42 luku

Joosefin veljien ensimmäinen matka Egyptiin.

1. Mutta kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, sanoi hän pojillensa: Mitä epäröitte?

1. Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?

1. MUtta cosca Jacob näki olewan jywiä myydä Egyptis sanoi hän pojillens: mixet te cadzo perän?

2. Ja hän sanoi: Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi.

2. Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne, ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.

2. Cadzo minä cuulin Egyptis olewan jywiä kyllä mengät sinne ja ostacat meille sieldä että me eläisim ja emme cuolis.

3. Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.

3. Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.

3. Nijn menit kymmenen Josephin welje ostaman jywiä Egyptist.

4. Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.

4. Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa; sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.

4. Mutta BenJaminita Josephin welje ei lähettänyt Jacob weljiens cansa sillä hän sanoi: ettei hänen wahingo tapahduis.

5. Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.

5. Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä nälkä oli Kanaanin maalla.

5. Nijn läxit Israelin lapset matcan jywiä ostaman muiden seurasa: sillä callis aica oli myös Canaan maalla.

6. Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.

6. Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä.

6. MUtta Joseph oli hallidzia macunnas hän andoi myydä jywiä caikelle maan Canssalle. Nijn tulit Josephin weljet ja cumarsit maahan caswoillens hänen eteens.

7. Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: Mistä te tulette? He vastasivat: Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita.

7. Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.

7. Ja Joseph näki hänen weljens ja tunsi heidän ja teeskeli hänens oudoxi heitä wastan ja puhui cowast heidän cansans ja sanoi heille: custa te tuletta? he wastaisit: Canaan maalda ostaman jywiä.

8. Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.

8. Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.

8. Ja ehkä Joseph tunsi weljens ei cuitengan he händä tundenet.

9. Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: Te olette vakoojia; olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin.

9. Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.

9. Nijn Joseph muisti unens jonga hän oli nähnyt heistä ja sanoi heille: te oletta wacojat ja oletta tullet cadzoman custa maa awojoin olis.

10. He vastasivat hänelle: Ei, herra; palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.

10. He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä.

10. He wastaisit händä: ei minun herran mutta sinun palwelias owat tullet ostaman heillens jywiä.

11. Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä; palvelijasi eivät ole vakoojia.

11. Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias ole ikänänsä olleet vakojat.

11. Me olemma caicki yhden miehen pojat me olemma wagat eikä sinun palwelias ole ikänäns ollet wacojat.

12. Mutta hän sanoi heille: Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin.

12. Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.

12. Hän sanoi heille: eisuingan mutta te oletta tullet cadzoman custa maa awojoin olis.

13. He vastasivat: Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta; nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole.

13. He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen eleillä.

13. He sanoit: me sinun palwelias olemma caxitoistakymmendä weljestä yhden miehen pojat Canaan maalda nuorin on nyt meidän Isämme tykönä mutta yxi ei ole sillen eleillä.

14. Joosef sanoi heille: Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.

14. Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.

14. Joseph sanoi heille: sepä se on cuin minä olen teille puhunut sanoden wacojat te oletta.

15. Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.

15. Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.

15. Sijnä teitä pitä coeteldaman. Nijn totta cuin Pharao elä ei teidän pidä tääldä pääsemän jollei teidän nuorin weljen tule tänne.

16. Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden on jääminen tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta; muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia.

16. Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.

16. Lähettäkät yxi teistän joca tuo teidän weljen tänne mutta teidän pitä fangina oleman nijn teidän puhen coetellan jos teisä totuus on mutta jollei nijn totta cuin Pharao elä te oletta wacojat.

17. Ja hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.

17. Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.

17. Nijn hän pani heidän kijnni colmexi päiwäxi.

18. Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkääväinen:

18. Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät näin; sillä minä pelkään Jumalaa.

18. JA colmandena päiwänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotta elä nijn tehkät näin sillä minä pelkän Jumalata.

19. jos olette rehellisiä miehiä, niin jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.

19. Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.

19. Jos te oletta wagat nijn andacat yxi teidän weljistän olla sidottuna fangeuxes mutta mengät te ja wiekät cotia mitä te ostanet oletta nälkä wastan.

20. Ja tuokaa nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman. Ja heidän täytyi tehdä niin.

20. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.

20. Ja tuocat teidän nuorin weljen minun tygöni nijn minä uscon teidän sanan ettet te cuolis. Ja he teit nijn.

21. Mutta he sanoivat toinen toisellensa: Totisesti, me olemme syylliset sentähden, mitä teimme veljellemme; sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sentähden on meille tullut tämä tuska.

21. Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut.

21. Mutta he sanoit keskenäns: tämän me olem ansainnet meidän ricoxellam weljem wastan: sillä me näim hänen ahdistuxens cosca hän rucoili meitä ja en me händä cuullet sentähden olem me tähän murheseen joutunet.

22. Ruuben vastasi heille sanoen: Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä.

22. Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkä vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä vaaditaan.

22. Ruben wastais heitä sanoden: engö minä puhunut teille? sanoden: älkät tehkö wääryttä nuorucaiselle ja ette tahtonet cuulla? Ja nyt hänen werens meildä waaditan.

23. Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.

23. Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin kautta.

23. Waan ei he tiennet Josephin sitä ymmärtäwän: sillä hän puhui heille tulkin cautta.

24. Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.

24. Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän nähtensä.

24. Ja hän käänsi idzens heistä ja itki. Cosca hän jällens käänsi heidän puolens ja puhutteli heitä otti hän Simeonin heildä ja sidoi hänen heidän nähtens.

25. Ja Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin.

25. Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille tehtiin niin.

25. Ja käski heidän säckins täytettä jywillä ja annetta heidän rahans jällens idzecungin omaan säckijns ja annetta heille ewästä matcalle. Ja heille tehtin nijn.

26. Ja he sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.

26. Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.

26. Ja he panit caluns Aseins päälle ja läxit sieldä.

27. Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiansa, huomasi hän rahansa säkin suussa.

27. Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,

27. Cosca yxi heistä awais säckins syöttäxens Asians syötinsialla ja äckäis rahans säckins suusa.

28. Hän sanoi veljilleen: Minulle on annettu rahani takaisin; katso, se on minun säkissäni. Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: Mitä Jumala on meille tehnyt?

28. Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?

28. Ja sanoi weljillens: minulle on annettu minun rahan jällens cadzo se on minun säkisäni. Nijn heidän sydämens wawahdui ja hämmästyit keskenäns sanoden: mixi on Jumala meille näin tehnyt?

29. Tultuansa isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:

29. Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:

29. COsca he cotia jouduit Jacobin heidän Isäns tygö Canaan maalle ilmoitit he hänelle caicki mitä heille tapahtunut oli sanoden:

30. Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, niinkuin olisimme olleet maata vakoilemassa.

30. Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.

30. Se mies sen maan herra puhui cowast meidän tygöm ja piti meitä maan wacojana.

31. Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia;

31. Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.

31. Ja me wastaisim händä: me olem wagat ja em ole ikänäns ollet wacojat.

32. meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa.'

32. Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tytkönä Kanaanin maalla.

32. Me olemma caxitoistakymmendä weljestä meidän Isäm poica yxi ei ole sillen eleis ja nuorin on wielä Isäm tykönä Canaan maalla.

33. Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni; ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.

33. Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.

33. Sanoi maan herra meille: sijtä minä tunnen jos te oletta wagat yxi teidän weljistän jättäkät minun tygöni ja ottacat teidän taloin tarwe ja mengät pois.

34. Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'

34. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.

34. Ja tuocat teidän nuorin weljen tänne minun tygöni nijn minä ymmärrän ettet te ole wacojat waan wagat nijn annan minä myös teidän weljen jällens ja saatte tehdä teidän parastan täsä maacunnasa.

35. Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä peljästyivät.

35. Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.

35. Ja cosca he tyhjänsit heidän säckejäns löysi idzecukin rahakääröns säkistäns ja cuin he näit heidän rahakääröns hämmästyit he Isäns cansa.

36. Ja heidän isänsä Jaakob sanoi heille: Te teette minut lapsettomaksi; Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta; kaikki tämä kohtaa minua.

36. Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.

36. NIin sanoi Jacob heidän Isäns: te oletta saattanet minun lapsitomaxi Joseph ei ole eläwisä jo on myös Simeon pois ja BenJaminin tahdotta te wielä wiedä pois minun cohtani nämät caicki tapahtuwat.

37. Ruuben vastasi isälleen sanoen: Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin.

37. Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.

37. Ruben wastais Isällens sanoden: jollen minä händä jällens sinulle cotia tuo nijn tapa molemmat minun poicani ainoastans anna händä minun halduni minä hänen sinulle jällens cotia tuon.

38. Mutta hän sanoi: Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan.

38. Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.

38. Hän sanoi: ei minun poican pidä menemän teidän cansan: sillä hänen weljens on cuollut ja hän on jäänyt yxin ja jos hänelle tapahduis jotakin paha tiellä jota te waellatte nijn te saatatte minun harmat carwani murhella hautaan.