3 luku

Juudan ja Israelin luopumus. Kehoitus parannukseen.

1. Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.

1. Sananlasku on: katso, kuin mies eroittaa vaimonsa tyköänsä, ja se menee pois hänen tyköänsä, ja ottaa toisen miehen, ottaako hän hänen jälleen? eikö maa niin peräti saastutettaisi? Mutta sinä olet huorin tehnyt monen ystäväs kanssa; mutta tule kuitenkin jälleen minun tyköni, sanoo Herra.

1. Sananlascu on: cosca mies eroitta waimons tyköns ja waimo mene pois hänen tyköns ja otta toisen miehen: ottaco hän hänen jällens? eikö maa nijn saastutetais? Mutta sinä olet huorintehnyt monen huorintekiän cansa mutta tule cuitengin jällens minun tygöni sano HERra.

2. Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen, niinkuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureellisella menollasi ja pahuudellasi.

2. Nosta silmäs ylös korkeuteen ja katso, kuinka sinä jokapaikassa huorin teet. Sinä istut tiellä, ja odotat heitä niinkuin ryöväri korvessa, ja saastutat maan huoruudellas ja pahuudellas.

2. NOsta silmäs ylös corkeuten ja cadzo cuinga sinä jocapaicas huorinteet. Sinä istut tiellä ja odotat heitä nijncuin ryöwäri corwesa ja saastutat maan huorudellas ja pahudellas.

3. Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.

3. Sentähden pitää aamusateen tuleman pois, eikä ehtoosateen tuleman; sinulla on porton kasvot, et sinä tahdo ensinkään hävetä.

3. Sentähden pitä amusaten tuleman pois eikä ehtosaten tuleman: sinulla on porton caswot et sinä tahdo ensingän häwetä?

4. Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: Isäni! — Sinä olet nuoruuteni ystävä! —

4. Ja kuitenkin sinä siitä ajasta huudat minua: minun Isäni, - minun nuoruuteni johdattaja.

4. Ja cuitengin sinä huudat minua:

5. Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän sitä ainiaan? Katso, näin sinä puhut, mutta sinä teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.

5. Vihastuuko hän ijankaikkisesti, ja ei käänny julmuudestansa? Katso, sinä opetat, ja teet pahaa ja ei sinua taideta hillitä.

5. Minun Isän minun nuorudeni johdattaja wihastuckos ijancaickisest ja et käänny julmudestas? cadzo sinä opetat ja teet paha ja et taita hillitä.

6. Ja Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien viheriäin puitten alla ja harjoitti siellä haureutta.

6. Ja Herra sanoi minulle, kuningas Josian aikana: oletko sinä nähnyt, mitä vastahakoinen Israel teki? Hän meni kaikille korkeille vuorille, ja jokaisen viheriäisen puun alle, ja teki siellä huoruutta.

6. JA HERra sanoi minulle Cuningas Josian aicana: oletcos myös nähnyt mitä se luopunut Israel teki? hän meni caikille wuorille ja jocaidzen wiherjäisen puun ala ja teki siellä huorutta:

6. Sanoi HERRA minulle/ Josian Kuningan aicana. ETkös nähnyt ole/ mite se wasthacoinen Israel tehnyt on? Hen poismeni iocaitzen corkean Wooren päle/ ia iocaitzen wiherieisen Puun ala ia sielle Horutta teki. (Sanoi HERRA minulle/ Josian kuninkaan aikana. Etkös nähnyt ole/ mitä se wastahakoinen Israel tehnyt on? Hän poismeni jokaisen korkean wuoren päälle/ ja jokaisen wiheriäisen puun alle ja siellä huoruutta teki.)

7. Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni.' Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen.

7. Ja kuin hän näitä kaikkia tehnyt oli, sanoin minä: käännyt minun tyköni; mutta ei hän kääntynytkään; ja hänen petollinen sisarensa Juuda näki sen.

7. Ja cosca hän näitä caickia tehnyt oli sanoin minä: käännä sinuas minun tygöni mutta ei hän käändänytkän idzens.

7. Ja mine sanoin/ quin he neite caikia tehneet olit/ palaia minun tykeni/ Waan ei hen palaianut. (Ja minä sanoin/ kuin he näitä kaikkia tehneet olit/ palaja minun tyköni/ Waan ei hän palannut.)

8. Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.

8. Ja minä näin, että vastahakoinen Israel kaikissa teki huorin, ja minä hylkäsin hänen, ja annoin hänelle erokirjan; ja ei hänen petollinen Juuda sitä peljännyt, vaan meni ja teki myös huorin.

8. Ja waicka hänen paatunut sisarens Juda näki cuinga minä sen luopunen Israelin huorutta nuhtelin ja hyljäisin hänen ja annoin hänelle erokirjan ei cuitengan hänen sisarens se paatunut Juda pelkä mutta mene ja teke myös huorutta.

8. Ja waicka se paadhutettu Juda/ sen Sisar/ nähnyt olis/ quinga mine sen wasthacoisen Israelin Horudhen rangaisin/ ia sen ylenannoin/ ia henelle Erokirian annoin. Eipe se padhutettu Juda/ henen Sisarens/ site pelienyt/ Waan poismeni/ ia mös Horutta teki. (Ja waikka se paadutettu Juda/ sen sisar/ nähnyt olisi/ kuinka minä sen wastahakoisen Israelin huoruuden rankaisin/ ja sen ylenannoin/ ja hänelle erokirjan annoin. Eipä se paadutettu Juda/ hänen sisarensa/ sitä peljännyt/ waan poismeni/ ja myös huoruutta teki.)

9. Ja haureutensa huudolla hän saastutti maan, ja hän teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa.

9. Ja hänen huoruutensa sanomasta on maakunta saastutettu; sillä hän tekee huoruutta kiven ja puun kanssa.

9. Ja hänen huorudens sanomast on maacunda saastutettu: sillä hän teke huorutta puun ja kiwen cansa.

9. Ja sijte henen Horudhens sanomasta/ ombi Maa saastutettu/ Sille se Horia teke Kiuein ia Puidhen cansa. (Ja siitä hänen huoruutensa sanomasta/ ompi maa saastutettu/ Sillä se huoria tekee kiwen ja puiden kanssa.)

10. Ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, ei palannut minun tyköni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra.

10. Ja kaikissa näissä ei hänen petollinen sisarensa Juuda kääntynyt minun tyköni kaikesta sydämestänsä, vaan petollisesti, sanoo Herra.

10. Ja caikisa näisä ei se paatunut hänen sisarens Juda käännä idzens minun tygöni caikest sydämestäns mutta teeskele sano HERra.

10. Ja neisse caikissa/ eipe se paadhutettu Juda/ henen Sisarens/ minun tykeni palainut caikesta sydhemestens/ Waan nin wiecastele sanopi HERRA. (Ja näissä kaikissa/ eipä se paadutettu Juda/ hänen sisarensa/ minun tyköni palannut kaikesta sydämestänsä/ waan niin wiekasteli sanoopi HERRA.)

11. Ja Herra sanoi minulle: Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin Juuda, tuo uskoton.

11. Ja Herra sanoi minulle: vastahakoinen Israel on jaloksi luettava petollisen Juudan suhteen.

11. JA HERra sanoi minulle: luopunut Israel on jaloxi luettapa paatunen Judan suhten.

11. Ja HERRA sanopi minulle/ Se wasthacoinen Israel ombi hurskambi/ quin se padhutettu Juda. (Ja HERRA sanoopi minulle/ Se wastahakoinen Israel ompi hurskaampi/ kuin se paadutettu Juda.)

12. Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti.

12. Mene ja saarnaa nämät sanat pohjaan päin, ja sano: käänny, sinä vastahakoinen Israel, sanoo Herra, niin en minä käännä kasvojani teistä pois; sillä minä olen laupias, sanoo Herra, ja en vihastu ijankaikkisesti.

12. Mene ja saarna pohjas päin näin ja sano: Käännä sinus sinä luopunut Israel sano HERra nijn en minä käännä caswoani teistä pois: sillä minä olen laupias sano HERra ja en wihastu ijancaickisest.

12. Mene ia sarna nein pohian pein/ ia sano/ Palaia sine wasthacoinen Israel/ sanopi HERRA/ nin en mine tadho Casuoani teilde poiskäende. Sille mine olen Laupias/ sanopi HERRA/ ia en tadho ijancaikisesta wihastua. (Mene ja saarnaa näin pohjaan päin/ ja sano/ Palaja sinä wastahakoinen Israel/ sanoopi HERRA/ niin en minä tahdo kaswojani teiltä poiskääntää. Sillä minä olen laupias/ sanoopi HERRA/ ja en tahdo iankaikkisesti wihastua.)

13. Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraitten jumalain tykö, kaikkien viheriäin puitten alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.

13. Tunne ainoastaan sinun pahat tekos, ja ettäs olet Herraa sinun Jumalaas vastaan syntiä tehnyt, ja juossut sinne tänne vierasten jumalain tykö, kaikkein viheriäisten puiden alle; ja ette kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.

13. Tunne ainoastans sinun pahatecos ja ettäs olet HERra wastan syndiä tehnyt. Ja juosnut sinne tänne wierasten jumalain tygö caickein wiherjäisten puiden ala etkä cuullut minun ändäni sano HERra.

13. Waiuoin tunnusta sinun pahatecos/ ettes HERRA wastan synditehnyt olet/ ia iooxit sinne ia tenne/ ninen wierasten Jumalain tyge/ iocaitzen wiherieisen Puun ala/ ia ette te minun ändeni cwlluet/ sanopi HERRA. (Waiwoin tunnusta sinun pahat tekosi/ ettäs HERRAA wastaan syntiä tehnyt olet/ ja juoksit sinne ja tänne/ niiden wierasten Jumalain tykö/ jokaisen wiheriäisen puun alle/ ja ette te minun ääntäni kuulleet/ sanoopi HERRA.)

14. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.

14. Kääntykäät, te vastahakoiset lapset, sanoo Herra; sillä minä kihlaan teidät minulleni, ja otan teidät yhden kaupungista ja kaksi koko sukukunnasta, ja tahdon teidät viedä Zioniin.

14. Käändäkät teitän te luopunet lapset: sano HERra: sillä minä kihlan teidän minulleni ja otan yhden coco Caupungist ja coco maacunnast.

14. Palaitka/ te wasthacoiset lapset/ sanopi HERRA/ Sille mine teite itzelleni Kihilan/ ia tadhon teite coriata. Ette yxi coco Caupungin/ ia caxi coco Makunnan wiemen pite/ (Palatkaa/ te wastahakoiset lapset/ sanoopi HERRA/ Sillä minä teitä itselleni kihlaan/ ja tahdon teitä korjata. Että yksi koko kaupungin/ ja kaksi koko maakunnan wiemän pitää/)

15. Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.

15. Ja annan teille paimenet minun sydämeni jälkeen, jotka teitä pitää ravitseman opilla ja viisaudella.

15. Ja minä annan teidän tulla Zionijn ja annan teille paimenet minun sydämeni jälken jotca teitä rawidzewat opilla ja wijsaudella. Ja se on silloin tapahtuwa cosca te caswatte ja monexi tuletta maasa.

15. ia tadhon teite Zionijn saatta. Ja tadhon teille Paimenet anda/ minun sydhemeni ielken/ iotca teite opilla ia wisaudhella caitzeman pite. Ja tapactuman pite/ Coska te casuatte ia Maasta enenette/ (ja tahdon teitä Zioniin saattaa. Ja tahdon teille paimenet antaa/ minun sydämeni jälkeen/ jotka teitä opilla ja wiisaudella kaitseman pitää. Ja tapahtuman pitää/ koska te kaswatte ja maasta enenette/)

16. Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista, se ei enää ajatukseen astu, eikä sitä enää muisteta; ei sitä enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.

16. Ja se on silloin tapahtuva, kuin te moneksi tulette ja kasvatte maassa, ettei siihen aikaan, sanoo Herra, pidä enään puhuttaman Herran liitonarkista, eikä ajateltaman, ei myös sitä enään muistettaman, eli etsittämän, taikka enään tehtämän.

16. Ei sijhen aican sano HERra pidä enä puhuttaman HERran lijton Arkista eikä sitä enä muistettaman taicka sijtä saarnattaman eli sitä edzittämän taicka enä tehtämän.

16. sihen aican ( sanopi HERRA ) eipe sillen sanota/ sijte HERRAN Lijton Arcusta. Ettei site sama enembi pidhe mainittaman/ eike sijte sarnattaman/ eike site etzittemen/ eike sielle enembi wffrattaman. (Siihen aikaan (sanoopi HERRA) eipä silleen sanota/ siitä HERRAN liiton arkusta. Ettei sitä samaa enempi pidä mainittaman/ eikä siitä saarnattaman/ eikä sitä etsittämän/ eikä siellä enempi uhrattaman.)

17. Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.

17. Mutta Jerusalem pitää siihen aikaan kutsuttaman Herran istuimeksi, ja kaikki pakanat pitää sinne kokoontuman Herran nimeen Jerusalemiin: eikä heidän pidä enää vaeltaman pahan sydämensä ajatusten jälkeen.

17. Mutta Jerusalem cudzutan sijhen aican HERran istuimexi ja caicki pacanat pitä idzens sinne cocoman HERran nimen tähden eikä heidän pidä enä waeldaman pahan sydämens ajatusten jälken.

17. WAan sillä samalla aialla/ pite Jerusalem cutzuttaman/ HERRAN Stolixi/ ia sinne caiki Pacanat heitens cocouat/ HERRAN Nimen wooxi Jerusalemis/ ia euet sille waella heiden pahan sydhemens aiatoxen ielkin. (Waan sillä samalla ajalla/ pitää Jerusalem kutsuttama/ HERRAN tuoliksi/ ja sinne kaikki pakanat heitänsä kokoawat/ HERRAN nimen wuoksi Jerusalemissa/ ja eiwät siellä waella heidän pahan sydämensä ajatuksen jälkeen.)

18. Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.

18. Siihen aikaan pitää Juudan huoneen menemän Israelin huoneen tykö, ja pitää ynnä tuleman pohjan puoliselta maalta siihen maahan, jonka minä olen antanut teidän isillenne perinnöksi.

18. Silloin pitä Judan huonen menemän Israelin huonen tygö ja pitä ynnä tuleman pohjaisesta päin sijnä maasa jonga minä olen andanut teidän Isillen perinnöxi.

18. Sihen aican/ menepi Judan Hone Israelin Honen tyge/ ia ynne palaiauat Pohiaisest/ sihen Maan/ ionga mine teiden Isille Perimisexi andanut olen. (Siihen aikaan/ meneepi Judan huone Israelin huoneen tykö/ ja ynnä palajawat pohjoisesta/ siihen maan/ jonka minä teidän isille perimiseksi antanut olen.)

19. Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.

19. Ja minä sanon: kuinka minä olen monta lasta antava sinulle, ja sen hyvän maan ja ihanaisen perinnön, pakanain joukon. Ja minä sanon: sinä olet kutsuva minun Isäkses, etkä luovu minusta.

19. Ja minä sanon: cuinga monda lasta minä olen andawa sinulle ja sen hywän maan ja ihanaisen perinnön nimittäin pacanain joucon. Ja minä sanon sinulle: silloin sinä olet cudzuwa minun hywäxi Isäxi etkä pakene minua.

19. Ja mine sanon sinulle/ O quin monda Lasta mine tadhon sinulle anda/ ia sen rackan Maan/ sen lustisen perimisen/ sen Pacanain sotawäen? Ja mine sanon/ cutzu minua Isexes/ ia ele minusta poickene. (Ja minä sanon sinulle/ Oi kuin monta lasta minä tahdon sinulle antaa/ ja sen rakkaan maan/ sen lystisen perimisen/ sen pakanain sotawäen? Ja minä sanon/ kutsu minua Isäksesi/ ja älä minusta poikkene.)

20. Mutta niinkuin vaimo on uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra.

20. Kuitenkin, niinkuin vaimo pettää rakastajansa, niin olette te minusta luopuneet, te Israelin huone, sanoo Herra.

20. Mutta Israelin huone ei pidä lucua minusta nijncuin waimo pettä racastajans sano HERra.

20. Mutta se Israelin Hone ei tottele minua/ Samalmoto quin iocu waimo henen wertamiestens ei sillen tottele/ sanopi HERRA. (Mutta se Israelin huone ei tottele minua/ Samalla muotoa kuin joku waimo hänen wertamiestensa ei silleen tottele/ sanoopi HERRA.)

21. Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.

21. Sentähden pitää kuuluman valitus, itku ja parku Israelin lapsilta korkeissa paikoissa; sillä he ovat tiensä turmelleet, ja Herran Jumalansa unohtaneet.

21. Sentähden pitä cuuluman walitus itcu ja parcu Israelin lapsilda corkeudes että he owat pahoin tehnet ja HERran heidän Jumalans unohtanet:

21. Senteden pite Corkiuxis yxi Israelin Lastein surkia/ parcu ia idku cwluman. Ette he pahasti teit/ ia heiden HERRANS Jumalans vnhotit. (Sentähden pitää korkeuksissa yksi Israelin lasten surkea/ parku ja itku kuuluman. Että he pahasti teit/ ja heidän HERRANSA Jumalansa unhotit.)

22. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne. — Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.

22. Niin palatkaat, te vastahakoiset lapset niin minä parannan teitä teidän tottelemattomuudestanne. Katso, me tulemme sinun tykös; sillä sinä olet Herra meidän Jumalamme.

22. Nijn palaitcat te luopunet lapset nijn minä parannan teitä teidän tottelemattomudestan.

22. Nin palaitka nyt/ te wasthacoiset Lapset/ nin mine tadhon parata teite teidhen couacoruasudhestan. (Niin palatkaa nyt/ te wastahakoiset lapset/ niin minä tahdon parantaa teitä teidän kowakorwaisuudestan.)

23. Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.

23. Totisesti on sula petos kukkuloilla ja kaikilla vuorilla: totisesti on Israelin autuus (ainoassa) Herrassa meidän Jumalassamme.

23. CAdzo me tulemma sinun tygös: sillä sinä olet HERra meidan Jumalam. Totisest ei ole wuoret ja cuckulat ilman petosta totisest ei ole Israelillä yhtän apua waan ainoa HERra meidän Jumalam.

23. Catzo/ me tulema sinun tyges/ Sille sine olet se HERRA meiden Jumalan. Totisesta/ se on sula petos/ caikein Cuckuladhen ia Wortein cansa. Totisesta/ eipe Israelin mualda apu ole/ waan meiden HERRALDA Jumalalda. (Katso/ me tulemme sinun tykösi/ Sillä sinä olet se HERRA meidän Jumalan. Totisesti/ se on sula petos/ kaikkein kukkulaiden ja wuorten kanssa. Totisesti/ eipä Israeliin muualta apu ole/ waan meidän HERRALTA Jumalalta.)

24. Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä.

24. Ja meidän isäimme asetukset, jotka me nuoruudesta olemme pitäneet, pitää häpiällä käymän pois, ynnä heidän lammastensa, karjansa, poikainsa ja tytärtensä kanssa.

24. Ja meidän Isäim asetuxet jotca me nuorudest olemma pitänet pitä häpiällä käymän pois ynnä heidän lammastens carjans poicains ja tytärtens cansa:

24. Ja meiden Isein Sädhyt/ iotca me Norudhesta pitenyet olema/ pite häpielle alaskeumen/ heiden Lammastens/ Carians/ Poicains ia Tyttereins cansa. (Ja meidän isäin säädyt/ jotka me nuoruudesta pitäneet olemme/ pitää häpeällä alaskäymän/ heidän lammastensa/ karjansa/ poikansa ja tyttäreinsä kanssa.)

25. Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä.

25. Meidän täytyy maata häpiässämme, ja meidän ylönkatseemme peittää meidät; sillä me teimme syntiä Herraa meidän Jumalaamme vastaan, sekä me että meidän isämme, meidän hamasta nuoruudestamme niin tähän päivään asti, ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä.

25. Sillä se johon me luotimme on meille caicki häpiäxi: ja johon me uscalsimme sitä meidän pitä häpemän: sillä me sen cansa teim syndiä HERra meidän Jumalatam wastan sekä me että meidän Isäm hamast meidän nuorudestam nijn tähän päiwän asti ja en me totellet HERran meidän Jumalam ändä.

25. Sille ionga päle me lootimma/ se on nyt meille sula häpie/ Ja ionga päle me vskalsimma/ site meiden nyt pite häpiemen. Sille sen cautta me synditein meiden HERRAN Jumalan wastan/ seke me ette meiden Iset/ hamast meiden Norudhestan. Nin mös tehen peiuen asti/ ia eipe me totelluet meiden HERRAN Jumalan ände. (Sillä jonka päälle me luotamme/ se on nyt meille sula häpeä/ Ja jonka päälle me uskalsimme/ sitä meidän nyt pitää häpeämän. Sillä sen kautta me syntiä teimme meidän HERRAN Jumalan wastaan/ sekä me että meidän isät/ hamasta meidän nuoruudestan. Niin myös tähän päiwään asti/ ja eipä me totelleet meidän HERRAN Jumalan ääntä.)