14 luku

Suuri kuivuus. Profeetan esirukous kansan puolesta.

1. Herran sana, joka tuli Jeremialle suuren kuivuuden tähden.

1. Tämä on se sana, jonka Herra sanoi Jeremialle, kalliista ajasta:

1. TÄmä on se sana jonga HERra sanoi Jeremialle callista ajasta.

2. Juuda murehtii, sen portit raukeavat, kallistuvat murheasussa maahan; ja Jerusalemista nousee valitushuuto.

2. Juuda murehtii, ja hänen porttinsa ovat hyljätyt, maassa ollaan surullisesti, ja Jerusalemissa on valitus.

2. Juda murehti ja hänen porttins owat herwottomat maasa ollan surullisest ja Jerusalemis on walitus.

3. Heidän ylimyksensä lähettävät alaisiansa vedelle. Nämä tulevat kaivoille, eivät löydä vettä, palajavat astiat tyhjinä, ovat pettyneet ja häpeissänsä ja peittävät päänsä.

3. Ylimmäiset lähettävät alamaisensa veden perään, mutta kuin he tulevat kaivolle, niin ei he löydä vettä, ja kantavat niin astiansa kotia tyhjänä jälleen; he käyvät surullisina ja häpeevät, ja peittävät päänsä,

3. Suuret lähettäwät pienet weden perän mutta cosca he tulewat caiwolle nijn ei he löydä wettä ja candawat nijn astians cotia tyhjänä jällens he käywät surullisna ja murheisans ja peittäwät pääns.

4. Peltomaan tähden, joka pakahtuu, kun ei ole satanut maassa, ovat peltomiehet pettyneinä ja peittävät päänsä.

4. Että maa pakahteli, ettei sada maan päälle, peltomiehet käyvät suruissansa ja peittävät päänsä,

4. Että maa pacahteli ettei sada maan päälle peldomiehet käywät suruisans ja peittäwät pääns.

5. Peurakin kedolla poikii ja hylkää vasikkansa, kun ei ole mitään vihantaa.

5. Sillä naaraspeurat, jotka kedolla poikivat, hylkäävät vasikkansa, ettei ruoho kasva.

5. Sillä naaras peurat jotca kedolla poikiwat hyljäwät wasickans ettei ruoho caswa.

6. Ja villiaasit seisovat kalliokukkuloilla, haukkovat ilmaa niinkuin aavikkosudet; niiden silmät ovat riutuneet, kun ei ruohoa ole.

6. Ja metsä-aasit seisovat mäillä ja haistelevat tuulta niinkuin lohikärmeet, ja heidän silmänsä nääntyvät, ettei heinä kasva.

6. Ja medzäasit seisowat mäjillä ja haistelewat tuulda nijncuin Drakit ja heidän silmäns näändywät ettei heinä caswa.

7. Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan, tee työsi, Herra, nimesi tähden; sillä meidän luopumuksemme ovat monet, sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

7. Voi Herra, meidän pahat tekomme ovat sen kyllä ansainneet, mutta auta kuitenkin sinun nimes tähden; sillä meidän kovakorvaisuutemme on suuri, kuin me olemme sinua vastaan syntiä tehneet.

7. Woi HERra meidän pahat tecom owat sen kyllä ansainnet mutta auta cuitengin sinun nimes tähden:

8. Sinä Israelin toivo, sen vapahtaja ahdingon aikana, minkätähden sinä olet kuin muukalainen maassa, kuin matkamies, joka poikkeaa majaan vain yöpyäksensä?

8. Sinä olet Israelin turva ja auttaja hädässä; miksis olet niinkuin muukalainen maassa, ja niinkuin vieras, joka siihen ainoasti yötyy?

8. Sillä meidän cowacorwaisudem on suuri cuin me olemma ollet sinua wastan sinä Israelin turwa ja auttaja hähdäs mixis olet nijncuin muucalainen maasa ja nijncuin wieras joca sijhen ainoastans yöty.

9. Minkätähden sinä olet kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Ja kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja me olemme otetut sinun nimiisi; älä meitä jätä.

9. Miksis olet niinkuin mies, joka on pelkuri, ja niinkuin väkevä, joka ei auttaa taida? Sinä olet kuitenkin meidän seassamme, Herra, ja me nimitetään sinun nimelläs; älä meitä hylkää.

9. Mixis olet nijncuin Sangari joca on pelcuri ja nijncuin wäkewä joca ei autta taida sinä olet cuitengin meidän seasam HERra ja me nimitetän sinun nimelläs älä meitä hyljä.

10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: Noin he mielellänsä harhailevat, eivät pidätä jalkojansa. Ei Herra mielisty heihin; hän muistaa nyt heidän pahat tekonsa ja rankaisee heidän syntinsä.

10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: he juoksevat mielellänsä sinne ja tänne, eikä pysy alallansa; sentähden ei he kelpaa Herralle, vaan hän muistaa kyllä heidän pahuutensa, ja tahtoo etsiä heidän syntejänsä.

10. NÄin sano HERra tästä Canssasta: he juoxewat mielelläns sinne ja tänne eikä pysy alallans sentähden ei he kelpa HERralle waan hän muista kyllä heidän pahudens ja tahto edziä heidän syndins.

11. Ja Herra sanoi minulle: Älä rukoile tämän kansan puolesta, sen hyväksi.

11. Ja Herra sanoi minulle: ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä heidän hyväksensä.

11. Ja HERra sanoi minulle: ei sinun pidä rucoileman tämän Canssan edest heidän hywäxens.

12. Vaikka he paastoavat, en minä kuule heidän huutoansa, ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, en minä heihin mielisty, vaan miekalla, nälällä ja rutolla minä heidät lopetan.

12. Sillä jos he paastoavat, en minä sittekään kuule heidän rukoustansa, ja jos he polttouhria ja ruokauhria uhraavat, niin ei ne minulle kelpaa; vaan minä lopetan heidät miekalla, nälällä ja rutolla.

12. Sillä jos he paastowat en minä sijttekän cuule heidän rucoustans ja jos he polttouhria ja ruocauhria uhraisit nijn ei nekän minulle kelpa: waan minä lopetan heidän miecalla näljällä ja rutolla.

13. Niin minä sanoin: Voi, Herra, Herra! Katso, profeetat sanovat heille: 'Ei teidän tarvitse nähdä miekkaa eikä kärsiä nälkää, vaan minä annan teille vakaan rauhan tässä paikassa.'

13. Niin minä sanoin: oi Herra, Herra, katso, prophetat sanovat heille: ei teidän pidä miekkaa näkemän, eikä saaman kallista aikaa, mutta minä annan teille hyvän rauhan tässä paikassa.

13. Nijn minä sanoin: HERra HERra cadzo Prophetat sanowat heille: ei teidän pidä miecka näkemän eikä saaman callista aica mutta minä annan teille hywän rauhan täsä paicas.

13. MIne sanoin/ Ah HERRA Jumala/ Catzo/ Prophetat heillen sanouat/ ei teiden pide ycten Miecka näkemen/ eikä Nelke teiden tykenen oleman/ Waan mine tadhon teille anda hyuen Rauhan tesse paicas. (Minä sanoin/ Ah HERRA Jumala/ Katso/ prophetat heillen sanowat/ ei teidän pidä yhtään miekkaa näkemän/ eikä nälkä teidän tykönän oleman/ Waan minä tahdon teille antaa hywän rauhan tässä paikassa.)

14. Mutta Herra sanoi minulle: Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille.

14. Ja Herra sanoi minulle: prophetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en ole minä heitä lähettänyt enkä käskenyt, elikkä puhunut heidän kanssansa; he saarnaavat teille vääriä näkyjä, noituutta, turhuutta ja sydämensä petosta.

14. Ja HERra sanoi minulle: Prophetat ennustawat walhetta minun nimeeni en ole minä heitä lähettänyt engä käskenyt elickä puhunut heidän cansans ja he saarnawat teille wääriä näwyjä noituutta turhutta ja heidän sydämens petosta.

14. Ja HERRA sanoi minulle/ Ne Prophetat noituuat wärin minun Nimesseni. Embe mine heite lehettenyt/ ia en miteken heille keskenyt/ eli miteken heiden cansans puhunut ole. He sarnauat teille walhet Näghyt/ Tulkituxet/ Epeiumaludhen/ ia heiden sydhemens wiettelyxet. (Ja HERRA sanoi minulle/ Ne prophetat noituwat wäärin minun nimessäni. Empä minä heitä lähettänyt/ ja en mitäkään heille käskenyt/ eli mitäkään heidän kanssansa puhunut ole. He saarnaawat teille walheet näyt/ tulkitukset/ epäjumaluuden/ ja heidän sydämensä wiettelykset.)

15. Sentähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sanovat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan: miekkaan ja nälkään hukkuvat nämä profeetat.

15. Sentähden näin sanoo Herra niistä prophetaista, jotka minun nimeeni ennustavat: vaikka en minä heitä ole lähettänyt, ja kuitenkin he sanovat: ei miekan ja kalliin ajan pidä tähän maahan tuleman; ne prophetat pitää kuoleman miekalla ja nälällä.

15. Sentähden sano HERra nijstä Prophetaista jotca minun nimeeni ennustawat waicka en minä ole heitä lähettänyt ja cuitengin he saarnawat ettei miecan ja callin ajan pidä tähän maahan tuleman: taencaltaiset Prophetat pitä cuoleman miecalla ja näljällä.

15. Senteden sanopi HERRA nijste Prophetiste/ iotca minun Nimesseni noituuat/ waicka em mine quitenga heite lehettenyt ole. Ja he wiele sijttekin sarnauat/ Eipe ycten Nelke tehen Maan tulecka. Sencaltaiset Prophetat pite Miecas ia Nelies cooleman. (Sentähden sanoopi HERRA niistä prophetista/ jotka minun nimessäni noituwat/ waikka en minä kuitenkaan heitä lähettänyt ole. Ja he wielä sittenkin saarnaawat/ Eipä yhtään nälkää tähän maahan tulekkaan. Senkaltaiset prophetat pitää miekassa ja nälässä kuoleman.)

16. Ja kansa, jolle he ennustavat, suistuu Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan, eikä kukaan heitä hautaa — ei heitä, ei heidän vaimojansa, poikiansa eikä tyttäriänsä. Minä vuodatan heidän pahuutensa heidän päällensä.

16. Ja kansa, jolle he ennustavat, pitää nälästä ja miekasta siellä ja täällä Jerusalemin kaduilla makaavan, ja ei heillä pidä yhtään oleman, joka heitä hautaa, heitä ja heidän vaimojansa, poikiansa ja tyttäriänsä; ja minä tahdon kaataa heidän pahuutensa heidän päällensä.

16. Ja Canssa joille he ennustawat pitä näljäst ja miecast siellä ja täällä Jerusalemin catuilla macaman ettei yxikän heitä hauta nijn myös heidän waimons poicans ja tytärtens ja minä tahdon caata heidän pahudens. heidän päällens.

16. Ja se Canssa iolla he noituuat/ pite Miecast ia Neliest sielle ia tälle Jerusalemin Catuilla macaman/ ettei kengen pidhe heite hautaman. Samalmoto mös heiden Emenens/ Poiat ia Tytteret/ ia tadhon heiden pahudhens heiden ylitzens wodhatta. (Ja se kansa jolla he noituwat/ pitää miekasta ja nälästä siellä ja täällä Jerusalemin kaduilla makaaman/ ettei kenkään pidä heitä hautaaman. Samalla muotoa myös heidän emäntänsä/ pojat ja tyttäret/ ja tahdon heidän pahuudensa heidän ylitsensä wuodattaa.)

17. Ja sano heille tämä sana: Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää, eivät lakkaa; sillä neitsyt, tytär, minun kansani, on raskaasti runneltu, ylen kipeällä iskulla.

17. Ja sinun pitää sanoman heille tämän sanan: minun silmäni vuotavat kyyneleitä yli yötä ja päivää, ja ei lakkaa; sillä neitsy, minun kansani tytär, on hirmuisesti vaivattu ja surkiasti lyöty.

17. Ja sinun pitä sanoman heille tämän sanan: minun silmäni wuotawat kyyneleitä yli päiwä ja yötä ja ei lacka: sillä neidzy minun Canssani tytär on hirmuisest waiwattu ja surkiast lyöty.

17. Ja sinun pite sanoman heille temen sanan/ Minun silmeni wootauat kynelite peiue ia öte/ ia euet lacka. Sille se Neitzy minun Canssani Tyter/ ombi hirmulisesta witzoittu ia surkiasti hosuttu. (Ja sinun pitää sanoman heille tämän sanan/ Minun silmäni wuotawat kyyneliä päiwää ja yötä/ ja eiwät lakkaa. Sillä se neitsyt minun kansani tytär/ ompi hirmuisesti witsoittu ja surkeasti hosuttu.)

18. Jos minä kedolle lähden, katso — miekan kaatamia! Jos tulen kaupunkiin, katso — kalvava nälkä! Sillä sekä profeetat että papit kiertävät maata eivätkä mitään tiedä.

18. Jos minä menen kedolle, niin katso, siellä makaavat miekalla lyödyt; jos minä tulen kaupunkiin, niin katso, siellä makaavat nälästä nääntyneet; sillä prophetat ja papit pitää myös menemän pois siihen maahan, jota ei he tunne.

18. Jos minä menen kedolle nijn siellä macawat miecalla lyödyt jos minä tulen Caupungijn nijn sielläkin macawat näljästä näändynet: sillä Prophetat ja Papit pitä myös menemän pois sijhen maahan jota ei he tunne.

18. Jos mine Kedholle vlosmenen/ Catzo/ nin sielle macauat/ ne Miecalla tapetut/ Jos mine Caupungijn tulen/ nin sielle macauat ne Neliest hiukahtunuet. Sille teuty mös ne Prophetat/ nin mös ne Papit/ sihen Mahan menne/ iota euet he tunne. (Jos minä kedolle ulosmenen/ Katso/ niin he siellä makaawat/ ja miekalla tapetut/ Jos minä kaupunkiin tulen/ niin sielllä makaaawat ne nälästä hiukahtuneet. Sillä täytyy myös ne prophetat/ niin myös ne papit/ siihen maahan mennä/ jota eiwät he tunne.)

19. Oletko sinä kokonaan hyljännyt Juudan, vierooko sielusi Siionia? Minkätähden olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua? Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!

19. Oletkos Juudan peräti hyljännyt, eli ilvottaako sielus Zionia? miksi sinä olet niin meitä lyönyt, ettei kenkään parantaa taida? Me toivoimme rauhaa, mutta ei tule mitään hyvää: parantamisen aikaa, ja katso, tässä on vielä nyt enempi vahinkoa.

19. Oletcostas Judan hyljännyt eli ilgottaco sinun sielus Zionita? mixi sinä olet nijn meitä lyönyt ettei kengän parata taida: me toiwoimme rauha mutta ei tule mitän hywä me toiwoimme meidän paranewam ja cadzo täsä on wielä nyt enä wahingota.

19. Oletkos sijs Judan ratki poisheittenyt? Eli lienekö sinun Sielus ilghistynyt Zionijn? Mixi sine sijs meite nin olet lönyt/ ettei kengen meite taidha parata? Me toiuoim Rauhan tuleuan/ Nin ei miten hyue tullut/ Me toiuoim/ Ette meiden pidheis teruexi tuleman/ Mutta catzos/ nin on enembi Wahingo käsis. (Oletkos siis Judan ratki poisheittänyt? Eli lieneekö sinun sielusi ilkistynyt Zioniin? Miksi sinä siis meitä niin olet lyönyt/ ettei kenkään meitä taida parata? Me toiwoimme rauhan tulewan/ Niin ei mitään hywää tullut/ Me toiwoimme/ että meidän pitäisi terweeksi tuleman/ Mutta katsos/ niin on enempi wahinkoa käsissä.)

20. Me tunnemme, Herra, jumalattomuutemme, isiemme pahat teot, sillä sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

20. Herra, me tunnemme jumalattoman menomme, ja isäimme pahat teot; sillä me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.

20. HERra me tunnemme meidän jumalattoman menom ja meidän Isäim pahat tegot: sillä me olem syndiä tehnet sinua wastan

20. HERRA me tunnema meiden Jumalattoman menon/ ia meiden Isein pahatteghot. Sille me olema sinun wastas synditehnyet/ Mutta sinun Nimes teden/ ele salli meite häueistette. Ele sinun Cunniaudhes Stoli anna pilcatta/ Muista sijs/ ia ele sinun Lijttoas meiden cansan rico. (HERRA me tunnemme meidän jumalattoman menon/ ja meidän isäin pahat teot. Sillä me olemme sinun wastaasi syntiä tehnyt/ Mutta sinun nimesi tähden/ älä salli meitä häwäistettää. Älä sinun kunniautesi tuolia anna pilkattaa/ Muista siis/ ja älä sinun liittoasi meidän kanssan riko.)

21. Älä hylkää, nimesi tähden! Älä anna kunniasi valtaistuinta häväistäväksi; muista, älä riko, liittoasi meidän kanssamme.

21. Mutta sinun nimes tähden älä anna meitä häväistyksi tulla, älä kunnias istuinta anna pilkatuksi tulla; muista siis, ja älä anna liittos meidän kanssamme lakata.

mutta sinun nimes tähden älä anna meitä häwäistyxi tulla älä sinun cunnias istuinda anna pilcatuxi tulla muista sijs ja älä anna sinun lijttos meidän cansam lacata.

22. Onko pakanain turhista jumalista sateen antajiksi, tahi taivasko antaa sadekuurot? Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.

22. Ei ole kuitenkaan pakanain epäjumalain seassa, joka sateen antaa taitaa, ei taida taivas myöskään sataa; sinä ainoa olet Herra meidän Jumalamme, jonka päälle me toivomme, sillä sinä olet kaikki nämät tehnyt.

21. Ei ole cuitengan pacanain epäjumalain seas joca saten anda taita ei taida taiwas myöskän sata sinä ainoa olet HERra meidän Jumalam jonga päälle me toiwomme: sillä sinä taidat caicki nämät tehdä.

21. Ei ole sijtteken Pacanain Epeiumalois yxiken/ ioca Saten taita anda/ Nin eipe mös Taiuaska itzestens taidha sata. Sine quitengin olet tosin meiden HERRAN Jumalan/ ionga päle me toiuomma/ Sille sine taidhat caickia neite tedhä. (Ei ole sittenkään pakanain epäjumaloissa yksikaan/ joka sateen taitaa antaa/ Niin eipä myös taiwaskaan itsestänsä taida sataa. Sinä kuitenkin olet tosin meidän HERRAN Jumalan/ jonka päälle me toiwomme/ Sillä sinä taidat kaikkia näitä tehdä.)