8 luku

Luopunutta kansaa kohtaava tuomio.

1. Siihen aikaan, sanoo Herra, otetaan Juudan kuningasten ja sen ruhtinasten luut, pappien ja profeettain luut sekä Jerusalemin asukasten luut pois heidän haudoistansa

1. Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää Juudan kuningasten luut, ja hänen päämiestensä luut, pappein luut, ja prophetain luut, ja Jerusalemissa asuvaisten luut, heitettämän ulos heidän haudoistansa

1. SIjhen aican sano HERra pitä Judan Cuningasten luut Pappein luut Prophetain luut cauppamiesten luut heitettämän Jerusalemis ulos heidän haudoistans.

1. SIlle samalla aialla/ sanopi HERRA/ pite sen Judan Kuningan Luudh/ henen Pämiestens luudh/ ia Pappein Luudh/ Prophetain Luudh/ ia Jerusalemin Borgharein Lwdh/ heiden Haudhoistans vlosheitettemen/ (Sillä samalla ajalla/ sanoopi HERRA/ pitää sen Judan kuninkaan luut/ hänen päämiestensä luut/ ja pappein luut/ prophetain luut/ ja Jerusalemin borgharein (asukkaiden) luut/ heidän haudoistansa ulosheitettämän/)

2. ja hajotetaan auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja kumartaen rukoilivat; niitä ei koota eikä haudata, vaan ne tulevat maan lannaksi.

2. Ja ne pitää hajoitettaman auringon, kuun ja kaiken taivaan sotajoukon alle, joita he rakastaneet, palvelleet, seuranneet, etsineet ja rukoilleet ovat; ei he pidä enään koottaman eikä haudattaman, vaan pitää oleman lokana maassa.

2. Ja ne pitä hajotettaman Auringon Cuun ja caickein taiwan jouckoin ala joita he racastanet palwellet seurannet edzinet ja rucoillet owat ei heitä pidä enä haettaman ja haudattaman waan pitä oleman locana maasa.

2. ia heite vlosleuiteteen Auringon ala/ Cuun/ ia caiken Taiuan Sotawäen ala/ Joita he racastit ia paluelit/ ia ioita he seurasit/ ia etzit/ ia cumarsit. Eipe heite pidhe sillen yleshaettaman/ ia haudhattaman/ Waan Sondatungioxi Maan päle tuleuat. (ja heitä uloslewitetaan auringon alle/ kuun/ ja kaiken taiwaan sotawäen alle/ Joita he rakastit ja palwelit/ ja joita he seurasit/ ja etsit/ ja kumarsit. Eipä heitä pidä silleen ylöshaettaman/ ja haudattaman/ Waan sontatunkioksi maan päälle tulewat.)

3. Ja kuolema on oleva halutumpi kuin elämä koko sille jäännökselle, joka jää jäljelle tästä pahasta sukukunnasta, kaikissa paikoissa, mihin minä karkoitan nämä jäljelle jääneet, sanoo Herra Sebaot.

3. Ja kaikki jääneet tästä pahasta kansasta, missä ikänä paikassa he ovat, johon minä heitä ajanut olen, pitää paremmin tahtoman olla kuolleina kuin elävinä, sanoo Herra Zebaot.

3. Ja caicki jäänet tästä pahasta Canssasta misä ikänäns paicas he owat johon minä heitä ajanut olen pitä paremmin tahtowan olla cuolluna cuin eläwänä sano HERra Zebaoth.

3. Ja caiki techteet teste pahasta Canssasta/ cuhunga paiccan he tuleuat/ iohonga mine heite poissösnyt olen/ paramin he coolla quin ele tactouat/ sanopi se HERRA Zebaoth. Nijte wastan/ iotca enemen Inhimisten Sädhyste/ quin Jumalan Sanoista piteuet. (Ja kaikki tähteet tästä pahasta kansasta/ kuhunka paikkaan he tulewat/ johonka minä heitä poissyössyt olen/ paremmin he kuolla kuin elää tahtowat/ sanoopi se HERRA Zebaoth. Niitä wastaan/ jotka enemmin ihmisten säädystä/ kuin Jumalan sanoista pitäwät.)

4. Ja sano heille: Näin sanoo Herra: Eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen? Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin?

4. Ja sinun pitää heille sanoman: näin sanoo Herra: kussa on joku, jos hän lankee, joka ei jälleen mielellänsä nouse? kussa on joku, joka käy eksyksissä, eikö hän mielellänsä jälleen oikialle tielle tule?

4. SEntähden sano heille: näitä sano HERra: cusa on jocu jos hän lange joca ei jällens mielelläns nouse? cusa on jocu joca käy exyxis eikö hän mielelläns jällens oikialle tielle tule?

4. Senteden sanos heille. Nein se HERRA sanopi. CUca lange/ ia ei tadho iellens ylesnosta? Cuca exypi/ ia ei kernasti oikialle Tielle palaiaisi? (Sentähden sanos heille. Näin se HERRA sanoopi. Kuka lankeaa/ ja ei tahdo jällens ylösnostaa? Kuka eksyypi/ ja ei kernaasti oikealle tielle palajaisi?)

5. Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata?

5. Miksi siis tämä Jerusalemin kansa tahtoo käydä eksyksissä palajamatta? ja riippuvat niin kovin valheessa, ettei he millään tavalla anna kääntää itseänsä pois?

5. Cuitengin tahto tämä Jerusalemin Canssa käydä exyxis palajamat ja rippuwat nijn cowin wääräs jumalan palweluxes ettei he millän tawalla anna käätä heitäns pois.

5. Mutta teme Canssa Jerusalemis tacto alati exyxis keudhe. Nin kijndiest he piteuet heitens wäres JumalanPalueluxes/ ettei he sijte taidha lacata. (Mutta tämä kansa Jerusalemissa tahtoo alati eksyksissä käydä. Niin kiinteästi he pitäwät heitänsä wäärässä jumalanpalweluksessa/ ettei he siitä taida lakata.)

6. Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa.

6. Minä havaitsen ja kuulen, ettei he oikein opeta; ei ole yhtään, joka katuu pahuuttansa ja sanoo: mitä minä tein? He juoksevat kaikki juoksuansa niinkuin ankara hevonen sodassa.

6. Minä näen ja cuulen ettei he oikein opeta ei ole yhtän joca catu pahuttans ja sano: mitä minä sijs teen? he juoxewat caicki heidän juoxuans nijncuin julma hewoinen sodas.

6. Mine näen ia cwlen/ ettei he miten oikein opeta/ Eikengen Pahuttans cadhu/ ia sano/ Mite mine sis tein? He ioxeuat caiki heiden ioxuuns/ ninquin iocu tuyma Hingisti sodhassa. (Minä näen ja kuulen/ ettei he mitään oikein opeta/ Eikenkään pahuuttansa kadu/ ja sanoo/ Mitä minä siis tein? He juoksewat kaikki heidän juoksunsa/ niinkuin joku tyhmä hingisti sodassa.)

7. Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.

7. Haikara taivaan alla tietää aikansa, mettinen, kurki ja pääskynen huomaitsevat aikansa, kuin heidän pitää tuleman jälleen; vaan minun kansani ei tiedä Herran oikeutta.

7. Haicara taiwan alla tietä hänen aicans Kyhkyinen Curki ja Pääskyinen huomaidzewat heidän aicans cosca heidän pitä tuleman jällens: waan minun Canssan ei tahdo tietä HERran oikeutta.

7. Haicara Taiuas alla tiete henen aigans/ Mettinen/ Curki ia Päsky warinottauat palaiamisens aiasta. Mutta minun Canssan/ ei tadho HERRAN Lakia tiete. (Haikara taiwasalla tietää hänen aikansa/ mettinen/ kurki ja pääsky waarinottawat palaajamisensa ajasta. Mutta minun kansani/ ei tahdo HERRAN lakia tietää.)

8. Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä.

8. Kuinka te siis taidatte sanoa: me olemme viisaat, ja meillä on Herran laki? Katso, se on totisesti kuitenkin valhe, mitä kirjanoppineet kirjoittavat.

8. CUinga te sijs taidatte sano: me olemma wijsat ja meillä on HERran Laki cadzo se on totisest cuitengin walhe cuin ne kirjanoppenet kirjoittawat.

8. Quinga te sis madhat sanoa/ Me tiedheme mite oikius on/ ia Pyhe Ramattu on meiden edessen? Ja se on quitengi sula walhe/ mite ne Kirianoppeneet/ sääteuet. (Kuinka te siis mahdat sanoa/ Me tiedämme mitä oikeus on/ ja Pyhä Raamattu on meidän edessän? Ja se on kuitenkin sula walhe/ mitä ne kirjanoppineet/ säätäwät.)

9. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan — mitä heillä on viisautta?

9. Sentähden pitää senkaltaiset opettajat häväistämän, peljätettämän ja otettaman kiinni: katso, he ovat hyljänneet Herran sanan, mitä viisautta pitäis heillä oleman?

9. Sentähden pitä sencaltaiset opettajat häwäistämän peljätettämän ja fangittaman: sillä mitä hywä he taitawat opetta jotca HERran sanan hyljäwät.

9. Senteden teuty sencaltaisten Opettaiain häpie sadha/ peliestye ia fangixi tulla. Sille mite hyue he opetta taitauat/ ette he HERRAN Sanan ylenandauat. (Sentähden täytyy senkaltaisten opettajain häpeään saada/ peljästyä ja wangiksi tulla. Sillä mitä hywää he opettaa taitawat/ että se HERRAN sanan ylenantawat.)

10. Sentähden minä annan heidän vaimonsa vieraille, heidän peltonsa valloittajille. Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.

10. Sentähden annan minä heidän emäntänsä muukalaisille ja heidän peltonsa niille, jotka heitä karkoittavat; sillä he ovat kaikki ahneudelta voitetut, pienimmästä niin suurimpaan, papit ja prophetat opettavat kaikki valhetta.

10. Sentähden annan minä heidän emändäns muucalaisille ja heidän peldons nijlle jotca heitä carcottawat: sillä he owat caicki ahnet pienimmäst nijn suurembaan Papit ja Prophetat opettawat wäärän jumalan palweluxen:

10. Senteden mine tadhon heiden Emendens Mucalaisille anda/ ia heiden Pellons nijlle/ iotca heite wainouat. Sille caiki tynni he woitto ahnectiuat/ seke pienet ette swret/ ia seke Papit ette Prophetat opettauat wäre Jumalanpaluelusta. (Sentähden minä tahdon heidän emäntänsä muukalaisille antaa/ ja heidän peltonsa niille/ jotka heitä wainoawat/ Sillä kaikki tyynni he woittoa ahnehtiwat/ sekä pienet että suuret/ ja sekä papit että prophetat opettawat wäärää jumalanpalwelusta.)

11. He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole.

11. Ja rohkaisevat minun kansani tytärtä onnettomuudessansa, sitä turhana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha, ja rauhaa ei olekaan.

11. Ja rohwaisewat minun Canssani heidän onnettomudesans että he sen turhana pidäisit ja sanowat: rauha rauha.

11. Ja lohuttauat minun Canssani heiden Tuskasans/ ette he sen haluaxi lukisit/ ia sanouat. Rauha/ Rauha/ (Ja lohduttawat minun kansaani heidän tuskassansa/ ettei he sen halwaksi lukisit/ ja sanowat. Rauha/ Rauha/)

12. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra.

12. Sentähden pitää heidän häpiään tuleman, että he kauhistuksen tekevät; ja vaikka he tahtovat ilman häväistystä olla, eikä taida hävetä, kuitenkin pitää heidän lankeeman toinen toisensa päälle, ja kuin minä heitä kuritan, silloin pitää heidän lankeeman, sanoo Herra.

12. Ja ei rauha oleckan sentähden pitä heidän häpiään tuleman että he sencaltaista cauhistusta tekewät: ja waicka he tahtowat ilman häwäistystä olla eikä tahdo häwetä sentähden pitä heidän langeman toinen toisens päälle ja cosca minä heitä curitan silloin pitä heidän langeman sano HERra.

12. ia ei Rauha olecan. Senteden pite heiden häpien saaman/ Ette he sencaltaisen Cauhistoxen matkan saattauat. Waicka euet he tacto häweistyne olla/ ia euet tadho häuete/ Senteden heidet pite ycten cocon catuman. Ja quin mine heille costaman rupean/ nin heiden langeman pite/ sanopi HERRA. (ja ei rauhaa olekaan. Sentähden pitää heidän häpeän saaman/ Että he senkaltaisen kauhistuksen matkaan saattawat. Waikka eiwät he tahdo häwäistynä olla/ ja eiwät tahdo häwetä/ Sentähden heidät pitää yhteen kokoon kaatuman. Ja kuin minä heille kostaman rupean/ niin heidän lankeeman pitää/ sanoopi HERRA:)

13. Minä tempaan heidät peräti pois, sanoo Herra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä viikunoita viikunapuussa, ja lehtikin lakastuu. Minä saatan hyökkääjät heidän kimppuunsa.

13. Minä tahdon heitä niin poimia, sanoo Herra, ettei yhtäkään viinimarjaa pidä viinapuussa oleman, eikä yhtäkään fiikunapuussa, lehdet pitää variseman; ja se, minkä minä heille antanut olen, pitää heiltä otettaman pois.

13. MInä tahdon heitä nijn poimia sano HERra ettei yhtäkän wijnamarja pidä wijnapuusa oleman eikä yhtäkän ficunata ficunapuusa lehdet pitä wariseman ja se cuin minä heille andanut olen pitä heildä otettaman pois.

13. Mine tadhon heite iurinin poishakia/ sanopi HERRA/ Ettei ycten Winamaria eike Ficuna Ficunapwsa iämen pidhe/ ia mös ledhetki poiswariseman pite. Ja mite mine heille andanut olen/ ne pite heilde poisotettaman/ (Minä tahdon heitä juuri niin poishakea/ sanoopi HERRA/ Ettei yhtään wiinamarjaa eikä wiikunaa wiikunapuunsa jäämän pidä/ ja myös lehdetkin poiswariseman pitää. Ja mitä minä heille antanut olen/ ne pitää heiltä poisotettaman/)

14. Miksi istumme alallamme? Kokoontukaa! Menkäämme varustettuihin kaupunkeihin, ja siellä hukkukaamme! Sillä Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa meidät ja juottaa meille myrkkyvettä, sillä me olemme syntiä tehneet Herraa vastaan.

14. Miksi me niin alallamme istumme? Kootkaat teitänne, käykäämme vahvoihin kaupunkeihin ja odottakaamme niissä apua: sillä Herra meidän Jumalamme on meidän käskenyt odottaa, ja juottanut meitä katkeralla siemenellä, että me niin teimme Herraa vastaan syntiä.

14. Mixi me nijn alallans istumme? Ja cootcat teitän silloin käykäm wahwoin Caupungeihin ja odottacam nijsä apua: sillä HERra meidän Jumalam on meitä waikittanut catkeralla siemellä että me nijn teem HERra wastan syndiä.

14. Cussa meiden pite sis silloin asuman? Ja cootka sis teiten/ ia siselmengem nijhin wahuoin Caupungeihin/ ia sielle Apu odhottacam. Sille se HERRA meiden Jumala/ auttapi meite catkeralla Jomalla/ ette me nin synditein HERRA wasta'. (Kussa meidän pitää siis silloin asuman? Ja kootkaa siis teitän/ ja sisälle menkäämme niihin wahwoihin kaupunkeihin/ ja siellä apu odottakaamme. Sillä se HERRA meidän Jumala/ auttaapi meitä katkeralla juomalla/ että me niin syntiä tein HERRAA wastaan.)

15. Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!

15. Odota rauhaa ja terveyden aikaa, ehkei mitään hyvää ole käsissä, ja että te parannettaisiin, ehkei muuta ole kuin hämmästys.

15. Ja odota rauha ja terweyden aica ehkei mitän hywä ole käsis ja että te parataisin ehkei muuta ole cuin hämmästys.

15. Ja/ loottacat teiten sen päle/ Ei tuska olecan/ Coska ei miteken hyue käsis ole/ Ja ette teiden pidheis paratuxi tuleman/ Coska waiuoin sula wahingo käsis on. (Ja/ luottakaat teitän sen päälle/ Ei tuska olekaan/ Koska ei mitäkään hywää käsissä ole/ Ja että teidän pitäisi paratuksi tuleman/ Koska waiwoin sula wahinko käsissä on.)

16. Daanista kuuluu hänen hevostensa korskunta, hänen orhiensa hirnunnasta vapisee koko maa. Ja he tulevat ja syövät maan ja kaiken, mikä siinä on, kaupungin ja siinä asuvaiset.

16. Jo nyt kuuluu hamasta Danista hevosten hirnuminen, ja heidän orhiinsa korskuvat, niin että kaikki maa järisee. He tulevat ja syövät maan, ja kaikki mitä siinä on, kaupungin ja sen asuvaiset.

16. Jo nyt cuulu hamasta Danist hewoisten hirnuminen ja heidän orhins cuorsuwat nijn että caicki maa järise. He tulewat ja syöwät maan ja caicki mitä sijnä on Caupungin caickein nijden cansa cuin sijnä on.

17. Sillä katso, minä lähetän teidän sekaanne käärmeitä, myrkkyliskoja, joihin ei lumous tehoa, ja ne purevat teitä, sanoo Herra.

17. Sillä katso, minä lähetän kärmeet ja basiliskit teidän sekaanne, joita ei auta lumoomaan; vaan niiden pitää teitä pistämän, sanoo Herra.

17. Sillä cadzo minä lähetän kärmet ja Basiliscuxet teidän secaan joita ei auta lumoiman teitä pistämän sano HERra.

18. Missä on virvoitus minun murheeseeni? Minun sydämeni on sairas.

18. Minun virvoitukseni on murheella sekoitettu, ja minun sydämeni on nääntynyt.

18. Minun wirwotuxen on murhella secoitettu ja minun sydämen on näändynyt.

19. Katso, tyttären, minun kansani, huuto kuuluu kaukaisesta maasta: Eikö Herra ole Siionissa, eikö ole siellä sen kuningas? Miksi he ovat vihoittaneet minut jumalankuvillansa, muukalaisten turhilla jumalilla?

19. Katso, minun kansani tyttären pitää vieraalta maalta huutaman: eikö Herra tahdo enään olla Zionissa? eli eikö hänellä enään ole kuningasta? Miksi he vihoittivat minun kuvillansa ja turhalla vieraan jumalan palveluksella?

19. Cadzo minun Canssani tyttären pitä wieralda maalda huutaman: Eikö HERRA tahdo sillen olla Zionis? eli eikö hänellä sillen ole Cuningasta? Mixi he wihoitit minun cuwillans ja turhalla wieran jumalan palweluxellans?

20. Ohi on elonaika, lopussa kesä, mutta ei ole meille apua tullut.

20. Elonaika on mennyt edes, suvi on loppunut, ja ei meille ei ole apua tullut.

20. Elon aica on mennyt edes suwi on loppunut ja ei meille ole apua tullut.

21. Tyttären, minun kansani, murtumisen tähden olen minä murtunut, minä käyn murheasussa, kauhistus on minut vallannut.

21. Minä suren suuresti, että minun kansani tytär, niin turmeltu on; minä surkuttelen ja olen hämmästyksissä.

21. Minä suren suurest että minun Canssan nijn turmeldu on minä surcuttelen ja olen pahalla mielellä.

22. Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen?

22. Eikö Gileadissa ole voidetta, eli eikö siellä ole parantajaa? miksi ei minun kansani tytär ole terveeksi tehty?

22. Eikö Gileadis ole woidetta eli eikö siellä ole läkäritä? mixei minun Canssani tytär ole terwexi tehty?