44 luku

Joosef panee veljensä koetukselle.

1. Senjälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.

1. Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen: täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun.

1. JA Joseph käski hänen huonens haldiata sanoden: täytä miesten säkit jywillä nijn paljo cuin he woiwat cannatta ja pane idzecungin raha säckins suuhun.

2. Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa. Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.

2. Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski.

2. Ja minun hopiamaljan pane nuorimman säkin suuhun ynnä jywäin hinnan cansa. Ja hän teki nijncuin Joseph hänelle käski.

3. Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.

3. Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa.

3. MUtta amulla päiwän waljetes päästettin miehet menemän Aseinens.

4. Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sanoi heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?

4. Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvän pahalla maksaneet?

4. Ja cosca he olit lähtenet Caupungista eikä wielä cauwas joutunet sanoi Joseph huonens haldialle: nouse ja aja taca miehiä ja coscas heidän saat taca nijn sano heille: mixi te oletta hywän pahalla maxanet?

5. Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'

5. Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet.

5. Eikö se ole josta minun herrani juo? ja jolla hän ennusta? te oletta pahoin tehnet.

6. Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.

6. Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille.

6. Ja cuin hän käsitti heidän puhui hän nämät sanat heille.

7. He vastasivat hänelle: Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!

7. He vastasivat häntä: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät.

7. He wastaisit händä: mixi minun herran sencaltaista puhu? pois se että sinun palwelias nijn tekis.

8. Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?

8. Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?

8. Cadzo rahan jonga me löysim säckeimme suusta olemma me jällens sinulle tuonet Canaan maalda cuingasta sijs me warastimme hopiata eli culda sinun herras huonesta?

9. Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi.

9. Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.

9. Jonga tykö sinun palwelioistas se löytän hän cuolcan nijn tahdom me myös olla orjat minun herralleni.

10. Hän vastasi: Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi.

10. Hän sanoi: olkaan nyt teidän sananne jälkeen: jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.

10. Hän sanoi: olcon teidän sanan jälken jonga tykö se löytän hän olcan minun orjan mutta te oletta wapat.

11. Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

11. Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

11. Ja he laskit kijrust idzecukin säckins maahan ja jocainen awais säckins.

12. Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

12. Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä.

12. Ja hän edzei ruweten wanhimmast nijn nuorimban asti ja hopiamalja löyttin BenJaminin säkistä.

13. Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.

13. Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin.

13. NIin he rewäisit waattens ja idzecukin pani cuormans Asin päälle ja palaisit Caupungijn.

14. Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

14. Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

14. Ja Juda meni weljinens Josephin huoneseen ( sillä hän oli wielä silloin siellä ) ja he langeisit maahan hänen eteens.

15. Silloin Joosef sanoi heille: Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?

15. Joseph sanoi heille: mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata.

15. Joseph sanoi heille: cuinga te tohdeitte sen tehdä? ettäkö te tiedä että sencaltainen mies cuin minä olen on tietäjä.

16. Juuda vastasi: Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi.

16. Ja Juuda sanoi: mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden: katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin.

16. Ja Juda sanoi: mitä me wastamme minun herralleni? taicka mitä me puhumme? taicka millä me taidam idzem puhdista? Jumala on löytänyt sinun palweliais wääryden cadzo me olem meidän herram orjat sekä me että se jolda malja löyttin.

17. Hän sanoi: Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo.

17. Mutta hän sanoi: pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö.

17. Mutta hän sanoi: pois se että minä nijn tekisin sen miehen jolda malja on löytty pitä oleman minun orjan mutta mengät te rauhas Isänne tygö.

18. Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!

18. Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao.

18. NIin Juda astui hänen tygöns ja sanoi: minun herran suo nyt sinun palwelias puhua yxi sana minun herrani corwisa ja älkön julmistuco sinun wihas sinun palwelias päälle sillä sinä olet nijncuin Pharao.

19. Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

19. Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen: onko teillä isää taikka veljeä?

19. Minun herran kysyi hänen palwelioillens sanoden: ongo teillä Isä taicka welje.

20. Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä.'

20. Niin me vastasimme meidän herraamme: meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana.

20. Nijn me wastaisimme: meillä on wanha Isä ja nuorucainen syndynyt hänen wanhalla ijälläns jonga weli on cuollut ja hän on yxinäns jäänyt hänen äitistäns ja hänen Isäns pitä hänen rackana.

21. Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä.'

21. Niin sinä sanoit palvelioilles: tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen.

21. Nijn sinä sanoit palwelioilles: tuocat händä tänne minun tygöni ja minä hänelle hywä teen.

22. Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi.'

22. Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis.

22. Mutta me wastaisim minun herralleni: ei taida nuorucainen tulla pois Isäns tykö jos hän jättäis Isäns nijn hän cuolis.

23. Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä.'

23. Niin sinä sanoit palvelioilles. jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän.

23. Nijn sinä sanoit palwelioilles: jollei teidän nuorin weljen tule teidän cansan nijn ei teidän pidä enä minun caswojani näkemän.

24. Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.

24. Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat,

24. Ja cosca me menim sinun palwelias minun Isäni tygö ja ilmoitim hänelle minun herrani sanat.

25. Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.'

25. Niin sanoi meidän isämme: menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.

25. Nijn sanoi meidän Isäm: mengät jällens pois ja ostacat meille jotakin elatusta.

26. Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme.'

26. Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme.

26. Mutta me sanoim: en me tohdi sinne mennä waan jos meidän nuorin weljem on meidän cansam nijn me menem: sillä en me saa nähdä sen miehen caswoja jollei meidän nuorin weljem ole meidän cansam.

27. Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

27. Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille: te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi,

27. Nijn sinun palwelias minun Isän sanoi meille: te tiedätte että minun emändäni synnytti minulle caxi.

28. Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.

28. Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt.

28. Ja se toinen läxi minun tyköni josta sanottin että hän on cuoliaxi reweldy ja en ole minä händä wielä sijtte nähnyt.

29. Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.'

29. Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan.

29. Jos te tämän myös minulda wiette pois ja hänelle tapahtuis jotakin paha nijn te saattaisit minun harmat carwani murhella hautaan?

30. Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,

30. Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme: sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä.

30. Jos minä nyt tulisin sinun palwelias minun Isäni tygö ja ei olis nuorucainen meidän cansam ( hänen hengens rippu tämän hengesä )

31. niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan.

31. Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan.

31. Nijn tapahduis cosca hän näkis ettei nuorucainen cansa olis että hän cuolis nijn me sinun palwelias saattaisim meidän Isäm sinun palwelias harmat carwat murhella hautaan.

32. Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani.'

32. Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen: jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään.

32. Sillä minä sinun palwelias olen taannut nuorucaisen minun Isäni edes sanoden: jollen minä händä tuo jällens sinun tygös nijn minä senedestä caiken minun elinaicani olen wicapää kärsimän.

33. Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.

33. Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa.

33. Ja nyt sijs jääkän sinun palwelias nuorucaisen edest minun herralleni orjaxi waan nuorucainen mengän weljeins cansa.

34. Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi.

34. Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu.

34. Sillä cuinga minä taidan mennä minun Isäni tygö jollei nuorucainen olis minun cansani? etten minä näkis sitä surkeutta johon minun Isän joutu.