44 luku

Jeremia nuhtelee Egyptiin paenneita juutalaisia ja ennustaa heille Jumalan rangaistusta.

1. Sana, joka tuli Jeremialle kaikkia niitä juutalaisia vastaan, jotka asuivat Egyptin maassa, asuivat Migdolissa, Tahpanheessa, Noofissa ja Patroksen maakunnassa; se kuului:

1. Tämä on se sana, joka Jeremialle tapahtui, kaikista Juudalaisista, jotka Egyptin maalla asuivat, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanheksessa, Nophissa, Patroksen maalla, ja sanoi:

1. TÄmä on se sana cuin Jeremialle tapahdui caikist Judalaisist jotca Egyptin maalla asuit nimittäin Migdalis Thaphanexes Nophis ja nijstä jotca Pathroxen maalla asuit ja sanoi:

2. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Katso, ne ovat nyt raunioina, eikä niissä asukasta ole,

2. Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: te olette nähneet kaiken sen pahan, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemin päälle, ja kaikkein Juudan kaupunkein päälle; ja katso, tänäpänä ovat ne hävitettynä, niin ettei kenkään niissä asu:

2. Näitä sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: te oletta nähnet caiken sen pahan jonga minä olen andanut tulla Jerusalemin päälle ja caickein Judan Caupungein päälle ja cadzo tänäpän ne owat autiat nijn ettei kengän nijsä asu.

3. heidän pahuutensa tähden, jota he tekivät, vihoittaen minut, kun menivät ja polttivat uhreja muille jumalille, palvelivat niitä, joita he eivät tunteneet, eivät he ettekä te eivätkä teidän isänne.

3. Heidän pahuutensa tähden, jonka he tekivät vihoittaen minua, ja menivät ja suitsuttivat ja palvelivat muita jumalia, joita ei he, eli te, eikä teidän isänne tunteneet.

3. Ja se heidän pahudens tähden jonga he teit että he wihoitaisit minun ja menit ja suidzutit ja palwelit muita jumalita joita ei he eli te eikä teidän Isän tundenet.

4. Ja varhaisesta alkaen minä lähetin teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: 'Älkää tehkö näitä kauhistuksia, joita minä vihaan.'

4. Ja minä lähetin varhain ja usein teidän tykönne kaikki palveliani prophetat, ja käskin teille sanoa: älkäät tehkö senkaltaisia kauhistuksia, joita minä vihaan;

4. Ja minä lähetin joca paickaan teidän tygön caicki minun palweliani Prophetat ja käskin teille sano: älkät tehkö sencaltaisia cauhistuxia joita minä wihan.

5. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestansa ja lakanneet polttamasta uhreja muille jumalille.

5. Mutta ei he totelleet, eikä kallistaneet korviansa kääntymään pahuudestansa, ja ei suitsuttamaan muille jumalille.

5. Mutta ei he totellet eikä cumartanet corwians heidän pahudens tähden että he olisit käändänet idzens ja ei suidzuttanet muille jumalille.

6. Ja niin vuoti minun kiivastukseni ja vihani alas ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja ne tulivat raunioiksi, autioiksi, niinkuin ne tänä päivänä ovat.

6. Sentähden syttyi myös minun vihani ja julmuuteni, ja paloi Juudan kaupunkein päällä, ja Jerusalemin katuin päällä, niin ne ovat kukistetuiksi ja autioiksi tulleet, niinkuin se tänäpänä löydetään.

6. Sentähden syttyi myös minun wihan ja julmuden ja paloi Judan Caupungein päällä ja Jerusalemin catuin päällä nijn että he owat cukistetuxi ja autiaxi tullet nijncuin se tänäpän löytän.

7. Ja nyt sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, näin: Miksi tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden, hävitätte miehet ja vaimot, lapset ja imeväiset Juudasta, niin ettette jätä itsestänne jäännöstäkään?

7. Nyt, näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: miksi te teette tämän suuren pahan vastaan omaa henkeänne? että teidän seassanne pitää hävitettämän sekä mies että vaimo, sekä lapset että imeväiset Juudasta, ja ei pidä yhtään teistä jäämän,

7. Nyt nijn sano HERra Jumala Zebaoth Israelin Jumala: mixi te teette tämän suuren pahan wastan teidän oman hengen? että teidän seasan pitä häwitettämän sekä mies että waimo sekä lapset että imewäiset Judasta ja ei pidä yhtän teistä jäämän.

8. Te vihoitatte minut kättenne töillä, kun poltatte uhreja muille jumalille Egyptin maassa, johon te olette tulleet, täällä muukalaisina asumaan. Niin te tuotatte itsellenne häviön ja tulette kiroussanaksi ja häväistykseksi kaikissa maan kansoissa.

8. Että te niin vihoitatte minun kättenne töillä, ja suitsutatte muille jumalille Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, että teidän pitää hävitetyksi, ja kiroukseksi ja häväistykseksi kaikkein pakanain seassa maan päällä tuleman.

8. Että te nijn wihoitatte minun teidän kättenne töillä ja suidzutatte muille jumalille Egyptin maalla cunga te oletta mennet asuman että teidän pitä häwitetyxi ja kirouxexi ja häwäistyxexi caickein pacanain seas maan päällä tuleman.

9. Oletteko unhottaneet isäinne pahat teot ja Juudan kuningasten pahat teot ja heidän vaimojensa pahat teot, omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, mitä he ovat tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla?

9. Oletteko te unhottaneet isäinne onnettomuuden, Juudan kuningasten onnettomuuden, heidän emäntäinsä onnettomuuden, niin myös teidän oman onnettomuutenne, ja teidän emäntäinne onnettomuuden, joka teille on tapahtunut Juudan maalla ja Jerusalemin kaduilla?

9. OLettaco te unhottanet teidän Isäin onnettomuden Judan Cuningasten onnettomuden heidän emändäins onnettomuden sijhen myös teidän oman onnettomudenne ja teidän emändäin onnettomuden joca teille on tapahtunut Judan maalla ja Jerusalemin catuilla?

10. He eivät ole murtuneet tähän päivään asti, eivät pelkää, eivät vaella minun lakini ja minun käskyjeni mukaan, jotka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.

10. Kuitenkin ei he vielä ole tähän päivään asti itsiänsä nöyryyttäneet, ja ei myös mitään pelkää; ja ei vaella minun laissani ja säädyissäni, jotka minä teidän eteenne ja teidän isäinne eteen pannut olen.

10. Cuitengin ei he wielä ole tähän päiwän asti idzens nöyryttänet ja ei myös mitän pelkä. Ja ei waella minun Laisani ja oikeuxisani jotca minä teidän ja teidän Isäinne eteen pannut olen.

11. Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, hävittääkseni koko Juudan.

11. Sentähden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: katso, minä panen minun kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, ja koko Juudan pitää hävitetyksi tuleman.

11. Sentähden sano HERra Zebaoth Israelin Jumala näin: cadzo minä panen minun caswoni teitä wastan onnettomudexi ja coco Judan pitä häwitetyxi tuleman.

12. Ja minä tempaan pois Juudan jäännöksen, ne jotka käänsivät kasvonsa Egyptin maata kohti mennäkseen siellä muukalaisina asumaan, ja he hukkuvat kaikki. Egyptin maassa he kaatuvat miekkaan, hukkuvat nälkään, pienimmästä suurimpaan asti he kuolevat miekkaan ja nälkään; ja he tulevat kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi.

12. Ja minä otan jääneet Juudasta, jotka ovat kasvonsa tavoittaneet mennäksensä Egyptin maalle, asumaan siellä, ja he kaikki pitää lopetettaman, Egyptin maalla pitää heidän miekalla kaatuman ja nälällä hukkuman, sekä pienet että suuret; heidän pitää kuoleman miekalla ja nälällä, ja pitää tuleman sadatukseksi, ihmeeksi, kiroukseksi ja häväistykseksi.

12. Ja minä otan jäänet Judasta jotca owat caswons tawoittanet mennäxens Egyptijn asuman he caicki pitä lopetettaman Egyptin maalla miecalla heidän pitä caatuman ja näljällä huckuman sekä pienet että suuret: heidän pitä cuoleman miecalla ja näljällä ja pitä tuleman sadatuxexi ihmexi kirouxexi ja häwäistyxexi.

13. Ja minä rankaisen niitä, jotka asuvat Egyptin maassa, niinkuin minä rankaisin Jerusalemia, miekalla, nälällä ja rutolla.

13. Minä tahdon rangaista Egyptin maan asuvaisia miekalla, nälällä ja rutolla, niinkuin minä tein Jerusalemille;

13. Minä tahdon myös rangaista Egyptin maan asuwaisia miecalla näljällä ja rutolla ikänäns cuin minä tein Jerusalemille.

14. Ei jää pakoonpäässeitä, ei pelastuneita Juudan jäännöksestä, niistä, jotka ovat tulleet asumaan muukalaisina täällä Egyptin maassa, eivätkä he palaa Juudan maahan, jonne heidän sielunsa halajaa jälleen, heidän siellä asuaksensa; sillä sinne on palaava vain muutamia pakolaisia.

14. Niin ettei Juudan jääneistä ketään pidä pääsemän eikä jäämän, jotka kuitenkin sitä varten tänne Egyptin maalle asumaan tulleet ovat, että he taas Juudan maalle palajaisivat, johonka he mielellänsä jälleen asumaan tulisivat; mutta ei heidän pidä sinne palajaman, paitsi niitä, jotka täältä pakenevat.

14. Nijn ettei Judan jääneistä ketän pidä pääsemän eikä jäämän jotca cuitengin sitä warten tänne Egyptin maalle mennet owat asuman täällä että he taas Judan maalle tulisit johonga he mielelläns jällens asuman tulisit mutta ei heidän pidä sinne pääsemän paidzi nijtä jotca teildä pakenewat.

15. Mutta kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Egyptin maassa, Patroksessa, vastasivat Jeremialle sanoen:

15. Niin kaikki ne miehet vastasivat Jeremiaa, jotka kyllä tiesivät, että heidän emäntänsä muille jumalille olivat suitsuttaneet, niin myös kaikki vaimot, joita siellä suuri joukko oli, ja kaikki kansa, jotka Egyptin maalla, Patroksessa asuivat, ja sanoivat:

15. Nijn caicki ne miehet wastaisit Jeremialle jotca kyllä tiesit että heidän emändäns muille jumalille olit pyhä sawua suidzuttanet: ja caicki waimot joita siellä suuri joucko oli caiken Canssan cansa jotca Egyptin maalla ja Pathroxes asuit ja sanoit:

15. NIN wastasit Jeremialle caiki ne Miehet/ iotca kylle tiesit/ ette heiden Emenens/ muiden iumaloitten Pyhesaw suitzutit. Ja caiki Waimot/ iotca sielle swres Joukos seisoit/ ynne caiken Canssan cansa/ quin Egiptin Maalla ia Pathros asuit/ ia sanoit. (Niin wastasit Jeremialle kaikki ne miehet/ jotka kyllä tiesit/ että heidän emäntänsä/ muiden jumaloitten pyhää sawua suitsutit. Ja kaikki waimot/ jotka siellä suuressa joukossa seisoit/ ynnä kaiken kansan kanssa/ kuin Egyptin maalla ja Pathrossa asuit/ ja sanoit.)

16. Mitä sinä olet Herran nimessä meille puhunut, siinä me emme sinua tottele;

16. Sen sanan jälkeen, jonka sinä meille Herran nimeen sanot, emme tahdo sinua suinkaan kuulla;

16. Sen sanan jälken jongas meille HERran nimeen sanot en me tahdo sinua suingan cuulla:

16. Sen Sanan ielkin/ iongas HERRAN Nimehen meillen sanot/ eipe me tadho sinua suingan cwlla. (Sen sanan jälkeen/ jonkas HERRAN nimehen meillen sanoit/ eipä me tahdo sinua suinkaan kuulla.)

17. vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niinkuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla; ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta.

17. Vaan me tahdomme kaiketi tehdä kaiken sen sanan perään, joka meidän suustamme käy, ja tahdomme taivaan kuningattarelle suitsuttaa, ja hänelle juomauhria uhrata, niinkuin me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja päämiehemmme tehneet ovat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää kyllä, ja me olimme autuaat, ja emme nähneet onnettomuutta.

17. Waan me tahdom tehdä caicki sen sanan perän joca meidän suustam käy ja tahdom taiwan Melechetille suidzutta ja hänelle juomauhria uhrata: nijncuin me ja meidän Isäm meidän Cuningam ja Päämiehem tehnet owat Judan Caupungeis ja Jerusalemin catuilla. Silloin meillä myös oli leipä kyllä ja me olimma autuat ja en me nähnet onnettomutta.

17. Waan me tadhon tedhä caiken sen Sanan pereste/ ioca meiden Suustan vloskeupi/ ia tadhon sillen Taiuan Trötingille suitzutta/ ia henelle Joomawffri wffrata. Samalmoto quin me/ ia meiden Iset/ meiden Kuningat/ ia Pämiehet tehnyet ouat/ Judan Caupungeis ia Jerusalemin Catuin päle. Silloin meille Leipe oli kylle/ ia me autuat olima/ ia eipe me ycten Onnettomust nähnyet. (Waan me tahdon tehdä kaiken sen sanan perästä/ joka meidän suusta uloskäypi/ ja tahdon sillen taiwaan trötingille (kuningattarelle) suitsuttaa/ ja hänelle juomauhria uhrata. Samalla muotoa kuin me/ ja meidän isät/ meidän kuninkaat/ ja päämiehet tehneet owat/ Judan kaupungeissa ja Jerusalemin katuin päällä. Silloin meillä leipää oli kyllä/ ja me autuaat olimme/ ja eipä me yhtään onnettomusta nähneet.)

18. Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, on osanamme ollut kaiken puute ja hukkuminen miekkaan ja nälkään.

18. Mutta sittekuin kuin me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle, ja juomauhria hänelle uhraamasta, niin me kaikki köyhiksi tulimme ja olemme miekan ja nälän kautta hukkuneet.

18. Mutta sijttecuin me lackaisimme suidzuttamast taiwan Melechetille ja juomauhria hänelle uhramast nijn me caicki köyhäxi tulimme ja olemme miecan ja näljän cautta huckunet.

18. Mutta sittequin me lackasimma sille Taiuan Trötingille suitzumast/ ia Joomawffri henelle wfframast/ nin me caiki Kieuhytte kersimme/ ia olema Miecan ia Nelghien cautta huckunuet. (Mutta sitten kuin me lakkasimme sille taiwaan trötingille suitsuttamasta/ ja juomauhria hänelle uhraamasta/ niin me kaikki köyhyyttä kärsimme/ ja olemme miekan ja nälän kautta hukkuneet.)

19. Ja kun me poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin miestemme luvattako teemme hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?

19. Ja vaikka me taivaan haltiattarelle suitsuttaisimme ja juomauhria uhraisimme, niin emme sitä tee ilman meidän miestemme tahtoa, kuin me hänelle leipiä leivomme ja juomauhria uhraamme.

19. Ja waicka me taiwan Melechetille suidzutaisim ja juomauhria uhraisimme nijn en me sitä tee ilman meidän miestem tahdota cosca me hänelle leipiä leiwomme ja juomauhria uhramme palwellaxem händä.

19. Ja echke me sille Taiuan Trötingille suitzutaisim/ ia Joomawffri wffraisim/ eipe me site tee paitzi meiden Miesten tacto/ coska me henelle Cackoia leiuomme/ ia Joomawffri wffram hende paluelaxen. (Ja ehkä me sillen taiwaan trötingille suitsuttaisimme/ ja juomauhria uhraisimme/ eipä me sitä tee paitsi meidän miesten tahtoa/ koska me hänelle kakkuja leiwomme/ ja juomauhria uhraamme häntä palwellaksen.)

20. Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, kaikelle kansalle, joka oli hänelle näin vastannut:

20. Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, sekä miehille että vaimoille, ja kaikelle kansalle, joka häntä niin vastannut oli sanoen:

20. SIlloin Jeremia sanoi caikelle Canssalle sekä miehille että waimoille ja caikelle Canssalle joca händä nijn wastannut oli:

20. Silloin sanoi Jeremias caikelle Canssalle/ seke Miehille ette waimoille/ ia caikelle Canssalle/ quin henelle nin wastanut oli. (Silloin sanoi Jeremias kaikelle kansalle/ sekä miehille että waimoille/ ja kaikelle kansalle/ kuin hänelle niin wastannut oli.)

21. Eikö sitä uhrisavua, jota te olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, te ja teidän isänne, teidän kuninkaanne ja ruhtinaanne ja maan kansa, Herra muista ja pidä mielessänsä?

21. Sepä se on, että Herra on muistanut sen suitsuttamisen, jonka Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehneet olette, ynnä teidän isäinne, kuningastenne, päämiestenne ja kaiken maakunnan kansan kanssa, ja pani sen sydämeensä.

21. Sepä se on että HERra on muistanut sen suidzuttamisen cuin te Judan Caupungeis ja Jerusalemin catuilla tehnet oletta ynnä teidän Isäin Cuningasten päämiesten ja caiken maacunnan Canssan cansa: ja nijn hän pani sen sydämeens.

21. Sitepe tosin mine lwlen/ ette HERRA on muistanut sen suitzumisen päle/ quin te Judan Caupungeisa ia Jerusalemin Catuilla/ tehnyet oletta/ ynne teiden Isein/ Kuningasten/ Pämiesten ia caiken Makunnan Canssan cansa. Ja nin hen site sydhemens päle laski/ (Sitäpä tosin minä luulen/ että HERRA on muistanut sen suitsuttamisen päälle/ kuin te Judan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla/ tehneet olette/ ynnä teidän isäin/ kuningasten/ päämiesten ja kaiken maakunnan kansan kanssa. Ja niin hän siitä sydämensä päälle laski.)

22. Eikä Herra voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita te teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi ja autioksi ja kiroussanaksi, tuli asujattomaksi, niinkuin se tänä päivänä on.

22. Niin ettei Herra voinut teidän pahaa menoanne enään kärsiä ja niitä kauhistuksia, joita te teitte; joista myös teidän maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi tullut, niin ettei kenkään siinä asu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.

22. Nijn ettei hän woinut teidän paha menoan sillen kärsiä ja nijtä cauhistuxia joita te teitte: joista myös teidän maan on autiaxi ihmexi ja kirouxexi tullut nijn ettei kengän sijnä asu cuin tänäpän nähtäwä on.

22. nin ettei hen woinut teiden paha menoan sillen kersie/ ia nijte Cauhistoxia/ ioita te teit. Joista mös teiden Maa on autiaxi/ ihmexi/ ia kirouxexi tullut/ nin ettei kengen sijne sisel asu/ quin tenepene nächteue ombi. (niin ettei hän woinut teidän pahaa menoanne silleen kärsiä/ ja niitä kauhistuksia/ joita te teit. Joista myös teidän maa on autioksi/ ihmeeksi/ ja kiroukseksi tullut/ niin ettei kenkään siinä sisällä asu/ kuin tänäpänä nähtäwä ompi.)

23. Sentähden että te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, ette totelleet Herran ääntä ettekä vaeltaneet hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan, sentähden tämä onnettomuus on kohdannut teitä, niinkuin nyt on tapahtunut.

23. että te suitsutitte, ja Herraa vastaan syntiä teitte, ja ette totelleet Herran ääntä, ette myös hänen laissansa, säädyissänsä ja todistuksissansa vaeltaneet; sentähden myös tämä onnettomuus teille tapahtuu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.

23. Että te suidzutitte ja HERra wastan syndiä teitte ja et te totellet HERran ändä et te myös hänen Laisans oikeudesans ja todistuxisans waeldanet. Sentähden myös tämä onnettomus teille tapahtu nijncuin tänäpän nähtäwä on.

23. Senteden/ ette te suitzutitte/ ia HERRA wastan synditeit/ ia ette te HERRAN ände totelluet/ eike henen Laisans/ Oikiudesans ia Todhistuxisans/ waeldaneet. Senteden mös se Onnettomus teille tapactui/ quin tenepene nächteue ombi. (Sentähden/ että te suitsutitte/ ja HERRAA wastaan syntiä teit/ ja ette te HERRAN ääntä totelleet/ eikä hänen laissansa/ oikeudessansa ja todistuksissansa/ waeltaneet. Sentähden myös se onnettomuus teille tapahtui/ kuin tänäpänä nähtäwä ompi.)

24. Jeremia sanoi vielä kaikelle kansalle ja kaikille naisille: Kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, joka olet Egyptin maassa.

24. Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.

24. Ja Jeremia sanoi caikelle Canssalle ja caikille waimoille: cuulcat HERran sana caicki jotca Judast Egyptin maasa oletta/

24. Ja Jeremias sanoi caikelle Canssalle/ ia caikille waimoille/ culcat HERRAN sana/ caiki quin Judast oletta Egiptin maasa/ (Ja Jeremias sanoi kaikelle kansalle/ ja kaikille waimoille/ kuulkaat HERRAN sana/ kaikki kuin Judasta olette Egyptin maassa/)

25. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mitä te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet, sen te panette käsillänne täytäntöön, sanoen: 'Me täytämme lupauksemme, joilla olemme luvanneet polttaa uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja.' Niinpä pitäkää lupauksenne, pankaa lupauksenne täytäntöön!

25. Näin puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet ja käsillänne täyttäneet, mitä te sanoitte: meidän lupauksemme me kaiketi tahdomme pitää, jonka me taivaan kuningattarelle luvanneet olemme, että me hänelle pyhää savua suitsuttaisimme, ja juomauhria uhraisimme: te olette lupauksenne kyllä pitäneet, ja lupauksenne työllä täyttäneet.

25. Näin sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: te ja teidän waimon oletta teidän suullan puhunet ja teidän käsillän täyttänet mitä te sanoitta: Meidän lupauxemma me tahdomma pitä jonga me taiwan Melechetille luwannet olemma että me hänelle pyhä sawua suidzutaisimme ja juomauhria uhraisimme. Te oletta teidän lupauxenna pitänet ja teidän lupauxen työllä täyttänet.

25. Nein sanopi HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala. Te ia teiden Waimon oletta teiden suulan puhunuet/ ia teiden käsillen teuttenyet/ mite te sanoitta. Meiden Lupauxet me tadhoma pite/ ioita me Taiuan Trötingin luuanet olema/ ette me henelle Pyhesaw suitzutaisim/ ia Joomawffri wffraisim. Lach/ te oletta teiden Lupauxet pitenyet/ ia teiden Lupauxet töidhen cansa teuttenyet. (Näin sanoopi HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala. Te ja teidän waimon olette teidän suullan puhuneet/ ja teidän käsillän täyttäneet/ mitä te sanoitte. Meidän lupaukset me tahdomme pitää/ joita me taiwaan trötingille luwanneet olemme/ että me hänelle pyhää sawua suitsuttaisimme/ ja juomauhria uhraisimme. Lach/ te olette teidän lupaukset pitäneet/ ja teidän lupauksen töiden kanssa täyttäneet.)

26. Sentähden kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, te jotka asutte Egyptin maassa: Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Totisesti, ei ole ainoakaan Juudan mies enää mainitseva suullaan minun nimeäni, niin että sanoisi: 'Niin totta kuin Herra, Herra elää' — ei koko Egyptin maassa.

26. Niin kuulkaat siis Herran sanaa, kaikki Juudasta, jotka Egyptin maalla asutte: katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: ettei minun nimeni pidä enään jonkun ihmisen suusta Juudasta koko Egyptin maassa nimitettämän, joka sanois: niin totta kuin Herra, Herra elää.

26. Nijn cuulcat sijs HERran sana caicki Judast jotca Egyptin maalla asutte: Cadzo minä wannon minun suuren nimeni cautta sano HERra: ettei minun nimen pidä sillen jongun ihmisen suusta Judast coco Egyptin maasa nimitettämän joca sanois: nijn totta cuin HERra Jumala elä.

26. Nin cwlcat sis sen HERRAN Sana/ caiki te Judast/ iotca Egiptin maasa asutta. Catzo/ mine wannon minun swren Nimeni cautta/ sanopi HERRA. Ettei minun Nimeni pidhe sillen iongun Inhimisen suun cautta Judast coco Egiptin maasa nimitettu oleman/ ioca sanois/ Nin totta quin se HERRA Jumala elepi. (Niin kuulkaat siis sen HERRAN sana/ kaikki te Judasta/ jotka Egyptin maassa asutte. Katso/ minä wannon minun suuren nimeni kautta/ sanoopi HERRA. Ettei minun nimeni pidä sillen jonkun ihmisen suun kautta Judasta koko Egyptin maassa nimitetty oleman/ joka sanoisi/ niin totta kuin se HERRA Jumala elääpi.)

27. Katso, minä valvon, mutta heille onnettomuudeksi, ei onneksi; ja jokainen Juudan mies, joka on Egyptin maassa, on hukkuva miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu.

27. Katso, minä tahdon valvoa heitä vastaan heidän pahaksensa ja en heidän hyväksensä, niin että jokainen, joka Juudasta Egyptin maalla on, pitää miekalla ja nälällä hukkuman, siihenasti että he lopetetuksi tulevat.

27. Cadzo minä tahdon walwo heitä heidän pahaxens ja en hywäxens nijn että joca Judast Egyptin maalla on sen pitä miecalla ja näljällä huckuman sijhenasti että he lopetetuxi tulewat.

27. Catzo/ Mine tadhon waluoa heiden ylitzens/ heiden pahudhexens ia ei hywydhexens. Nin/ ette ioca Judast Egiptin maasa on/ sen pite Miecan ia Nelghien cautta huckuman/ sihenasti ette he loputetuxi tuleuat. (Katso/ Minä tahdon walwoa heidän ylitsensä/ heidän pahuudeksensa ja ei hywyydeksensä. Niin/ että joka Judasta Egyptin maassa on/ sen pitää miekan ja nälän kautta hukkuman/ siihenasti että he loputetuksi tulewat.)

28. Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita on palajava Egyptin maasta Juudan maahan; ja Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, siellä muukalaisina asumaan, tulevat tietämään, kumpaisenko sana toteutuu, minun vai heidän.

28. Mutta jotka miekan välttävät, niiden pitää kuitenkin Egyptin maalta Juudan maahan vähässä joukossa palajaman. Ja niin pitää kaikki jääneet Juudasta, jotka Egyptin maahan asumaan menneet olivat, ymmärtämän, kummanko sanat todeksi joutuvat, minun vai heidän.

28. Mutta jotca miecan wälttäwät nijn heidän pitä cuitengin Egyptin maalda Judan maahan wähäs joucos palajaman. Ja nijn pitä caicki jäänet Judast jotca Egyptin maahan asuman mennet olit ymmärtämän cummanga sanat todexi joutuwat Minun eli heidän.

28. Mutta iotca Miecan welteuet/ heiden pite quitegin Egiptin maalda/ Judean mahan iellenstuleman wähen Joukon cansa. Ja sillens pite sis caiki ne ylitzeienyet Judast/ iotca Egiptin mahan asuman mennyet olit/ ymmertemen/ Cumban sanat todhexi tuleuat/ Minun elike heiden. (Mutta jotka miekan wälttäwät/ heidän pitää kuitenkin Egyptin maalta/ Judean maahan jällens tuleman wähän joukon kanssa. Ja sillens pitää siis kaikki ne ylitsejääneet Judasta/ jotka Egyptin maahan asumaan menneet olit/ ymmärtämän/ Kumman sanat todeksi tulewat/ Minun elikkä heidän.)

29. Ja tämä on oleva sen merkkinä, sanoo Herra, että minä rankaisen teitä tässä paikassa, tietääksenne, että minun sanani teitä vastaan toteutuvat, teille onnettomuudeksi:

29. Ja tämä olkoon teille merkiksi, sanoo Herra: sillä minä tahdon teitä tässä paikassa rangaista, että tietäisitte minun sanani tulevan todeksi, teille onnettomuudeksi;

29. JA tiedoxi sano HERra että minä teitä täsä paicas rangaista tahdon tietäxen minun sanani tulewan todexi teille onnettomudexi sano HERra näin:

30. Näin sanoo Herra: Katso, minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät hänen henkeänsä, niinkuin minä olen antanut Sidkian, Juudan kuninkaan, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja etsi hänen henkeänsä.

30. Näin sanoo Herra: katso, minä tahdon hyljätä Pharao Hophran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka hänen henkeänsä väijyvät, niinkuin minä Zedekiankin, Juudan kuninkaan, hylkäsin Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, hänen vihollistensa käteen, ja sen joka hänen henkeänsä väijyi.

30. Cadzo minä tahdon hyljätä Pharaon Haphran Egyptin Cuningan hänen wihollistens käsijn ja nijden käsijn jotca hänen hengens wäijywät nijncuin minä cedechiangin Judan Cuningan hyljännyt olin NebucadNezarin Babelin Cuningan hänen wihollisens käteen ja sen joca hänen hengens wäijyi.