18 luku

Savenvalajan työstä saatu opetus. Rikollisen kansan rangaistus. Profeetta rukoilee kostoa vainoajilleen.

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:

1. Tämä on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:

1. TÄmä on se sana joca tapahdui HERralda Jeremialle sanoden:

1. Teme on se sana/ quin HERRALDA tapactui Jeremian tyge. (Tämä on se sana/ kuin HERRALTA tapahtui Jeremian tykö.)

2. Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani.

2. Nouse ja mene alas savenvalajan huoneesen; siellä tahdon minä sinun antaa kuulla minun sanani.

2. Nouse ja mene sawenwalajan huonesen siella tahdon minä sinun anda cuulla minun sanani.

2. YLesnouse ia alasmene Sauenualaian Honesen/ iossa mine tadhon anda sinun cwlla minun Sanani. (Ylösnouse ja alasmene sawenwalajan huoneeseen/ jossa minä tahdon antaa sinun kuulla minun sanani.)

3. Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.

3. Ja minä menin alas savenvalajan huoneesen; ja katso, hän teki työtä pyöränsä päällä.

3. Ja minä menin sawenwalajan huonesen ja cadzo hän teki työtä pyöräns päällä.

3. Nin mine alasmenin sen Sauenualaian Honesen/ ia catzo/ hen töteteki sen Pörens päle. (Niin minä alasmenin sen sawenwalajan huoneeseen/ ja katso/ hän työtä teki sen pyöränsä päällä.)

4. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.

4. Ja astia, jonka hän teki savesta, särkyi savenvalajan käsissä; niin hän teki taas toisen astian, niinkuin hänelle kelpasi.

4. Ja sawiastia cuin hän teki sawesta särkyi hänen käsisäns.

4. Ja se Crusi/ ionga hen sauesta teki/ serkeindyi henen käsisens. (Ja se kruusi (astia/ruukku)/ jonka hän sawesta teki/ särkiintyi hänen käsissänsä.)

5. Silloin tuli minulle tämä Herran sana:

5. Niin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:

5. Nijn hän teki taas toisen sawiastian nijncuin hänen kelpais. Nijn tapahtui HERran sana minulle ja sanoi:

5. Nin hen taas teki toisen Crwsin/ ninquin hen tactoi/ silloin HERRAN sana tapactui minun tykeni/ ia sanoi. (Niin hän taas teki toisen kruusin/ niinkuin hän tahtoi/ silloin HERRAN sana tapahtui minun tyköni/ ja sanoi.)

6. Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.

6. Enkö minä myös taida niin tehdä teille, te Israelin huone, kuin tämä savenvalaja, sanoo Herra? Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin olette te myös minun kädessäni, Israelin huone.

6. Engö minä myös taida laitta minuani nijncuin tämä sawenwalajakin teille Israelin huonest sano HERRA: Cadzo nijncuin sawi on sawenwalajan kädes: nijn olette te myös Israelin huonest minun kädesäni.

6. Engö Mine mös/ ninquin teme Sauenualaia woi teille tedhä/ o te Israelin Honesta/ sanopi HERRA? Catzos/ quin Saui on Walaians käsis/ nin mös te Israelin Honesta/ minun kädhesseni oletta. (Enkö minä myös/ niinkuin tämä sawenwalaja woi teille tehdä/ oi te Israelin huoneesta/ sanoopi HERRA? Katsos/ kuin sawi on walajansa käsissä/ niin myös te Israelin huoneestä/ minun kädessäni olette.)

7. Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan;

7. Äkisti minä puhun kansaa ja valtakuntaa vastaan, kukistaakseni, hävittääkseni ja hukuttaakseni sitä.

7. Äkist minä puhun Canssa ja waldacunda wastan cukistaxeni häwittäxeni ja hucuttaxeni sitä:

7. Ekiste mine puhun iongun Canssan eli Waldakunnan wastan/ ette mine sen tadhon ylesiuritta/ serkie ia cadhotta. (Äkisti minä puhun jonkun kansan eli waltakunnan wastaan/ että minä sen tahdon ylösjuurittaa/ särkeä ja kadottaa.)

8. mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.

8. Mutta jos se kansa kääntää itsensä pahuudestansa, jota vastaan minä puhun, niin minäkin kadun sitä pahaa, jota minä ajattelin heille tehdä.

8. Mutta jos se käändä idzens pahudestans jota wastan minä puhun nijn minäkin cadun sitä paha jota minä ajattelin heille tehdä.

8. Mutta ios se Canssa henen Pahudhestans poiskäendepi/ iota wastan mine puhun/ nin mineki mös cadhun site paha quin mine heille aiattelin tedhexeni. (Mutta jos se kansa hänen pahuudestansa poiskääntääpi/ jota wastaan minä puhun/ niin minäkin myös kadun sitä pahaa kuin minä heille ajattelin tehdäkseni.)

9. Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan;

9. Ja minä puhun äkisti kansasta ja valtakunnasta, rakentaakseni ja istuttaakseni sitä.

9. Ja minä puhun äkist yhdestä Canssasta ja waldacunnasta raketaxeni ja istuttaxeni sitä.

9. Ja ekiste mine puhun iostaki Canssast eli Waltakunnast/ ette mine sen ylesraketa ia istutta tadhon. (Ja äkisti minä puhun jostakin kansasta eli waltakunnasta/ että minä sen ylösrakennan ja istuttaa tahdon.)

10. mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille.

10. Mutta jos se tekee pahaa minun edessäni, niin ettei hän kuule minun ääntäni, niin minä kadun myös sitä hyvää, jota minä heille luvannut olin tehdä.

10. Mutta jos se teke paha minun edesäni nijn ettei hän cuule minun ändäni nijn minä cadun myös sitä hywä cuin minä heille luwannut olin tehdä.

10. Mutta ios se paha tekepi minun Silmeini edes/ ettei hen minun ändeni cwle/ Nin mineki mös tadhon catua site hyue/ quin mine heille olen luuanut tedhexeni. (Mutta jos se pahaa tekeepi minun silmäini edessä/ ettei hän minun ääntäni kuule/ Niin minäkin myös tahdon katua sitä hywää/ kuin minä heille olen luwannut tehdäkseni.)

11. Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne.

11. Niin sano nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille: näin sanoo Herra: katso, minä valmistan teille onnettomuuden, ja ajattelen jotakin teitä vastaan; sentähden kääntäköön kukin itsensä pahalta tieltänsä, ja parantakaat teidän menonne ja juonenne.

11. Nijn sano nyt heille Judas ja Jerusalemin asuwaisille: näitä sano HERra: cadzo minä walmistan teille onnettomuden ja ajattelen jotakin teitä wastan sentähden käändäkön cukin pahudestans ja paratcat teidän menon ja juonen.

11. Nin sanos sis nijlle iotca Judeas ouat ia Jerusalemin Borgharille/ nein sanopi HERRA. Catzo/ mine walmistan teille ydhen Onnettomudhen/ ia aiattelen iotakin teiden wastan. Senteden palaitkan iocainen henen pahudhestans/ ia parandacat teiden menon ia tecon. (Niin sanos siis niille jotka Judeassa owat ja Jerusalemin borgharille (asuwaisille 1642)/ näin sanoopi HERRA. Katso/ minä walmistan yhden onnettomuuden/ ja ajattelen jotakin teidän wastaan. Sentähden palatkaan jokainen hänen pahuudestansa/ ja parantakaat teidän menonne ja tekonne.)

12. Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'

12. Mutta he sanoivat: ei se tapahdu; vaan me tahdomme vaeltaa meidän ajatustemme jälkeen, ja tehdä kukin pahan sydämensä jälkeen.

12. Mutta he sanoit: ei se tapahdu me tahdomma waelda meidän ajatustem jälken ja tehdä cukin pahan sydämens jälken.

12. Mutta he sanoit. Eisuingan se tapactu/ Me tadhoma waelda oman aiatoxen ielken/ ia iocainen tedhä henen pahan sydhemens Lwlon ielkin. (Mutta he sanoit. Ei suinkaan se tapahdu/ Me tahdomme waeltaa oman ajatuksen jälkeen/ ja jokainen tehdä hänen pahan sydämensä luulon jälkeen.)

13. Sentähden, näin sanoo Herra: Kysykää kansojen keskuudessa, kuka on tämänkaltaista kuullut? Ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel.

13. Sentähden, näin sanoo Herra: kysykäät pakanain seassa, kuka on joskus senkaltaista kuullut, että neitsy Israel niin kauhian työn tekee?

13. Sentähden sano HERra: kysykät pacanain seas cuca on joscus sencaltaista cuullut että neidzy Israel nijn cauhian työn teke.

14. Luopuuko aukealta kalliolta Libanonin lumi? Ehtyvätkö kaukaa virtaavat vedet, kylmät, kuohuvaiset?

14. Pitääkö kedon hylkäämän Libanonin lumen, yhden vahan tähden? Pitääkö juokseva vesi, vieraan kylmän veden tähden, siirrettämän?

14. Pysykö sijs lumi enämmän aica kiwein päällä kedolla cosca Libanonist sata maahan ja ei sadewesi juoxe nijn nopiast cuin minun Canssan minun unhotta?

15. Mutta minun kansani on unhottanut minut, he polttavat uhreja turhille jumalille. Nämä ovat saaneet heidät kompastumaan teillänsä, ikivanhoilla poluilla, niin että he ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja, raivaamatonta tietä.

15. Kuitenkin unohtaa minun kansani minun: he suitsuttavat jumalille, ja pahennuksen matkaan saattavat ilman lakkaamata, ja käyvät tallaamattomilla teillä.

15. He suidzuttawat jumalille ja pahennuxen matcan saattawat ilman lackamat ja käywät tallamattomilla teillä.

16. Niin he tekevät maansa kauhistukseksi, ikuiseksi ivan vihellykseksi. Jokainen, joka ohitse kulkee, kauhistuu ja pudistaa päätänsä.

16. Että heidän maansa pitää autioksi tuleman, heille ijäiseksi häpiäksi; niin että jokainen, joka vaeltaa ohitse, ihmettelee ja päätänsä pudistaa.

16. Että heidän maans pitä autiaxi tuleman heille ijäisexi häpiäxi nijn että jocainen joca waelda ohidze ihmettele ja päätäns pudista.

17. Niinkuin itätuuli minä hajotan heidät vihollisen edessä; minä näytän heille selkäni enkä kasvojani heidän hätänsä päivänä.

17. Sillä minä tahdon niinkuin itätuulella hajoittaa heitä heidän vihollistensa edessä; minä tahdon näyttää heille selkäni, ja en kasvojani heidän kadotuksensa päivänä.

17. Sillä minä tahdon itä tuulella hajotta heitä heidän wihollistens edes: minä tahdon näyttä heille selkäni ja en caswojani cosca he cadotetan.

18. Mutta he sanoivat: Tulkaa, pitäkäämme neuvoa Jeremiaa vastaan. Sillä ei laki lopu papilta, ei neuvo viisaalta eikä sana profeetalta. Tulkaa, lyökäämme hänet kielellä, älkäämme kuunnelko lainkaan hänen puheitansa.

18. Mutta he sanoivat: tulkaat, ja käykäämme neuvoa pitämään Jeremiaa vastaan; sillä ei papit taida väärin mennä laissa, viisasten neuvo ei puutu, ja ei propheta taida väärin opettaa; tulkaat, lyökäämme häntä kielellä ja älkäämme totelko, mitä hän sanoo.

18. MUtta he sanoit: tulcat ja käykäm neuwo pitämän Jeremiata wastan: sillä ei Papit taida wäärin mennä Laisa wijsasten neuwo ei puutu ja ei Prophetat taida wäärin opetta: Tulcat ja lyökämme händä cuoliaxi kielellä ja älkäm totelco mitä hän sano.

18. MUtta he sanoit/ Tulcat/ ia pitekem neuuo Jeremiast wastan. Sille eipe Papit taidha Laisa exye/ eike nijlle wanhoille neuuo pwtu/ eike Prophetat taidha wärin opetta. Tulcat/ ia Kielelle hende tappacam/ ia elkem totelco mite hen puhupi. (Mutta he sanoit/ Tulkaat/ ja pitäkäämme neuwo Jeremiasta wastaan. Sillä eipä papit taida laissa eksyä/ eikä niille wanhoilla neuwo puutu/ eikä prophetat taida wäärin opettaa. Tulkaat/ ja kielellä häntä tappakaamme/ ja älkäämme totelko mitä hän puhuupi.)

19. Kuuntele sinä, Herra, minua ja kuule, mitä minun vastustajani puhuvat.

19. Herra, ota vaari minusta, ja kuule vihollisteni ääni.

19. HERra ota waari minusta ja cuule minun wihollisteni äni.

19. HERRA/ otauari minusta/ ia cwle minun wastanseisoiadheni ände. (HERRA/ ota waari minusta/ ja kuule minun wastaanseisojaideni ääntä.)

20. Onko hyvä pahalla kostettava, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä.

20. Onko se oikein, että hyvä kostetaan pahalla? Sillä he ovat kaivaneet minun sielulleni kuopan; muista siis, kuinka minä olen seisonut sinun edessäs, ja puhunut heidän parastansa, ja käänsin sinun julmuutes heidän puolestansa.

20. Ongo se oikein että hywä costetan pahalla? sillä he owat caiwanet minun sielulleni cuopan. Muista sijs cuinga minä olen seisonut sinun edesäs ja puhunut heidän parastans ja käänsin sinun julmudes heidän puolestans.

20. Ongo se oikein/ ette hyue pahalla costetan? Sille he ouat minun Sieluleni ydhen Cropin caiuanuet. Muista sis quinga mine olen sinun edeses seisonut/ ette mine heiden parastans puhuisin/ ia sinun hirmusudhes heiste poiskäendeisin. (Onko se oikein/ että hywä pahalla kostetaan? Sllä he owat minun sielulleni yhden cropin (kuopan 1642) kaiwaneet. Muista siis kuinka minä olen sinun edessäsi seisonut/ että minä heidän parastansa puhuisin/ ja sinun hirmuisuutesi heistä poiskääntäisin.)

21. Sentähden jätä heidän lapsensa nääntymään nälkään ja anna heidät alttiiksi miekalle, ja tulkoot heidän vaimonsa lapsettomiksi ja leskiksi, heidän miehensä surmatkoon rutto, ja heidän nuorukaisensa kaatakoon sodassa miekka.

21. Rankaise siis heidän lapsiansa nälällä ja anna heidän miekalla langeta, että heidän vaimonsa jäisivät lapsettomiksi ja leskiksi, ja heidän miehensä lyötäisiin kuoliaaksi, ja nuoret miehet sodassa miekalla tapettaisiin;

21. Rangaise sijs heidän lapsians näljällä ja anna heidän miecalla langeta että heidän waimons ja leskens lapsittomaxi jääwät ja heidän miehens lyödäisin ja nuoret miehet sodas miecalla tapetaisin.

21. Nin rangaise nyt heiden Lapsens Nelghien cansa/ ia Mieckahan langetkaat. Ette heiden Emenens ia Leskens/ Lapsittomat olisit/ ia heiden Miehens tapetaisijn/ Ja heiden Urohons sodhasa miecan cautta mestatuxi tulisit. (Niin rankaise nyt heidän lapsensa nälän kanssa/ ja miekkaan langetkaat. Että heidän emäntänsä ja leskensä/ lapsettomat olisit/ ja heidän miehensä tapettaisiin/ Ja heidän urhonsa sodassa miekan kautta mestatuksi tulisit.)

22. Kuulukoon huuto heidän huoneistansa, kun sinä äkkiä tuot heidän kimppuunsa rosvojoukon. Sillä he ovat kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut ja virittäneet salaa pauloja minun jaloilleni.

22. Että huuto kuuluis heidän huoneistansa, ettäs niin äkisti olet antanut tulla sotaväen heidän päällensä; sillä he ovat kaivaneet kuopan minua käsittääksensä, ja ovat virittäneet paulan minun jalkaini eteen.

22. Että huuto cuuluis heidän huoneistans cuingas nijn äkist olet andanut tulla sotawäen heidän päällens? sillä he owat caiwanet cuopan minua fangitaxens ja owat wirittänet paulan minun jalcaini eteen.

22. Ette Parcu heiden Honeistans cwluisi/ quinga ekiste sine olet heiden ylitzens andanut Sotawäen tulla. Sille he ouat Cropin caiuanuet minua kijniottaxens/ ia minun Jalcani eteen Paulan virittenyet. (Että parku heidän huoneistansa kuuluisi/ kuinka äkisti sinä olet heidän ylitsensä antanut sotawäen tulla. Sillä he owat cropin kaiwaneet minua kiinniottaaksensa/ ja minun jalkani eteen paulan wirittäneet.)

23. Mutta sinä, Herra, tiedät kaikki heidän murha-aikeensa minua vastaan. Älä anna anteeksi heidän rikostansa äläkä pyyhi pois heidän syntiänsä kasvojesi edestä. Kaatukoot he sinun kasvojesi edessä. Tee tämä heille vihasi aikana.

23. Ja että sinä, Herra, tiedät kaikki heidän juonensa minua vastaan, että he tahtovat minua tappaa; niin älä anna anteeksi heidän pahaa tekoansa, ja älä anna heidän syntejänsä pyyhittynä olla sinun edessäs; he olkoon kukistettuna sinun edessäs, ja tee heidän kanssansa sinun vihas jälkeen.

23. Ja että sinä HERra tiedät caicki heidän juonens minua wastan että he tahtowat minua tappa nijn älä anna andexi heidän paha tecons ja älä anna heidän syndejäns pyhittynä olla sinun edesäs he olcon cukistettuna sinun edesäs ja tee heidän cansans sinun wihas jälken.

23. Ja ette sine HERRA tiedhet caiki heiden aiuotuxens minua wastan/ ette he minun tappaisit/ nin ele heille andexianna heiden pahatecoans/ ia elken heiden syndins sinun edeses poispyhityt olgo. Anna heite sinun edestes söxette/ ia tee heiden cansans sinun wihas ielkin. (Ja että sinä HERRA tiedät kaikki heidän ajatuksensa minua wastaan/ että he minun tappaisit/ niin älä heille anteeksianna heidän pahaa tekoansa/ ja älkään heidän syntiänsä sinun edessäsi poispyyhityt olko. Anna heitä sinun edessäsi syöksettää/ ja tee heidän kanssansa sinun wihasi jälkeen.)