17 luku

Juudan synti. Väärä ja oikea turva. Profeetan rukous. Sapatin pyhittäminen.

1. Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin,

1. Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,

1. JUdan syndi on raudalla ja cowalla Demantilla kirjoitettu ja heidän sydämens tauluijn caewettu ja heidän Altarins sarwijn.

2. ja niin heidän lapsensa muistavat alttarinsa ja asera-karsikkonsa viheriäin puitten vieressä, korkeilla kukkuloilla.

2. Että heidän lapsensa mieleensä johdattaisivat alttarit ja metsistöt viheriäisten puiden tykönä korkeilla vuorilla.

2. Että heidän lapsens mieleens johdataisit ne Altarit ja medzistöt wiherjäisten puiden tykönä corkeilla wuorilla.

3. Oman vuoreni, joka on kedolla, niin myös sinun tavarasi, kaikki sinun aarteesi ja sinun uhrikukkulasi minä annan ryöstettäviksi synnin tähden kaikkia rajojasi myöten.

3. Mutta minä olen antava sinun korkeutes ryöviöksi, sekä vuorilla että kedoilla, sekä riistas, että kaiken sinun tavaras, niiden syntein tähden, jotka kaikissa sinun maas äärissä on tehty.

3. Mutta minä olen andawa sinun corkeuxes ryöwiöxi sekä wuorilla että kedoilla sekä sinun rijstas että caiken sinun tawaras nijden syndein tähden cuin caikisa sinun maas äris on tehty.

4. Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti.

4. Ja sinun pitää tuleman ajetuksi pois sinun perinnöstäs, jonka minä sinulle antanut olen; ja minä tahdon sinun tehdä vihollisten orjaksi siinä maassa, jota et sinä tunne; sillä te olette sytyttäneet vihani tulen, joka ijankaikkisesti palava on.

4. Ja sinun pitä tuleman ajetuxi pois sinun perinnöstäs cuin minä sinulle andanut olen ja minä tahdon sinun tehdä wihollistes orjaxi sijnä maasa jota et sinä tunne: sillä te oletta sytyttänet minun wihani tulen joca ijancaickisest palawa on.

5. Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.

5. Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu pois Herrasta.

5. NÄitä sano HERra: kirottu olcon se mies joca luotta idzens ihmiseen ja pane lihan idzellens käsiwarrexi ja jonga sydän luopu pois HERrasta:

5. Nein HERRA sanopi. KIrottu ombi se mies/ ioca Inhimisten päle vskalta/ ia pitepi lihan henen Käsiuardhens edest/ ia sydhemellens HERRASTA poiswelte. (Näin HERRA sanoopi. Kirottu ompi se mies/ joka ihmisten päälle uskaltaa/ ja pitääpi lihan hänen käsiwartensa edestä/ ja sydämellänsä HERRASTA pois wälttää.)

6. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.

6. Hänen pitää tuleman niinkuin kanerva korvessa, ja ei pidä saaman nähdä tulevaista lohdutusta; ja hänen pitää asuman kuivuudessa korvessa, hedelmättömässä ja autiossa erämaassa.

6. Hänen pitä tuleman nijncuin canerwa corwesa ja ei pidä saaman nähdä tulewaista lohdutusta pitä oleman cuiwudes corwesa hedelmättömäs ja autias erämaasa.

6. Henen pite oleman ninquin Caneruan coruesa/ ia ei hen saa nädhe site tuleuaista Lohutosta. Waan henen pite iemen sihen quiuahan coruesa/ hedelmettömes ia autias Maasa. (Hänen pitää oleman niinkuin kanerwan korwessa/ ja ei hän saa nähdä sitä tulewaista lohdutusta. Waan hänen pitää jäämän siihen kuin kuiwahan korwessa/ hedelmättömässä ja autiossa maassa.)

7. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.

7. Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on hänen turvansa.

7. Mutta se mies on siunattu joca luotta HERraan ja HERra on hänen turwans.

7. Mutta siugnattu on se Mies/ ioca HERRAN päle loottapi/ ia ionga turua HERRA ombi. (Mutta siunattu on se mies/ joka HERRAN päälle luottaapi/ ja jonka turwa HERRA ompi.)

8. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.

8. Hän on niinkuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen juurtunut; sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan sen lehdet pysyvät viheriäisinä, eikä murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta kantaa hedelmän ilman lakkaamatta.

8. Hän on nijncuin se puu joca weden reunalle on istutettu ja ojan wiereen juurtunut on: sillä jos wielä palawus tule nijn ei hän cuitengan pelkä waan sen lehdet pysywät wiherjäisnä eikä murehdi cosca cuiwa wuosi tule mutta canda hedelmän ilman lackamat.

8. Hen on ninquin iocu istutettu Puu wedhen tykene/ ia wirdhan wierelle iwritettu. Sille waicka iocu helleh tule/ nin ei hen senuoxi quiuetu/ waan henen Lectens wiherieiszne pysyuet/ ia ei murhedi/ quin iocu quiua woosi tule/ Waan se candapi lackamat Hedhelmen. (Hän on niinkuin joku istutettu puu weden tykönä/ ja wirran wierellä juuritettu. Sillä waikka joku helle tulee/ niin ei hän senwuoksi kuiwettuu/ waan hänen lähteensä wiheriäisenä pysywät/ ja ei murehdi/ kuin joku kuiwa wuosi tulee/ Waan se kantaapi lakkaamat hedelmän.)

9. Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

9. Sydän on häijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitä tutkia?

9. SYdän on häijy ja pahanelkinen cappale caickein cappalden ylidze cuca taita sitä tutkia.

9. Yxi wiecas ia nuria ase caikein ylitze/ ombi sydhen/ Cuca sen taita vlostutkia? (Yksi wieras ja nurja ase kaikkein ylitse/ ompi sydän/ Kuka sen taitaa ulostutkia?)

10. Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

10. Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen.

10. Minä HErra tahdon tutkia sydämet ja coetella munascuut ja annan cullengin heidän töidens jälken ja hänen töidens hedelmän jälken.

10. Minepe HERRA taidhan sydhemet vlostutkia/ ia ne munaskuut coetella/ ia annan iocaitzen tööns ielkin henen tecoins hedelmen ielkin. (Minäpä HERRA taidan sydämet ulostutkia/ ja ne munaskuut koetella/ ja annan jokaisen työnsä jälkeen hänen tekoinsa hedelmän jälkeen.)

11. Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu.

11. Sillä niinkuin lintu hautoo ja ei kuori, niin on myös se, joka väärin kalua kokoo; sillä hänen pitää jättämän sen kesken aikaansa, ja viimeiseltä tyhjäksi tuleman.

11. Sillä nijncuin lindu muni ja ei haudo nijn on myös se joca wäärä calua coco: sillä hänen pitä jättämän cosca hän wähimmän ajattele ja pitä wielä wijmeiseldä nauroxi tuleman.

11. Sille quin iocu Lindu Munians hauto/ ia ei nijte coori/ Nin ikenens ombi se iocu wärie Tauaroita cocopi. Sille quin hen wähimen pelke/ nin henen teuty ne iette/ ia wiele pälisexi hen pilcatan. (Sillä kuin joku lintu muniansa hautoo/ ja ei niitä kuori/ Niin ikänänsä ompi se joka wääriä tawaroita kokoopi. Sillä kuin hän wähimmin pelkää/ niin hänen täytyy ne jättää/ ja wielä päälliseksi hän pilkataan.)

12. Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka!

12. Mutta meidän pyhyytemme sia, (Jumalan) kunnian istuin, on aina lujana pysynyt.

12. Mutta meidän pyhydem sia nimittäin Jumalan cauniuden istuin on aina lujana pysynyt.

12. Mutta meiden Pyhydhen Sia/ nimitten/ se Jumalan Cunnian Stoli/ aina wahwana pysy/ (Mutta meidän pyhyyden sija/ nimittäin/ se Jumalan kunnian tuoli/ aina wahwana pysyy/)

13. Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran.

13. Sinä Herra olet Israelin toivo; kaikki, jotka sinun hylkäävät, pitää häpiään tuleman; ne minusta luopuneet pitää maahan kirjoitettaman; sillä he hylkäävät Herran, joka on elävä vesilähde.

13. Sillä sinä HERra olet Israelin toiwo caicki jotca sinun hyljäwät pitä häpiään tuleman ja ne luopunet pitä maahan kirjoitettaman: sillä he hyljäwät HERran joca on eläwäinen wesilähde.

13. Sille sine HERRA olet Israelin toiuo. Caiki iotca sinua ylenandauat/ pite häpien tuleman/ ia ne poislangetut pite maan päle kirioitetuxi tuleman. Sille he HERRAN ylenannoit/ sen eleuen Wedhen cohumisen. (Sillä sinä HERRA olet Israelin toiwo. Kaikki jotka sinua ylenantawat/ pitää häpeän tuleman/ ja ne poislangetut pitää maan päällä kirjoitetuksi tuleman. Sillä he HERRAN ylenannoit/ sen eläwän weden kuohumisen.)

14. Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.

14. Paranna minua, Herra, niin minä paranen; auta sinä minua, niin minä olen autettu; sillä sinä olet minun kerskaukseni.

14. Paranna minua HERra nijn minä paranen auta sinä minua nijn minä olen autettu sillä sinä olet minun kerscauxen.

14. Paranna sine minua HERRA/ nin mine paranen/ Auta sine minua/ nin mine olen autettu/ Sille sine olet minun kerskauxen. (Paranna sinä minua HERRA/ niin minä paranen/ Auta sinä minua/ niin minä olen autettu/ Sillä sinä olet minun kerskaukseni.)

15. Katso, he sanovat minulle: Missä on Herran sana? Toteutukoon se!

15. Katso, he sanovat minulle: kussa siis on Herran sana? annas nyt tulla!

15. Cadzo he sanowat minulle: cusa sijs on HERran sana? annas tulla.

15. Catzos/ he sanouat minulle/ Cussa on sijs HERRAN sana? annaxi sen tulla. (Katsos/ he sanowat minulle/ Kussa on siis HERRAN sana? anna sen tulla.)

16. Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, sinua seuraamasta, enkä toivonut turmion päivää; sinä tiedät sen. Mitä minun huuliltani on lähtenyt, se on sinun kasvojesi edessä.

16. Mutta en minä ole paennut sinusta, minun paimeneni, niin en minä ole myös toivottanut heille surkiaa päivää, sen sinä tiedät; mitä minä saarnannut olen, se on oikea sinun edessäs.

16. Mutta en minä ole sentähden paennut sinust minun paimenen nijn en minä ole myös himoinnut ihmisten kehumista sen sinä tiedät mitä minä saarnannut olen se on oikia sinun edesäs.

16. Mutta em mine senuoxi sinulda poispaennut/ minun Paimenen/ enge mine halainut Inhimisten kerskautta. Sinepe tiedhet sen Sanan oikean oleuan sinun edeses/ iota mine sarnanut olen. (Mutta en minä senwuoksi sinulta poispaennut/ minun paimenen/ enkä minä halainnut ihmisten kerskautta. Sinäpä tiedät sen sanan oikean olewan sinun edessäsi/ jota minä saarnannut olen.)

17. Älä tule minulle peljätykseksi, sinä, minun turvani onnettomuuden päivänä.

17. Älä ole minulle hämmästykseksi; sinä olet minun turvani hädässä.

17. Älä sinä ole minulle cauhia minun turwan hädäsä.

17. Ele sine ole minulle hirmudhexi/ ole minun Turuan tuskissa. (Älä sinä ole minulle hirmuudeksi/ ole minun turwani tuskissa.)

18. Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla; peljästykööt he, mutta älä anna minun peljästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla.

18. Anna heidän häpiään tulla, jotka minua vainoovat, ja älä anna minun häpiään tulla; anna heidän peljästyä, ja älä anna minun peljästyä; anna onnetoin päivä heille tulla, ja lyö rikki heitä kaksinkertaisesti.

18. Anna heidän häpiään tulla jotca minua wainowat ja ei minun: anna heidän peljästyä ja ei minun anna onnetoin päiwä heille tulla ja lyö ricki heitä caxikertaisest.

18. Häueise heite iotca minua wainouat/ ia ei minua/ wapiskat he/ ia em mine. Toota heiden ylitzens sen Onnettomudhen peiue/ ia murenna heite caxikerdhaisest. (Häwäise heitä jotka minua wainoawat/ ja ei minua/ wapiskaat he/ ja en minä. Tuota heidän ylitsensä sen onnettomuuden päiwä/ ja murenna heitä kaksinkertaisesti.)

19. Näin sanoi Herra minulle: Mene ja seiso Kansanportissa, josta Juudan kuninkaat tulevat ja josta he menevät, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

19. Näin sanoi Herra minulle: mene ja seiso kansan portissa, josta Juudan kuninkaat käyvät ulos ja sisälle, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

19. NIjn sano HERra minulle: mene ja seiso Canssan portis josta Judan Cuningat käywät ulos ja sisälle ja caikis Jerusalemin porteis ja sano heille:

19. Nein sano HERRA minulle/ Mene ia seiso sen Canssan Portis/ ionga cautta ne Judan Kuningat vlos ia siselkeuuet/ ia caikissa Porteis Jerusalemis/ ia sano heille. (Näin sanoo HERRA minulle/ Mene ja seiso sen kansan portissa/ jonka kautta ne Judan kuninkaat ulos ja sisälle käywät/ ja kaikissa porteissa Jerusalemissa/ ja sano heille.)

20. Ja sano heille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka tulette näistä porteista.

20. Ja sano heille: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat, ja kaikki Juudan ja Jerusalemin asuvaiset, jotka tästä portista sisälle käytte.

20. Cuulcat HERran sana te Judan Cuningat ja caicki Judan ja Jerusalemin asuwaiset jotca tästä portista käytte.

20. CWlcat HERRAN Sana te Judan Kuningat/ ia coco Juda/ ia caiki Jerusalemin Asuuaiset/ iotca neinein Portein siselkeut/ Nein sanopi HERRA. (Kuulkaat HERRAN sana te Judan kuninkaat/ ja kokoa Juda/ ja kaikki Jerusalemin asuwaiset/ jotka näiden porttein sisälle käywät/ Näin sanoopi HERRA.)

21. Näin sanoo Herra: Ottakaa itsestänne tarkka vaari, älkää sapatinpäivänä mitään kantamusta kantako älkääkä mitään tuoko Jerusalemin porteista.

21. Näin sanoo Herra: kavahtakaat teitänne ja älkäät sabbatina mitään kuormaa kantako, älkäät myös viekö Jerusalemin porttein lävitse;

21. Näitä sano HERra: cawattacat teitän ja älkät Sabbathina jotacuta cuorma candaco Jerusalemin porttein läpidze.

21. Cauattacat teiten/ ia elket candaco ycten Corma Sabbathin peiuen/ Portein cautta/ Jerusalemin sisel. (Kawahtakaat teitän/ ja älkäät kantako yhtään kuorma Sabbathin päiwän/ porttein kautta/ Jerusalemin sisälle.)

22. Älkää viekö sapatinpäivänä mitään kantamusta taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, niinkuin minä käskin teidän isienne tehdä.

22. Ja älkäät viekö yhtään taakkaa sabbatina ulos teidän huoneistanne, ja älkäät tehkö mitään työtä; vaan pyhittäkäät sabbatin päivä, niinkuin minä teidän isillenne käskenyt olen.

22. Ja älkät wiekö yhtän tacka Sabbathina ulos teidän huoneistan ja älkät tehkö työtä waan pyhittäkät Sabbathin päiwä nijncuin minä teidän Isillen käskenyt olen.

22. Ja elket wiekö ycten corma Sabbathina/ teiden Honeistan/ ia elket ycten töte techkö. Waan pyhitteke Sabbathin peiue/ ninquin mine teiden Isillen keskenyt olen. (Ja älkäät wiekö yhtään kuormaa Sabbathina/ teidän huoneistan/ ja älkäät yhtään työtä tehkö. Waan pyhittäkää sabbathin päiwä/ niinkuin minä teidän isillen käskenyt olen.)

23. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan olivat niskureita, niin etteivät kuulleet eivätkä ottaneet kuritusta varteen.

23. Mutta ei he kuule eikä kallista korviansa, vaan tulevat kankiaksi, ettei heidän pitäisi kuuleman, eikä salliman heitänsä neuvottaa.

23. Mutta ei he cuule eikä callista corwians waan tulewat cangiaxi ettei heidän pidäis cuuleman ja salliman heitäns neuwo.

23. Mutta euet he cwle eike tenne coruians callista/ waan niskurixi tuleuat/ ettei he minua cwle/ eli salli heitens opetetta. (Mutta eiwät he kuule eikä tänne korwiansa kallista/ waan niskuriksi tulewat/ ettei he minua kuule/ eli salli heitänsä opetettaa.)

24. Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapatinpäivänä, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään työtä,

24. Ja pitää tapahtuman, että, jos te uskollisesti kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette yhtään kuormaa kanna sabbatin päivänä tämän kaupungin portin lävitse; vaan pyhitätte sabbatin päivän, niin ettette myös työtä tee sinä päivänä;

24. Jos te cuuletta minua sano HERra nijn et te yhtän cuorma canna Sabbathin päiwänä tämän Caupungin portin läpidze waan pyhitätte sen ja et te myös työtä tee sinä päiwänä.

24. Jos te minua cwlisit/ sanopi HERRA/ ettei te ycten corma candaisi Sabbathin peiuene temen Caupungin Portein cautta. Waan site pyhiteisit/ ette te ycten töte tekisi sen peiuen päle. (Jos te minua kuulisit/ sanoopi HERRA/ ettei te yhtään kuormaa kantaisi sabbathin päiwänä)

25. niin tulee tämän kaupungin porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulevat he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu iankaikkisesti.

25. Niin pitää myös tämän kaupungin portista käymän kuninkaat ja päämiehet ulos ja sisälle, jotka Davidin istuimella istuvat, ratsastavat ja vaeltavat sekä vaunuilla ja hevosilla he, ja heidän pääruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ja tässä kaupungissa pitää ijankaikkisesti asuttaman.

25. Nijn pitä myös tämän Caupungin portista käymän Cuningat ja Förstit ulos ja sisälle jotca Dawidin istuimella istuwat radzastawat ja waeldawat sekä waunuilla ja orehilla he ja heidän pääruhtinans ja caicki ne jotca Judas ja Jerusalemis asuwat ja täsä Caupungis pitä ijancaickisest asuttaman.

25. Nin pidheis mös temen Caupungin portein cautta/ vlos ia siselkeumen/ Kuningat ia Pämiehet/ iotca Dauidin Stolin päle istuuat. Ja he aiaisit ia menisit seke hewoisten ette Rattain cansa/ ne ynne heiden Pämiestens ia caikein. Judan ia Jerusalemin asuuaisten cansa. Ja temen Caupungin pite ijancaikisesta asuttaman/ (Niin pitäisi myös tämän kaupungin porttein kautta/ ulos ja sisälle käymän/ Kuninkaat ja päämiehet/ jotka Dawidin tuolin päälle istuwat. Ja he ajaisit ja menisit sekä hewosten että rattain kanssa/ ne ynnä heidän päämiestensä ja kaikkein. Judan ja Jerusalemin asuwaisten kanssa. Ja tämän kaupungin pitää iankaikkisesti asuttaman/)

26. Ja Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäriltä, Benjaminin maasta ja Alankomaasta, Vuoristosta ja Etelämaasta tulee niitä, jotka tuovat polttouhreja ja teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja, tuovat kiitosuhreja Herran huoneeseen.

26. Ja pitää tuleman Juudan kaupungeista ja niistä, jotka ympäri Jerusalemin ovat, ja Benjaminin maasta, laaksoista ja vuorilta, ja lounaasta päin, ne jotka pitää viemän edes polttouhrit, uhrit, ruokauhrit ja suitsutuksen, niin myös ne, jotka pitää viemän kiitosuhrit Herran huoneesen.

26. Ja pitä tuleman Judan Caupungeist ja nijstä jotca ymbäri Jerusalemin owat ja BenJaminin maasta laxoista ja wuorista ja lounasta päin ne jotca pitä wiemän edes polttouhrit uhrit ruocauhrit ja suidzutuxen HERran huonesen.

26. ia pite tuleman Judan Caupungeista/ ia iotca ymberi Jerusalemin macauat. Ja sijte BenJamin maasta/ Laxoista ia Worista/ ia Lounasta/ iotca pite edestooman Poltwffri/ Wffri/ Rocawffri/ ia Kijtoswffri/ HERRAN Honehesen. (ja pitää tuleman Judan kaupungeista/ ja jotka ympäri Jerusalemin makaawat. Ja siitä BenJamin maasta/ laaksoista ja wuorista/ ja lounaasta/ jotka pitää edestuoman polttouhrin/ uhrin/ ruokauhrin/ ja kiitosuhrin/ HERRAN huoneeseen.)

27. Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva.

27. Mutta jollette minua kuule, niin että te pyhitätte sabbatin päivän, ja ettette yhtään taakkaa kanna Jerusalemin porteista sabbatin päivänä: niin minä sytytän tulen sen portteihin, joka Jerusalemin huoneet kuluttaman pitää, jota ei pidä sammutettaman.

27. Mutta jollet te minua cuule nijn ettet te pyhitä Sabbathin päiwä ja ette yhtän tacka canna Jerusalemin porteista Sabbathin päiwänä nijn minä sytytän tulen sen portteijn joca Jerusalemin huonet culuttaman pitä jota ei pidä sammutettaman.

27. Mutta ellei te tadho minua cwlla/ ette te Sabbathin peiuen pyhidheisit/ ia ei ycten corma Sabbathin peiuen päle cannaisi portein cautta Jerusalemijn. Nin mine tadhon ylessytytte Tulen henen Porteins/ ionga ne Honet Jerusalemis culuttaman pite/ ia ei vlossammuteta. (Mutta ellei te tahdo minua kuulla/ että te Sabbathin päiwän pyhittäisit/ ja ei yhtään kuormaa Sabbathin päiwän päälle kantaisi porttein kautta Jerusalemiin. Niin minä tahdon ylössytyttää tulen hänen portteinsa/ jonka ne huoneet Jerusalemissa kuluttaman pitää/ ja ei ulossammuteta.)