18 luku

Herra vierailee Aabrahamin luona Mamren tammistossa. Aabraham rukoilee Sodoman puolesta.

1. Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.

1. Ja Herra näkyi hänelle Mamren lakeudella; jossa hän istui majan ovella, koska päivä oli palavimmallansa.

1. JA HERra näyi hänelle Mamren lakeudella josa hän istui majans owella ja päiwä oli palawimmallans.

2. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan

2. Koska hän silmänsä nosti ja näki, katso kolme miestä seisoivat hänen edessänsä: ja kuin hän näki heidät, juoksi hän heitä vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensä maahan.

2. Cosca hän silmäns nosti ja näki nijn seisoi colme miestä hänen edesäns ja cuin hän näki heidän juoxi hän heitä wastan majans owelda ja cumarsi idzens maahan.

3. ja sanoi: Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.

3. Ja sanoi: Herra, jos minä olen armon löytänyt sinun edessäs, niin älä mene palvelias ohitse.

3. Ja sanoi: HERra jos minä olen armon löytänyt sinun edesäs nijn älä mene palwelias ohidze.

4. Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä.

4. Ja sallikaat tuotaa vähä vettä pestäksenne teidän jalkanne, ja levätkäät teitänne puun alla.

4. Ja teille tuodan wähä wettä ja pestän teidän jalcan ja lewättäkät teitän puun alla.

5. Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo. He sanoivat: Tee, niinkuin olet puhunut.

5. Ja minä tuon teidän eteenne kappaleen leipää, virvottaaksenne teidän sydäntänne, ja sitte menkäät: sillä sentähden te poikkesitte teidän palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinä olet puhunut.

5. Ja minä tuon teidän eteen cappalen leipä wirgotaxen teidän sydändän ja sijtte menette: sillä sentähden te poickeisit teidän palwelian tygö. Ja he sanoit: tee nijn cuins olet puhunut.

6. Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.

6. Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennä sinuas ja tuo kolme mittaa sämpyläjauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.

6. Abraham riensi majaan Saran tygö ja sanoi: riennä sinus ja secoita colme mitta sämbylä jauhoja sotcu ja leiwo kyrsiä.

7. Sitten Aabraham riensi karjaan, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi palvelijalle, joka ryhtyi nopeasti sitä valmistamaan.

7. Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitä.

7. Mutta hän juoxi carjan tygö ja toi caunin wasican ja andoi palweliallens joca riensi walmistaman sitä.

8. Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä; itse hän seisoi heidän luonansa puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.

8. Ja hän toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hän valmistanut oli, ja pani heidän eteensä: ja hän seisoi heidän edessänsä puun alla ja he söivät.

8. Ja hän toi woita ja pijmä ja wasicasta jota hän walmistanut oli ja pani heidän eteens ja hän seisoi heidän edesäns puun alla ja he söit.

9. Ja he kysyivät häneltä: Missä vaimosi Saara on? Hän vastasi: Tuolla majassa.

9. Niin sanoivat he hänelle: kussa on Saara sinun emäntäs? hän vastasi: täällä majassa.

9. NIjn sanoit he hänelle: cusa on Sara sinun emändäs? hän wastais: täällä majas.

10. Ja hän sanoi: Minä palaan luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin oleva poika. Mutta Saara kuunteli majan ovella hänen takanansa.

10. Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa.

10. Hän sanoi: Minä palajan sinun tygös jos eletän cadzo nijn Saralla emännälläs on poica. Sara cuuldeli näitä majan owella josa hän seisoi hänen tacanans.

11. Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäät, eikä Saaran enää ollut, niinkuin naisten tavallisesti on.

11. Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijälliseksi joutuneet; niin että Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.

11. Mutta Abraham ja Sara olit molemmat wanhat ja ijälisexi juotunet nijn ettei Saralla ollut waimolisia menoja.

12. Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha.

12. Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha olen, antanenko minä itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.

12. Sentähden nauroi Sara idzelläns ja sanoi: nyt cosca minä wanha olen annango minä idzeni hecumaan? ja minun herran on wanhutta woitu.

13. Mutta Herra sanoi Aabrahamille: Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?'

13. Ja Herra sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitäneeköstä todellakin minun synnyttämän, joka olen vanhaksi tullut?

13. Silloin sanoi HERra Abrahamille: mixi Sara nauroi? sanoden: luuletcos että se taita olla että minä wielä wanhana synnytän?

14. Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan minä palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika.

14. Onko Herralle jotakin mahdotointa? Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykös, tällä vuoden ajalla, niin Saaralla on poika.

14. Ongo HERralle jotakin mahdotoinda? cosca minä palajan sinun tygös jos eletän nijn Saralla on poica.

15. Ja Saara kielsi sanoen: En minä nauranut; sillä hän pelkäsi. Mutta hän sanoi: Ei ole niin; sinä nauroit.

15. Niin Saara kielsi, sanoen: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole niin, sinä nauroit.

15. Nijn Sara kielsi sanoden: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole nijn sinä nauroit.

16. Silloin miehet nousivat siitä ja kääntyivät Sodomaan päin, ja Aabraham kulki heidän kanssaan saattaaksensa heitä.

16. Silloin nousivat miehet sieltä, ja käänsivät heitänsä Sodomaan päin: ja Abraham meni heidän kanssansa, saattamaan heitä.

16. Silloin nousit miehet sieldä ja käänsit heitäns Sodoman päin ja Abraham meni heidän cansans saattain heitä.

17. Ja Herra sanoi: Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?

17. Ja Herra sanoi: kuinka minä salaan Abrahamilta, jota minä teen?

17. Ja HERra sanoi: cuinga minä salan Abrahamilda jota minä teen?

18. Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi.

18. Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi, ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman.

18. Että hän tule suurexi ja wäkewäxi Canssaxi ja caicki Canssat maan päällä siunatan hänes.

19. Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.

19. Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä Herran tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.

19. Sillä minä teidän että hän käske hänen lapsians ja hänen huonettans hänen jälkens HERran tietä pitämän ja tekemän mikä oikia ja hywä on että HERra saattais Abrahamille caicki cuin hän hänelle luwannut on.

20. Niin Herra sanoi: Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat.

20. Ja Herra sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.

20. JA HERra sanoi: Sodomas ja Gomorras on suuri huuto ja heidän syndins owat sangen rascat.

21. Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää.

21. Minä astun nyt alas ja katson, jos he täydellisesti tehneet ovat huudon jälkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, että minä sen tietäisin.

21. Sentähden minä astun alas ja cadzon jos he caicki tehnet owat huudon jälken cuin minun eteeni tullut on taicka jos ei nijn ole että minä sen tiedäisin.

22. Ja miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen.

22. Ja miehet käänsivät itsensä sieltä, ja menivät Sodomaan päin. Mutta Abraham jäi seisomaan vielä Herran eteen.

22. Ja miehet käänsit caswons ja menit Sodoman päin.

23. Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?

23. Ja Abraham astui hänen tykönsä, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?

23. Mutta Abraham seisatti wielä HERran eteen. Ja Abraham astui hänen tygöns ja sanoi: hucutackos wanhurscan jumalattoman cansa?

24. Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden?

24. Jos kaupungissa olisi viisikymmentä vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et säästäisi sitä siaa viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka siellä olisivat?

24. Jos Caupungis olis wijsikymmendä wanhurscasta hucutaisitcos myös ne ja et säästäis sitä sia wijdenkymmenen wanhurscan tähden jotca siellä olisit?

25. Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?

25. Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja että vanhurskaalle kävis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?

25. Pois se sinusta ettäs sen tekisit ja cuoletaisit wanhurscan jumalattoman cansa ja että wanhurscaille käwis nijncuin jumalattomillekin. Pois se sinusta joca caiken mailman duomari on eikö hän duomidzis:

26. Ja Herra sanoi: Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan.

26. Herra sanoi: jos minä löydän viisikymmentä vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minä säästän kaiken sen paikan heidän tähtensä.

26. HERra sanoi: jos minä löydän wijsikymmendä wanhurscasta Sodoman Caupungis nijn minä säästän caiken sen paican heidän tähtens.

27. Aabraham vastasi ja sanoi: Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.

27. Abraham vastasi ja sanoi: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkä minä tomu ja tuhka olen.

27. Abraham wastais ja sanoi: cadzo minä olen ruwennut puhuman minun HERrani cansa ehkä minä tomu ja tuhca olen.

28. Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin? Hän sanoi: En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi.

28. Mitämaks, jos oli vailla viisi niistä viidestäkymmenestä vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tähden koko kaupungin? ja hän sanoi: en kadota, jos minä löydän siellä viisiviidettäkymmentä.

28. Mitämax jos olis wailla wijsi nijstä wijdestäkymmenest wanhurscaista cadotaisitcos nijden tähden coco Caupungin? ja hän sanoi: en cadota jos minä löydän siellä wijsiwijdettäkymmendä.

29. Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: Entä jos siellä on neljäkymmentä? Hän vastasi: Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä.

29. Ja hän puhui vielä hänelle, ja sanoi: mitämaks, siinä löyttäisiin neljäkymmentä? ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.

29. Ja hän puhui wielä hänelle ja sanoi: mitämax sijnä löyttäisin neljäkymmendä. Ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.

30. Aabraham sanoi: Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä? Hän vastasi: En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.

30. Abraham sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, että minä vielä puhun: mitämaks, löyttäisiin siellä kolmekymmentä? ja hän sanoi: en minä tee, jos minä löydän siellä kolmekymmentä.

30. Abraham sanoi: älkön wihastuco minun HERran että minä wielä puhun: mitämax löyttäisin siellä colmekymmendä.

31. Mutta hän sanoi: Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä? Hän vastasi: Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä.

31. Ja hän sanoi taas: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitämaks, löyttäisiin siellä kaksikymmentä? ja hän sanoi: en kadota heitä kahdenkymmenen tähden.

31. Ja hän sanoi taas: cadzo minä olen ruwennut puhuman minun HERrani cansa mitämax löyttäisin siellä caxikymmendä. Ja hän sanoi: en cadota heitä cahdenkymmenen tähden.

32. Ja hän sanoi: Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen? Hän vastasi: Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä.

32. Ja hän vielä sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastansa tällä erällä puhu: mitämaks, siellä löyttäisiin kymmenen? ja hän sanoi: en kadota heitä kymmenen tähden.

32. Ja hän wielä sanoi: älkön wihastuco minun HERran jos minä ainoastans tällä erällä puhun mitämax siellä löyttäisin kymmenen. Ja hän sanoi: en cadota heitä kymmenen tähden.

33. Ja Herra lähti pois, senjälkeen kuin hän oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, ja Aabraham palasi kotiinsa.

33. Ja Herra meni pois sitte kuin hän oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.

33. JA HERra meni pois sijttecuin hän oli Abrahamin cansa puhunut ja Abraham palais cotians.