42 luku

Jeremia kieltää kansaa menemästä Egyptiin.

1. Silloin astuivat esiin kaikki sotaväen päälliköt ja Joohanan, Kaareahin poika, ja Jesanja, Hoosajan poika, ynnä kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan,

1. Silloin astuivat kaikki sodanpäämiehet edes, Johanan Karean poika, Jesanja Hosajan poika, ja kaikki kansa sekä pienet että suuret,

1. SIlloin astuit caicki sodanpäämiehet edes Johanan Kareahn poica JesanJa Hosaian poica ja caicki Canssa sekä pienet että suuret.

2. ja sanoivat profeetta Jeremialle: Langetkoon rukouksemme sinun eteesi, ja rukoile puolestamme Herraa, Jumalaasi, kaiken tämän jäännöksen puolesta; sillä suuresta luvusta on meitä jäänyt jäljelle vähän, niinkuin omat silmäsi näkevät meitä olevan.

2. Ja sanoivat propheta Jeremialle: annas meidän rukouksemme tulla kuulluksi sinun edessäs, ja rukoile meidän edestämme Herraa Jumalaas kaikista näistä jätetyistä; sillä meitä on harvat monesta jääneet, niinkuin sinä itse meidät näet silmilläs:

2. Ja sanoit Prophetalle Jeremialle: annas meidän rucouxem tulla cuulduxi sinun edesäs ja rucoile meidän edestäm HERra sinun Jumalatas caikista näistä jätetyistä ( sillä sen pahembi meitä on harwat monest jäänet nijncuins idze näet silmilläs )

3. Ja Herra, sinun Jumalasi, ilmoittakoon meille, mitä tietä meidän on kuljettava, ja mitä meidän on tehtävä.

3. Että Herra sinun Jumalas tahtois ilmoittaa meille, kuhunka meidän vaeltaman ja mitä meidän tekemän pitää.

3. Että HERra sinun Jumalas tahdois ilmoitta meille cunga meidän waeldaman ja mitä meidän tekemän pitä.

4. Silloin profeetta Jeremia vastasi heille: Minä kuulen. Katso, minä rukoilen Herraa, teidän Jumalaanne, niinkuin sanotte, ja kaiken sen, mitä Herra teille vastaa, minä ilmoitan teille; en salaa teiltä mitään.

4. Ja propheta Jeremia sanoi heille: minä tahdon kuulla teitä: katso, minä tahdon rukoilla Herraa teidän Jumalaanne, niinkuin te olette sanoneet, ja kaiken, mitä Herra teille vastaa, sen minä tahdon teille ilmoittaa, enkä tahdo mitään teiltä salata.

4. Ja Propheta Jeremia sanoi heille: minä tahdon cuulla teitä ja cadzo minä tahdon rucoilla HERra teidän Jumalatan nijncuin te oletta sanonet ja caiken mitä HERra teille wasta sen minä tahdon teille ilmoitta engä tahdo mitän teildä salata.

5. Ja he sanoivat Jeremialle: Olkoon Herra totinen ja luotettava todistaja meitä vastaan, jollemme tee aivan sen sanan mukaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, lähettää sinut meille tuomaan.

5. Ja he sanoivat Jeremialle: Herra olkoon vahva ja totinen todistaja meidän vaiheellamme, jollemme me tee kaikkia, mitä Herra sinun Jumalas on meitä käskevä.

5. Ja he sanoit Jeremialle: HERra olcon wahwa ja totinen todistaja meidän waihellam jollem me tee caickia mitä HERra sinun Jumalas on meitä käskewä.

6. Olkoon se hyvä tahi paha: Herran ääntä, meidän Jumalamme, jonka tykö me sinut lähetämme, me tottelemme, että meidän hyvin kävisi, kun tottelemme Herran, meidän Jumalamme, ääntä.

6. Olkoon hyvä eli paha, niin me tahdomme olla kuuliaiset Herran Jumalamme äänelle, jonka tykö me sinun lähetämme, että meille menestyis, koska me Herran meidän Jumalamme äänelle olemme kuuliaiset.

6. Olcon hywä eli paha nijn me tahdom olla cuuliaiset meidän HERram Jumalam änelle jonga tygö me sinun lähetämme että meille menestyis cosca me HERran meidän Jumalam änelle olemma cuuliaiset.

7. Kymmenen päivän kuluttua tuli Herran sana Jeremialle,

7. Kymmenen päivän perästä tapahtui Herran sana Jeremialle.

7. KYmmenen päiwän perästä tapahdui HERran sana Jeremialle.

8. ja hän kutsui Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat tämän kanssa, ynnä kaiken kansan, pienimmästä suurimpaan.

8. Silloin kutsui hän Johanan Karean pojan, ja kaikki sodanpäämiehet, jotka hänen kanssansa olivat, ja kaiken kansan sekä pienet että suuret,

8. Silloin cudzui hän Johanan Kareahn pojan ja caicki sodanpäämiehet jotca hänen cansans olit ja caiken Canssan sekä pienet että suuret ja sanoi heille:

9. Ja hän sanoi heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, jonka tykö te lähetitte minut laskemaan rukouksenne hänen eteensä:

9. Ja sanoi heille: näin sanoo Herra Israelin Jumala, jonka tykö te olette minun lähettäneet, että minä teidän rukouksenne kantaisin hänen eteensä:

9. Näitä sano HERra Israelin Jumala jonga tygö te oletta minun lähettänet että minä teidän rucouxenne cannaisin hänen eteens.

10. Jos te jäätte tähän maahan, niin minä rakennan teidät enkä hajota maahan, istutan teidät enkä revi pois, sillä minä kadun sitä onnettomuutta, jonka olen tuottanut teille.

10. Jos te pysytte tässä maassa, niin minä tahdon rakentaa teitä ja en kukistaa: minä tahdon istuttaa teitä ja en repiä ylös; sillä minä kadun sitä pahaa, jonka minä teille tehnyt olen.

10. Jos te pysytte täsä maasa nijn minä tahdon raketa teitä ja en cukista minä tahdon istutta teitä ja en repiä ylös: sillä sitä paha cuin minä teille tehnyt olen cadun minä jo parhallans.

11. Älkää peljätkö Baabelin kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää peljätkö häntä, sanoo Herra; sillä minä olen teidän kanssanne, minä autan teitä ja pelastan teidät hänen käsistänsä.

11. Te saatte olla kyllä Babelin kuninkaalta rauhassa, jota te pelkäätte; ei teidän pidä häntä pelkäämän, sanoo Herra; sillä minä tahdon olla teidän tykönänne, niin että minä autan ja vapahdan teitä hänen kädestänsä.

11. Te saatte olla kyllä Babelin Cuningalda rauhas jota te pelkätte sano HERra ei teidän pidä händä pelkämän: sillä minä tahdon olla teidän tykönän nijn että minä autan ja wapahdan teitä hänen kädestäns.

12. Ja minä annan teille armon, niin että hän teitä armahtaa ja antaa teidän palata takaisin maahanne.

12. Minä tahdon osoittaa teille laupiuden, ja armahtaa teitä, ja vien teitä taas teidän maallenne.

12. Minä tahdon osotta teille laupiuden armahta teitä ja wien teitä taas teidän maallen.

13. Mutta jos te sanotte: 'Me emme jää tähän maahan', ettekä tottele Herran, teidän Jumalanne, ääntä,

13. Mutta jos te sanotte: emme tahdo asua tässä maassa, ettette olisi kuuliaiset Herran teidän Jumalanne äänelle,

13. Mutta jos te sanotta: en me tahdo olla täsä maasa ettet te olis cuuliaiset HERran teidän Jumalanne änelle waan sanotte:

14. vaan sanotte: 'Ei! Me lähdemme Egyptiin, jossa meidän ei tarvitse nähdä sotaa, ei kuulla pasunan ääntä eikä kärsiä leivän nälkää, ja sinne me jäämme asumaan'

14. Sanoen: emme suinkaan, vaan me tahdomme mennä Egyptin maalle, ettemme kapinaa näkisi, emmekä kuulisi basunan ääntä, eli kärsisi nälkää leivän puuttumisen tähden: siellä me tahdomme olla;

14. En me tahdomme mennä Egyptin maalle etten me capinata näkis engä cuulis Basunan ändä eli kärseis nälkä leiwän puuttumisen tähden siellä me tahdom olla.

15. niin kuulkaa siis nyt Herran sana, te Juudan tähteet: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Jos te todella käännätte kasvonne Egyptiä kohti ja menette sinne asumaan muukalaisina,

15. Kuulkaa siis nyt Herran sanaa, te jääneet Juudasta, näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: jos te panette teidän kasvonne menemään Egyptiin, niin että te tahdotte siellä olla:

15. Cuulcat sijs nyt HERran sana te jäänet Judasta näitä sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: jos te panetta teidän caswon menemän Egyptijn nijn että te tahdotte siellä olla:

16. niin miekka, jota te pelkäätte, on saavuttava teidät siellä Egyptin maassa, ja nälkä, joka teitä huolettaa, seuraa kintereillänne Egyptiin, ja sinne te kuolette.

16. Niin miekan, jota te pelkäätte, pitää sattuman teihin Egyptin maalla, ja nälän, jota te pelkäätte, pitää teitä siellä noudattaman Egyptissä, ja teidän pitää siellä kuoleman.

16. Nijn miecan pitä jota te pelkätte sattuman teihin Egyptin maalla ja näljän jota te pelkätte pitä jocapaicas teitä noudattaman Egyptis ja teidän pitä siellä cuoleman.

17. Ja kaikki ne miehet, jotka kääntävät kasvonsa Egyptiä kohti asuakseen siellä muukalaisina, kuolevat miekkaan, nälkään ja ruttoon, eikä ainoakaan heistä pääse pakoon eikä pelastu siitä onnettomuudesta, jonka minä annan heille tulla.

17. Sillä olkoon kutka tahansa, jotka kasvonsa sinne asettavat, mennäksensä Egyptiin olemaan siellä, heidän pitää kuoleman miekkaan, nälkään ja ruttoon; ja ei pidä kenenkään jäämän eli pääsemän siitä pahasta jonka minä annan tulla heidän päällensä.

17. Sillä olcon cutca tahtons jotca caswons sinne asettawat mennäxens Egyptijn oleman heidän pitä cuoleman mieckaan nälkään ja ruttoon ja ei pidä kenengän jäämän eli pääsemän sijtä pahasta cuin minä annan tulla heidän päällens.

18. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Niinkuin minun vihani ja kiivastukseni on vuodatettu Jerusalemin asukasten ylitse, niin minun kiivastukseni on vuotava teidän ylitsenne, jos te menette Egyptiin, ja te tulette kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi ettekä enää saa nähdä tätä paikkaa.

18. Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala; niinkuin minun vihani ja julmuuteni on tullut Jerusalemin asuvaisten päälle, niin pitää minun vihani myös tuleman teidän päällenne, jos te menette Egyptiin, että teidän pitää tuleman kiroukseksi, ihmeeksi, sadatukseksi ja häpiäksi, ja ei pidä teidän ikänä enään tätä paikkaa saaman nähdä.

18. Sillä nijn sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: nijncuin minun wihan ja julmuden on tullut Jerusalemin asuwaisten päälle: nijn pitä sen myös tuleman teidän päällen jos te menette Egyptijn että teidän pitä tuleman kirouxexi ihmexi sadatuxexi ja häpiäxi ja ei pidä ikänäns enä tätä paicka saaman nähdä.

19. Herra sanoo teille, te Juudan tähteet: Älkää menkö Egyptiin. Se tietäkää, että minä olen tänä päivänä teitä varoittanut.

19. Herran sana tulee teihin, te jääneet Juudasta, ettette menisi Egyptiin; sentähden se täydellisesti tietäkäät, että minä tänäpänä todistan teille.

19. HERran sana tule teihin te jäänet Judasta ettet te mene Egyptijn: sentähden tietäkät että minä tänäpän todistan teille muutoin te teette pahoin teidän sielullen.

20. Te eksytitte itsenne, kun lähetitte minut Herran, teidän Jumalanne, tykö sanoen: Rukoile puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme; ja kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo, ilmoita meille, niin me teemme sen.

20. Sillä te teette pahoin teidän sielullenne, että te lähetitte minun Herran teidän Jumalanne tykö, ja sanoitte: rukoile Herraa meidän Jumalaamme meidän edestämme, ja kaikki, mitä Herra meidän Jumalamme on sanova, niin ilmoita meille, ja me tahdomme sen jälkeen tehdä.

20. Sillä te lähetitte minun teidän HERran Jumalanne tygö ja sanoitte: rucoile HERra meidän Jumalatam meidän edestäm ja caicki mitä HERra meidän Jumalam on sanowa nijn ilmoita meille ja me tahdom sen jälken tehdä.

21. Minä olen sen tänä päivänä teille ilmoittanut, mutta te olette tottelemattomat Herran, teidän Jumalanne, äänelle kaikessa, mitä varten hän on lähettänyt minut teidän tykönne.

21. Sen minä olen tänäpänä teidän tietää antanut; mutta ette ole tahtoneet kuulla Herran teidän Jumalanne ääntä, eli kaikkia, mitä Hän minun kauttani on teille käskenyt.

21. Sen minä olen tänäpän teidän tietä andanut mutta et te ole tahtonet cuulla HERran teidän Jumalan ändä eli caickia mitä hän minun cauttani on teille käskenyt.

22. Nyt siis tietäkää, että te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon siinä paikassa, johon te haluatte mennä, siellä muukalaisina asumaan.

22. Niin teidän pitää nyt täydellisesti tietämän, että teidän pitää miekkaan, nälkään ja ruttoon kuoleman siinä paikassa, kuhunka te aiotte mennä asumaan.

22. Nijn teidän nyt pitä tietämän että teidän pitä mieckaan nälkään ja ruttoon cuoleman sijnä paicas cunga te aiwoitte mennä asuman.