6 luku

Katumattoman kansan häviö.

1. Paetkaa, benjaminilaiset, Jerusalemista, puhaltakaa pasunaan Tekoassa ja nostakaa merkki Beet-Keremin kohdalle; sillä pohjoisesta nousee onnettomuus ja suuri hävitys.

1. Kootkaat teitänne, te Benjaminin lapset, Jerusalemista, ja puhaltakaat torveen Tekoassa, ja nostakaat lippu Betkeremissä; sillä pohjasta on pahuus ja suuri viheliäisyys käsissä.

1. COotcat teitän te BenJaminin lapset Jerusalemista ja puhaldacat torween Techoasa ja nostacat lippun BethChemeris: sillä pohjast on pahus ja suuri wiheljäisys käsis.

2. Tytär Siionin, suloisen ja hemmotellun, minä hukutan.

2. Minä olen verrannut Zionin tyttären kauniisen ja ihanaiseen:

2. Minä olen werrannut Zionin tyttären cauniseen ja ihanaiseen:

3. Hänen tykönsä tulee paimenia laumoinensa, he pystyttävät telttansa häntä vastaan yltympäri, syöttävät alansa kukin.

3. Mutta paimenet tulevat hänen tykönsä laumoinensa; he panevat majansa hänen ympärillensä, ja kukin kaitsee paikassansa,

3. Mutta paimenet tulewat sijheen laumoinens he panewat majans hänen ymbärillens ja cukin caidze paicasans/

4. Julistakaa häntä vastaan pyhä sota. Nouskaa ja menkäämme puolipäivän aikaan! Voi meitä, sillä päivä painuu, sillä illan varjot pitenevät!

4. (Ja sanoo:) pyhittäkäät sota häntä vastaan, nouskaat ja käykäämme puolipäivänä ylös; voi meitä! sillä ehtoo joutuu ja varjo tulee suureksi.

4. Ja sanowat: warustacat teitän händä wastan sotaan käykäm puolipäiwänä ylös woi meitäm sillä ehto joutu ja warjo tule suurexi.

5. Nouskaa ja menkäämme yöllä ja hävittäkäämme hänen linnansa.

5. Nouskaat ja astukaamme ylös yöllä, ja hävittäkäämme hänen jalot huoneensa.

5. Noscam ja astucam ylös meidän pitä sinne wielä yöllä menemän ja häwittämän hänen jalot huonens.

6. Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kaatakaa puita ja luokaa valli Jerusalemia vastaan. Se on kaupunki, jota on rangaistava; siinä on pelkkää väkivaltaa.

6. Sillä näin sanoo Herra Zebaot: kaatakaat puita, ja tehkäät multaseiniä Jerusalemia vastaan; sillä kaupunki pitää kuritettaman, sen sisällä on sula vääryys.

6. Sillä nijn sano HERra Zebaoth: caatacat puita ja tehkät muldaseiniä Jerusalemita wastan: sillä Caupungi pitä curitettaman caicki on siellä wäärys.

7. Niinkuin kaivo pitää vetensä tuoreena, niin sekin pitää pahuutensa tuoreena; sortoa, hävitystä kuuluu sieltä, minun edessäni on aina kipu ja haavat.

7. Niinkuin lähde kuohuttaa vetensä; niin kuohuu myös hänen pahuutensa; vääryys ja hävitys siinä kuullaan, kitu ja vaiva on aina minun edessäni.

7. Nijncuin lähde cuohutta wetens: nijn cuohu myös hänen pahudens ja wäärydens wäärys ja häwitys sijnä cuullan kitu ja waiwa on aina minun edesäni.

8. Ota ojentuaksesi, Jerusalem, ettei minun sieluni vieraannu sinusta, etten tee sinua autioksi, asumattomaksi maaksi.

8. Anna sinuas kurittaa, Jerusalem, ettei minun sydämeni kääntyisi pois sinusta, etten minä sinua hävittäisi, niin ettei kenkään asu siinä maassa.

8. Paranna sinuas Jerusalem ennencuin minun sydämen sinust käändy pois ja minä teen maan autiaxi josa ei kenengän asuman pidä.

9. Näin sanoo Herra Sebaot: Israelin jäännöksestä pidetään jälkikorjuu niinkuin viinipuusta; ojenna kätesi köynnöksiä kohti niinkuin viininkorjaaja.

9. Näin sanoo Herra Zebaot: mitä Israelissa jäänyt on, se pitää myös sulaksi saaliiksi joutuman niinkuin viinapuu; kokota kätes koriin niinkuin viinamarjain poimia.

9. Näitä sano HERra Zebaoth: mitä Israelist jäänyt on se pitä myös saalixi joutuman nijncuin wijnapuu cocota kätes corijn nijncuin wijnamarjain poimia.

10. Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuunnella. Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa.

10. Kenelle siis minä puhun ja todistan, että joku kuulis? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamatta eikä taida kuulla; katso, he pitävät Herran sanan pilkkana ja ei kärsi sitä.

10. KEnelle sijs minä puhun ja todistan että jocu cuulis? mutta heidän corwans owat ymbärinsleickamat eikä taida cuulla cadzo he pitäwät HERran sanan pilckana ja ei kärsi sitä.

11. Minä olen täynnä Herran vihaa, en jaksa sitä pidättää; vuodata se lapsukaisiin kadulla, niin myös nuorukaisparveen. Sillä niin mies kuin vaimokin vangitaan, niin vanhus kuin ikäloppu.

11. Sentähden olen minä niin täynnä Herran vihaa, etten minä taida lakata vuodattamasta, sekä lasten päälle kaduilla, ja myös nuorukaisten kokouksen päälle yhtä haavaa; sillä sekä mies että vaimo, ijällinen ja ikivanha pitää otettaman kiinni.

11. Sentähden olen minä nijn täynnä HERran waatimust etten minä taida lacata wuodattamast sekä lasten päälle catuilla ja myös nuorucaisten cocouxen päälle yhtä haawa: sillä sekä mies että waimo ijällinen ja ikiwanha pitä otettaman kijnni.

12. Heidän talonsa joutuvat vieraille, niin myös pellot ja vaimot; sillä minä ojennan käteni maan asukkaita vastaan, sanoo Herra.

12. Heidän huoneensa pitää tuleman muukalaisten käsiin, heidän peltonsa ja emäntänsä yhtä haavaa; sillä minä ojennan käteni maan asujain ylitse, sanoo Herra.

12. Heidän huonens pitä tuleman muucalaisten käsijn ja heidän peldons ja emändäns: sillä minä ojennan käteni sano HERra maan asujain ylidzen.

13. Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.

13. Sillä he kaikki ahnehtivat, sekä pienet että suuret; prophetat ja papit opettavat väärin,

13. Jotca caicki ahnettiwat sekä pienet että suuret: Prophetat ja Papit opettawat wäärin/

14. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: Rauha, rauha! vaikka ei rauhaa ole.

14. Ja lohduttavat kansaani hänen viheliäisyydessänsä, sitä halpana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha; ja ei rauhaa olekaan.

14. Ja lohduttawat minun Canssani hänen wiheljäisydesäns että hän halpana pitä ja sano: rauha rauha ja ei rauha oleckan.

15. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.

15. Sentähden pitää heidän häpiään tuleman, että he kauhistuksen tekevät; ja vaikka he tahtovat olla häpäisemättä, eikä taida hävetä, kuitenkin pitää heidän jokaisen lankeeman toinen toisensa päälle; ja koska minä heitä kuritan, silloin pitää heidän lankeeman, sanoo Herra.

15. Sentähden pitä heidän häpiään tuleman että he sencaltaisen cauhistuxen tekewät waicka he tahtowat olla häwäisemät eikä tahdo häwetä heitäns: sentähden pitä heidän jocaidzen langeman toinen toisens päälle ja cosca minä heitä curitan nijn heidän pitä langeman sano HERra.

16. Näin on Herra sanonut: Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne. Mutta he vastasivat: Emme vaella.

16. Näin sanoo Herra: seisokaat teillä, katsokaat ja kysykäät entisiä teitä, kuka oikia tie on, sitä te vaeltakaat, niin te löydätte levon teidän sieluillenne. Mutta he sanovat: emme vaella.

16. NÄitä sano HERra: mengät teille cadzocat ja kysykät endisiä teitä cuca oikia tie on ja sitä te waeldacat nijn te löydätte lewon teidän sieluillen.

17. Ja minä olen asettanut teille vartijat: Kuunnelkaa pasunan ääntä. Mutta he vastasivat: Emme kuuntele.

17. Ja minä olen pannut teille vartiat: ottakaat vaari torven äänestä; mutta he sanovat: emme ota vaaria.

17. Mutta he sanowat: en me tee sitä. Minä olen pannut teille wartiat ottacat waari torwen änestä: mutta he sanowat: en me tee.

18. Sentähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta, mitä heille on tapahtuva.

18. Sentähden, te pakanat, kuulkaat, ja ota vaari, sinä kokous, niistä mitkä heidän seassansa tapahtuu.

18. Sentähden te pacanat cuulcat ja ottacat tästä waari nijn myös teidän wäken.

19. Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun lakini.

19. Maa, kuule sinä; katso, minä annan tulla kovan onnen tälle kansalle, heidän ansaitun palkkansa, ettei he pidä lukua minun sanastani, mutta hylkäävät minun lakini.

19. Maa cuule sinä: cadzo minä annan tulla cowan onnen tälle Canssalle nimittäin heidän ansaitun palckans ettei he pidä lucua minun sanastani mutta hyljäwät minun Lakini/

20. Mitä on minulle suitsutus, joka tulee Sabasta, ja paras kalmoruoko kaukaisesta maasta? Teidän polttouhrinne eivät ole minulle otolliset, eivätkä teidän teurasuhrinne minulle kelpaa.

20. Mitä minä lukua pidän pyhästä savusta, joka rikkaasta Arabiasta tulee, eli hyvästä kanelista, joka kaukaiselta maalta tulee? Teidän polttouhrinne ei ole minulle otollinen eikä teidän uhrinne kelpaa minulle.

20. Mitä minä lucua pidän pyhästä sawusta joca rickasta Arabiast tule eli hywästä Canelista joca caucaiselda maalda tule? teidän polttouhrin ei ole minulle otollinen eikä teidän uhrin kelpa minulle.

21. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä asetan tälle kansalle kompastuskiviä, joihin he kompastuvat, isät ja pojat yhdessä, ja naapuri naapurinsa kanssa hukkuu.

21. Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä annan tälle kansalle lankeemuksen: siihen pitää sekä isät että lapset kaikki itsensä loukkaaman, ja kylän miehet pitää hukkuman toinen toisensa kanssa.

21. Sentähden sano HERra juuri näin: cadzo minä asetan tälle Canssalle esten sijhen pitä sekä Isä että lapset caicki heitäns louckaman ja kylän miehet pitä huckuman toinen toisens cansa.

22. Näin sanoo Herra: Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta, suuri kansa nousee maan perimmäisiltä ääriltä.

22. Näin sanoo Herra: katso, kansa on tuleva pohjoisesta maakunnasta, ja suuri kansa on nouseva maan vieristä.

22. NÄitä sano HERra: cadzo Canssa on tulewa pohjast ja suuri Canssa on asettawa idzens juuri meidän maamme wiereen/

23. He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Siion.

23. Jolla on joutset ja kilvet, hän on julma ja armotoin; heidän äänensä pauhaa niinkuin meri; he ajavat hevosilla, he ovat niinkuin varustettu sotaväki sinua vastaan, sinä tytär Zion.

23. Jolla on joudzet ja kilwet hän on julma ja armotoin hymise nijncuin pauhawainen meri aja hewoisilla nijncuin warustettu sotawäki sinua wastan sinä tytär Zion.

24. Kun kuulemme siitä sanoman, niin meidän kätemme herpoavat; ahdistus valtaa meidät, tuska, niinkuin synnyttäväisen.

24. Me olemme kuulleet heistä sanoman, ja meidän kätemme ovat nääntyneet; tuska ja ahdistus on meidät käsittänyt niinkuin lapsensynnyttäjän.

24. Cosca me saamme heistä cuulla nijn meidän kätem näändywät meille tule tusca ja murhe nijncuin lapsen kiwusa.

25. Älkää menkö vainiolle, älkää vaeltako tiellä, sillä vihollisen miekka — kauhistus on kaikkialla!

25. Älkään kenkään lähtekö pellolle, ja älköön kenkään tielle menkö; sillä joka paikassa on rauhattomuus vihollisen miekan tähden.

25. Älkän kengän lähtekö pellolle ja älkön kengän tielle mengö: sillä joca paicas on rauhatoin wihollisen miecan tähden.

26. Tytär, minun kansani! Kääriydy säkkiin, vieriskele tuhassa; pidä itkiäiset, niinkuin ainokaista poikaa itketään, katkerat valittajaiset, sillä äkkiarvaamatta käy kimppuumme hävittäjä.

26. O sinä, minun kansani tytär, pue säkki ylles ja aseta itses tuhkaan, sure niinkuin ainoaa poikaa suurella murheella; sillä hävittäjä tulee äkisti meidän päällemme.

26. O sinä minun Canssani tytär pue säcki päälles ja aseta idzes tuhcaan sure nijncuin nekin jotca suurest surulliset owat: sillä häwittäjä tule äkist meidän päällem.

27. Minä olen asettanut sinut kansani koettelijaksi, suojavarustukseksi, että oppisit tuntemaan ja koettelisit heidän vaelluksensa.

27. Minä olen pannut sinun vartian torniksi ja linnaksi minun kansassani, tietämään ja koettelemaan heidän teitänsä.

27. MInä olen pannut sinun wartian tornixi ja linnaxi minun Canssasani tietämän ja coetteleman heidän menons.

28. Kaikki he ovat pääniskureita, liikkuvat panettelijoina; he ovat vaskea ja rautaa, ovat kelvottomia kaikki tyynni.

28. He ovat kaikki peräti pois luopuneet, vaeltain petollisesti; he ovat kaikki turmeltu vaski ja rauta.

28. He owat caicki luopunet waeldain petollisest he owat caicki turmeldu waski ja rauta.

29. Palkeet puhkuvat, tulesta lähtee vain lyijyä. Turhaan on sulatettu ja sulatettu: pahat eivät ole erottuneet.

29. Palkeet ovat tulella poltetut, lyijy raukee pois, sulaaminen on hukassa; sillä ei paha ole eroitettu.

29. Palkeet owat poldetut plyijy rauke pois sulaminen on hucas: sillä ei paha ole eroitettu.

30. Hylkyhopeaksi heitä sanotaan, sillä Herra on heidät hyljännyt.

30. Sentähden he myös kutsutaan hyljätyksi hopiaksi, sillä Herra on heidät hyljännyt.

30. Sentähden he myös cudzutan hyljätyxi hopiaxi: sillä HERra on heidän hyljännyt.