13 luku

Profeetan vyö. Viinileili Juudan tuhon vertauskuvana. Uskottoman kansan rangaistus.

1. Näin sanoi Herra minulle: Mene ja osta itsellesi liinainen vyö ja pane se kupeillesi, mutta älä anna sen tulla veteen.

1. Näin sanoo Herra minulle: mene ja osta itselles liinainen vyö, ja vyötä sillä kupees, ja älä sitä kasta.

1. NÄin sano HERra minulle: mene ja osta sinulles lijnainen wyö ja wyötä sillä cupes ja älä händä casta.

2. Ja minä ostin vyön Herran sanan mukaan ja panin sen kupeilleni.

2. Ja minä ostin vyön Herran käskyn jälkeen, ja sidoin sen ympäri minun kupeitani.

2. Ja minä ostin wyön HERran käskyn jälken ja sidoin sen ymbäri minun cupeitani.

3. Sitten Herran sana tuli minulle toisen kerran, tämä sana:

3. Niin tapahtui Herran sana toisen kerran minulle ja sanoi:

3. Nijn tapahtui HERran sana toisen kerran minulle ja sanoi:

4. Ota vyö, jonka sinä ostit ja joka on kupeillasi, ja nouse, mene Eufratille ja kätke se siellä kallion koloon.

4. Ota vyö, jonka ostanut ja ympäri kupeitas sitonut olet; nouse ja mene Phratiin ja kätke se kiviraunioon.

4. Ota wyö cuins ostanut ja ymbäri cupeitas sitonut olet nouse ja mene Phratijn ja kätke se kiwiraunioon.

5. Ja minä menin ja kätkin sen Eufratiin, niinkuin Herra oli käskenyt minun tehdä.

5. Minä menin ja kätkin sen Phratin tykö, niinkuin Herra minulle käskenyt oli.

5. Minä menin ja kätkin sen Phratin tygö nijncuin HERra minulle käskenyt oli:

6. Ja pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: Nouse, mene Eufratille ja ota se vyö, jonka minä käskin sinun kätkeä sinne.

6. Mutta pitkän ajan perästä tapahtui, että Herra sanoi minulle: nouse ja mene Phratiin, ja ota se vyö jälleen, jonka minä käskin sinun sinne kätkeä.

6. Mutta pitkän ajan peräst sanoi HErra minulle: nouse ja mene Phratijn ja ota se wyö jällens jonga minä sinun käskin sinne kätke.

7. Niin minä menin Eufratille, kaivoin ja otin vyön siitä paikasta, johon olin sen kätkenyt; ja katso, vyö oli turmeltunut eikä kelvannut mihinkään.

7. Minä menin Phratiin, ja kaivoin sen ylös, ja otin vyön siitä paikasta, johon minä pannut olin; ja katso, vyö oli mädäntynyt, niin ettei se mitään enään kelvannut.

7. Minä menin Phratijn ja caiwoin sen ylös ja otin wyön sijtä paicast johon minä sen pannut olin ja cadzo wyö oli mädändynyt nijn ettei se mitän enä kelwannut.

8. Minulle tuli tämä Herran sana:

8. Niin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:

8. Nijn tapahtui HERran sana minulle ja sanoi:

9. Näin sanoo Herra: Samalla tavoin minä tuotan turmion Juudan ja Jerusalemin suurelle ylpeydelle.

9. Näin sanoo Herra: niin minä myös hävitän Juudan ja Jerusalemin suuren ylpeyden;

9. Näitä sano HERra: nijn minä myös häwitän Judan ja Jerusalemin suuren ylpeyden/

10. Tämä paha kansa, joka ei tahdo kuulla minun sanojani, joka vaeltaa sydämensä paatumuksessa, seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä, tulee tämän vyön kaltaiseksi, joka ei mihinkään kelpaa.

10. Sen pahan kansan, joka ei minun sanaani kuulla tahdo, mutta menee sydämensä tahdon jälkeen, ja seuraa muita jumalia, palvellaksensa ja kumartaaksensa niitä: hänen pitää tuleman niinkuin tämä vyö, joka ei enään kelpaa.

10. Sen pahan Canssan joca ei minun sanani cuulla tahdo mutta mene sydämens tahdon jälken ja seura muita jumalita palwellaxens ja cumartaxens nijtä hänen pitä tuleman nijncuin wyö joca ei enä kelpa.

11. Sillä niinkuin vyö liittyy miehen kupeisiin, niin minä liitin koko Israelin heimon ja koko Juudan heimon itseeni, sanoo Herra, että se olisi minun kansani, minulle kunniaksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi; mutta he eivät totelleet.

11. Sillä niinkuin mies sitoo vyön ympäri kupeitansa, niin ikänä olen minä, sanoo Herra, minun ympärilleni vyöttänyt koko Israelin huoneen ja koko Juudan huoneen olemaan minulleni kansaksi, nimeksi, ylistykseksi ja kunniaksi; mutta ei he tahtoneet kuulla.

11. Sillä nijncuin mies sito wyön ymbäri cupeitans: nijn ikänäns olen minä sano HERra minuani ymbäri wyöttänyt coco Israelin huonen ja coco Judan huonen oleman minun Canssani nimexi ylistyxexi ja cunniaxi mutta ei he tahtonet cuulla.

12. Sentähden sano heille tämä sana: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. Ja jos he sanovat sinulle: 'Emmekö me tietäisi, että jokainen leili täytetään viinillä?'

12. Niin sano nyt heille tämä sana: näin sanoo Herra, Israelin Jumala: kaikki leilit pitää viinalla täytettämän. Niin pitää heidän sanoman sinulle: kuka ei sitä meistä hyvin tiedä, että kaikki leilit pitää viinalla täytettämän?

12. NIjn sano nyt heille tämä sana. Näin sano HERra Israelin Jumala: caicki leilit pitä wijnalla täytettämän: nijn pitä heidän sanoman: cuca ei sitä tiedä että caicki leilit pitä wijnalla täytettämän.

13. niin sano heille: Näin sanoo Herra: Katso, minä täytän kaikki tämän maan asukkaat, kuninkaat, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, papit ja profeetat ja kaikki Jerusalemin asukkaat päihtymyksellä.

13. Niin sano heille: näin sanoo Herra: katso, minä täytän kaikki ne, jotka tässä maassa asuvat, kuninkaat, jotka Davidin istuimella istuvat, ja papit ja prophetat, ja kaikki Jerusalemin asuvaiset, niin että he juopuvat.

13. Nijn sano heille näin sano HERra: cadzo minä täytän caicki ne jotca täsä maasa asuwat Cuningat jotca Dawidin istuimella istuwat Papit ja Prophetat ja caicki Jerusalemin asuwaiset nijn että he juopuwat.

14. Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä.

14. Ja hajoitan heitä toiset toisistansa, isät lapsinensa, sanoo Herra, en minä armahda eli säästä, enkä ole laupias heidän kadotuksessansa.

14. Ja hajotan heitä toiset toisistans Isät lapsinens sano HERra en minä armahda eli säästä taicka ole laupias heidän cadotuxesans.

15. Kuulkaa, ottakaa korviinne, älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut.

15. Niin kuulkaat nyt ja ottakaat vaari ja älkäät paisuko; sillä Herra on sen sanonut.

15. Nijn cuulcat nyt ja ottacat waari ja älkät haastaco: sillä HERra on sen sanonut.

16. Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia, ennenkuin tulee pimeä ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärissä. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen pilkkopimeäksi, tekee sen synkeydeksi.

16. Antakaat Herralle teidän Jumalallenne kunnia, ennenkuin hän antaa pimeyden tulla, ja ennenkuin teidän jalkanne loukkaantuu pimiöihin vuoriin, niin että te odotatte valkeutta, ja hänen pitää sen tekemän kuoleman varjoksi ja pimeydeksi.

16. Andacat HERralle teidän Jumalallen cunnia ennencuin se pimiäxi tule ja ennencuin teidän jalcan louckandu pimeijn wuorijn nijn että te odotatte walkeutta ja hänen pitä cuitengin tekemän caicki pimeydexi ja cuoleman warjoxi.

17. Mutta ellette kuule tätä, niin minun sieluni salassa itkee sellaista ylpeyttä, itkee katkerasti, ja minun silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeuteen.

17. Mutta jollette näitä kuule, niin on kuitenkin minun sieluni salaisesti itkevä senkaltaista ylpeyttä; minun silmäni on katkerasti ja yltäkyllin vuodattava kyyneleitä, että Herran lauma vangiksi tulee.

17. Mutta jollet te näitä cuule nijn on cuitengin minun sielun salaisest itkewä sencaltaist coreutta minun silmän on catkerast wuodattawa kyyneleitä että HERran lauma fangixi tule.

18. Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille: Istukaa alhaiselle sijalle, sillä pudonnut on päästänne teidän kunniankruununne.

18. Sano kuninkaalle ja kuningattarelle: nöyryyttäkäät teitänne ja istukaat maahan; sillä kunnian kruunu on teidän päästänne pudonnut.

18. SAno Cuningalle ja Drotningille: nöyryttäkät teitän ja istucat maahan: sillä cunnian Cruunu on teidän päästän pudonnut.

19. Etelämaan kaupungit ovat suljetut, eikä ole avaajaa; koko Juuda on viety pakkosiirtolaisuuteen, pakkosiirtolaisuuteen kaikki kansa.

19. Kaupungit etelänpuolessa ovat suljetut, ja ei ole yhtään, joka heitä avaa; koko Juuda on viety pois, se on peräti viety pois.

19. Caupungit meren puoles owat suljetut ja ei ole yhtän joca heitä awa coco Juda on wiety pois.

20. Nostakaa silmänne ja katsokaa, kuinka ne tulevat pohjoisesta. Missä on lauma, joka oli sinun haltuusi annettu, nuo sinun lampaasi, sinun kunniasi?

20. Nostakaat silmänne ja katsokaat, kuinka he pohjoisesta tulevat; kussa lauma nyt on, joka sinun haltuus annettu oli, sinun jalo laumas?

20. Nostacat teidän silmän ja cadzocat cuinga he pohjaisesta tulewat cusa lauma nyt on joca sinun haldus annettu oli sinun jalo laumas mitäs tahdot sano cosca hän näin on costolla edziwä sinua?

21. Mitä sanot, kun hän panee sinulle päämiehiksi ne, jotka olit ystäviksesi totutellut? Eivätkö tuskat kourista sinua niinkuin synnyttävää vaimoa?

21. Mitäs tahdot sanoa, kuin hän näin on kostolla etsivä sinua? sillä sinä olet niin totuttanut heidät sinuas vastaan, että he ruhtinaat ja päämiehet olla tahtovat; mitämaks, sinulle pitää tuska tuleman, niinkuin vaimolle lapsen synnyttämisessä.

21. Sillä sinä olet nijn totuttanut heidän sinuas wastan että he Ruhtinat ja päämiehet olla tahtowat mitämax sinulle pitä tusca tuleman nijncuin waimolle lapsen synnyttämises.

22. Ja jos sanot sydämessäsi: 'Minkätähden on minulle näin käynyt?' — suuren syntisi tähden sinun liepeesi kohotettiin, tehtiin väkivaltaa sinun kantapäillesi.

22. Ja jos sinä sydämessäs sanoa tahtoisit: minkätähden minulle nämät tapahtuvat? Sinun moninaisen pahuutes tähden on sinun saumas ratkenneet, ja sääres väkisin paljastetut.

22. Ja jos sinä sydämestäs sanoa tahdoisit: mingätähden minulle sencaltaista tapahtu? sinun moninaisen pahudes tähden on sinun saumas ratkennet ja sääres wäkisin paljastettu.

23. Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.

23. Taitaako musta kansa muuttaa nahkansa eli pardi pilkkunsa? niin te myös taidatte tehdä jotain hyvää, että te pahaan tottuneet olette.

23. Taitaco musta Canssa muutta nahcans eli Pardi pilckuns? nijn te myös taidatte tehdä jotain hywä että te pahaan tottunet oletta.

24. Ja minä hajotan heidät kuin oljenkorret, jotka lentävät erämaan tuulessa.

24. Sentähden hajoitan minä heidät niinkuin akanat, jotka tuuli korpeen lennättää.

24. Sentähden hajotan minä heidän nijncuin acanat jotca tuuli corpeen lennättä.

25. Tämä on sinun arpasi, sinun mitattu osasi minulta, sanoo Herra, koska olet unhottanut minut ja luottanut valheeseen.

25. Se pitää oleman sinun palkkas ja osas, jonka minä sinulle jakanut olen, sanoo Herra, ettäs minun unhotit ja luotit itses valheisiin.

25. Se pitä oleman sinun palckas ja osas jonga minä sinulle jacanut olen sano HERra ettäs minun unhotit.

26. Niinpä minäkin nostan sinulta liepeet kasvojen yli, ja sinun häpeäsi näkyy.

26. Sentähden kirvotan minä myös paljon sinun saumastas, että sinun häpys nähtämän pitää.

26. Ja luotit idzes walheisijn sentähden kirwotan minä myös paljo sinun saumastas että se hywin nähtämän pitä.

27. Sinun aviorikoksesi, hirnumisesi, riettaan haureutesi, sinun iljetyksesi kedon kukkuloilla minä olen nähnyt. Voi sinua, Jerusalem! Et sinä puhdistu, et vielä pitkään aikaan.

27. Sillä minä olen nähnyt sinun huoruutes, sinun haureutes, sinun häpeemättömän salavuoteutes ja sinun kauhiutes, sekä kukkuloilla että kedoilla. Voi sinuas Jerusalem! koskas siis joskus tahdot puhdistaa itses?

27. Sillä minä olen nähnyt sinun huorudes sinun haureudes sinun häpemättömän salawuoteudes ja sinun cauhiudes sekä cuckuloilla että kedoilla woi sinua Jerusalem coscas sijs joscus tahdot puhdista idzes?