PSALMIT

PSALTTARIT

PSALTTARIT
1938 1776 1642
     
PSALMI 132 132 PSALTTARI CXXXII.  Psalmi .
132:1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa, 132:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, \Herra\, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa, Ps 132:1 Weisu corkeimmas Chuoris. MUista HERra Dawidita/ ja caicke hänen waiwans.
132:2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle: 132:2 Joka \Herralle\ vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle: Ps 132:2 Joca HERralle wannoi/ ja lupais lupauxens Jacobin wäkewälle.
132:3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani, 132:3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata; Ps 132:3 En minä mene minun huoneni majaan/ engä wuoteseni pane maata.
132:4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, 132:4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua, Ps 132:4 En minä anna silmäini unda saada/ engä silmälautaini torckua.
132:5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle." 132:5 Siihenasti kuin minä löydän sian \Herralle\, Jakobin väkevän asumiseksi. Ps 132:5 Sijhenasti cuin minä löydän sian HERralle/ Jacobin wäkewän asumisexi.
132:6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta. 132:6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla. Ps 132:6 Cadzo/ me cuulimma hänestä Ephratas/ me olemma sen löynnet medzän kedoisa.
132:7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen. 132:7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä. Ps 132:7 Me tahdomma hänen asuinsioins mennä/ ja cumarta hänen jalcains astinlaudan edes.
132:8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki. 132:8 Nouse, \Herra\, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki. Ps 132:8 Nouse HERra sinun lepoos/ sinä ja sinun wäkewydes Arcki.
132:9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot. 132:9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan. Ps 132:9 Anna sinun Pappis puke heitäns wanhurscaudella/ ja sinun pyhäs riemuitcan.
132:10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja. 132:10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden. Ps 132:10 Älä ota pois sinun woidellus hallitust/ sinun palwelias Dawidin tähden.
132:11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi. 132:11 \Herra\ on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles. Ps 132:11 HERra on wannonut Dawidille totisen walan/ ja ei hän sijtä wilpistele/ sinun ruumis hedelmästä minä istutan sinun istuimelles.
132:12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti." 132:12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti. Ps 132:12 Jos sinun lapses minun lijttoni pitäwät ja minun todistuxeni/ jotca minä heille opetan/ nijn heidän lapsens myös sinun istuimellas istuwat ijancaickisest
132:13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: 132:13 Sillä \Herra\ on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa. Ps 132:13 Sillä HERra on Zionin walinnut/ ja halaja siellä asua.
132:14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut. 132:14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa. Ps 132:14 Tämä on minun lepon ijancaickisest/ täsä minä tahdon asua: sillä se minulle kelpa.
132:15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin. 132:15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää. Ps 132:15 Minä siunan heidän elatuxens/ ja hänen köyhillens kyllä annan leipä.
132:16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot. 132:16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman. Ps 132:16 Hänen Pappins minä puetan autuudella/ ja hänen pyhäns pitä riemuidzeman.
132:17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun. 132:17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni. Ps 132:17 Siellä minä annan puhjeta Dawidin sarwen/ minä walmistin kyntiläni woideltulleni.
132:18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa." 132:18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman. Ps 132:18 Hänen wihollisens minä häpiällä puetan/ mutta hänen päälläns cucoista hänen cruununs.