48 luku

Jaakob siunaa Efraimin ja Manassen.

1. Tämän jälkeen tuotiin Joosefille sana: Katso, isäsi on sairaana. Ja hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.

1. Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun isäs sairastaa. Ja hän otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.

1. SIitte sanottin Josephille: cadzo sinun Isäs sairasta. Ja hän otti molemmat hänen poicans hänen cansans Manassen ja Ephraimin.

2. Ja Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: Katso, poikasi Joosef on tullut sinun luoksesi. Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan.

2. Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tykös. Ja Israel vahvisti itsensä ja istui vuoteessa.

2. Nijn Jacobille ilmoitettin sanoden: cadzo sinun poicas Joseph tule sinun tygös. Ja Israel wahwisti idzens ja istui wuotesa.

3. Ja Jaakob sanoi Joosefille: Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut

3. Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias näkyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.

3. Ja Jacob sanoi Josephille: Jumala Caickiwaldias näyi minulle Luzis Canaan maalla ja siunais minua.

4. ja sanoi minulle: 'Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan tulla sinusta suuren kansojen joukon, ja minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi.'

4. Ja sanoi minulle: katso, minä annan sinun olla hedelmällisen ja lisääntyä, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.

4. Ja sanoi minulle: cadzo minä annan sinun caswa ja lisändyä ja teen sinun paljoxi Canssaxi ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkes ijancaickisexi perimisexi.

5. Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse olkoot minun omani niinkuin Ruuben ja Simeon.

5. Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet Egyptissä, ennenkuin minä tulin tänne sinun tykös, pitää oleman minun; nimittäin Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.

5. Nyt sijs ne caxi sinun poicas Ephraim ja Manasse jotca sinulle owat syndynet Egyptis ennencuin minä tulin tänne sinun tygös owat minun nijncuin Ruben ja Simeon.

6. Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun; nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan.

6. Mutta sinun lapses, jotkas siität niiden jälkeen, pitää oleman sinun, ja pitää nimitettämän veljeinsä nimellä, heidän perimisestänsä.

6. Mutta sinun lapses jotcas sijtät nijden jälken pitä oleman sinun ja pitä nimitettämän heidän weljeins nimellä heidän perimisesäns.

7. Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan; ja minä hautasin hänet siellä Efratan — se on Beetlehemin — tien varteen.

7. Ja koska minä tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiellä, koska vielä kappale matkaa oli Ephrataan; ja minä hautasin hänen siellä Ephratan tiellä, se on Betlehem.

7. Ja cosca minä tulin Mesopotamiast cuoli minulda Rahel Canaan maalla tiellä cosca wielä cappale matca oli Ephrathaan ja minä hautaisin hänen siellä Ephrathan tiellä joca nyt cudzutan BethLehem.

8. Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, kysyi hän: Keitä nämä ovat?

8. Ja Israel näki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nämät ovat?

8. JA Israel näki Josephin pojat ja sanoi: cutca nämät owat?

9. Joosef vastasi isälleen: Ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Hän sanoi: Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heidät.

9. Ja Joseph vastasi isäänsä: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tyköni siunatakseni heitä.

9. Ja Joseph wastais hänen Isällens: ne owat minun poican jotca Jumala on minulle täällä andanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tygöni siunataxeni heitä.

10. Mutta Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä.

10. Sillä Israelin silmät olivat pimiät vanhuudesta, eikä taitanut hyvin nähdä. Ja hän vei heidät hänen tykönsä. Ja hän antoi suuta heidän, ja otti heitä syliinsä.

10. Sillä Israelin silmät olit pimiät wanhudesta eikä tainnut hywin nähdä. Ja hän wei heidän hänen tygöns. Ja hän andoi suuta heidän ja otti heitä sylijns.

11. Ja Israel sanoi Joosefille: En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi; ja katso, Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisiäsikin.

11. Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun myös nähdä sinun siemenes.

11. Ja Israel sanoi Josephille: cadzo minä olen nähnyt sinun caswos jota en minä olis ajattellut ja cadzo Jumala on andanut minun myös nähdä sinun siemenes.

12. Ja Joosef otti heidät pois hänen polviltansa ja kumartui maahan kasvoilleen.

12. Ja Joseph otti heidät pois hänen sylistänsä, ja kumarsi itsiänsä maahan hänen kasvoinsa eteen.

12. Ja Joseph otti heidän pois hänen sylistäns ja cumarsi idzens maahan hänen caswoins eteen.

13. Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellänsä, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellänsä, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä.

13. Niin Joseph otti heidät molemmat, Ephraimin oikiaan käteensä, jonka hän asetti Israelin vasemmalle kädelle, ja Manassen vasempaan käteensä, Israelin oikialle kädelle, ja vei heidät hänen tykönsä.

13. Nijn Joseph otti heidän molemmat Ephraimin oikian käteens jonga hän asetti Israelin wasemmalle kädelle ja Manassen hänen wasemban käteens Israelin oikialle kädelle ja wei heidän hänen tygöns.

14. Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.

14. Niin Israel ojensi oikian kätensä, ja laski Ephraimin pään päälle, joka oli nuorempi, mutta vasemman kätensä Manassen pään päälle, ja muutti tiettävästi kätensä; sillä Manasse oli esikoinen.

14. Nijn Israel ojensi oikian kätens ja laski Ephraimin pään päälle joca oli nuorembi mutta hänen wasemman kätens Manassen pään päälle ja muutti tiettäwäst hänen kätens waicka Manasse oli esicoinen.

15. Ja hän siunasi Joosefin sanoen: Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti,

15. Ja hän siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessä minun isäni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani tähän päivään asti.

15. Ja hän siunais Josephita ja sanoi: Jumala jonga caswon edes minun Isäni Abraham ja Isaac waeldanet owat Jumala joca minun rawinnut on minun elinaicanan tähän päiwän asti.

16. enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata.

16. Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia, että he nimitettäisiin minun ja minun isäini, Abrahamin, ja Isaakin nimellä, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan päällä.

16. Engeli joca minun pelastanut on caikesta pahasta hän siunatcon näitä nuorucaisia että he nimitettäisin minun ja minun Isäini Abrahamin ja Isaachin nimellä että he caswaisit ja lisändyisit maan päällä.

17. Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.

17. Mutta koska Joseph näki isänsä laskevan oikian kätensä Ephraimin pään päälle, otti hän sen pahaksi, ja rupesi isänsä käteen, siirtääksensä Ephraimin pään päältä Manassen pään päälle.

17. MUtta cosca Joseph näki Isäns laskewan oikian kätens Ephraimin pään päälle otti hän sen pahaxi ja rupeis Isäns käteen sijrtäxens Ephraimin pään pääldä Manassen pään päälle.

18. Ja Joosef sanoi isälleen: Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.

18. Ja sanoi Joseph isällensä: ei niin minun isäni; tämä on esikoinen, laske oikia kätes hänen päänsä päälle.

18. Ja sanoi hänelle: ei nijn minun Isän tämä on esicoinen laske oikia kätes hänen pääns päälle.

19. Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous.

19. Mutta hänen isänsä kielsi sen, ja sanoi: minä tiedän kyllä, minun poikani, minä tiedän: tämä myös tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin hänen nuorempi veljensä tulee suuremmaksi kuin hän, ja hänen siemenensä tulee suureksi kansain paljoudeksi.

19. Mutta hänen Isäns kielsi sen ja sanoi: minä tiedän kyllä minun poican minä tiedän tämä myös tule suurexi Canssaxi mutta cuitengin hänen nuorembi weljens tule suuremmaxi cuin hän ja hänen siemenens tule suurexi Canssaxi.

20. Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi. Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

20. Niin hän siunasi heitä sinä päivänä, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan näin: Jumala tehköön sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti hän Ephraimin Manassen edelle.

20. Nijn hän siunais heitä sinä päiwänä sanoden: joca tahto jongun siunata Israelis nijn sanocan näin: Jumala tehkön sinun nijncuin Ephraimin ja Manassen. Ja nijn asetti hän Ephraimin Manassen edelle.

21. Ja Israel sanoi Joosefille: Katso, minä kuolen, mutta Jumala on teidän kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.

21. Ja Israel sanoi Josephille: katsot minä kuolen; ja Jumala on teidän kanssanne, ja vie teitä jällensä teidän isäinne maalle.

21. JA Israel sanoi Josephille: cadzo minä cuolen ja Jumala on teidän cansan ja wie teitä jällens teidän Isäin maalle.

22. Ja lisäksi siihen, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle vuorenharjanteen, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta.

22. Minä olen myös antanut sinulle osan maata, päälle sinun veljeis osan, jonka minä miekallani ja joutsellani Amorilaisten käsistä ottanut olen.

22. Minä olen myös andanut sinulle osan maata päälle sinun weljeis osan jonga minä miecallani ja joudzellani Amorrerein käsistä ottanut olen.