PSALMIT

PSALTTARIT

PSALTTARIT
1938 1776 1642
     
PSALMI 139 139 PSALTTARI CXXXIX.  Psalmi .
139:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. 139:1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. \Herra\! sinä tutkit minua, ja tunnet minun. Ps 139:1 Dawidin Psalmi edelläweisattapa. HERra sinä tutkit minua/ ja tunnet minun.
139:2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. 139:2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni. Ps 139:2 Waicka minä istun eli nousen/ nijn sinä sen tiedät/ sinä ymmärrät taamba minun ajatuxeni.
139:3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. 139:3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni. Ps 139:3 Ehkä minä käyn eli macan/ nijn sinä olet minun ymbärilläni/ ja näet caicki minun tieni.
139:4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. 139:4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä \Herra\ kaikkia tiedä. Ps 139:4 Sillä cadzo/ ei ole sanacan minun kieleni päällä/ joita et sinä HERra caickia tiedä.
139:5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. 139:5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni. Ps 139:5 Sinä toimitat/ mitä minä ennen eli sijtte teen/ ja pidät sinun kätes minun päälläni.
139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. 139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää. Ps 139:6 Sencaltainen tieto on minulle ylön ihmellinen ja ylön corkia/ en minä woi sitä käsittä.
139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? 139:7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen? Ps 139:7 Cuhunga minä menen sinun hengestäs ? ja cuhunga minä sinun caswostas pakenen ?
139:8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. 139:8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. Ps 139:8 Jos minä astuisin taiwaseen/ nijn sinä siellä olet/ jos minä wuoteni helwetis rakennaisin/ cadzo/ sinä myös siellä olet.
139:9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, 139:9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä, Ps 139:9 Jos minä ottaisin amuruscon sijwet/ ja asuisin meren ärisä:
139:10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. 139:10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun. Ps 139:10 Nijn sinun kätes cuitengin sinne weis minua/ jä sinun oikia kätes pidäis minun.
139:11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", 139:11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni. Ps 139:11 Jos minä sanoisin: pimeys peittäkön minua/ nijn myös yön täyty olla walkeuden minun ymbärilläni.
139:12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. 139:12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus. Ps 139:12 Sillä ei pimeys ole sinun tykönäs pimeys/ ja yö walista nijncuin päiwä/ pimeys on nijncuin walkeus.
139:13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. 139:13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa. Ps 139:13 Sinun woimasas owat minun munascuuni/ sinä peitit minun äitini cohdusa.
139:14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. 139:14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää. Ps 139:14 Minä kijtän sinua sen edestä/ että minä ihmellisest tehty olen/ ihmelliset owat sinun tecos/ ja sen minun sielun kyllä tietä.
139:15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. 139:15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. Ps 139:15 Ei minun luuni ollet sinulda salatut/ cosca minä sijnä salaises tehty olin/ cosca minä olin luotu alhalla maasa.
139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. 139:16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut. Ps 139:16 Sinun silmäs näit minun/ cosca en minä wielä walmistettu ollut/ ja caicki päiwät sinun kirjaas olit kirjoitetut/ jotca wielä oleman piti/ joista ei yxikän silloin wielä tullut ollut.
139:17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! 139:17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa? Ps 139:17 Mutta cuinga callit owat minun edesäni Jumala sinun ajatuxes ? cuinga suuri on heidän lucuns.
139:18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi. 139:18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs. Ps 139:18 Jos minä heitä lukisin/ nijn he sanda usiammat olisit/ cosca minä herän/ olen minä wielä tykönäs.
139:19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois! 139:19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat. Ps 139:19 Jumala joscas tappaisit jumalattomat/ ja wericoirat minusta poickeisit.
139:20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi. 139:20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes). Ps 139:20 Sillä he puhuwat sinusta häpiällisest/ ja sinun wihollises corgottawat heitäns ilman syytä.
139:21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? 139:21 \Herra\, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan. Ps 139:21 HERra/ minä tosin wihan nijtä/ jotca sinua wihawat/ ja minä närkästyn heistä/ jotca carcawat sinua wastan.
139:22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani. 139:22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset. Ps 139:22 Täydestä todesta minä heitä wihan/ sentähden owat he minulle wiholliset.
139:23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. 139:23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ps 139:23 Tutki minua Jumala ja coettele minun sydämen/ kiusa minua ja ymmärrä cuinga minä ajattelen.
139:24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. 139:24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. Ps 139:24 Ja cadzos/ jos minä pahalla tiellä lienen/ nijn saata minua ijancaickiselle tielle.