11 luku

Kehoitus Herran liiton pitämiseen. Liittonsa rikkonut Juuda on saava rangaistusksen. Anatotin miesten murhahanke profeettaa vastaan.

1. Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin:

1. Tämä on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:

1. TÄmä on se sana joca tapahtui HErralda Jeremialle sanoden:

2. Kuulkaa tämän liiton sanat ja puhukaa ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille;

2. Kuulkaat näitä liiton sanoja, sanoaksemme niitä Juudalaisille ja Jerusalemin asuvaisille.

2. Cuulcat näitä lijton sanoja sanoaxen nijtä Judalaisille ja Jerusalemin asuwaisille.

3. sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon se mies, joka ei kuule tämän liiton sanoja,

3. Ja sano heille: näin sanoo Herra, Israelin Jumala: kirottu olkoon se, joka ei tottele näitä liiton sanoja,

3. Ja sano heille: näin sano HERra Israelin Jumala: kirottu olcon se joca ei tottele näitä lijton sanoja/

4. jonka minä sääsin teidän isillenne silloin, kun minä vein heidät pois Egyptin maasta, rautapätsistä, ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni ja tehkää aivan niin, kuin minä käsken teidän tehdä, niin te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne

4. Jotka minä sinä päivänä teidän isillenne käskin, jona minä johdatin heitä Egyptin maalta, rautapätsistä, ja sanoin: kuulkaat minun ääntäni, ja tehkäät niinkuin minä teidän käskenyt olen, niin teidän pitää minun kansani oleman, ja minä olen teidän Jumalanne;

4. Jotca minä sinä päiwänä teidän Isillen käskin jona minä johdatin heitä Egyptin maalda rautapädzistä ja sanoin: cuulcat minun äneni ja tehkät nijncuin minä teidän käskenyt olen nijn teidän pitä minun Canssan oleman ja minä olen teidän Jumalan/

5. ja pidän valan, jonka olen vannonut teidän isillenne luvaten antaa heille maan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niinkuin se teillä tänäkin päivänä on. Ja minä vastasin ja sanoin: Amen, Herra!

5. Että minä vahvistaisin sen valan, jonka minä teidän isillenne vannonut olen, antaakseni heille maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, niinkuin se tänäpänä on. Minä vastasin ja sanoin: Amen, Herra!

5. Että minä pidäisin sen walan jonga minä teidän Isillen wannonut olen andaxeni heille maan joca riesca ja hunajata wuota nijncuin se tänäpän on. Minä wastaisin ja sanoin: Amen HERra.

6. Ja Herra sanoi minulle: Julista kaikki nämä sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja sano: Kuulkaa tämän liiton sanat ja noudattakaa niitä.

6. Ja Herra sanoi minulle: saarnaa kaikki nämät sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja sano: kuulkaat näitä liiton sanoja, ja tehkäät niiden jälkeen.

6. Ja HERra sanoi minulle: saarna caicki nämät sanat Judan Caupungeisa ja Jerusalemin catuilla ja sano: cuulcat näitä lijton sanoja ja tehkät nijden jälken.

7. Sillä minä varoittamalla varoitin teidän isiänne silloin, kun minä johdatin heidät pois Egyptin maasta, ja olen varoittanut varhaisesta alkaen tähän päivään saakka sanoen: 'Kuulkaa minun ääntäni.'

7. Sillä minä olen kaikella ahkeruudella todistanut teidän isillenne siitä päivästä, jona minä heitä johdatin Egyptin maalta, niin tähän päivään asti, minä nousin varhain, todistin ja sanoin: kuulkaat minun ääntäni.

7. Sillä minä olen todistanut teidän Isillen sijtä päiwästä cuin minä heitä johdatin Egyptin maalda nijn tähän päiwän asti todistin joca paicas ja sanoin: cuulcat minun änen.

8. Mutta he eivät kuulleet eivätkä korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat kukin pahan sydämensä paatumuksessa. Niin minä tuotin heidän päällensä kaikki tämän liiton sanat, joita minä olin käskenyt heidän noudattaa, mutta joita he eivät noudattaneet.

8. Mutta ei he kuulleet, eikä kallistaneet korviansa, vaan kukin meni oman pahan sydämensä tahdon jälkeen; sentähden annan minä myös kaikki nämät liiton sanat tulla heidän päällensä, jonka minä käskin pitää, ja ei he sitä tehneet.

8. Mutta ei he cuullet eikä callistanet corwians tännepäin waan cukin meni oman pahan sydämens tahdon jälken. Sentähden annan minä myös caicki nämät lijton sanat tulla heidän päällens cuin minä käskin pitämän mutta ei he sitä cuitengan tehnet.

9. Ja Herra sanoi minulle: Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten keskuudessa on salaliitto.

9. Herra sanoi minulle: minä kyllä tiedän, kuinka Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset sitovat itsensä yhteen.

9. HERra sanoi minulle: minä kyllä tiedän cuinga ne Judas ja Jerusalemis sitowat idzens yhten.

10. He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka eivät tahtoneet kuulla minun sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa.

10. He kääntävät itsensä entisten isäinsä synteihin, jotka ei minun sanojani kuulleet, mutta seurasivat muita jumalia, ja palvelivat niitä; Israelin ja Juudan huone ovat myös rikkoneet joka paikassa minun liittoni, jonka minä heidän isäinsä kanssa tehnyt olen.

10. He käändäwät idzens Isäins syndeijn jotca ei myös minun sanojani cuullet mutta seuraisit muita jumalita ja palwelit nijtä. Israelin ja Judan huone owat myös nijn rickonet joca paicas minun lijttoni jonga minä heidän Isäins cansa tehnyt olen.

11. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä.

11. Sentähden näin sanoo Herra; katso, minä saatan onnettomuuden heidän päällensä, jota ei heidän pidä saaman välttää; ja kuin he minua huutavat, niin en minä kuule heitä.

11. Sentähden cadzo sano HERra: minä saatan onnettomuden heidän päällens jota ei heidän pidä saaman wälttä ja cosca he minua huutawat nijn en minä cuule heitä.

12. Ja jos Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat niitä jumalia, joille he ovat uhreja polttaneet, niin ne eivät heitä pelasta heidän onnettomuutensa aikana.

12. Anna siis silloin Juudan kaupungit ja Jerusalemin asuvaiset mennä ja huutaa niitä jumalia, joille he suitsuttaneet ovat; vaan ei he taida heitä auttaa heidän hätänsä aikana.

12. Annan sijs silloin Judan Caupungit ja Jerusalemin asuwaiset mennä ja huuta nijtä jumalita joille he suidzuttanet owat waan ei he taida heitä autta heidän hädäsäns.

13. Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla, Juuda, jumalia, ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, te olette pystyttäneet alttareja häpeäjumalalle, alttareja polttaaksenne uhreja Baalille.

13. Sillä niin monta kuin sinulla, Juuda, kaupunkia on, niin monta sinulla jumalaakin on; ja niin monta kuin katua on Jerusalemissa, niin monta häpiällistä alttaria olette te rakentaneet, suisuttaaksenne Baalille.

13. Sillä cuinga monda Caupungita nijn monda on sinulla jumalatakin Juda: ja nijn monda cuin catua on Jerusalemis nijn monda häpiälist Altarita oletta te rakendanet suidzuttaxen Baalille.

14. Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta, sillä en minä kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden.

14. Älä siis rukoile tämän kansan edestä, älä myös huuda eli rukoile tämän kansan tähden; sillä en minä kuule heitä, kuin he minua huutavat hädässänsä.

14. Älä sijs rucoile tämän Canssan edestä älä myös huuda tämän Canssan tähden: sillä en minä cuule heitä cosca he minua huutawat heidän hädäsäns.

15. Mitä tekee minun rakkaani minun temppelissäni? Juoniako punoo? Ottavatko mahtimiehet, ottaako uhriliha sinusta pois pahuutesi — silloin sinä riemuitsisit!

15. Mitä on minun ystävälläni toimittamista minun huoneessani? He tekevät kaikkinaista koiruutta, ja luulevat pyhän lihan sen heiltänsä pois ottavan; ja koska sinä pahoin teet, niin sinä iloitset siitä.

15. MItä on minun ystäwälläni toimittamist minun huonesani? he tekewät caickinaista coirutta ja luulewat pyhän lihan sen heildäns ottawan: ja cosca he pahoin tekewät nijn he iloidzewat sijtä.

16. Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen' — sillä nimellä Herra sinua kutsui. Suuren jylinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen, ja sen oksat turmeltuivat.

16. Herra kutsui sinun nimes viheriäiseksi, kauniiksi, hedelmälliseksi öljypuuksi; mutta nyt on hän suurella murhan äänellä sytyttänyt tulen ympärille, niin että sen oksat pitää hävitetyksi tuleman.

16. HERra cudzui sinun wiherjäisexi caunixi hedelmälisexi öljypuuxi mutta nyt on hän suurella murhan pargulla sytyttänyt tulen sen ymbärille nijn että sen oxat pitä häwitetyxi tuleman.

17. Ja Herra Sebaot, joka sinut istutti, on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden, jota he ovat harjoittaneet ja jolla ovat vihoittaneet minut, polttamalla uhreja Baalille.

17. Sillä Herra Zebaot, joka sinun on istuttanut, uhkasi sinulle pahaa, Israelin huoneen ja Juudan huoneen pahuuden tähden, jota he tekevät, ja vihoittavat minun suitsuttaissansa Baalille.

17. Sillä HERra Zebaoth joca sinun on istuttanut uhcais sinulle paha Israelin ja Judan huonen tähden cuin he tekewät nijn että he wihoittawat minun suidzuttaisans Baalille.

18. Ja Herra ilmoitti minulle, ja minä sain tietää, sinä näytit minulle silloin heidän hankkeensa.

18. Herra on minulle sen ilmoittanut, niin että minä sen tiedän; silloin sinä osoitit minulle mitä he aikoivat.

18. HERra on minulle sen ilmoittanut nijn että minä sen tiedän ja osotti minulle mitä he aicoiwat nimittäin että he tahtowat teurasta minun nijncuin lamban eli härjän.

19. Ja minä olin kuin kesy karitsa, joka viedään teurastettavaksi, enkä tiennyt heidän pitäneen neuvoa minua vastaan: Tuhotkaamme puu hedelminensä, hävittäkäämme hänet elävien maasta, niin ettei hänen nimeänsä enää muisteta.

19. Ja minä olen niinkuin karitsa ja niinkuin härkä, joka viedään teurastettaa, ja en minä tietänyt, että he olivat pitäneet neuvoa minua vastaan, (ja sanoneet:) turmelkaamme puu hedelminensä, ja temmatkaamme häntä ylös juurinensa eläväin maasta, ettei hänen nimeänsä ikänä enää muistettaisi.

19. Sillä en minä tiennyt että he olit pitänet neuwo minua wastan ja sanonet: turmelcamme puu hedelmöinens ja temmatcamme händä ylös juurinens eläwitten maasta ettei hänen nimens ikänäns enämbi muistetais.

20. Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munaskuut ja sydämen. Salli minun nähdä sinun kostavan heille, sillä sinun haltuusi minä olen uskonut asiani.

20. Mutta sinä Herra Zebaot, sinä oikia tuomari, sinä joka tutkistelet munaskuut ja sydämen, anna minun nähdä sinun kostos heidän päällensä; sillä minä olen asiani antanut sinun haltuus.

20. Mutta sinä HErra Zebaoth sinä oikia Duomari sinä joca tutkistelet sydämet ja munascuut anna minun nähdä sinun costos heidän päällens: sillä minä olen minun asiani andanut sinun haldus.

21. Sentähden, näin sanoo Herra Anatotin miehistä, jotka väijyvät sinun henkeäsi sanoen: Älä ennusta Herran nimeen, ettet kuolisi meidän kättemme kautta —

21. Sentähden sanoo Herra näin Anatotin miehiä vastaan, jotka sinun henkeäs väijyvät ja sanovat: älä ennusta meille Herran nimeen, jolles muutoin tahdo kuolla meidän käsissämme.

21. Sentähden sano HERra Anathotin miehiä wastan jotca sinun hengeens wäijywät ja sanowat: älä ennusta meille HERran nimeen jolles muutoin tahdo cuolla meidän käsisäm?

22. sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä kostan heille; heidän nuoret miehensä kuolevat miekkaan, heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään.

22. Sentähden näin sanoo Herra Zebaot: katso, minä etsin heitä kostolla, nuoret miehet pitää heistä miekalla tapettaman, heidän poikansa ja tyttärensä pitää nälässä kuoleman,

22. Sentähden sano HERra Zebaoth juuri nijn: cadzo minä edzin heitä costolla nuoret miehet pitä heistä miecalla tapettaman heidän poicans ja tyttärens pitä näljästä cuoleman.

23. Heistä ei jäännöstä jää, sillä minä tuotan onnettomuuden Anatotin miehille heidän rangaistusvuotenansa.

23. Niin ettei heistä pidä mitään jäämän; sillä minä saatan Anatotin miehille onnettomuuden sinä vuonna, kuin heitä kostolla pitää etsittämän.

23. Nijn ettei heistä pidä mitän jäämän: sillä minä saatan Anathotin miehille onnettumuden sinä wuonna cosca heitä costolla pitä edzittämän.