34 luku

Sidkian kohtalo. Orjien vapautus ja uusi orjuutus.

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kun Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ja koko hänen sotajoukkonsa ja kaikki hänen valtansa alaisen maan valtakunnat ja kaikki kansat sotivat Jerusalemia ja kaikkia sen alaisia kaupunkeja vastaan; se kuului näin:

1. Tämä on sana, joka tapahtui Jeremialle Herralta, kun Nebukadnetsar, Babelin kuningas, ja kaikki hänen sotajoukkonsa, ja kaikki valtakunnat maan päällä, jotka hänen vallassansa olivat, ja kaikki kansat sotivat Jerusalemia ja kaikkia hänen kaupungeitansa vastaan; ja sanoi:

1. TÄmä on sana joca tapahdui HERralda Jeremialle cosca NebucadNezar Babelin Cuningas caikella hänen sotajoucollans ja caikilla waldacunnillans maan päällä jotca hänen wallasans olit ja caikilla Canssoilla sotei Jerusalemita ja caickia hänen Caupungeitans wastan ja sanoi:

2. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mene ja sano Sidkialle, Juudan kuninkaalle, sano hänelle: Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen tulella.

2. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: mene ja puhu Zedekian, Juudan kuninkaan kanssa, ja sano hänelle: näin sanoo Herra: katso, minä annan tämän kaupungin Babelin kuninkaan käsiin, ja hänen pitää se tulella polttaman.

2. Näitä sano HERra Israelin Jumala: mene ja puhu Zedechian Judan Cuningan cansa ja sano hänelle: näin sano HERra: cadzo minä annan tämän Caupungin Babelin Cuningan käsijn ja hänen pitä sen tulella polttaman.

3. Ja sinä et pääse hänen käsistään, vaan sinut otetaan kiinni ja annetaan hänen käsiinsä, ja sinun täytyy nähdä Baabelin kuningas silmästä silmään, ja hän puhuu sinun kanssasi suusta suuhun, ja sinä joudut Baabeliin.

3. Ja ei sinun pääsemän hänen kädestänsä, vaan totisesti käsitettämän ja hänen käteensä annettaman, niin että sinun pitää silmilläs Babelin kuninkaan silmät näkemän, ja hän on suusta suuhun sinua puhutteleva, ja sinä olet menevä Babeliin.

3. Ja ei sinun pidä pääsemän hänen kädestäns waan käsitettämän ja hänen käteens annettaman nijn että sinun pitä hänen silmilläs näkemän ja händä suusta suuhun puhutteleman ja menemän Babelijn.

4. Mutta kuule Herran sana, Sidkia, Juudan kuningas: Näin sanoo Herra sinusta: Sinä et ole kuoleva miekkaan.

4. Mutta kuule siis sinä, Zedekia, Juudan kuningas, Herran sanaa: näin sanoo Herra sinusta: ei sinun pidä miekalla kuoleman.

4. Cuule sijs sinä Zedechia Judan Cuningas HERran sana: Näitä sano HERra sinusta:

5. Sinä saat kuolla rauhassa; ja niinkuin sinun isillesi, aikaisemmille kuninkaille, jotka olivat ennen sinua, niin poltetaan sinun kunniaksesi kuolinsuitsutus ja sinulle pidetään valittajaiset ja huudetaan: 'Voi herraamme!' Sillä minä olen sen sanonut, sanoo Herra.

5. Sinun pitää kuoleman rauhassa, ja niinkuin sinun isilles, jotka sinun edelläs ovat kuninkaat olleet, on poltettu , niin pitää myös sinulle poltettaman, ja sinua pitää itkettämän: voi herra! sillä minä olen sen sanonut, sanoo Herra.

5. Ei sinun pidä miecalla cuoleman waan sinun pitä cuoleman rauhas. Ja nijncuin sinun Isilles jotca sinun edelläs owat Cuningat ollet on poldettu nijn pitä myös sinulle poldettaman ja sinua itkettämän: woi Herra: sillä minä olen sen sanonut sano HERra:

6. Ja profeetta Jeremia puhui Sidkialle, Juudan kuninkaalle, kaikki nämä sanat Jerusalemissa,

6. Ja propheta Jeremia puhui kaikki nämä sanat Zedekialle, Juudan kuninkaalle Jerusalemissa,

6. Ja Propheta Jeremia puhui caicki nämät sanat Zedechialle Judan Cuningalle Jerusalemis.

7. kun Baabelin kuninkaan sotajoukko taisteli Jerusalemia vastaan ja kaikkia vielä jäljellä olevia Juudan kaupunkeja vastaan, Laakista ja Asekaa vastaan, sillä nämä olivat jääneet jäljelle Juudan kaupungeista, varustetuista kaupungeista.

7. Kuin Babelin kuninkaan sotajoukko jo soti Jerusalemia vastaan, ja Juudan jääneitä kaupungeja vastaan, Lakista ja Asekaa vastaan; sillä nämät vahvat kaupungit olivat vielä Juudan kaupungeista jääneet.

7. Cosca Babelin Cuningan sotajoucko jo sodeit Jerusalemita wastan ja caickia Judan jääneitä Caupungeita wastan nimittäin Lachista ja Asekata wastan: sillä nämät nijncuin wahwimmat Caupungit olit wielä Judan Caupungeista jäänet.

8. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, sen jälkeen kuin kuningas Sidkia oli tehnyt liiton kaiken kansan kanssa, joka oli Jerusalemissa, ja heille julistanut vapautuksen,

8. Tämä on sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sitten kun kuningas Zedekia oli tehnyt liiton kaiken kansan kanssa, joka Jerusalemissa oli, ja luvannut kuuluttaa heille vapautta,

8. TÄmä on sana joca tapahdui HERralda Jeremialle sijttecuin Cuningas Zebechia oli tehnyt lijton caiken Canssan cansa Jerusalemis cuulutetta wapauswuotta.

9. että jokaisen tuli päästää vapaaksi orjansa ja orjattarensa, hebrealainen mies ja hebrealainen nainen, niin etteivät heitä orjinansa pitäisi, ei kukaan juutalaista veljeänsä.

9. Niin että jokaisen piti päästämän orjansa, joko se oli miehen eli vaimonpuoli, jotka Hebrealaiset olivat, niin ettei Juudalaisen pitänyt oleman veljensä orjana.

9. Nijn että jocaidzen piti päästämän hänen orjans joco se oli miehen eli waimon puoli wallallens jotca Hebrerit olit nijn ettei toisen Judalaisen pitänyt oleman toisen orjana.

10. Ja sen kuulivat kaikki päämiehet ja kaikki kansa, jotka olivat menneet tähän liittoon, että jokaisen tuli päästää vapaaksi orjansa ja orjattarensa eikä enää pitää heitä orjinansa; ja he tottelivat ja päästivät heidät.

10. Silloin kaikki ruhtinaat ja kaikki kansa, joka siihen liittoon oli mielistynyt, olivat hänelle kuuliaiset, että jokaisen piti päästämän sekä mies- että vaimo-orjansa vapaaksi, ja ei enään pitämän heitä orjanansa, ja he päästivät heidät.

10. Silloin caicki Ruhtinat ja caicki Canssa joca sijhen lijttoon oli mielistynyt olit hänelle cuuliaiset että jocaidzen piti päästämän orjans wapaxi ja ei enä heitä pitämän peräti orjanans ja he päästit heitä wallallens.

11. Mutta jälkeenpäin he peräytyivät liitosta ja ottivat takaisin ne orjat ja orjattaret, jotka he olivat päästäneet vapaiksi, ja pakottivat heidät orjikseen ja orjattarikseen.

11. Mutta vähää jälkeen käänsivät he itsensä, ja ottivat orjat miehen- ja vaimonpuolista taas tykönsä, jotka he olivat vapaaksi päästäneet, ja vaativat heitä taas orjaksensa.

11. Mutta wähä jälken käänsit he idzens ja otit orjat miehen ja waimoin puolista taas tygöns jotca he olit wapaxi päästänet ja waadeit heitä taas orjixens.

12. Silloin tuli Jeremialle Herralta tämä Herran sana:

12. Silloin tapahtui Herran sana Jeremialle Herralta ja sanoi:

12. Silloin tapahdui HERRAN

13. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä tein teidän isäinne kanssa liiton silloin, kun minä vein heidät pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, sanoen:

13. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: minä olen tehnyt liiton teidän isäinne kanssa, kun minä vein heidät Egyptin maalta orjuuden huoneista, ja sanoin:

13. Minä olen tehnyt lijton teidän Isäin cansa cosca minä wein heidän Egyptin maalda orjuden huonesta ja sanoin:

14. Seitsemän vuoden kuluttua päästäkää veljenne, hebrealainen: joka on myynyt itsensä sinulle ja palvellut sinua kuusi vuotta, se päästä luotasi vapaaksi. Mutta teidän isänne eivät kuulleet minua, eivät korvaansa kallistaneet.

14. Kun seitsemän vuotta ovat kuluneet, pitää jokaisen teistä päästämän veljensä, joka Hebrealainen on ja on itsensä sinulle myynyt, ja on jo kuusi vuotta sinua palvellut; ja sinun pitää hänen vapaaksi päästämän. Mutta ei teidän isänne totelleet minua, eikä kallistaneet siihen korviansa.

14. Cosca seidzemen wuotta owat culunet nijn pitä jocaidzen hänen weljens joca Hebreri on ja on idzens hänelle myynyt ja jo cuusi wuotta palwellut päästämän wallallens: mutta ei teidän Isänne totellet minua eikä callistanet sijhen corwians.

15. Vaan nyt te olette kääntyneet ja tehneet teon, joka on oikea minun silmissäni, julistaessanne vapautuksen kukin lähimmäisellensä, ja olette tehneet teon, joka on oikea minun silmissäni, julistaessanne vapautuksen kukin lähimmäisillensä, ja olette tehneet liiton minun kasvojeni edessä temppelissä, joka on otettu minun nimiini.

15. Niin te olette nyt tänäpänä kääntäneet teitänne ja tehneet, mitä minulle kelpaa, että te olette antaneet kuuluttaa vapautta, jokainen lähimmäisellensä, ja olette siitä tehneet liiton minun edessäni siinä huoneessa, joka minun nimelläni nimitetty on.

15. Nijn te oletta nyt tänäpän käändänet teitän ja tehnet mitä minulle kelpa että te oletta andanet cuulutta wapaus wuotta jocainen lähimmäisellens ja oletta sijtä tehnet lijton minun edesäni nijsä huoneisa jotca minun nimelläni owat nimitetyt.

16. Mutta sitten te olette jälleen kääntyneet pois ja häväisseet minun nimeni: olette ottaneet takaisin jokainen orjansa ja orjattarensa, jotka olitte päästäneet vapaiksi omiin valtoihinsa, ja olette pakottaneet heidät olemaan orjinanne ja orjattarinanne.

16. Mutta te olette taas siitä poikenneet, ja saastuttaneet minun nimeni, että jokainen on taas ottanut sekä mies- että vaimo-orjansa, jotka te olitte vapaaksi tehneet, että heidän piti oleman itse omansa, ja vaaditte heitä taas orjaksenne.

16. Mutta te oletta taas sijtä poikennet ja saastuttanet minun nimeni että jocainen on taas ottanut hänen orjans jotca te oletta wapaxi tehnet että heidän piti oleman idze omans ja nijn waaditta heitä taas teidän orjixen.

17. Sentähden näin sanoo Herra: Te ette kuulleet minua ettekä julistaneetkaan vapautusta kukin veljellensä ja lähimmäisellensä; katso, minä julistan teille vapautuksen, sanoo Herra: menon miekkaan, ruttoon ja nälkään. Ja minä teen teidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä.

17. Sentähden sanoo Herra näin: ettette kuulleet minua, että teidän piti kuuluttaman vapautta, jokainen veljellensä ja lähimmäisellensä; katso, niin minä kuulutan teille vapauden miekkaan, ruttoon ja nälkään, ja panen teidät kulkiaksi kaikissa valtakunnissa maan päällä.

17. SEntähden sano HERra näin: et te cuullet minua että teidän piti cuuluttaman wapaus wuotta jocainen weljellens ja lähimmäisellens cadzo nijn minä cuulutan sano HERra teille wapaus wuoden mieckaan ruttoon nälkään engä anna teitä olla josacusa waldacunnasa maan päällä.

18. Ja minä annan ne miehet, jotka ovat rikkoneet minun liittoni, jotka eivät ole pitäneet sen liiton sanoja, jonka he tekivät minun edessäni halkaisten kahtia uhrivasikan ja käyden sen puolikkaiden välitse, nämä miehet —

18. Ja jotka minun liitostani harhailevat, eikä pidä liiton sanoja, jonka he minun edessäni theneet ovat, niin minä teen niinkuin sille vasikalle, jonka kahdeksi kappaleeksi hakkasivat, ja kävivät molempain kappalten välitse,

18. Ja jotca minun lijtostani harhailewat eikä pidä lijton sanoja jonga he minun edesäni tehnet owat nijlle minä teen nijncuin sille wasicalle jonga he cahdexi cappalexi hackaisit ja käwit molembain cappalden wälidze.

19. Juudan ruhtinaat ja Jerusalemin ruhtinaat, hoviherrat ja papit sekä kaiken maan kansan, jotka kävivät vasikan puolikkaiden välitse —

19. Juudan pääruhtinaille, Jerusalemin päämiehille, kamaripalvelioille, papeille ja kaikelle maan kansalle, jotka vasikan kappalten välitse käyneet ovat.

19. Nimittäin Judan Pääruhtinaille Jerusalemin Försteille Camaripalwelioille Papeille ja caikille maan Canssoille jotca cappalden wälidze wasicasta käynet owat.

20. ne minä annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä; ja heidän ruumiinsa joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi.

20. Ja tahdon antaa heitä heidän vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka heidän henkeänsä väijyvät, niin että heidän ruumiinsa pitää tuleman taivaan linnuille ja maan pedoille ruaksi.

20. Ja tahdon anda heidän heidän wihollistens käsijn ja nijden käsijn jotca heidän hengens wäijywät nijn että heidän ruumins pitä tuleman taiwan linnuille ja maan pedoille ruaxi.

21. Ja Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen ruhtinaansa minä annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä, Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, joka on lähtenyt pois teidän kimpustanne.

21. Ja Zedekian, Juudan kuninkaan, ja hänen pääruhtinaansa annan minä vihollisten käsiin, ja niiden käsiin, jotka heidän henkeänsä väijyvät, ja Babelin kuninkaan sotajoukon käsiin, joka nyt teidän tyköänne on mennyt pois.

21. Ja Zedechian Judan Cuningan ja hänen Pääruhtinans annan minä wihollisten käsijn ja nijden käsijn jotca heidän hengens wäijywät ja Babelin Cuningan sotajoucon käsijn joca nyt teidän tyköän on mennyt pois.

22. Katso, minä käsken heitä, sanoo Herra, ja palautan heidät tämän kaupungin kimppuun, ja he sotivat sitä vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen tulella; ja Juudan kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.

22. Katso, minä käsken heitä, sanoo Herra, ja annan taas tulla tämän kaupungin eteen, ja heidän pitää sotiman sitä vastaan, ja voittaman sen, ja tulella polttaman, ja minä hävitän Juudan kaupungit, niin ettei kenkään niissä pidä enään asuman.

22. Sillä cadzo minä käsken heitä sano HERra ja annan taas tulla tämän Caupungin eteen ja heidän pitä sotiman sitä wastan ja woittaman sen ja tulella polttaman nijn ettei kenengän siellä pidä enä asuman.