37 luku

Jeremiaan vankeus piirityksen aikana.

1. Ja Sidkia, Joosian poika, tuli kuninkaaksi Konjan, Joojakimin pojan, sijaan; sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas, asetti hänet kuninkaaksi Juudan maahan.

1. Ja Zedekia Josian poika tuli kuninkaaksi Konian Jojakimin pojan siaan; sillä Nebukadnetsar, Babelin kuningas, teki hänen Juudan maan kuninkaaksi.

1. JA Zedechia Josian poica tuli Cuningaxi Jechanian Jojakimin pojan siaan: sillä NebucadNezar Babelin Cuningas teki hänen Judan maan Cuningaxi.

2. Mutta ei hän eivätkä hänen palvelijansa eikä maan kansa totelleet Herran sanoja, jotka hän puhui profeetta Jeremian kautta.

2. Mutta hän ja hänen palveliansa ja maan kansa ei totelleet Herran sanaa, jonka hän propheta Jeremian kautta puhui.

2. Mutta hän ja hänen palwelians ja maan Canssa ei totellet HERran sana jonga hän Prophetan Jeremian cautta puhui.

3. Ja kuningas Sidkia lähetti Juukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian tykö ja käski sanoa: Rukoile meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme.

3. Kuitenkin lähetti kuningas Zedekia Jukalin Selamjan pojan, ja Zephanian Maasejan pojan, papin, propheta Jeremian tykö sanomaan: rukoile meidän edestämme Herraa meidän Jumalaamme.

3. Cuitengin lähetti Cuningas Zedechia Juchalin SelemJan pojan ja Zephanian Maseian pojan Papin Prophetan Jeremian tygö ja käski hänelle sano: rucoile HERra meidän Jumalatam meidän edestäm.

4. Silloin vielä Jeremia sai tulla ja mennä kansan keskellä, sillä häntä ei oltu pantu vankeuteen.

4. Sillä Jeremia kävi ulos ja sisälle kansan seassa, ja ei kenkään pannut häntä vankiuteen.

4. Sillä Jeremia käwi ulos ja sisälle Canssan seas ja ei kengän pannut händä fangiuteen.

5. Mutta faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä; ja kun kaldealaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat siitä sanoman, lähtivät he pois Jerusalemin kimpusta.

5. Niin oli Pharaon sotajoukko lähtenyt Egyptistä; ja Kaldealaiset, jotka olivat Jerusalemin piirittäneet, kuulivat heistä sanoman, ja läksivät pois Jerusalemista.

5. Nijn oli Pharaon sotajoucko lähtenyt Egyptist ja Chalderit jotca olit Jerusalemin edes cuin he sencaltaisen sanoman cuulit olit lähtenet Jerusalemist.

6. Silloin tuli profeetta Jeremialle tämä Herran sana:

6. Ja Herran sana tapahtui propheta Jeremialle ja sanoi:

6. Ja HERran sana tapahdui Prophetalle Jeremialle ja sanoi:

7. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa näin Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät minun tyköni kysymään minulta neuvoa: Katso, faraon sotajoukko, joka on lähtenyt teidän avuksenne, on palaava takaisin maahansa Egyptiin.

7. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: näin sanokaat Juudan kuninkaalle, joka teidät on minun tyköni lähettänyt kysymään minulta: katso, Pharaon joukko, joka teidän avuksenne on lähtenyt, pitää jälleen menemän kotiansa Egyptiin.

7. Näitä sano HERra Israelin Jumala: nijn sanocat Judan Cuningalle joca teidän on minun tygöni lähettänyt kysymän minulda: cadzo Pharaon joucko joca teidän auxen on lähtenyt pitä taas menemän cotians Egyptijn.

8. Sitten kaldealaiset tulevat takaisin ja sotivat tätä kaupunkia vastaan, valloittavat sen ja polttavat tulella.

8. Ja Kaldealaisten pitää palajaman ja sotiman tätä kaupunkia vastaan, ja voittaman sen, ja polttaman sen tulella.

8. Ja Chalderein pitä palajaman ja sotiman tätä Caupungita wastan ja woittaman hänen ja sen polttaman tulesa.

9. Näin sanoo Herra: Älkää pettäkö itseänne sanoen: 'Kaldealaiset lähtevät pois meidän kimpustamme.' Sillä he eivät lähde.

9. Sentähden sanoo Herra näin: älkäät pettäkö teidän sielujanne, ajatellen: Kaldealaiset menevät peräti pois meidän tyköämme, sillä ei heidän pidä menemän pois.

9. Sentähden sano HERra näin: älkät pettäkö teidän sielujan ajatellen: Chalderit menewät matcans.

10. Ja vaikka te voittaisitte koko kaldealaisten sotajoukon, joka sotii teitä vastaan, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutamia haavoitettuja miehiä, niin nämä nousisivat pystyyn, kukin teltassansa, ja tulella polttaisivat tämän kaupungin.

10. Ja vaikka te vielä löisitte koko Kaldealaisten sotajoukon, jotka teitä vastaan sotivat, ja muutamat heistä saisivat haavoja; niin pitäis heidän vielä sittenkin kunkin majastansa nouseman, ja polttaman tämän kaupungin tulella.

10. Ei heidän pidä menemän matcans: ja waicka te wielä löisitte coco Chalderein sotajoucon jotca teitä wastan sotiwat ja muutamat heistä saisit haawoja nijn pidäis heidän wielä sijtte cungin majastans nouseman ja polttaman tämän Caupungin tulella.

11. Mutta kun kaldealaisten sotajoukko faraon sotajoukon tähden oli lähtenyt pois Jerusalemia piirittämästä,

11. Kuin Kaldealaisten sotajoukko oli lähtenyt Jerusalemista, Pharaon sotajoukon tähden,

11. COsca Chalderein sotajoucko oli lähtenyt Jerusalemist Pharaon sotajoucon tähden:

12. yritti Jeremia lähteä Jerusalemista mennäkseen Benjaminin maahan ottamaan perintömaan jaossa osansa siellä, kansan keskuudessa.

12. Meni Jeremia ulos Jerusalemista, ja tahtoi mennä Benjaminin maalle, ratkaisemaan ja kirvottamaan itsiänsä siellä kansan seasta.

12. Meni Jeremia ulos Jerusalemist ja tahdoi mennä BenJaminin maalle ratcaiseman ja kirwottaman siellä idziäns Canssan seast.

13. Mutta kun hän oli tullut Benjaminin portille, niin siinä oleva vartionpäällikkö, jonka nimi oli Jiiria, Selemjan, Hananjan pojan, poika, otti kiinni profeetta Jeremian sanoen: Sinä aiot karata kaldealaisten puolelle.

13. Ja kuin hän tuli Benjaminin porttiin, niin siellä oli oven vartion päämies, nimeltä Jirja Selemjan poika, Hananian pojan; se tarttui propheta Jeremiaan, ja sanoi: sinä tahdot mennä Kaldealaisten tykö.

13. Ja cosca hän tuli BenJaminin oween nijn siellä oli owenwartia nimittäin Jeria SelemJan poica Hananian pojan se käsitti Prophetan Jeremian ja sanoi: sinä tahdot mennä Chalderein tygö.

14. Jeremia vastasi: Se on valhe! Minä en aio karata kaldealaisten puolelle. Mutta Jiiria ei kuunnellut häntä, vaan otti Jeremian kiinni ja vei hänet päämiesten tykö.

14. Jeremia sanoi: ei se ole tosi, en minä mene Kaldealaisten tykö. Mutta ei Jirja tahtonut häntä kuulla, vaan otti Jeremian kiinni ja vei hänen pääruhtinasten tykö.

14. Jeremia sanoi: ei se ole tosi en minä tahdo mennä Chalderein tygö. Mutta ei Jeria tahtonut händä cuulla waan käsitti Jeremian ja wei hänen Pääruhtinasten tygö.

15. Ja ruhtinaat vihastuivat Jeremiaan ja löivät häntä ja panivat hänet vankeuteen kirjuri Joonatanin taloon, sillä sen he olivat laittaneet vankilaksi.

15. Ja pääruhtinaat olivat Jeremialle vihaiset, ja antoivat lyödä häntä, ja heittivät hänen vankiuteen Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen; sillä sen he panivat vankihuoneeksi.

15. Ja Pääruhtinat olit Jeremialle wihaiset ja annoit lyödä händä ja heitit hänen fangiuteen Jonathanin kirjoittajan huoneseen sen he panit fangihuonexi.

16. Niin Jeremia joutui vankiluolaan ja holveihin, ja Jeremia jäi sinne kauaksi aikaa.

16. Niin meni Jeremia luolaan ja vankiuteen, ja oli siellä kauvan aikaa.

16. Nijn meni Jeremia luolaan ja fangeuteen ja oli siellä cauwan aica.

17. Sitten kuningas Sidkia lähetti hakemaan hänet, ja kuningas kysyi häneltä salaa linnassansa ja sanoi: Onko sanaa Herralta? Jeremia vastasi: On. Ja hän sanoi: Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin.

17. Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan häntä, ja kysyi salaa häneltä huoneessansa ja sanoi: onko nyt joku sana ilmaantunut Herralta? Jeremia sanoi: on, ja sanoi: sinä pitää annettaman Babelin kuninkaan käsiin.

17. JA Cuningas Zedechia lähetti noutaman händä ja kysyi sala hänelle hänen huonensans ja sanoi: ongo nyt jocu sana ilmandunut HERralda? Jeremia sanoi: on: sillä sinun pitä annettaman Babelin Cuningan käsijn.

18. Ja Jeremia sanoi kuningas Sidkialle: Mitä minä olen rikkonut sinua ja sinun palvelijoitasi vastaan ja tätä kansaa vastaan, koska te olette panneet minut vankeuteen?

18. Ja Jeremia sanoi kuningas Zedekialle: mitä minä olen rikkonut sinua, palvelioitas ja tätä kansaa vastaan, että te minun vankiuteen olette heittäneet?

18. Ja Jeremia sanoi Cuningas Zedechialle: mitä minä olen rickonut sinua sinun palwelioitas ja tätä Canssa wastan että he minun fangiuteen owat heittänet?

19. Ja missä ovat teidän profeettanne, jotka ennustivat teille sanoen: 'Ei tule Baabelin kuningas teidän kimppuunne eikä tämän maan kimppuun'?

19. Kussa nyt ovat teidän prophetanne, jotka teille ennustivat ja sanoivat: ei Babelin kuningas tule teidän päällenne, eikä tämän maan päälle.

19. Cusa nyt owat teidän Prophetan jotca teille ennustit ja sanoit: ei Babelin Cuningas tule teidän eikä tämän maan päälle.

20. Ja kuule nyt, herrani, kuningas, salli minun rukoukseni langeta sinun eteesi äläkä lähetä minua takaisin kirjuri Joonatanin taloon, etten kuolisi siellä.

20. Ja nyt, herrani kuningas, kuule minua, ja anna minun rukoukseni tulla sinulta kuulluksi, ja älä minua taas lähetä Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen, etten minä siellä kuolisi.

20. Ja nyt minun Herran Cuningas cuule minua ja anna minun rucouxen tulla sinulda cuulduxi ja älä minua taas lähetä Jonathanin kirjoittajan huoneseen cuoleman.

21. Silloin kuningas Sidkia käski säilyttää Jeremiaa vankilan pihassa, ja hänelle annettiin leipäkakku päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut. Ja Jeremia jäi vankilan pihaan.

21. Silloin käski kuningas Zedekia, että Jeremia piti tallella pidettämän pihassa vankihuoneen edessä, ja käski hänelle antaa päiväksi osan leipää Leipojan kujalta, siihenasti kuin kaikki leivät kaupungista kuluneeksi tulivat. Niin Jeremia siis oli vankihuoneen pihassa.

21. Silloin käski Cuningas Zedechia että Jeremia piti tallella pidettämän pihas fangihuonen edes ja käski hänelle anda päiwäxi osan leipä leipojan cujalda sijhenasti cuin caicki leiwät Caupungista culunexi tulit.

22. Nijn Jeremia sijs oli fangihuonen pihasa.