4 luku

Uudelleen kehoitetaan parannukseen. Rangaistustuomio on tuleva.

1. Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra, niin käänny minun tyköni; ja jos sinä poistat iljetyksesi minun kasvojeni edestä, niin et häädy harhailemaan;

1. Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra, niin käänny minun tyköni; ja jos sinä panet kauhistukset pois minun kasvoini edestä, niin et sinä tule ajetuksi pois.

1. JOs sinä käännät sinus Israel nijn käännä sinus minun tygöni ja jos sinä panet sinun cauhistuxes pois minun caswoni edestä nijn et sinä tule ajetuxi pois.

2. jos sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää' uskollisesti, oikein ja vanhurskaasti, niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä, ja hän on heidän kerskauksensa.

2. Silloin sinä olet vannova: niin totta kuin Herra elää, totuudessa oikeudessa ja vanhurskaudessa: ja pakanat siunataan hänessä, ja he kerskaavat hänestä.

2. Silloin sinä olet wannowa totudes oikein ja pyhäst. Nijn totta cuin HERra elä nijn pacanat siunatan hänesä ja he kerscawat heitäns hänestä.

3. Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.

3. Sillä näin sanoo Herra: te Juudan ja Jerusalemin miehet, kyntäkäät vastuudesta, ja älkäät kylväkö orjantappurain sekaan.

3. Sillä nijn sano HERRA: te Judan ja Jerusalemin asuwaiset kyndäkät wastudest ja älkät kylwäkö orjantappurain secaan ymbärins leicatcat teitän HERralle.

4. Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.

4. Ympärileikatkaat teitänne Herralle, ja pankaat teidän sydämenne esinahka pois, te Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ettei minun julmuuteni pääsisi vallallensa niinkuin tuli, ja niin palaisi, ettei yksikään sitä sammuttaa taida, teidän pahuutenne tähden.

4. Te Judan miehet ja Jerusalemin asuwaiset pangat teidän sydämen esinahca pois ettei minun julmuden pääsis wallallens nijncuin tuli ja nijn palais ettei yxikän händä sammutta taida teidän pahuden tähden.

5. Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa, kuuluttakaa ja sanokaa: Puhaltakaa pasunaan kautta maan; huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa: 'Kokoontukaa, ja menkäämme varustettuihin kaupunkeihin.'

5. Ilmoittakaat Juudassa ja antakaat kuulla Jerusalemissa, ja sanokaat: soittakaat vaskitorvea maassa, huutakaat korkialla äänellä ja sanokaat: kootkaat teitänne, ja käykäämme kaikki vahvoihin kaupunkeihin.

5. JA ilmoittacat silloin Judas ja Jerusalemis corkiast huutacat ja sanocat: soittacat waskitorwe maasa huutacat corkialla änellä ja sanocat: cootcat teitän ja käykän caicki wahwoin Caupungeihin nostacat lippu Zionis cootcat teitän pacoon ja älkät wijwytelkö.

6. Nostakaa lippu Siionia kohti, paetkaa pysähtymättä; sillä minä annan tulla pohjoisesta onnettomuuden ja suuren hävityksen.

6. Nostakaat lippu Zionissa, kootkaat teitänne pakoon ja älkäät viivytelkö; sillä minä annan tulla onnettomuuden pohjasta ja suuren viheliäisyyden.

6. Sillä minä annan tulla suuren onnettomuden pohjast ja suuren pargun.

7. Leijona on noussut tiheiköstänsä, kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle, lähtenyt asuinpaikastansa, tekemään sinun maasi autioksi: sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.

7. Jalopeura nousee luolastansa, ja pakanain hävittäjä sanoo ja lähtee paikastansa, hävittämään sinun maatas; sinun kaupunkis pitää kukistettaman, niin ettei kenkään niissä asu.

7. Lejoni lähte hänen luolastans ja pacanain hucuttaja hänen siastans häwittämän sinun maatas ja polttaman sinun Caupungeitas nijn ettei yxikän pidä sijnä asuman.

8. Sentähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois.

8. Sentähden pukekaat säkit yllenne, itkekäät ja parkukaat; sillä Herran julma viha ei tahdo meistä lakata.

8. Sentähden pukecat säkit päällen itkekät ja parcucat: sillä HERran julma wiha ei tahdo lacata.

9. Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät.

9. Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää kuningasten ja pääruhtinasten sydän lankeeman, pappein pitää peljästymän ja prophetain hämmästymän.

9. Sijhen aican sano HERra pitä Cuningasten ja pääruhtinasten sydän langeman Pappein pitä peljästymän ja Prophetain wapiseman.

10. Mutta minä sanoin: Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti.

10. Mutta minä sanoin: voi! Herra, Herra, sinä olet antanut tämän kansan ja Jerusalemin suuresti pettää itsensä, sanoen: Teillä on oleva rauha; ja kuitenkin miekka hamaan sieluun asti lähestyy.

10. Mutta minä sanoin: Woi HERra HERra sinä olet andanut tämän Canssan ja Jerusalemin suurest pettä idzens cosca he sanoit: teillä on olewa rauha waicka miecka haman sielun asti lähesty.

11. Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti — ei elon viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi.

11. Silloin pitää sanottaman tälle kansalle ja Jerusalemille; kuiva tuuli on tuleva vuorten ylitse korvesta minun kansani tyttären tielle, joka ei viskaa eli puhdista.

11. Silloin pitä sanottaman tälle Cansalle ja Jerusalemille: cuiwa tuuli on tulewa wuorten ylidze nijncuin corwesta minun Canssani tyttären tielle joca ei wisca eli puhdista.

12. Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä myös julistan heille tuomiot.

12. Sangen väkevä tuuli pitää niistä minulle tuleman. Niin minä myös nyt tahdon puhua heidän kanssansa oikeutta.

12. Tuuli joca heille on sangen wäkewä olewa: Nijn minä myös silloin käyn heidän cansans oikeudelle.

13. Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat!

13. Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa niinkuin tuulispää, hänen hevosensa ovat nopiammat kotkaa. Voi meitä! sillä me hävitetään.

13. Cadzo hän waelda pois nijncuin pilwi ja hänen waununs nijncuin tuulispää hänen hewoisens owat nopiammat Cotca woi meitä me häwitetän.

14. Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi väärät ajatuksesi?

14. Niin pese nyt, Jerusalem, sinun sydämes pahuudesta, ettäs autetuksi tulisit; kuinka kauvan pitää pahat ajatukset sinun tykönäs pysymän?

14. NIjn pese nyt Jerusalem sinun sydämes pahudest ettäs autetuxi tulisit: cuinga cauwan pitä turhat ajatuxet sinun tykönäs pysymän?

15. Sillä kuule! Sanansaattaja Daanista, onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!

15. Sillä Daanista kuuluu sanoma ja ahdistus Ephraimin vuorelta.

15. Sillä Danist cuulu sanoma ja paha ilmoitus Ephraimin wuoresta.

16. Kehoittakaa kansoja. Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan: Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan.

16. Sanokaat pakanoille: katso, kuuluttakaat Jerusalemissa, vartiat tulevat kaukaiselta maalta, jotka luihkaavat Juudan kaupungeita vastaan.

16. Cadzo cuuluttacat Jerusalemis wartiat tulewan caucaiselda maalda jotca luihcawat Judan Caupungeita wastan.

17. Niinkuin pellon vartijat he piirittävät sitä yltympäri, koska se niskoitteli minua vastaan, sanoo Herra.

17. He piirittävät heidän kaikilta haaroilta, niinkuin vartiat kedolla; sillä he ovat vihoittaneet minun, sanoo Herra.

17. He pijrittäwät heidän caikilda haaroilda nijncuin wartiat kedolla: sillä he owat wihoittanet minun sano HERra.

18. Sinun vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän: tämän saat pahuudestasi; niin, se on katkerata, niin, se koskee sydämeesi asti.

18. Sinun ties ja sinun harjoitukses ovat nämä sinulle tehneet; tämän on sinun pahuutes; että se niin karvas on ja käy sinun sydämees.

18. Se on sinun menos ja töides palcaxi ja nijn sinun sydämes on silloin tundewa cuinga suuri sinun pahudes on

19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita! Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta, sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.

19. Kuinka on minun sydämeni kipiä, minun sydämeni tykyttää ruumiissani, ja ei ole lepoa; sillä minun sieluni kuulee vaskitorven äänen ja sodan huudon.

19. CUinga on minun sydämen kipiä minun sydämen tykyttä minun ruumisani ja ei ole lepo sillä minun sielun cuule Basunan änen.

20. Hävitys tulee hävityksen päälle, sillä koko maa on tuhottu; äkisti ovat minun majani tuhotut, silmänräpäyksessä minun telttani.

20. Hävitys kuuluu hävityksen perään, sillä koko maa hajoitetaan; ja minun majani ja peitteeni pitää sangen äkisti kukistuman.

20. Ja sodan huudon ja murhan luihkinan toinen toisens peräst: sillä coco maa hajotetan ja minun majani ja köyteni pitä äkist cukistuman.

21. Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua, kuulla pasunan ääntä?

21. Kuinka kauvan pitää minun näkemän lippuja ja kuuleman vaskitorven ääntä?

21. Cuinga cauwan pitä minun näkemän lippuja ja cuuleman Basunan ändä.

22. Sillä minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.

22. Että minun kansani on hullu, ja ei tunne minua; he ovat tyhmät lapset, ja ei ymmärrä; viisaat ovat he kyllä pahaa tekemään, vaan hyvää tehdä ei ole heillä taitoa.

22. Mutta minun Canssan on hullu ja ei usco minua he owat hullut eikä pidä lucua. He owat kyllä wijsat tekemän sitä cuin paha on mutta ei he tahdo oppia hywä tekemän.

23. Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.

23. Minä katsoin maan päälle, katso, se oli tyhjä ja autio, ja taivaan päälle, ja se oli pimiä.

23. Minä cadzoin maan päälle cadzo se oli tyhjä ja autia: ja taiwan päälle ja se oli pimiä.

24. Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.

24. Minä katsoin vuorten päälle, ja katso, ne vapisivat, ja kaikki kukkulat värisivät.

24. Minä cadzoin wuorten päälle ja cadzo ne wapisit ja caicki cuckulat wärisit.

25. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.

25. Minä näin, ja katso, ei ollut siellä yhtään ihmistä; kaikki myös taivaan linnut olivat lentäneet pois.

25. Minä näin ja cadzo ei ollut siellä yhtän ihmist caicki myös taiwan linnut olit lendänet pois.

26. Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.

26. Minä katsoin, katso, hedelmällinen pelto oli autiona, ja kaikki kaupungit olivat kukistetut maahan Herralta, ja hänen julmalta vihaltansa.

26. Minä cadzoin cadzo peldo oli autiana ja caicki Caupungit olit särjetyt maahan HERralda ja hänen julmalda wihaldans.

27. Sillä näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi, vaikka minä en siitä peräti loppua tee.

27. Sillä näin sanoo Herra: koko maa pitää kylmille tuleman; ja en minä kuitenkaan sitä peräti hävitä.

27. Sillä nijn sano HERra: coco maa pitä kylmille tuleman ja en minä cuitengan sinua peräti häwitä.

28. Sentähden maa suree, ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin, sillä minä olen puhunut, olen päättänyt, enkä kadu, en siitä peräydy.

28. Sentähden pitää maan oleman surullisen, ja taivaan ylhäältä murheellisen; sillä minä olen sanonut: minä olen sen päättänyt, ja en tahdo sitä katua, enkä siitä lakata.

28. Sentähden pitä maan oleman surullisen ja taiwan ylhäldä murhellisen: sillä minä olen sanonut: minä olen sen päättänyt ja en tahdo sitä catua engä lacata: caicki Caupungit pitä pakeneman hoimiesten ja joudzimiesten huuto.

29. Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki; he menevät metsäntiheikköihin ja nousevat kallioille. Jokainen kaupunki on hyljätty, eikä niissä kukaan asu.

29. Kaikki kaupungit pitää pakeneman hevosmiesten ja joutsimiesten huutoa, ja juokseman tihkuihin metsiin ja lymyttämän itsensä kiviraunioihin; kaikki kaupungit pitää oleman kylmillä, niin ettei yksikään niissä asu.

29. Ja pitä juoxeman tihcuijn medzijn ja lymyttämän idzens kiwiraunioihin: Caicki Caupungit pitä oleman kylmillä nijn ettei yxikän nijsä asu.

30. Ja sinä tuhon oma, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, kun koristaudut kultakoristeilla, kun suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itsesi kaunistat. Rakastajat ovat hyljänneet sinut, he etsivät sinun henkeäsi.

30. Mitäs tahdot tehdä sinä hävitetty? Jos sinä vielä kaunistaisit sinus purppuravaatteella ja kultakäädyillä, voitelisit kasvos, niin sinä kuitenkin sinuas turhaan kaunistelet; sillä ne, jotka nyt ovat sinua rakastaneet, pitää katsoman sinua ylön, ja väijymän sinun henkeäs:

30. Mitäs tahdot tehdä sinä häwitetty? jos sinä wielä caunistaisit sinus purpurawaattella ja culdakädyillä ja woitelisit sinun caswos nijn sinä cuitengin sinuas turhan caunistelet.

31. Sillä minä kuulen huudon, niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon; hän vaikeroitsee, levittää kätensä: Voi minua, minun sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!

31. Sillä minä kuulin huudon, niinkuin synnyttäväiseltä, tuskan, niinkuin sen, joka ensimäisen lapsen vaivassa on, Zionin tyttären äänen, joka valittaa ja hajoittaa kätensä: voi minuani! sillä sieluni on väsynyt surmaajain tähden.

31. Sillä ne cuin nyt owat sinua racastawanans pitä cadzoman sinua ylön ja wäijymän sinun henges: sillä minä cuulin huudon nijncuin synnyttäwäisen: tuscan nijncuin sen joca ensimäisen lapsen waiwas on Zionin tyttären änen joca walitta ja hajotta kätens: woi minuani minun pitä pian huckuman murhen tähden.