15 luku

Tuomio on peruuttamaton. Profeetta valittaa raskasta kutsumustaan; Herra rohkaisee häntä.

1. Ja Herra sanoi minulle: Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt!

1. Ja Herra sanoi minulle: Jos Moses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, niin ei sydämeni olisi sittenkään sen kansan puoleen; aja heitä pois minun edestäni, ja anna heidän mennä.

1. JA HERra sanoi minulle: jos Moses ja Samuel seisoisit minun edesäni nijn ei minun sydämen ole sijttengän sen Canssan tygö aja heitä pois minun edestäni ja anna heidän mennä.

2. Ja jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

2. Ja jos he sinulle sanovat: kuhunka meidän pitää menemän? niin sano heille: näin sanoo Herra: jotka (ovat aiotut) kuolemaan, ne (menkään) kuolemaan; jotka miekkaan, ne miekkaan; jotka nälkään, ne nälkään; ja jotka vankiuteen, ne vankiuteen.

2. Ja jos he sinulle sanowat: cunga meidän pitä menemän? Nijn sano heille: näitä sano HERra: jota cuolema cohta sitä hän cohdackon jota miecka cohta sitä se cohdackon jota nälkä cohta sitä hän cohdackon jota fangius cohta sitä se cohdackon:

3. Ja minä asetan heille neljänkaltaiset käskijät, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan, taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja hävittämään.

3. Sillä minä tahdon määrätä heille neljä kuritusta, sanoo Herra: miekan tappamaan, koirat repimään, taivaan linnut ja pedot syömään ja hukuttamaan.

3. Sillä minä tahdon curitta heitä neljällä curituxella sano HERra: Miecalla että he pitä tapettaman: coirilla jotca heitä pitä repimän taiwan linnuilla ja maan pedoilla että heidän pitä syötämän ja huckuman.

4. Minä panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

4. Ja minä tahdon ajaa heitä sinne ja tänne jokaiseen valtakuntaan maan päällä, Manassen, Hiskian Juudan kuninkaan pojan tähden, niiden tähden, mitkä hän teki Jerusalemissa.

4. Ja minä tahdon aja heitä sinne ja tänne jocaidzen waldacundaan maan päälle Manassen Jeheschian Judan Cuningan pojan tähden cuin hän teki Jerusalemis.

5. Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

5. Sillä kuka tahtoo sinua armahtaa, Jerusalem? kuka sinua surkuttelee? kuka pitää menemän ja saattaman rauhaa sinulle?

5. CUca silloin tahto sinua armahta Jerusalem? cuca sinua surcuttele? cuca silloin pitä menemän ja saattaman rauha sinulle?

6. Sinä olet hyljännyt minut, sanoo Herra, olet kääntynyt pois; niinpä minä olen ojentanut käteni sinua vastaan, ja minä hävitän sinut. En jaksa enää armahtaa.

6. Sinä olet minun hyljännyt, sanoo Herra, ja olet minusta luopunut; sentähden olen minä ojentanut käteni sinua vastaan, hukuttaakseni sinua; minä suutun jo armahtamasta.

6. Sinä olet minun hyljännyt sano HERra: ja olet minusta luopunut sentähden olen minä ojendanut käteni sinua wastan hucuttaxeni sinua minä suutun jo armahtamast.

7. Minä viskaan viskimellä heidät maan porteilla; minä teen lapsettomaksi, minä hukutan kansani, kun he eivät ole teiltänsä kääntyneet.

7. Minä tahdon viskata heitä viskimellä ulos maakunnan porteista; ja minun kansani, joka ei tahdo kääntyä menostansa, ne tahdon minä tehdä kaikki isättömiksi ja kadottaa.

7. Minä tahdon wiscata heitä wiskimellä pois maasta ja minun Canssani joca ei tahdo käätä idzens hänen menostans ne tahdon minä tehdä caicki Isättömäxi ja cadotta.

8. Heidän leskiänsä on oleva enemmän kuin meren hiekkaa; minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun hävittäjän keskellä päivää, langetan äkkiä heidän päällensä tuskan ja kauhun.

8. Minulla pitää enempi leskiä oleman heidän seassansa, kuin santaa meressä; minä tahdon antaa tulla nuoren hävittäjän äitiä vastaan, julkisen hävittäjän, ja annan äkisti ja tapaturmaisesti langeta kaupungin päälle:

8. Minulla pitä enä leskejä oleman heidän seasans cuin sanda meres minä tahdon anda tulla nuoren häwittäjän äitiä wastan julkisen häwittäjän ja annan äkist ja tapaturmast langeta Caupungin päälle:

9. Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy ja huokaisee henkensä pois; hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä, hän joutui häpeään, sai hävetä. Ja mitä heistä jää, sen minä annan miekalle alttiiksi heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra.

9. Niin että se, jolla seitsemän lasta on, pitää yksinäiseksi tuleman, ja sydämestänsä huokaaman; sillä hänen aurinkonsa pitää varhain päivällä laskeman, että hänen pitää häpiään tuleman ja häpeemän; ja ne kuin jäävät, tahdon minä antaa miekan alle heidän vihollisillensa, sanoo Herra."

9. Nijn että se jolla seidzemen lasta on pitä wiheljäisexi tuleman ja sydämestäns huocaman: sillä heidän Auringons pitä warahin päiwällä laskeman että heidän kehumisens ja ilons saa lopun ja ne cuin jääwät tahdon minä anda miecan ala heidän wihollisillens sano HERra.

10. Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut; kuitenkin kiroavat minua kaikki.

10. Voi minua, äitini, ettäs minun synnytit riiteliäksi ja vastustajaksi koko maalle! En minä ole korkoa ottanut, eikä he ole minua kasvulle antaneet, kuitenkin kaikki minulle kiroilevat.

10. WOi minun äitin ettäs minun synnytit rijteliäxi ja coco maalle eripuraisexi en minä ole corco ottanut engä caswolle andanut cuitengin caicki minua kiroilewat.

11. Herra sanoi: Totisesti, minä kirvoitan sinut, niin että sinun käy hyvin; totisesti, minä saatan viholliset pyytämään sinua avuksensa onnettomuuden ja ahdistuksen aikana.

11. Herra sanoi: sinun jääneilles pitää vielä hyvin käymän; minä tahdon joutua avukses hädän ja ahdistuksen aikana vihollista vastaan.

11. HERra sanoi: mahta kyllä minä tahdon muutamat teistä tallella pitä: sillä wielä nytkin hywin tapahtu ja minä tahdon joutua teidän auxen hädäsä ja ahdistuxes wihollisten seas.

12. Murtuuko rauta, pohjoisesta tuotu rauta, ja vaski? —

12. Eikö rauta taitane särkeä sitä rautaa ja vaskea, joka pohjoisesta tulee?

12. Luulettaco nijn ettei josacusa jocu rauta ole joca taita särke sen raudan eli wasken pohjaisest?

13. Sinun tavarasi ja aarteesi minä annan ryöstettäviksi, ilman hintaa kaikkien sinun syntiesi tähden, kaikkia rajojasi myöten.

13. Vaan minä tahdon (ennen) antaa sinun kalus ja tavaras raatelukseksi, ilman maksoa; ja se on kaikkein sinun synteis tähden kaikissa sinun rajoissas.

13. Waan ennen tahdon minä anda teidän calun ja tawaran raateluxexi nijn ettei teidän pidä sijtä mitän saaman ja se on caicki teidän syndeinne tähden jotca te caikis teidän majoisan tehnet oletta.

14. Ja minä panen sinut vihollistesi kanssa kulkemaan maata, jota et tunne. Sillä minun vihani tuli on syttynyt; se leimuaa teitä vastaan.

14. Ja minä tahdon antaa sinun vietää vihollistes kanssa siihen maahan, jota et sinä tunne; sillä tuli on minun vihassani syttynyt ja pitää teidän päällänne palaman.

14. Ja minä tahdon anda teitä teidän wihollisten käsijn sijhen maahan jota et te tunne: sillä tuli on minun wihasani tullut teidän päälen.

15. Herra, sinä sen tiedät. Muista minua ja pidä minusta huoli ja kosta puolestani minun vainoojilleni; älä tempaa minua pois, sinä, joka olet pitkämielinen. Huomaa, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi.

15. Sinä, Herra, sen tiedät, muista minua ja pidä minusta suru, ja kosta minun vihollisilleni minun puolestani, älä viivytä vihaas, ota minua vastaan; sillä sinä tiedät, että minä sinun tähtes häväistään.

15. WOi sinä HERra sen tiedät muista meitä ja pidä meistä suru ja costa meidän puolestam meidän wihollisillem ota meitä wastan ja älä wijwytä sinun wihas heidän päällens sillä sinä tiedät että me sinun tähtes häwäistän:

15. Ah HERRA/ Sinepe sen tiedhet/ muista meiden pälen/ ia pidhe murhe meiste/ ia costa meiden polestan meiden Wiholisillen. Coria meite/ ia ele sinun Wihas heite wastan wiwyte/ Sille sine tiedhet/ Ette me sinun tedhes pilcatam. (Ah HERRA/ Sinäpä sen tiedät/ muista meidän päällen/ ja pidä murhe meistä/ ja kosta meidän puolestan meidän wihollisillen. Korjaa meitä/ ja älä sinun wihaasi heitä wastaan wiiwytä/ Sillä sinä tiedät/ että me sinun tähtesi pilkataamme.)

16. Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.

16. Sinun sanas ovat saavutetut, ja minä olen ne käsittänyt, ja sinun sanas on minulle ilo ja sydämen lohdutus; ja minä olen nimitetty sinun nimes jälkeen, Herra Jumala Zebaot.

16. Sillä wälillä tuke meitä sinun sanas cosca me sen saamme ja sinun sanas on meille ilo ja sydämen lohdutus: ja me olemma nimitetyt sinun nimes jälken HERra Jumala Zebaoth.

16. Silleuelil pidhettele meille sinun Sanas/ coska me sen saama/ Ja se sama sinun Sanas ombi meiden sydhemen riemu ia lohutos. Sille me tosin olema sinun Nimes ielkin nimitetut/ HERRA Jumala Zebaoth. (Sillä wälillä pidättele meille sinun sanasi/ koska me sen saamme/ Ja se sama sinun sanasi ompi meidän sydämen riemu ja lohdutus. Sillä me tosin olemme sinun nimesi jälkeen nimitetyt/ HERRA Jumala Zebaoth.)

17. En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi.

17. En minä anna itsiäni pilkkaajain pariin, enkä iloitse (heidän kanssansa), vaan olen yksinänsä sinun kätes pelvon tähden: sillä sinä vihastut raskaasti minun päälleni.

17. En me anna idzem pilckaitten parijn engä iloidze heidän cansans waan olemme yxinäns sinun kätes pelgon tähden: sillä sinä wihastut rascast meidän päällem.

17. Eipe me ryhdhyte meiten nijnen Pilcuriten secan/ enge meiten riemuitze heiden cansans. Waan me pysyme ainostans sinun Kätes edes/ Sille sine wihastut sangen meiden cansan. (Eipä me ryhdytä meidän niiden pilkkareitten sekaan/ eikä meitän riemutse heidän kanssansa. Waan me pysymme ainoastansa sinun kätesi edessä/ Sillä sinä wihastut sangen meidän kanssan.)

18. Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy.

18. Miksi minun ahdistukseni kestää niin kauvan, ja minun haavani ovat aivan pahat, niin ettei niitä kukaan parantaa taida? Sinä olet minulle niin kuin lähde, joka ei enään vuotaa tahdo.

18. Mixi meidän ahdistuxem wijpy nijn cauwan ja meidän haawam on aiwa pahat nijn ettei nijtä cucan parata taida sinä olet meille nijncuin lähde joca ei enä wuota tahdo.

18. Mixi sijs meiden Kiwun nincauuan wipy/ Ja meiden Haauan nin ylenpahat ouat/ ettei kengen nijte parata woi? Sine olet meille tecty/ ninquin Lehdhe/ ioca ei sillen cohua tadho. (Miksi siis meidän kiwun niinkauan wiipyy/ Ja meidän haawan niin ylen pahat owat/ ettei kenkään niita parantaa woi? Sinä olet meille tehty/ niinkuin lähde/ joka ei silleen kuohua tahdo.)

19. Sentähden, näin sanoo Herra: Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä.

19. Sentähden sanoo Herra näin: jos sinä käännyt (minun tyköni), niin minä tahdon kääntää sinun, ja sinun pitää seisoman minun edessäni; ja jos sinä eroitat hyvän pahasta, niin sinun pitää oleman niinkuin minun suuni. Heidän pitää kääntymän sinun tykös, ja et sinä käänny heidän tykönsä.

19. Sentähden sano HERra näin: jos sinä pidät idzes minun tygöni nijn minä tahdon pitä minuni sinun tygös ja sinun pitä oleman minun saarnajan ja jos sinä opetat hywät eroittaman pahoista nijn sinun pitä minun opettajan oleman ja ennencuin sinä olet käändywä heidän tygöns pitä heidän käändymän sinun tygös.

19. Senteden nein sanopi HERRA/ Jos sine minussa kijnirippuisit/ nin mine tadhon sinussa kijnirippua/ ia sinun pite minun Sarnaiani oleman. Ja ios sine ne Hurskat opetat/ nijste pahoista Inhimisist heitens eroittaman/ nin sinun pite minun Opettaiani oleman. Ja ennenquin sinun pidheis heiden tygens käendemen/ nin heiden pidheis ennen sinun tyges heitens käendemen. (Sentähden näin sanoopi HERRA/ Jos sinä minussa kiinni riippuisit/ niin minä tahdon sinussa kiinni riippua/ ja sinun pitää minun saarnaajani olemaan. Ja jos sinä ne hurskaat opetat/ niistä pahoista ihmisistä heitänsä eroittaman/ niin sinun pitää minun opettajani oleman. Ja ennenkuin sinun pitäis heidän tykönsä kääntämän/ niin heidän pitäisi ennen sinun tykönsä heitäns kääntämän.)

20. Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut, sanoo Herra.

20. Sillä minä teen sinut vahvaksi vaskiseksi muuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, vaan ei heidän pidä sinua voittaman; sillä minä olen sinun tykönäs auttamassa sinua ja vapahtamassa sinua, sanoo Herra;

20. Sillä minä olen tehnyt sinun wahwaxi waskisexi muurixi tätä Canssa wastan jos he sotiwat sinua wastan nijn ei heidän pidä sinua woittaman: sillä minä olen sinun tykönäs auttamas sinua ja wapahtamas sano HERra.

20. Sille mine olen sinun tehnyt tellen Canssallen/ wahwaxi cupari Murixi. Waicka he sinua wastan sotisit/ nin euet he quitengan sinua ylitzeuoita. Sille mine olen sinun tykenes/ ette mine autaisin sinua ia pelastaisin sinua/ sanopi HERRA. (Sillä minä olen tehnyt sinun tällen kansallen/ wahwaksi kuparimuuriksi. Waikka he sinua wastaan sotisit/ niin eiwät he kuitenkaan sinua ylitsewoita. Sillä minä olen sinun tykönäsi/ että minä auttaisin sinua ja pelastaisin sinua/ sanoopi HERRA.)

21. Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.

21. Ja tahdon sinun vapahtaa ilkiäin käsistä, ja pelastaa sinua julmain vallasta.

21. Ja tahdon sinun wapahta ylpiäin käsistä ja pelasta sinun julmain wallasta.

21. Ja tadhon mös sinua pelasta nijnen Coreiten käsiste/ ia nijnen Tyrannein käsiste sinua wapacta. (Ja tahdon myös sinua pelastaa niiden koreitten käsistä/ ja niiden tyrannein käsistä sinua wapahtaa.)