22 luku

Tuomionsanoja Juudan kuninkaista Sallumista, Joojakimista ja Konjasta.

1. Näin sanoo Herra: Mene alas Juudan kuninkaan linnaan ja puhu siellä tämä sana;

1. Näin sanoi Herra: mene alas Juudan kuninkaan huoneeseen, ja puhu siellä nämät sanat.

1. NÄitä sano HERra: mene alas Judan Cuningan huonesen ja puhu siellä nämät sanat ja sano:

2. sano: Kuule Herran sana, sinä Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinä ja sinun palvelijasi ja kansasi, jotka käytte sisälle näistä porteista.

2. Ja sano: kuule Herran sanaa, sinä Juudan kuningas, joka istut Davidin istuimella, sekä sinä että sinun palvelias, ja sinun kansas, jotka tästä portista sisälle käytte.

2. Cuule HERran sana sinä Judan Cuningas joca istut Dawidin istuimella sekä sinä että sinun palwelias ja sinun Canssas jotca tästä portista käytte.

3. Näin sanoo Herra: Tehkää oikeus ja vanhurskaus ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä; muukalaiselle, orvolle ja leskelle älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa älkääkä vuodattako viatonta verta tässä paikassa.

3. Näin sanoo Herra: pitäkäät laki ja oikeus, ja auttakaat poljettua väkivaltaisen kädestä, ja älkäät vaivatko muukalaista, orpoja ja leskiä, ja älkäät kellenkään tehkö vääryyttä, ja älkäät vuodattako viatointa verta tässä paikassa.

3. Näin sano HErra: pitäkät Laki ja oikeus ja auttacat surullista wäkiwaldaisen kädestä ja älkät waiwatco muucalaista orwoja ja leskiä ja älkät kellengän tehkö wääryttä ja älkät täsä paicas wuodattaco wiatoinda werta.

4. Sillä jos te teette tämän sanan mukaan, niin tulee tämän linnan porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuningas ynnä hänen palvelijansa ja kansansa.

4. Sillä jos te kaiketi tämän teette, niin pitää kuninkaat, jotka Davidin istuimella istuvat, tämän huoneen portista menemään sisälle, jotka ajavat vaunuilla ja hevosilla, he itse palvelioinensa ja karjoinensa.

4. Jos te näitä teette nijn pitä Cuningat jotca Dawidin istuimella istuwat tämän huonen portista menemän sisälle sekä waunuilla että orehilla palwelioinens ja Canssoinens.

5. Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itse kauttani, sanoo Herra, että tämä linna on tuleva raunioiksi.

5. Mutta jollette näitä kuule, niin olen minä itselläni vannonut, sanoo Herra: tämä huone pitää kukistettaman.

5. Mutta jollet te näitä cuule nijn olen minä idzelläni wannonut sano HERra tämä huone pitä cukistettaman.

6. Sillä näin sanoo Herra Juudan kuninkaan linnasta: Sinä olet minulle Gilead, olet Libanonin huippu; mutta totisesti, minä teen sinut erämaaksi, asumattomiksi kaupungeiksi.

6. Sillä näin sanoo Herra Juudan kuninkaan huoneesta: Gilead, sinä olet minulle pää Libanonissa: mitämaks, minä tahdon sinun tehdä kylmille, ja laitan kaupungit olemaan ilman asuvia.

6. Sillä näin sano HERra Judan Cuningan huoneista: Gilead sinä olet minulle pää Libanonis mitämax minä tahdon sinun tehdä kylmille ja laitan Caupungit oleman ilman asujamita:

7. Minä vihin hävittäjät sinua vastaan, kunkin aseinensa, ja he hakkaavat maahan sinun valiosetrisi ja heittävät ne tuleen.

7. Ja olen määrännyt sinulle hävittäjät, kukin aseillansa, hakkaamaan maahan sinun valitut sedripuus, ja heittämään tuleen.

7. Sillä minä olen määrännyt sinulle häwittäjän cungin heidän asettens cansa nijden pitä hackaman maahan sinun walitut Cedris ja heittämän tuleen.

8. Monet kansat kulkevat tämän kaupungin ohitse ja kysyvät toinen toiseltansa: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?'

8. Niin pitää monta pakanaa käymän tämän kaupungin ohitse, ja sanoman keskenänsä: miksi on Herra näin tehnyt tälle suurelle kaupungille?

8. Nijn pitä monda pacanata lähtemän tästä Caupungist ja sanoman keskenäns: mixi on HERra näin tehnyt tälle suurelle Caupungille?

9. Ja siihen vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton ja kumarsivat muita jumalia ja palvelivat niitä.'

9. Ja pitää vastattaman: että he Herran Jumalansa liiton hyljänneet ovat, ja kumartaneet muita jumalia, ja palvelleet niitä.

9. Ja pitä wastattaman: että he heidän HErrans Jumalans lijton hyljännet owat ja cumartanet muita jumalita ja palwellet nijtä.

10. Älkää kuollutta itkekö älkääkä häntä surkutelko, vaan itkekää tuota poiskulkevaa, sillä hän ei enää palaja eikä saa nähdä synnyinmaatansa.

10. Älkäät itkekö kuolleita, älkäät myös sureko heitä, vaan itkekäät katkerasti sitä, joka menee pois, ja ei pidä ikinä palajaman isänsä maata näkemään.

10. ÄLkät itkekö cuolluita älkät myös sureco heitä waan itkekät sitä cuin mene pois ja ei pidä ikänäns palajaman Isäns maata näkemän.

11. Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian sijaan ja joka on vaeltanut pois tästä paikasta: Hän ei enää tänne palaja;

11. Sillä näin sanoo Herra Sallumista Josian, Juudan kuninkaan, pojasta, joka isänsä Josian siassa on kuningas, ja on lähtenyt tästä siasta, ettei hänen pidä tähän enään palajaman;

11. Sillä näin sano HERra Sallumist Josian Judan Cuningan pojast joca Isäns Josian sias on Cuningas ja on lähtenyt tästä siasta: waan ei hänen pidä tähän palajaman.

12. vaan mihin hänet on vangiksi viety, sinne hän kuolee eikä näe enää tätä maata.

12. Sillä hänen pitää kuoleman siinä paikassa, johonka hän vangiksi viety on, ja ei saa tätä maata enää nähdä.

12. Mutta pitä cuoleman sijnä johonga hän fangixi wiety on ja ei saa tätä maata enämbi nähdä.

13. Voi häntä, joka ei vanhurskaudella taloansa rakenna eikä yläsalejansa oikeudella; joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellään eikä anna hänelle hänen palkkaansa;

13. Voi sitä, joka ei vanhurskaudella huonettansa rakenna, vaan sioittaa asuinsiansa vääryydellä; joka antaa lähimmäisensä ilman mitään työtä tehdä, ja ei anna hänelle palkkaansa;

13. WOi sitä joca ei wanhurscaudella huonettans rakenna waan sioitta cotons wäärydellä: joca anda lähimmäisens ilman mitän työtä tehdä ja ei anna hänelle palckans:

13. WE henelle/ ioca Honens synnin cansa ylesrakenda/ ia henen Asumaians wärydhelle. Joca Lehimeisens andapi ilman palcata tötetedhe/ ia ei maxa henelle henen palcans/ (Woi hänelle/ joka huoneensa synnin kanssa ylösrakentaa/ ja hänen asunmajansa wääryydellä. Joka lähimmäisensä antaapi ilman palkatta työtä tehdä/ ja ei maksa hänelle hänen palkkaansa/)

14. joka sanoo: 'Minä rakennan itselleni tilavan talon ja avarat yläsalit', joka hakkauttaa siihen ikkunat, laudoittaa sen setripuulla ja maalauttaa punavärillä.

14. Vaan ajattelee: minä tahdon rakentaa minulle suuren huoneen ja avaran salin, ja antaa hakata akkunat siihen, ja kaarittaa sen sedripuilla, ja tehdä sen punaiseksi.

14. Waan ajattele: minä tahdon rakenda minulleni suuren huonen ja awaron salin: ja anda hacata ackunat sijhen ja caaritta sen Cedreillä ja tehdä sen punaisexi.

14. ia aiattele. Lach/ mine tadhon minulleni ydhen swren Honen raketa/ ia leuiet Pallacit/ ia Ackunat henesse vloshacata/ ia lijttepi sen Cedrin puun cansa/ ia sen punaisexi maala. (ja ajattelee. Lach/ minä tahdon minulleni yhden suuren huoneen rakentaa/ ja leweät palatsit/ ja akkunat hänessä uloshakata/ ja liittäpi sen cedrin puun kanssa/ ja sen punaiseksi maalaa.)

15. Siksikö sinä olet kuningas, että sinulla on into setripuuhun? Eikö sinun isäsikin syönyt ja juonut ja kuitenkin ollut oikeuden ja vanhurskauden tekijä? Ja silloin hänen kävi hyvin.

15. Ajatteletkos sinä kuningas olla, ettäs koreilet sedripuilla? Eikö isäs ole myös syönyt ja juonut? ja pysyi kuitenkin laissa ja oikeudessa, ja menestyi.

15. Ajatteletcostas Cuningas olla ettäs coreilet Cedreillä? Eikö Isäs ole myös syönyt ja juonut ja pysyi cuitengin Laisa ja oikeudesa ja menestyi?

15. Lwlecos/ sinus Kuningasna oleuas/ ettes Cedrein cansa pramat? Eikö sinun Ises mös sönyt ia ioonut/ ia quitengin piti Oikiutta ia Wanhurskautta/ ia hen hyuesti menestyi. (Luuletkos/ sinussa kuningasna olewasi/ ettäs cedrein kanssa pramaat? Eikö sinun isäsi syönyt ja juonut/ ja kuitenkin piti oikeutta ja wanhurskautta/ ja hän hywästi menestyi.)

16. Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle; silloin kaikki kävi hyvin. Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani, sanoo Herra?

16. Hän autti vaivaista ja köyhää oikeuteen, ja se menestyi hänelle hyvin. Eikö se ole tuta minua? sanoo Herra.

16. Hän autti waiwaista ja köyhä oikeuteen ja se menestyi hänelle hywin eikö se ole oikein tuta minua? sano HERra.

16. Hen autti sen Raadholisen ia Kieuhen Oikiutehen/ ia hen hyuesti menestyi. Eikö tämä nin ole/ Minua oikein tuta/ sanopi HERRA? (Hän autti sen raadollisen ja köyhän oikeuteen/ ja hän hywästi menestyi. Eikö tämä niin ole/ Minua oikein tuta/ sanoopi HERRA?)

17. Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät pyydä muuta kuin omaa voittoasi, muuta kuin vuodattaa viatonta verta ja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa.

17. Mutta sinun silmäs ja sydämes ei niin ole, vaan sinun ahneutes, vuodattaakses viatonta verta, ja tehdäkses väkivaltaa ja vääryyttä.

17. Mutta sinun silmäs ja sydämes ei nijn ole waan on ahneuteen wuodattaxens wiatoinda werta ja tehdäxens wäkiwalda ja wääryttä.

17. Mutta sinun Silmes ia sinun sydhemes/ euet sencaltaisten polehen catzo/ waan paramin Ahneuteen/ ia wighattoman Weren vloswodhattaman/ wäryttelemen/ ia wäkiualta tekemen. (Mutta sinun silmäsi ja sinun sydämesi/ eiwät senkaltaisten puoleen katso/ waan paremmin ahneuteen/ ja wiattoman weren uloswuodattaman/ wääryyttelemän/ ja wäkiwaltaa tekemän.)

18. Sentähden, näin sanoo Herra Joojakimista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta: Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi veljeni! Voi sisareni!' Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi herraamme! Voi hänen loistoansa!'

18. Sentähden näin sanoo Herra Jojakimista Josian, Juudan kuninkaan pojasta: ei häntä pidä itkettämän: voi veljeni! voi sisareni! ei häntä pidä itkettämän; voi herra! voi kuuluisa mies!

18. Sentähden sano HERra Jojachimist Josian Judan Cuningan pojasta: ei händä pidä itkettämän sanoden: woi weljen woi sisaren: ei händä pidä itkettämän sanoden: woi herra woi cuuluisa mies:

19. Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan: raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien tuolle puolen.

19. Hän pitää haudattaman niinkuin aasi, riepoitettaman ja heitettämän ulos Jerusalemin portin eteen.

19. Hän pitä haudattaman nijncuin Asi riepoitettaman ja wetkättämän Jerusalemin portin eteen.

20. Nouse Libanonille ja huuda, korota äänesi Baasanissa. Huuda Abarimin vuorilta, sillä kaikki sinun rakastajasi ovat murskaksi muserretut.

20. Mene ylös Libanoniin ja huuda, ja anna äänes kuulua Basanissa, ja huuda Abarimista; sillä kaikki rakastajas ovat surkiasti surmatut.

20. Ja mene myös nyt Libanonijn ja huuda ja anna sinus cuulla Basanis ja huuda Abarimista: sillä caicki sinun racastajas owat surkiast surmatut.

21. Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.' Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ääntäni.

21. Minä olen sinulle sanonut sen, silloin kuin sinun vielä myöten kävi; mutta sinä sanoit: en minä tahdo kuulla. Juuri näin olet sinä tehnyt hamasta nuoruudestas, ettes ole kuullut minun ääntäni.

21. Minä olen ennen sinulle sanonut sen cuin sinun wielä myöden käwi: mutta sinä sanoit: en minä tahdo cuulla. Juuri näin olet sinä tehnyt caiken sinun ikäs ettes ole cuullut minun ändäni.

22. Myrskytuuli on kaitseva kaikkia sinun kaitsijoitasi, ja sinun rakastajasi menevät vankeuteen; silloin sinä saat häpeän ja pilkan kaiken pahuutesi tähden.

22. Tuuli ajaa pois kaikki sinun paimenes, ja sinun rakastajas menevät vangiksi; siinä pitää sinua sitte syljettämän, ja sinun pitää häpiään tuleman kaiken sinun pahuutes tähden.

22. Tuuli aja pois caicki sinun paimenes ja caicki sinun racastajas menewät fangixi sijnä pitä sinua sijtte syljettämän ja häpiään tuleman caiken sinun pahudes tähden.

23. Sinä, joka asut Libanonissa, pidät pesääsi setripuissa: kuinka olet voihkiva, kun sinulle tuskat tulevat, kouristus niinkuin synnyttäväiselle!

23. Sinä, joka nyt asut Libanonissa, ja siellä pesää pidät sedripuissa; kuinka kauniisti sinun pitää katsoman, kuin tuska ja kipu sinulle tulee niinkuin lapsensynnyttäjän?

23. Sinä joca nyt asut Libanonis ja siellä pesä pidät Cedrisä cuinga caunist sinun pitä cadzoman cosca tusca ja kipu sinulle tule nijncuin lapsen waiwas.

24. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus minun oikeassa kädessäni — siitäkin minä sinut repäisen irti.

24. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: jos Konia Jojakimin, Juudan kuninkaan, poika olis sinettisormus minun oikiassa kädessäni, niin minä sittenkin repäisisin sinun siitä pois,

24. NIjn totta cuin minä elän sano HErra: jos Jechonia Jojachimin Judan Cuningan poica olis sinetti sormus minun oikiasa kädesäni nijn minä sijttekin wielä rewäisisin sinun sijtä pois.

25. Ja minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi, niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin.

25. Ja antaisin sinun heidän käsiinsä, jotka seisovat sinun henkes perään, ja joitas pelkäät, ja Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan käsiin, ja Kaldealaisten käsiin.

25. Ja andaisin sinun heidän käsijns jotca seisowat sinun henges perän ja joitas pelkät nimittäin NebucadNezarin Babelin Cuningan käsijn ja Chaldealaisten käsijn:

26. Ja minä heitän sinut ja sinun äitisi, joka on sinut synnyttänyt, vieraalle maalle, missä te ette ole syntyneet, ja sinne te kuolette.

26. Ja tahdon ajaa sinun ja sinun äitis, joka sinun synnyttänyt on, toiseen maahsn, jossa ette syntyneet ole; ja siellä pitää teidän kuoleman.

26. Ja tahdon aja sinun ja sinun äitis cuin sinun synnyttänyt on toiseen maahan joca ei teidän Isänne maa ole ja siellä pitä teidän cuoleman.

27. Mutta maahan, jonne heidän sielunsa halajaa palata, sinne he eivät palaa.

27. Ja siihen maahan, jossa he mielellänsä olisivat, ei pidä heidän palajaman.

27. Ja sijhen maahan josa he mielelläns olisit ei pidä heidän palajaman.

28. Onko sitten tämä mies, Konja, arvoton, rikottu astia, kelvoton kapine? Minkätähden on hänet ja hänen jälkeläisensä heitetty pois, viskattu pois — maahan, jota eivät tunne?

28. Mikä viheliäinen, ylönkatsottu ja hyljätty mies on Konia? kelvotoin astia. Voi! miksi on hän ynnä siemenensä kanssa ajettu pois, ja tuntemattomaan maahan hyljätty?

28. Mikä wiheljäinen ylöncadzottu ja hyljätty mies on Chania? kelwotoin astia. Woi mixi on hän ynnä hänen siemenens cansa ajettu pois ja tundemattoman maahan hyljätty?

29. Maa, maa, maa! Kuule Herran sana!

29. Oi maa, maa, maa, kuule Herran sanaa!

29. O maa maa maa cuule HERran sana.

30. Näin sanoo Herra: Merkitkää tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, jolla ei elinpäivinänsä onnea ole. Sillä ei kenellekään hänen jälkeläisistänsä sitä onnea tule, että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa.

30. Näin sanoo Herra: kirjoittakaat tämä mies lapsettomaksi ja onnettomaksi kaikkena hänen elinaikanansa: sillä ei hänellä pidä onnea oleman, että joku hänen siemenestänsä istuis Davidin istuimella, eli enää Juudaa hallitsis.

30. Näitä sano HERra: kirjoittacat tämä mies lapsittomaxi onnettomaxi caickena hänen elinaicanans. 31. Sillä ei hänellä pidä onne oleman että jocu hänen siemenestäns istu Dawidin istuimella eikä enä Judat hallidze.