31 luku

Israelin uudistus. Uusi liitto.

1. Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani.

1. Sillä ajalla, sanoo Herra, tahdon minä kaikkein Israelin sukukuntain Jumala olla; ja heidän pitää minun kansani oleman.

1. SIllä ajalla sano HERra tahdon minä caickein Israelin sucucundain Jumala olla ja heidän pitä minun Canssan oleman.

1. Sille samalle aialla/ sanopi HERRA/ mine tahhon caikein Israelin sucukundain Jumala olla/ ia heiden pite minun Canssani oleman. (Sillä samalla ajalla/ sanoopi HERRA/ minä tahdon kaikkein Israelin sukukuntain Jumala olla/ ja heidän pitää minun kansani oleman.)

2. Näin sanoo Herra: Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan.

2. Näin sanoo Herra: se kansa, joka miekalta jäi, on armon korvessa löytänyt siinä, että minä ahkeroitsin saattaa Israelin lepoon.

2. Näin sano HERra: se Canssa joca miecalda jäi on armon corwesa löytänyt sijnä että minä ahkeroidzin saatta Israeli lepoon HERra ilmestyi minulle caucaisella maalla.

2. Nein sanopi HERRA/ se Canssa quin miecalda ylitzeiei/ on armon coruesa löytenyt. Israel poismene lepons tyge/ HERRA minulle ilmestui caucaisella maalla. (Näin sanoopi HERRA/ Se kansa kuin miekalta ylitse jäi/ on armon korwessa löytänyt. Israel pois menee leponsa tykö/ HERRA minulle ilmestyi kaukaisella maalla.)

3. Kaukaa ilmestyy minulle Herra: Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.

3. Herra ilmestyy minulle kaukaa: minä olen ijankaikkisella rakkaudella sinua rakastanut, sentähden olen minä vetänyt sinua puoleeni sulasta armosta.

3. Minä olen aina ja alati sinua racastanut sentähden olen minä wetänyt sinua puoleeni sulasta armosta.

3. Mine olen aina ia alati sinun rakasna pitenyt/ senteden mine olen sinua poleheni wetenyt sulasta armosta. (Minä olen aina ja alati sinun rakasna pitänyt/ sentähden minä olen sinua puoleheni wetänyt sulasta armosta.)

4. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon.

4. Minä tahdon rakentaa sinua jälleen, ja sinun, neitsy Israel, pitää rakennetuksi tuleman. Sinun pitää kaunistetuksi tuleman sinun kanteleillas, ja menemän niiden kanssa, jotka ilossa hyppäävät.

4. Minä tahdon raketa sinua jällens että sinä neidzy Israel raketuxi cudzutan. Sinun pitä ilolla trumbua lyömän ja menemän dantzijn:

4. Lach/ mine tadhon sinun iellnesraketa/ ettes raketuxi pite cutzuttaman/ sine neitzy Israel. Wielepe sinun pite ilon cansa trumbu lömen/ ia vloskeymen tantzijn. (Lach/ Minä tahdon sinun jällens rakentaa/ että raketuksi pitää kutsuttaman/ sinä neitsyt Israel. Wieläpä sinun pitää ilon kanssa rumpua lyömän/ ja uloskäymän tanssiin.)

5. Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; ne, jotka istuttavat, saavat korjata hedelmätkin.

5. Sinun pitää taas istuttaman viinapuita Samarian vuorilla, istuttaman ja nautitseman.

5. Sinun pitä taas istuttaman wijnapuita Samarian wuorilla istuttaman ja nautidzeman.

5. Sinun pite iellensistuttaman winatarhat/ ninen samarian wortein päle/ istutetan ia huilulla soitetan. (Sinun pitää jällens istuttaman wiinatarhat/ niiden Samarian wuorten päälle/ istutetetaan ja huilulla soitetaan.)

6. Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, tykö.'

6. Sillä vielä on se aika tuleva, että vartiat pitää Ephraimin vuorella huutaman: nouskaat, käykäämme ylös Zioniin, Herran meidän Jumalamme tykö.

6. Sillä wielä on se aica tulewa että wartiat pitä Ephraimin wuorilla huutaman: noscat käykäm ylös Zionijn meidän HERram Jumalamme tygö.

6. Sille wielepe se aica pite tuleman/ ette ne wartiat ninen ephrain wortein päle/ pite hwtaman. Ylesnoskat/ keukem yles Zionin tyge/ meiden Herran Jumalan tyge. (Sillä wieläpä se aika pitää tuleman/ että ne wartijat niiden Ephraim wuorten päälle/ pitää huutaman. Ylösnouskaat/ käykäämme ylös Zionin tykö/ meidän HERRAN Jumalan tykö.)

7. Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä.'

7. Sillä näin sanoo Herra: huutakaat Jakobista ilolla, ja ihastukaat pakanain pään tähden: huutakaat korkiasti, ylistäkäät ja sanokaat: Herra, auta kansaas, Israelin jääneitä.

7. Sillä näin sano HERra: huutacat Jacobist ilolla ja ihastucat pacanain pään tähden huutacat corkiast ylistäkät ja sanocat: HERra auta Canssas Israelin tähteitä.

7. Sille nein sanopi HERRA/ hwtacat Jacobin ylitze ilon cansa/ ia ihastuca sen pään ylitze pacanain seas/ hwtacat corkiasti/ ylisteket ia sanocat. HERRA auta sinun Canssas/ ne techtet Israelis. (Sillä näin sanoopi HERRA/ huutakaat Jakobin ylitse ilon kanssa/ ja ihastukaa sen pään ylitse pakanain seassa/ huutakaat korkeasti/ ylistäkäät ja sanokaat. HERRA auta sinun kansaasi/ ne tähteet Israelissa.)

8. Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne.

8. Katso, minä tahdon antaa heidän tulla pohjoisesta maakunnasta, ja tahdon heitä koota maan ääristä, sokiat, rammat, raskaat, synnyttäväiset yhdessä; niin että heidän tänne suuressa joukossa pitää tuleman jällensä.

8. Cadzo minä tahdon heitä pohjaisest maacunnast anda tulla ja tahdon heitä coota maan äristä sokiat rammat rascat synnyttäwäiset nijn että heidän tänne suures joucos pitä tuleman jällens.

8. Catzo/ mine tadhon heite sijte pohiaisest makunnast anda tulla. Ja tadhon heite coghota maan äriste/ seke sokiat/ rammat/ wastoinoleuaiset ette lastenemet ette heidhen tenne swrella iouckolla iellenstuleman pite. (Katso/ minä tahdon heitä siitä pohjoisesta maakunnasta antaa tulla. Ja tahdon heitä koota maan ääristä/ sekä sokeat/ rammat/ wastoinolewaiset että lasten emät että heidän tänne suurella joukolla jällens tuleman pitää.)

9. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.

9. Heidän pitää itkien ja rukoillen tuleman, niin minä heitä johdatan. Minä tahdon heitä johdattaa vesiojain reunalla tasaista tietä, ettei he loukkaisi itseänsä; sillä minä olen Israelin isä, ja Ephraim on minun esikoiseni.

9. Heidän pitä itkein ja rucoillen tuleman nijn minä heitä johdatan. Minä tahdon heitä johdatta wesiojain reunalla tasaista tietä ettei he louckais heitäns: sillä minä olen Israelin Isä ja Ephraim on minun esicoisen.

9. Heiden pite idkein ia rucuellen tuleman/ nin mine heite iodhatan. Mine tadhon heite iodhatta wesi oiain möten tasaises matkas/ ettei he heitens louckaisi. Sille mine olen Israelin ISE/ ia ephraim on minun esicoisen. (Heidän pitää itkein ja rukoellen tuleman/ niin minä heitä johdatan. Minä tahdon heitä johdattaa wesiojain myöten tasaisessa matkassa/ ettei he heitänsä loukkaisi. Sillä minä olen Israelin ISÄ/ ja Ephraim on minun esikoiseni.)

10. Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin paimen laumaansa.

10. Kuulkaat pakanat,Herran sanaa, ja julistakaat kaukana luodoissa, ja sanokaat: joka Israelin hajoitti, se kokoo hänen jälleen, ja on häntä vartioitva niinkuin paimen laumaansa.

10. CUulcat pacanat HERran sana ja julistacat sitä caucana luodoisa ja sanocat: Joca Israelin hajotti se coco hänen jällens ja on händä wartioidzewa nijncuin paimen laumans.

10. Cwlcat te pacanat sen Herran sana/ ia iulghistacat site caucana loodhoissa/ ia sanocat. Joca Israelin haiotti/ se mös hende iellenscocopi/ ia pite hende wartioitzeman/ ninquin paimen henen laumans. (Kuulkaat te pakanat sen HERRAN sana/ ja julkistakaat sitä kaukana luodoissa/ ja sanokaat. Joka Israelin hajoitti/ se myös häntä jällens kokoaapi/ ja pitää häntä wartioitseman/ niinkuin paimen hänen laumaansa.)

11. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä.

11. Sillä Herra on lunastava Jaakobin, ja on pelastava häntä sen kädestä, joka häntä väkevämpi on.

11. Sillä HERra on päästäwä Jacobin ja on auttawa händä wäkewän kädestä.

11. Sille Herran pite Jacobin pästemen/ ia sen wäkeuen kädheste hende auttaman. (Sillä Herran pitää Jakobin päästämän/ ja sen wäkewän kädestä häntä auttaman.)

12. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyväin, viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny.

12. He tulevat ja Zionin korkeudella veisaavat, ja heidän pitää joukolla Herran lahjain tykö tuleman, jyväin, viinan, öljyn, karitsain ja vasikkain tykö; niin että heidän sielunsa pitää oleman niinkuin kastettu yrttitarha, eikä enää surullinen oleman.

12. He tulewat ja Zionin corkeudella ihastuwat ja heidän pitä joucolla HERran lahjain tygö tuleman nimittäin jywäin nuoren wijnan öljyn caridzain ja härkäin: Nijn että heidän sieluns pitä oleman cuin jocu castettu krydimaa eikä enä surullisen oleman.

12. Ja heiden pite tuleman/ ia Zionin corkiudhes ihastuman. Ja heiden pite ioukolla HERRAN Lahioihin etzimen/ nimiten/ Jyuihin/ Torenwinahan/ Oliuhun/ Caritzoihin ia Herkijn. Nin ette heiden Sieluns pite oleman/ quin iocu wetinen Yrtitarha/ ia ei enembi surulisen oleman. (Ja heidän pitää tuleman/ ja Zionin korkeudessa ihastuman. Ja heidän pitää joukolla HERRAN lahjoihin etsimän/ nimittäin/ Jywihin/ Tuoreen wiinahan/ Öljyhyn/ karitsoiin ja härkiin. Niin että heidän sielunsa pitää oleman/ kuin joku wetinen yrttitarha/ ja ei enempi surullinen oleman.)

13. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.

13. Silloin pitää neitseet hypyssä iloiset oleman, siihen myös nuoret miehet ynnä vanhain kanssa; sillä minä tahdon heidän murheensa iloksi kääntää, ja lohduttaa heitä, ja ilahutan heitä murheestansa.

13. Silloin pitä neidzet dantzis iloiset oleman sijhen myös nuoret miehet ynnä wanhain cansa: sillä minä tahdon heidän murhens iloxi käätä ja lohdutta heitä ja ilahutan heitä heidän murhens perän.

13. Silloin pite Neitzyet tantzisa iloiset oleman/ sihen mös noret Miehet/ ynne ninen Wanhain cansa. Sille mine tadhon heiden Murehens iloxi käte ia heite lohutta/ ia heite ilahutta ielkin heiden murehens. (Silloin pitää neitsyt tanssissa iloiset oleman/ siihen myös nuoret miehet/ ynnä niiden wanhain kanssa. Sillä minä tahdon heidän murheensa iloksi kääntää ja heitä lohduttaa/ ja heitä ilahduttaa jälkeen heidän murheensa.)

14. Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.

14. Ja minä tahdon pappien sydämet ilolla täyttää, ja minun kansani pitää minun lahjastani ravittaman, sanoo Herra.

14. Ja minä tahdon Pappein sydämet ilolla täyttä ja minun Canssan pitä minun lahjastani kyllyden saaman sano HERra.

14. Ja mine tadhon Pappein sydhemet ilolla teutte/ ia minun Canssani pite minun Lahiani kyllydhen saman/ sanopi HERRA. (Ja minä tahdon pappein sydämet ilolla täyttää/ ja minun kansani pitää minun lahjani kyllyyden saaman/ sanoopi HERRA.)

15. Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku: Raakel itkee lapsiansa, hän ei lohdutuksesta huoli surussaan lastensa tähden, sillä niitä ei enää ole.

15. Näin sanoo Herra: Raamasta kuuluu parkuvaisten ääni ja katkera itku; Raakel itkee lapsiansa, ja ei tahdo itsiänsä lohdutettaa lastensa tähden, ettei he ole.

15. NÄin sano HERra: corkeudes cuulu parcuwaisten äni ja catkera itcu Rachel itke lapsians ja ei tahdo anda idziäns lohdutta hänen lastens tähden että he huckunet owat.

15. Nein sanopi HERRA/ Corkiudhes cwlu ninen Parcuuaisten äni ia catkera idku. Rachel idkepi henen Lapsens ylitze/ ia ei tachdo anda hendens lohutetta henen Lastens ylitze/ sille he hucutetut ouat. (Näin sanoopi HERRA/ korkeudessa kuuluu niiden parkuwaisten ääni ja katkera itku. Rachel itkeepi hänen lastensa ylitse/ ja ei tahdo antaa häntänsä lohdutettaa hänen lastensa ylitse/ sillä ne hukutetut owat.)

16. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta.

16. Näin Herra sanoo näin: lakaa parkumasta ja itkemästä, ja pyyhi silmistäs kyyneleet; sillä sinun työlläs pitää palkka oleman, sanoo Herra, ja heidän pitää palajaman vihollisten maasta.

16. Mutta HERra sano näin: lacka parcumast ja itkemäst ja pyhi silmistäs kyynelet: sillä ei sinun työs pidä turha oleman sano HERra.

16. Mutta HERRA nein sanopi/ Lacka parghustas ia idkustas/ ia sinun Silmeis kynelist/ Sille eipe sinun Töös pidhe turha oleman/ sanopi HERRA. (Mutta HERRA näin sanoopi/ Lakkaa parustasi ja itkustasi/ ja sinun silmäisi kyynelistä/ Sillä eipä sinun työsi pidä turha oleman/ sanoopi HERRA.)

17. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.

17. Ja sinun jälkeentulevaisillas pitää toivo oleman, sanoo Herra; sillä sinun lapses pitää tuleman maallensa jälleen.

17. Heidän pitä palajaman wihollisten maasta ja sinun jälkentulewaises pitä paljon hywyttä toiwoman sano HERra: sillä sinun lapses pitä tuleman maallens jällens.

17. Heiden pite palaiaman sijte Wiholistein Maasta/ ia palio Hywytte sinun Jelkintuleuaises pite odhottaman/ sanopi HERRA/ Sille sinun Lapses pite Maallens iellenstuleman. (Heidän pitää palajaman siitä wihollisten maasta/ ja paljon hywyyttä sinun jälkeentulewaisensa pitää odottaman/ sanoopi HERRA/ Sillä sinun lapsesi pitää maallensa jällenstuleman.)

18. Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: 'Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani.

18. Kyllä minä olen kuullut, kuinka Ephraim valittaa: sinä olet minua kurittanut minua, ja minä olen myös kuritettu, niinkuin hillimätöin vasikka. Palauta minua, niin minä palajan, sillä sinä, Herra, olet minun Jumalani.

18. Kyllä minä olen cuullut cuinga Ephraim walitta: Sinä olet minua curittanut ja minä olen myös curitettu nijncuin hillimätöin wasicka. Palauta minua nijn minä palajan: sillä sinä HERra olet minun Jumalan.

18. Kylle mine cwllut olen/ quinga Epraim walitta/ Sine olet minun curittanut/ ia mine olen mös curitettu/ ninquin iocu carias Wasicka. Palauta minua/ nin mine palaian/ Sille sine HERRA/ olet minun Jumalan. (Kyllä minä kuullut olen/ kuinka Ephraim walittaa/ Sinä olet minun kurittanut/ ja minä olen myös kuritettu/ niinkuin joku karjasi wasikka. Palauta minua/ niin minä palajan/ Sillä sinä HERRA/ olet minun Jumalani.)

19. Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.'

19. Koska minä palautettiin, niin minä kaduin; sillä sittekuin minä taitavaksi tulin, niin minä löin lanteitani. Minä olin häväisty ja häpeen myös, sillä minun täytyy kärsiä nuoruuteni pilkkaa.

19. Cosca minä palautettin nijn minä caduin sillä sijttecuin minä taitawaxi tulin nijn minä löin landeitani. Minä olen häwäisty ja häpen sillä minun täyty kärsiä minun nuorudeni pilcan.

19. Jos mine iellens cotia tulen/ nin mine tadhon itzeni parata/ Sille sijttequin mine taitauaxi tulin/ nin mine * löön landeitani. Sille mine olen häueisty/ ia häpien/ Sille minun teuty sen ylencatzen kersie/ ionga mine ennen ansaitzin. (Jos minä jällens kotia tulen/ niin minä tahdon itseni parata/ Sillä sitten kuin minä taitawaksi tulin/ niin minä lyön lanteitani. Sillä minä olen häwäisty/ ja häpeän/ Sillä minun täytyy ylenkatseen kärsiä/ jonka minä ennen ansaitsin.)

20. Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.

20. Eikö Ephraim ole rakas poikani ja ihana lapseni? Sillä minä kyllä hyvin muistan, mitä minä hänelle puhunut olen; sentähden minun sydämeni halkee laupiudesta hänen kohtaansa, että minä kaiketi armahdan häntä, sanoo Herra.

20. Eikö Ephraim ole minun racas poican ja minun ihana lapsen? Sillä minä wielä kyllä muistan mitä minä hänelle puhunut olen sentähden minun sydämen halke laupiudest hänen cohtans että minä caiketi armahdan händä sano HERra.

20. Eikö Epraim ole minun rackain Poican/ ia minun ihainen Lapsen? Sille wielepe mine kylle muistan/ mite mine henen cansans puhunut olen/ Senteden minun sydhemen halke Laupiudhesta henen coctans/ ette mine wissist henen ylitzens armaitzen/ sanopi HERRA. (Eikö Ephraim ole minun rakkain poikan/ ja minun ihanainen lapseni? Sillä wieläpä minä kyllä muistan/ mitä minä hänen kanssansa puhunut olen/ Sentähden minun sydämeni halkeaa laupeudesta hänen kohtaansa/ että minä wissisti hänen ylitsensä armaitsen/ sanoopi HERRA.)

21. Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi.

21. Pane sinulles muistomerkit, ja aseta sinulles murheenmuisto, ja kohenna sydämes oikialle tielle, jota sinun vaeltaman pitää. Palaja, neitsy Israel, palaja näiden sinun kaupunkeis tykö.

21. Toimita sinulles muistomerkit ja aseta sinulles murhen muisto ja cohenna sydämes oikialle tielle jota minä olen waeldanut. Palaja sinä neidzy Israel palaja näiden sinun Caupungeis tygö.

21. Ylösoienna sinulles Muistomerkit/ ia asetta sinulles Murhenmuisto/ ia cohenna sinun Sydhemes sen oikean tien päle/ ionga päle sinun pite waeldaman. Jellenspalaia sine Neitzy Israel/ Jellenspalaia neidhen sinun Caupungidhes tyge. (Ylösojenna sinulles muistomerkit/ ja aseta sinullesi murheen muisto/ ja kohenna sinun sydämesi sen oikean tien pääle/ jonka päällä sinun pitää waeltaman. Jällens palaja sinä neitsyt Israel/ Jällens palaja näiden sinun kaupunkiesi tykö.)

22. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär? Sillä Herra luo maahan uutta: nainen miestä piirittää.

22. Kuinka kauvan sinä tahdot eksyksissä käydä, sinä vastahakoinen tytär? Sillä Herra on jotakin uutta maalla luova, vaimon pitää miestä piirittämän.

22. Cuinga cauwan sinä tahdot exyxis käydä sinä horjahtawainen tytär? Sillä HERra on jotakin utta maalla luopa waimon pitä miestä pijrittämän.

22. Quincauuan sine tadhot itzes poiskendhe/ sine Tyter/ ionga mine tadhon iellenstoodha? Sille HERRAN pite iotaki wtta Maan päle saattaman/ Waimon pite Miehen ymberisulkeman. (Kuinka kauan sinä tahdot itsesi poiskääntää/ sinä tytär/ jonka minä tahdon jällenstuoda? Sillä HERRAN pitää jotakin uutta maan päälle saattaman/ waimon pitää miehen ympärisulkeman.)

23. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa, kun minä käännän heidän kohtalonsa, tämä sana: 'Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori.'

23. Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: Vielä täm sana sanotaan Juudan maassa ja hänen kaupungeissansa, kun minä heidän vankiutensa kääntävä olen: Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asumus, sinä pyhä vuori.

23. NÄin sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: wielä tämä sana sanotan Judan maasa ja hänen Caupungeisans cosca minä heidän fangeudens käändäwä olen. HERra siunatcon sinua sinä wanhurscauden asumus sinä pyhä wuori.

23. Nein sanopi se HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala/ Wielepe sanotan teme sana Judean Maasa/ ia henen Caupungeisans coska mine heiden Fangiudhens käendeue olen. Se HERRA siugnatkon sinua/ sine Wanhurskaudhen asumus/ sine pyhe Wori. (Näin sanoopi se HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala/ Wieläpä sanotaan tämä sana Judean maassa/ ja hänen kaupungeissansa koska minä heidän wankeutensa kääntäwä olen. Se HERRA siunatkoon sinua/ sinä wanhurskauden asumus/ sinä pyhä wuori.)

24. Ja Juuda kaikkine kaupunkeineen asuu siellä yhdessä, peltomiehet ja ne, jotka vaeltavat laumoineen.

24. Ja Juuda ynnä kaikkein hänen kaupunkeinsa kanssa pitää siellä asuman, niin myös peltomiehet, ja jotka laumansa kanssa vaeltavat.

24. Ja Judan ynnä caickein hänen Caupungeins cansa pitä siellä asuman nijn myös peldomiehet ja jotca laumans cansa waeldawat ymbäri.

24. Ja iudan ynne caikein henen Caupungeins cansa pite sielle asuman/ sihen Peltomiehet ia iotca Laumans cansa ymberi waeldauat. (Ja Judan ynnä kaikkein kaupunkeinsa kansa pitää siellä asuman/ siihen peltomiehet ja jotka laumansa kanssa ympäri waeltawat.)

25. Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen.

25. Sillä minä tahdon väsyneen sielut virvoittaa, ja murheelliset sielut ravita.

25. Sillä minä tahdon wäsytetyt sielut wirgotta ja surkiat sielut rawita.

25. Sille mine tadhon ne wesytetut Sielut wirghotta/ ia ne surkiat Sielut rauita. (Sillä minä tahdon ne wäsytetyt sielut wirottaa/ ja ne surkeat sielut rawita.)

26. Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen.

26. Sentähden minä heräsin ja katselin, jossa minä olin makiasti maannut.

26. Sentähden minä heräisin ja cadzelin josa minä olin makiast maannut.

26. Senteden mine yleshereitzin ia ylescatzoin/ iossa mine makiasti olin maanut. (Sentähden minä ylösheräitsen ja ylöskatsoin/ jossa minä makeasti olin maannut.)

27. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä kylvän Israelin maahan ja Juudan maahan ihmisen siementä ja karjan siementä.

27. Katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä tahdon Israelin huoneen ja Juudan huoneen kylvää ihmisen siemenellä ja karjan siemenellä.

27. Cadzo aica tule sano HERra että mina tahdon Judan ja Israelin huonet kylwä sekä Canssalla että carjalla.

27. Catzo/ aica tulepi/ sano HERRA/ ette mine tadhon sen Israelin Honen ia Judan Honen/ kyluä/ seke Canssalle ette Carialle. (Katso/ aika tuleepi/ sanoo HERRA/ että minä tahdon sen Israelin huoneen ja Judan huoneen/ kylwää/ sekä kansalle että karjalle.)

28. Ja niinkuin minä olen valvonut repiäkseni ja kukistaakseni heitä, hajottaakseni ja hävittääkseni, tuottaakseni onnettomuutta, niin minä olen valvova rakentaakseni ja istuttaakseni heitä, sanoo Herra.

28. Ja pitää tapahtuman, että niinkuin minä olin valpas heitä hävittämään, repimään, raatelemaan, kadottamaan ja rankaisemaan: niin minä myös tahdon valpas olla heitä rakentamaan ja istuttamaan, sanoo Herra.

28. Ja cosca minä walwoin heitä häwittämän repimän raateleman cadottaman ja rangaiseman: nijn minä myös walwon heitä rakendaman ja istuttaman sano HERra.

28. Ja quin mine waluoin heiden ylitzens/ ylesiurittaman/ repimen/ raateleman/ cadhottaman ia rangaiszeman. Nin minun mös pite waluoman heiden ylitzens/ rakendaman ia istuttaman/ sanopi HERRA. (Ja kuin minä walwoin heidän ylitsensä/ ylösjuurittaman/ repimän/ raateleman/ kadottaman ja rankaitseman. Niin minun myös pitää walwoman heidän ylitsensä/ rakentamaan ja istuttamaan/ sanoopi HERRA.)

29. Niinä päivinä ei enää sanota: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät';

29. Ei silloin enään pidä sanottaman: isät ovat happamia viinamarjoja syöneet, ja lasten hampaat ovat huoltuneet.

29. Ei silloin enä sanota: Isät owat racoja wijnamarjoja syönet ja lasten hambat owat huoldunet.

29. Eipe silloin enembete sanota/ Iset ouat hapanuet Winamariat sönyet/ ia Lasten hampat ouat heltyneet. (Eipä silloin enempätä sanota/ Isät owat hapanneet wiinamarjat syöneet/ ja lasten hampaat owat heltyneet.)

30. vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa.

30. Vaan jokaisen pitää pahan tekonsa tähden kuoleman, ja kuka ihminen syö happamia viinamrjoja, hänen hampaansa pitää huoltuman.

30. Waan jocaidzen pitä pahantecons tähden cuoleman ja cuca ihminen syö racoja wijnamarjoja hänen hambans pitä huoloittuman.

30. Waan iocainen pite henen pahatecons teden cooleman/ ia cuca Inhiminen sööpi raaca winamaria/ henen hampans pite heltymen. (Waan jokainen pitää hänen pahantekonsa tähden kuoleman/ ja kuka ihminen syöpi raakaa wiinamarjaa/ hänen hampaansa pitää heltymän.)

31. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;

31. Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä teen uuden liiton Israelin huoneen kanssa ja Juudan huoneen kanssa.

31. CAdzo se aica tule sano HERra että minä teen Uden lijton Israelin ja Judan huonen cansa.

31. CAtzo/ se aica tulepi/ sano HERRA/ silloin minun pite tekemen Udhen Lijton Israelin ia Judan Honen cansa. (Katso/ se aika tuleepi/ sanoo HERRA/ silloin minun pitää tekemän uuden liiton Israelin ja Judan huoneen kanssa.)

32. en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

32. En senkaltaista kuin entinen liitto oli, jonka minä heidän isäinsä kanssa tein, kun minä heidän käteensä rupesin, heitä Egyptin maalta johdattaakseni; jota liittoa ei he pitäneet, ja minä vallitsin heitä, sanoo Herra.

32. En sencaltaista cuin endinen lijtto oli jonga minä heidän Isäins cansa tein cosca minä heidän käteens rupeisin heitä Egyptin maalda johdattaxeni. Jota lijtto ei he pitänet ja minun pitä heitä waatiman sano HERra.

32. Ei sencaltaista quin se entinen Lijtto oli/ ionga mine heiden Iseins cansa tein/ coska mine heiden käteens rupesin/ heite Egiptin maalda vloswiedhexeni. Jota Lijtto euet he piteneet/ ia minun pite heite watiman/ sanopi HERRA. (Ei senkaltaista kuin se entinen liitto oli/ jonka minä heidän isäinsä kanssa tein/ koska minä heidän käteensä rupesin/ heitä Egyptin maalta uloswiedäkseni. Jota liittoa eiwät he pitäneet/ ja minun pitää heitä waatiman/ sanoopi HERRA.)

33. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

33. Mutta tämän pitää se liitto oleman, jonka minä Israelin huoneen kanssa teen tämän ajan perästä, sanoo Herra: minä tahdon minun lakini antaa heidän sydämeensä ja sen ehidän mieliinsä kirjoittaa; ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää minun kansani oleman.

33. Mutta tämän pitä sen lijton oleman jonga minä Israelin lasten cansa teen tämän ajan perästä sano HERra. Minä tahdon minun Lakini anda heidän sydämeens ja sen heidän mielijns kirjoitta: ja heidän pitä minun Canssan oleman nijn minä tahdon olla heidän Jumalans.

33. Mutta teme pite se Lijtto oleman/ ionga mine teen Israelin Lasten cansa/ temen aian pereste/ sanopi HERRA. Mine tadhon minun Lakini anda heiden sydhemens/ ia ne heiden mielihins kirioitta/ Ja heiden pite minun Canssan oleman/ Nin mine tadhon olla heiden Jumalans. (Mutta tämä pitää se liitto oleman/ jonka minä teen Israelin lasten kanssa/ tämän ajan perästä/ sanoopi HERRA. Minä tahdon minun lakini antaa heidän sydämeensä/ ja ne heidän mielihinsä kirjoittaa/ Ja heidän pitää minun kansani oleman/ Niin minä tahdon olla heidän Jumalansa.)

34. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

34. Ja ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne Herraa; sillä heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo Herra; sillä minä tahdon hedän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikinä enään muista heidän syntejänsä.

34. Ja ei pidä kenengän toistans opettaman eikä weli weljens ja sanoman: tunne HERra: mutta heidän pitä caickein minun tundeman sekä pienden että suurten sano HERra: sillä minä tahdon heidän pahat tecons anda andexi ja en ikänäns enä muista heidän synnejäns.

34. Ja eikenge pidhe toistans opettaman/ eike Weli Weliens/ ia sanoman/ Tunne HERRA. Mutta he caiki pite minun tundeman/ seke pienet ette swret/ sanopi HERRA. Sille mine tadhon heiden pahatecons andexianda/ ia ei ikenens enembete muista heiden syndiens päle. (Ja eikenkään pidä toistansa opettaman/ eikä weli weljeänsä/ ja sanoman/ Tunne HERRA. Mutta kaikki pitää minun tunteman/ sekä pienet että suuret/ sanoopi HERRA. Sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa anteeksi antaa/ ja ei ikänänsä enempätä muistaa heidän syntiensä päälle.)

35. Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat — Herra Sebaot on hänen nimensä:

35. Näin sanoo Herra, joka auringon antaa päivällä valkeudeksi, kuun ja tähtien järjestyksen yöllä valkeudeksi: joka meren liikuttaa, että hänen aaltonsa pauhaavat, Herra Zebaot on hänen nimensä:

35. Näin sano HERra joca Auringon anda päiwällä walkeudexi ja Cuun ja tähdet yöllä walkeudexi heidän culkemisens jälken. Joca meren lijcutta että hänen aldons pauhawat HERra Zebaoth on hänen nimens.

35. Nein sanopi HERRA/ ioca andapi Auringoisen peiuelle walkiudhexi/ ia Cuun ia Techdet heiden culkemisens ielkin/ ölle walkiudhexi. Joca Meren licutta/ ette henen Allons prwskauat/ HERRA Zebaoth on henen Nimens. (Näin sanoopi HERRA/ joka antaapi aurinkoisen päiwälle walkeudeksi/ ja kuun ja tähdet heidän kulkemisensa jälkeen/ yöllä walkeudeksi. Joka meren liikuttaa/ että hänen aaltonsa purskawat/ HERRA Zebaoth on hänen nimensä.)

36. Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan.

36. Kun senkaltaiset säädyt minun edestäni hukkuvat, sanoo Herra,silloin myös Israelin siemenen pitää puuttuman, ettei se ole enään kansa minun edessäni ijankaikkisesti.

36. Cosca sencaltaisest säädyt minun edestäni huckuwat sano HERra silloin myös Israelin siemenen pitä puuttuman ettei se ole enä Canssa minun edesäni ijancaickisest.

36. Coska sencaltaiset Sädhyt minun edesteni huckuuat/ sanopi HERRA/ silloin mös Israelin Siemenen pite pwttuman/ ettei se ole sillen iocu Canssa minun edesseni. (Koska senkaltaiset säädyt minun edestäni hukkuwat/ sanoopi HERRA/ silloin myös Israelin siemenen pitää puuttuman/ ettei se ole silleen joku kansa minun edessäni.)

37. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.

37. Näin sanoo Herra: jos taivasta taidetaan ylhäällä mitata, ja maan perustusta alhaalla tyynni tutkiskella; niin myös minä tahdon heittää pois koko Israelin siemenen kaikkein, niiden tähden, mitkä he tehneet ovat, sanoo Herra.

37. Näin sano HERra: jos taiwas taitan ylhällä mitata ja maan perustus tyynni tutkistella nijn myös minä tahdon heittä pois coco Israelin siemenen caickein tähden cuin he tekewät sano HERra.

37. Nein sanopi HERRA/ Jos Taiuas ylhelle taitan mitatta/ ia se Maan perustos tynni vlostutkistelda/ silloin mös tadhon mine coco Israelin Siemenen poisheitte/ caikein edheste quin he tekeuet/ sanopi HERRA. (Näin sanoopi HERRA/ Jos taiwas ylhäällä taitaan mitatta/ ja se maan perustus tyynni ulostutkiskella/ silloin myös tahdon minä koko Israelin siemenen poisheittää/ kaikkein edestä kuin he tekewät/ sanoopi HERRA.)

38. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananelin-tornista Kulmaporttiin asti.

38. Katso, aika tulee, sanoo Herra, että Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananeelintornista Kulmaporttiin asti.

38. Cadzo aica tule sano HERra että HERran Caupungi raketan Hananeelin tornista culmaporttin asti.

38. Catzo/ se aica tulepi/ sano HERRA/ ette sen HERRAN Caupungin pite ylesrakettaman/ sijte Hananeelin Tornista/ sihen culma Portijn asti. (Katso/ se aika tuleepi/ sanoo HERRA/ että sen HERRAN kaupungin pitää ylösrakennettaman/ siitä Hananeelin tornista/ siihen kulmaporttiin asti.)

39. Ja edelleen mittanuora kulkee suoraan Gaarebin kukkulalle ja kääntyy sitten Gooaan.

39. Ja mittanuora pitää siellä kohdastansa käymänhamaan Garebin kukkulaan asti, ja käymän ympäri Goaan.

39. Ja tasausnuora pitä sieldä cohdastans käymän haman Garebin cuckulan asti kääten Gaathi päin.

39. Ja sen Tasanooren pite sielde codhastans edeskeumen/ haman sihen cuckulaan asti Gared/ ia se käteen Gaathin pein. (Ja sen tasanuoran pitää sieltä kohdastansa edeskäymän/ hamaan siihen kukkulaan asti Gared/ ja se käteen Gaathin päin.)

40. Ja koko laakso, ruumiineen ja tuhkineen, ja kaikki keto Kidronin puroon asti, Hevosportin kulmaan saakka itään päin, on oleva Herralle pyhitetty. Ei sitä enää ikinä hävitetä eikä kukisteta.

40. Ja kaiken ruumiisten ja tuhkalaakson, ja kaikki pellot, hamaan Kidronin ojaan saakka, ja hamaan Hevosportin kulmaan, itään päin, pitää Herralle pyhä oleman, niin ettei sitä ikänä särjetä eli rikota.

40. Ja coco cuolluitten ja tuhgan laxo ja coco peldo haman Kidronin ojan saacka: Ja haman hewoisportin culman itän päin pitä HERralle pyhä oleman nijn ettei se ikänäns särjetä eli ricota.

40. Ja se coco Coolemanlaxo ia se Tuhganpaicka/ ynne sen coco Coolemanpellon/ haman sihen Kidronin Oiaan sahca/ Ja haman sihen Oriten Portin culman Iteen pein/ pite Pyhe HERRALLE oleman. Nin ettei se ikenens seriete/ eli poisricotuxi tule. (Ja se koko kuolemanlaakso ja se tuhkanpaikka/ ynnä sen koko kuolemanpellon/ hamaan siihen Kidronin ojaan saakka/ Ja hamaan siihen oritten portin kulmaan itään päin/ pitää pyhä HERRALLE oleman. Niin ettei se ikänänsä särjetä/ eli pois rikotuksi tule.)