tietä että jona päiwänä te syötte sijtä aukenewat teidän silmän ja tuletta nijncuin Jumala tietämän hywän ja pahan.

6. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.

6. Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi miehellensä siitä, ja hän söi.

6. Ja waimo näki sijtä puusta olewan hywän syödä ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu että se andoi ymmärryxen: ja otti hedelmäst ja söi ja andoi myös miehellens sijtä ja hän söi.

7. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

7. Silloin aukenivat molempain heidän silmänsä, ja äkkäsivät, että he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiä, ja tekivät heillensä peitteitä.

7. Silloin aukenit molembain heidän silmäns ja äckäisit että he olit alasti ja sidoit yhteen Ficuna lehtiä ja teit heillens peitteitä.

8. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

8. Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.

8. JA he cuulit HERran Jumalan änen Paradijsis päiwän wilwetes. Ja Adam lymyi emändinens HERran Jumalan caswon edest puiden secan Paradijsis.

9. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: Missä olet?

9. Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?

9. Ja HERra Jumala cudzui Adamin ja sanoi hänelle: Cusas olet?

10. Hän vastasi: Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin.

10. Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymyin.

10. Ja hän sanoi: minä cuulin sinun änes Paradijsis ja pelkäisin: sillä minä olen alasti ja sentähden minä lymyin.

11. Ja hän sanoi: Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?

11. Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?

11. Hän sanoi: cuca sinulle ilmoitti ettäs alasti olet? etkös syönyt sijtä puusta josta minä sinua haastoin syömäst?

12. Mies vastasi: Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.

12. Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.

12. Nijn sanoi Adam: waimo jongas annoit minulle andoi minulle sijtä puusta ja minä söin.

13. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: Mitäs olet tehnyt? Vaimo vastasi: Käärme petti minut, ja minä söin.

13. Silloin sanoi Herra Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kärme petti minut, ja minä söin.

13. Silloin sanoi HERra Jumala waimolle: mixis sen teit? waimo sanoi: kärme petti minun ja minä söin.

14. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.

14. Ja Herra Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän maata kaiken elinaikas.

14. Ja HERra Jumala sanoi kärmelle: ettäs tämän teit kirottu ole sinä caikest carjast ja caickist eläimist maalla sinun pitä käymän wadzallas ja syömän maata caiken elinaicas.

15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.

15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.

15. Ja minä panen wainon sinun ja waimon wälille ja sinun siemenes ja hänen siemenens wälille hän polke ricki sinun pääs ja sinä pistät händä candapäähän.

16. Ja vaimolle hän sanoi: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.

16. Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.

16. Ja waimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tusca coscas rascaxi tulet: sinun pitä synnyttämän sinun lapses kiwulla ja sinun tahtos pitä miehes ala annettu oleman ja hän wallidze sinua.

17. Ja Aadamille hän sanoi: Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;

17. Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.

17. JA Adamille sanoi hän: ettäs cuulit emändäs ändä ja söit puusta josta minä haastoin sinua syömäst: kirottu olcon maa sinun tähtes surulla pitä sinun elättämän idzes hänestä caickena elinaicanas.

18. orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.

18. Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.

18. Orjantappuroita ja ohdackeitä pitä hänen caswaman ja sinun pitä maan ruohoja syömän.

19. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.

19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.

19. Sinun leipäs pitä sinun syömän odzas hies sijhen asti cuins maaxi jällens tulet jostas otettu olet: sillä sinä olet maa ja maaxi pitä sinun tuleman.

20. Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.

20. Ja Adam kutsui emäntänsä nimen Heva, että hän on kaikkein elävitten äiti.

20. JA Adam cudzui hänen emändäns nimen Hewa että hän on caickein eläwitten Äiti.

21. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.

21. Ja Herra Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahoista hameet, ja puetti heidän yllensä.

21. Ja HErra Jumala teki Adamille ja hänen emännällens nahgoista hamet ja puetti heidän ylöns.

22. Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!

22. Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistä, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:

22. Ja HERra Jumala sanoi: cadzo Adam on tullut cuin yxi meistä tietämän hywän ja pahan mutta nyt ettei hän ojennais kättäns ja ottais myös elämän puusta söis ja eläis ijancaickisest.

23. Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.

23. Niin Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään, josta hän otettu oli.

23. JA HERra Jumala lähetti hänen Paradijsistä Edenis maata wiljelemän osta hän otettu oli.

24. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.

24. Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idän puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyöväisellä miekalla elämän puun tietä vartioitsemaan.

Ja ajoi Adamin ulos ja pani Paradijsin eteen Edenis Cherubimin paljalla lyöwäisellä miecalla elämän puun tietä wartioidzeman.