33 luku

Jaakobin ja Eesaun sovinto. Jaakob asettuu Sikemiin.

1. Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.

1. Ja Jakob nosti silmänsä ja näki, ja katso, Esau tuli, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa: ja hän jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.

1. JAcob nosti silmäns ja näki weljens Esaun tulewan neljän sadan miehen cansa. Ja jacoi lapsens Lealle ja Rahelille ja molemmille pijcoille.

2. Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.

2. Ja asetti piiat lapsinensa ensimmäiseksi; sitälähin Lean hänen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jälimmäiseksi.

2. Ja asetti pijcat lapsinens ensimäisixi sitälähin Lean hänen lastens cansa ja Rahelin Josephin cansa jälkimmäisexi.

3. Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.

3. Mutta itse hän kävi heidän edellänsä: ja kumarsi maahan seitsemän kertaa, siihenasti kuin hän veljeänsä lähestyi.

3. Mutta idze hän käwi heidän edelläns ja cumarsi hänens maahan seidzemen kerta sijhenasti cuin hän weljens lähestyi.

4. Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.

4. Ja Esau juoksi häntä vastaan, ja syliinsä otti hänen, ja halasi häntä kaulasta, ja suuta antoi hänen: ja he itkivät.

4. Ja Esau juoxi händä wastan ja sylijns otti hänen ja halais händä caulast ja suuta andoi hänen ja he itkit.

5. Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi? Hän vastasi: Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut.

5. Ja hän nosti silmänsä, ja näki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nämät kanssas ovat? Hän vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.

5. Ja hän nosti silmäns ja näki waimot ja lapset ja sanoi: cutca nämät cansas owat? hän wastais: ne owat lapset jotca Jumala on lahjoittanut sinun palwelialles.

6. Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.

6. Niin piiat lähestyivät lapsinensa ja kumarsivat hänen edessänsä.

6. Nijn pijcat lähestyit lapsinens ja cumarsit hänen edesäns.

7. Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.

7. Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hänen edessänsä.

7. Ja lähestyi myös Lea lapsinens ja cumarsit hänen edesäns. Sijtte tuli Joseph ja Rahel jotca myös cumarsit hänen edesäns.

8. Sitten hän kysyi: Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin? Hän vastasi: Saada armon herrani silmien edessä.

8. Ja hän sanoi: mitäs tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minä kohdannut olen? Hän vastasi: löytääkseni armoa minun herrani edessä.

8. Ja hän sanoi: mitäs tahdot caiken tämän joucon cansa cuin minä cohdannut olen? hän wastais: löytäxeni armo minun Herrani edes.

9. Mutta Eesau sanoi: Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!

9. Ja Esau sanoi: minulla on kyllä, minun veljeni, pidä omas.

9. Ja Esau sanoi: minulla on kyllä minun weljen pidä omas.

10. Jaakob vastasi: Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.

10. Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun kasvos, niinkuin minä olisin nähnyt Jumalan kasvot; ettäs olet minut hyväksi ottanut.

10. Nijn Jacob wastais: ei nijn mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edesäs nijn ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun caswos nijncuin minä olisin nähnyt Jumalan caswot ota se hywäxes minulda.

11. Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea. Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.

11. Ota siis se siunaus, jonka minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllä kaikkinaista. Niin hän vaati häntä ottamaan.

11. Ota sijs se siunaus jonga minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle andanut ja minulla on kyllä caickinaista. Nijn hän waadei händä ottaman.

12. Sitten Eesau sanoi: Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi.

12. Ja (Esau) sanoi: lähtekäämme jo matkustamaan, minä vaellan sinun kanssas.

12. JA Esau sanoi: lähtekäm jo matcustaman minä waellan sinun cansas.

13. Mutta Jaakob sanoi hänelle: Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.

13. Niin hän sanoi hänelle: minun herrani tietää minulla olevan pieniä lapsia, ja imettäväisiä lampaita ja karjaa: jos ne yhtenä päivänä äkisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.

13. Nijn hän sanoi hänelle: minun Herran tietä minulla olewan pieniä lapsia ja imettäwäisiä lambaita ja carja jos ne yhtenä päiwänä äkist ajetaisin nijn cuolis coco lauma.

14. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin.

14. Niin menkään minun herrani palveliansa edellä: mutta minä seuraan hiljaksensa senjälkeen kuin karja ja lapset käydä voivat, siihenasti kuin minä tulen minun herrani tykö Seiriin.

14. Nijn mengän minun Herran hänen palwelians edellä mutta minä seuran hiljaxens senjälken cuin carja ja lapset käydä woiwat sijhenasti cuin minä tulen minun Herrani tygö Seirijn.

15. Eesau vastasi: Minä jätän luoksesi osan väestäni. Hän sanoi: Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!

15. Ja Esau sanoi: minä jätän kuitenkin sinun tykös jotakin siitä väestä, kuin minun kanssani on. Hän vastasi: mihinkä se? Anna minun ainoastansa löytää armo minun herrani edessä.

15. Esau sanoi: minä jätän cuitengin sinun tygös jotakin sijtä wäest cuin minun cansan on. Hän wastais: mihingä se? anna minun ainoastans löytä armo minun Herrani edes.

16. Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.

16. Niin Esau palasi sinä päivänä tietänsä myöten Seiriin.

16. Nijn Esau palais sinä päiwänä hänen tietäns myöden Seirijn.

17. Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot.

17. Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensä huoneen, ja teki majat karjallensa. Sentähden kutsui hän sen paikan Sukkot.

17. Mutta Jacob matcusti Suchotthijn ja rakensi idzellens huonen ja teki majat hänen carjallens. Sentähden cudzui hän sen paican Suchoth.

18. Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.

18. Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensä kaupungin kohdalle.

18. SIjtte tuli Jacob Salemijn sijhen Caupungijn Sichem joca on Canaan maalla sijtte cuin hän oli tullut Mesopotamiast ja sioitti idzens Caupungin cohdalle.

19. Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.

19. Ja osti murun peltoa, johonka hän teki majansa, Hemorin, Sikemin isän lapsilta, sadan penningin edestä.

19. Ja osti murun peldo johonga hän teki majans Hemorin Sichemin Isän lapsilda sadan penningin edest.

20. Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.

20. Ja rakensi siinä alttarin: ja rukoili väkevää Israelin Jumalan nimeä.

20. Ja rakensi sijnä Altarin ja rucoili wäkewätä Israelin Jumalan nime.