SANANLASKUT

SANANLASKUT

Salomon  Kirjain  Esipuhe

1938 1776 1642
     
1 LUKU 1 LUKU I.  Lucu
1:1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, 1:1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut; 1:1 NÄmät owat Salomon Israelin Cuningan Dawidin pojan sananlascut.
1:2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, 1:2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta, 1:2 Opetta wijsautta/ curitusta/ taito/
1:3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, 1:3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä; ymmärrystä/ wanhurscautta/ oikeutta ja siweyttä.
1:4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. 1:4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat. 1:3 Että tyhmät wijsaxi tulisit:
1:4 Ja nuorucaiset ymmärryxen ja taidon saisit.
1:5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta 1:5 Joka viisas on, se kuulkaan, että hän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon, 1:5 JOca wijsas on/ hän cuulcan/ että hän wijsammaxi tulis/ ja joca toimellinen on/ hän otta neuwon.
1:6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. 1:6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa. 1:6 Että hän ymmärräis sananlascut ja heidän selityxens: wijsasten opin ja heidän tapauxens.
1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. 1:7 \Herran\ pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin. 1:7 HERran pelco on wijsauden alcu/ tyhmät hyljäwät wijsauden ja pelgon.
1:8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, 1:8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä! 1:8 POican/ cuule Isäs curitusta/ ja älä hyljä äitis käskyä.
1:9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. 1:9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas. 1:9 Sillä se on sinun pääs päällä caunistus/ ja käädy sinun caulasas.
1:10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. 1:10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu. 1:10 Poican/ jos pahanjuoniset sinua haucuttelewat/ nijn älä heitä seura.
1:11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; 1:11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä; 1:11 Jos he sanowat: käy meidän cansam/ me wäijym werta ja wiritäm pauloja nuhtettoman eteen ilman syytä.
1:12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; 1:12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; 1:12 Me nielem hänen/ nijncuin helwetti eläwäldä/ ja wanhurscan nijncuin hautaan pudotam.
1:13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; 1:13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista; 1:13 Me löydäm suuren tawaran/ ja täytämme meidän huonem saalista.
1:14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" - 1:14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman: 1:14 Coettele meidän cansam/ meillä caikilla pitä yxi cuckaro oleman.
1:15 älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. 1:15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä. 1:15 Poican/ älä waella heidän cansans/ estä jalcas heidän retkeildäns.
1:16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. 1:16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan. 1:16 Sillä heidän jalcans juoxewat pahuteen/ ja kijruttawat idzens werta wuodattaman.
1:17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan: 1:17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä. 1:17 Sillä turhan wercot wiritetän linduin silmäin edes.
1:18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. 1:18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään. 1:18 Idze he myös wäijywät toinen toisens werta/ ja petoxella seisowat toinen toisens hengen perän.
1:19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. 1:19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi. 1:19 Nijn caicki ahnet tekewät/ ja ahneus on isännillens surmaxi.
1:20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; 1:20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa. 1:20 WIisaus ulcona walitta/ ja caduilla änens ilmoitta.
1:21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: 1:21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen: 1:21 Hän huuta Canssan edes portisa/ ja tuotta sanans edes Caupungisa/ sanoden:
1:22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? 1:22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta? 1:22 Cuinga cauwan te tyhmät tahdotta olla taitamattomat/ ja pilckakirwet racasta nauroa?
1:23 Ja te hullut wihatta opetusta.
1:23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. 1:23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani; Käändäkät idzen minun curituxen puoleen/ cadzo/ minä tuon minun hengeni edes/ ja ilmoitan teille minun sanani.
1:24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, 1:24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria, 1:24 Että minä cudzuin teitä/ ja te estelitte teitän/ minä cocotin käteni/ ja ei yxikän ottanut sijtä waari.
1:25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, 1:25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani; 1:25 Te hylkäisitte caiken minun neuwoni/ ja unhotitta minun curituxeni.
1:26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; 1:26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte, 1:26 Nijn minä myös nauran teidän wahingostan/ ja pilckan teitä/
1:27 Cosca teidän päällen tule se jota te pelkätte.
1:27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. 1:27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva. Cosca cadotus tule teidän päällen nijncuin raju ilma/ ja tusca nijncuin tuulispää. Cosca teidän päällen tule ahdistus ja waiwa.
1:28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. 1:28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua. 1:28 Silloin he huutawat/ ja en minä cuule heitä/ warahin he edziwät minua/ ja ei löydä.
1:29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa 1:29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan \Herran\ pelkoa, 1:29 Että he wihaisit opetusta/ ja ei ottanet wastan HERran pelcoa.
1:30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, 1:30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni; 1:30 Eikä tytynet minun neuwoni/ mutta laitit minun curituxeni.
1:31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. 1:31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman. 1:31 Nijn pitä heidän syömän heidän tiens hedelmästä/ ja heidän neuwostans rawituxi tuleman.
1:32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. 1:32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät. 1:32 Että tyhmäin himo tappa heidän/ ja hulluin onni cadotta heidän.
1:33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta. 1:33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää. 1:33 Mutta joca minua cuule/ hän on lewosa yldäkylläisydes/ ja ei mitän paha pelkä.
     
2 LUKU 2 LUKU II.  Lucu
2:1 Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, 2:1 Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket; 2:1 POican/ jos sinä otat minun puheni/ ja minun käskyni kätket.
2:2 niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon - 2:2 Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen. 2:2 Nijn anna corwas cuulla wijsautta/ ja taita sydämes ymmärryxeen.
2:3 niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, 2:3 Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa; 2:3 Sillä jos sinä sitä ahkerast halajat ja rucoilet.
2:4 jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, 2:4 Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran; 2:4 Jos sinä sitä edzit nijncuin hopiata/ ja pyörit sen perän nijncuin tawaran.
2:5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. 2:5 Niin sinä ymmärrät \Herran\ pelvon, ja Herran tunnon löydät. 2:5 Nijn sinä ymmärrät HERran pelgon/ ja HERran tunnon löydät.
2:6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. 2:6 Sillä \Herra\ antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys. 2:6 Sillä HERra anda wijsauden/ ja hänen suustans tule taito ja ymmärrys.
2:7 Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, 2:7 Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat, 2:7 Hän anda toimellisten hywin käydä/ ja suojele siwiät.
2:8 niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. 2:8 Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket. 2:8 Warjele hurscat/ ja holho pyhäins retket.
2:9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden - hyvyyden tien kaiken; 2:9 Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien. 2:9 Silloin sinä ymmärrät wanhurscauden ja duomion/ oikeuden ja caiken hywän tien.
2:10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, 2:10 Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen, 2:10 JOs wijsaus sinun sydämees tule/ nijn että se on sinulle kelwollinen.
2:11 taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut. 2:11 Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun, 2:11 Nijn hywä neuwo sinun warjele/ ja ymmärrys kätke sinun.
2:12 Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu; 2:12 Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat, 2:12 Ettes pahalle tielle joudu/ eli nijden secaan/ jotca toimettomi puhuwat.
2:13 niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä; 2:13 Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä; 2:13 Ja hyljäwät oikian tien/ ja waeldawat pimeitä retkiä.
2:14 niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta, 2:14 Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa; 2:14 Jotca iloidzewat heidän pahoista töistäns/ ja riemuidzewat pahoisa menoisans.
2:15 joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. - 2:15 Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärät ja häpiälliset: 2:15 Joiden tiet owat wastahacoiset/ ja retket wäärät ja häpiälliset.
2:16 Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee, 2:16 Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee, 2:16 Ettet sinä ryhtyis toiseen waimoon joca ei sinun ole/ joca suloisilla sanoilla puhuttele.
2:17 joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton. 2:17 Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton. 2:17 Ja hyljä hänen nuorudens johdattajan/ ja unhotta Jumalans lijton.
2:18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden. 2:18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö. 2:18 Sillä hänen huonens cuolemaan callistu/ ja hänen askelens cadotettuin tygö.
2:19 Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille. 2:19 Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu; 2:19 Jocainen cuin mene hänen tygöns/ ei palaja/ eikä elämän tielle joudu.
2:20 Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja. 2:20 Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet. 2:20 Ettäs waellaisit hywä tietä/ ja olisit oikialla retkellä.
2:21 Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; 2:21 Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät; 2:21 Sillä wanhurscat asuwat maasa/ ja siwiät sijnä owat.
2:22 mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois. 2:22 Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan. 2:22 Mutta jumalattomat hucutetan maasta/ ja ylöncadzojat sijtä teloitetan.
     
3 LUKU 3 LUKU III.  Lucu
3:1 Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; 3:1 Poikani, älä unohda minun lakiani, mutta sinun sydämes pitäköön käskyni. 3:1 POican/ älä unohda minun Lakiani/ mutta sinun sydämes pitäkön minun käskyni.
3:2 sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat. 3:2 Sillä ne saatavat sinulle pitkän ijän, hyvät vuodet ja rauhan. 3:2 Sillä ne saattawat sinulle pitkän ijän/ hywät wuodet ja rauhan.
3:3 Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, 3:3 Armo ja totuus ei sinua pidä hylkäämän: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita sydämes tauluun, 3:3 Armo ja totuus ei sinua pidä hyljämän/ ripusta ne caulaas/ ja kirjoita sydämes tauluun.
3:4 niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. 3:4 Niin sinä löydät armon ja hyvän toimen, Jumalan ja ihmisten edessä. 3:4 Nijns löydät armon ja hywän toimen/ Jumalan ja ihmisten edesä.
3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. 3:5 Luota \Herraan\ kaikesta sydämestäs, ja älä luota ymmärryksees; 3:5 LUota idzes HERraan caikesta sydämestäs/ ja älä luota sinun ymmärryxees.
3:6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. 3:6 Mutta ajattele häntä kaikissa teissäs, niin hän sinua oikein johdattaa. 3:6 Mutta ajattele händä caikisa teisäs/ nijn hän sinua oikein johdatta.
3:7 Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. 3:7 Älä ole viisas mielestäs, vaan pelkää \Herraa\, ja vältä pahaa. 3:7 Älä ole wijsas mielestäs/ waan pelkä HERra/ ja wäldä paha.
3:8 Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi. 3:8 Sillä se on navalles terveellinen, ja virvoittaa luus. 3:8 Sillä se on sinun nawalles terwellinen/ ja wirgotta sinun luus.
3:9 Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, 3:9 Kunnioita \Herraa\ tavarastas, ja kaikista vuoden tulos esikoisista; 3:9 Cunnioita HERra sinun tawarastas/ sinun wuoden tulos esicoisista.
3:10 niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi. 3:10 Niin sinun riihes täytetään kyllyydellä, ja sinun viinakuurnas vuotaa ylitse. 3:10 Nijn sinun rijhes täytetän/ ja sinun wijnacuurnas wuota ylidze.
3:11 Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa; 3:11 Poikani, älä \Herran\ kuritusta hylkää, ja älä ole kärsimätön, kuin hän sinua rankaisee, 3:11 Poican/ älä HERRAN curitusta hyljä/ ja älä ole kärsimätöin cosca hän sinua rangaise.
3:12 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on. 3:12 Sillä, jota \Herra\ rakastaa, sitä hän rankaisee, ja on hänelle otollinen niinkuin poika isällensä. 3:12 Sillä jota HERra racasta sitä hän rangaise/ ja on hänelle otollinen nijncuin poica Isällens.
3:13 Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. 3:13 Autuas on se ihminen, joka viisauden löytää, ja se ihminen, joka ymmärryksen käsittää. 3:13 AUtuas on se ihminen joca wijsauden löytä/ ja ymmärryxen käsittä.
3:14 Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. 3:14 Sillä parempi on kaupita häntä kuin kaupita hopiaa, ja hänen hedelmänsä on parempi kuin kulta. 3:14 Sillä parembi on caupita händä cuin hopiata/ ja hänen hedelmäns on parembi cuin culda.
3:15 Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. 3:15 Hän on kalliimpi kuin päärlyt, eikä hänen vertaansa mitään toivottaa taideta. 3:15 Hän on callimbi cuin pärly/ eikä hänen wertans mitän toiwotta taita.
3:16 Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. 3:16 Pitkä ikä on hänen oikialla kädellänsä, rikkaus ja kunnia hänen vasemmallansa. 3:16 Pitkä ikä on hänen oikialla kädelläns/ rickaus ja cunnia hänen wasemallans.
3:17 Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni. 3:17 Hänen tiensä ovat iloiset, ja kaikki hänen askeleensa rauha. 3:17 Hänen tiens owat iloiset/ ja caicki hänen askelens rauha.
3:18 Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni. 3:18 Hän on elämän puu niille, jotka häneen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka hänen pitävät. 3:18 Hän on elämän puu caikille jotca häneen rupewat/ ja autuat owat ne jotca hänen pitäwät.
3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut. 3:19 Sillä \Herra\ on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut. 3:19 Sillä HERra on wijsaudella maan perustanut/ ja taiwat toimella walmistanut.
3:20 Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta. 3:20 Hänen viisaudessansa ovat syvyydet eroitetut, ja pivet pisaroivat kasteen. 3:20 Hänen wijsaudesans owat sywydet eroitetut/ ja pilwet pisaroidzewat casten.
3:21 Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus, 3:21 Poikani, älä salli näitä silmistäs tulla pois, niin sinä tulet onnelliseksi ja viisaaksi. 3:21 Poican/ älä händä salli silmistäs tulla pois/ nijns tulet onnellisexi ja wijsaxi.
3:22 niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi. 3:22 Se on sinun sielus elämä; ja sinun suus on otollinen. 3:22 Se on sinun sielus elämä/ ja sinun suus on otollinen.
3:23 Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi. 3:23 Silloin sinä murheetoinna vaellat teissäs, ettet jalkaas loukkaa. 3:23 Silloin sinä murhetoinna waellat teisäs/ ettes jalcas loucka.
3:24 Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea. 3:24 Et sinä pelkää maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia, 3:24 Et sinä pelkä maata panduas/ mutta macat makiasti.
3:25 Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. 3:25 Ettei sinun tarvitse peljätä äkillistä hirmua, eikä jumalattomain hävitystä, kuin se tulee. 3:25 Ettei sinun tarwita pelkämän äkillistä hirmua/ eikä jumalattomain myrskyä cosca se tule.
3:26 Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni 3:26 Sillä \Herra\ on sinun lohdutukses; hän varjelee sinun jalkas, ettei sitä saavuteta. 3:26 Sillä HERra on sinun lohdutuxes/ hän warjele sinun jalcas/ ettei sitä saawuteta.
3:27 Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. 3:27 Älä estele tarvitsevalle hyvää tehdä, jos sinulla on varaa, ettäs sen tehdä taidat. 3:27 ÄLä estele tarwidzewalle hywä tehdä/ jos sinun kätes on Jumalalda wara saanut.
3:28 Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on. 3:28 Älä sano ystävälle: mene ja tule jälleen, huomenna minä sinulle annan; koska sinulla on. 3:28 Älä sano ystäwälles: mene ja tule jällens/ huomena minä sinulle annan/ jos sinulla on.
3:29 Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu. 3:29 Älä pyydä sinun ystäväs vahinkoa, joka hyvässä toivossa asuu sinun tykönäs. 3:29 Älä pyydä sinun ystäwäs wahingota/ joca hywäs toiwos asu sinun tykönäs.
3:30 Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt. 3:30 Älä kenenkään kanssa toru ilman syytä, jos hän ei mitään pahaa sinulle tehnyt ole. 3:30 Älä kenengän cansa toru ilman syytä/ jos ei hän mitän paha sinulle tehnyt ole.
3:31 Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; 3:31 Älä kiivoittele väärää miestä, älä noudata hänen retkiänsä. 3:31 Älä kijwoittele wäärä miestä/ ja älä noudata hänen retkiäns.
3:32 sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava. 3:32 Sillä pahanilkiset ovat \Herralle\ kauhistus; mutta hänen salaisuutensa on hurskasten tykönä. 3:32 Sillä HERra cauhistu sitä joca wilpistele/ ja hänen salaisudens on siweitten tykönä.
3:33 Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa. 3:33 Jumalattoman huoneessa on \Herran\ kirous; mutta vanhurskaan maja siunataan. 3:33 Jumalattoman huones on HERran kirous/ mutta wanhurscan huone siunatan.
3:34 Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon. 3:34 Hän pilkkaa pilkkaajia; mutta nöyrille hän antaa armon. 3:34 Hän pilcka pilckaita/ mutta radollisille hän anda armon.
3:35 Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä. 3:35 Viisaat kunnian perivät, mutta tyhmät häpiän saavat. 3:35 Wijsat cunnian periwät/ mutta tyhmät häpiän saawat.
     
4 LUKU 4 LUKU IV.  Lucu
4:1 Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä. 4:1 Kuulkaat, lapseni, isänne kuritusta, ja ottakaa vaari, oppiaksenne ja viisaammaksi tullaksenne. 4:1 CUulcat minun lapseni teidän Isän curitusta/ ja ottacat waari/ oppiaxen/ ja wijsammaxi tullaxen
4:2 Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani. 4:2 Sillä minä annan teille hyvän opetuksen; älkööt hyljätkö minun lakiani. 4:2 Sillä minä annan teille hywän opetuxen/ älkät hyljätkö minun Lakiani.
4:3 Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen. 4:3 Sillä minä olin isäni poika, hoikka ja ainoa äidilläni. 4:3 Sillä minä olin Isäni poica/ hoicka ja ainoa äitilläni.
4:4 Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää. 4:4 Ja hän opetti minua, ja sanoi minulle; anna sydämes ottaa minun sanani vastaan: pidä minun käskyni, niin sinä elää saat. 4:4 Ja hän opetti minua/ ja sanoi: anna sydämes otta minun sanan wastan/ pidä minun käskyni/ nijns elä saat.
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista. 4:5 Osta viisaus, osat ymmärrys: älä unohda, älä myös poikkee minun puheestani. 4:5 Ota wijsaus/ ota ymmärrys/ älä unhota/ älä myös poicke minun puhestani.
4:6 Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa. 4:6 Älä häntä hylkää, niin hän sinut kätkee: rakasta häntä, niin hän sinua varjelee. 4:6 Älä händä hyljä/ nijn hän sinun kätke/ racasta händä/ nijn hän sinua warjele.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä. 4:7 Sillä viisauden alku on, ostaa viisautta, ja kaikella saadullas ostaa taitoa. 4:7 Sillä wijsauden alcu on osta wijsautta/ ja caikisa caupoisa osta taito.
4:8 Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet; 4:8 Pidä häntä korkiassa kunniassa, niin hän sinua korottaa, ja saattaa kunniaan, jos sinä häntä rakastat. 4:8 Pidä händä corkias cunnias/ nijn hän sinua corgotta ja saatta cunniaan/ jos sinä händä racastat.
4:9 se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun." 4:9 Hän sinun pääs jalosti kaunistaa, ja kunnioittaa sinua ihanalla kruunulla. 4:9 Hän sinun pääs jalost caunista/ ja cunnioitta sinua ihanalla Cruunulla.
4:10 Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät. 4:10 Kuule siis, poikani, ja ota minun puheeni, niin ikäs vuotta on monta. 4:10 Cuule sijs minun poican ja ota minun puheni/ nijn ikäs wuotta on monda.
4:11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille. 4:11 Minä johdatan sinua viisauden tielle, ja saatan sinua käymään oikialla retkellä, 4:11 Minä johdatan sinua wijsauden tielle/ ja saatan sinua oikialle retkelle.
4:12 Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu. 4:12 Niin että koskas vaellat, ei sinun käymises ole ahdas; ja koskas juokset, niin et sinä loukkaa sinuas. 4:12 Nijn että coscas waellat/ ei sinun käymises ole rascas/ ja coscas juoxet/ nijn et sinä loucka sinuas.
4:13 Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi. 4:13 Pidä kuritus, älä hylkää häntä: kätke häntä; sillä hän on sinun elämäs. 4:13 Kärsi curitusta/ älä hyljä händä/ kätke händä: sillä hän on sinun elämäs.
4:14 Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle. 4:14 Älä mene jumalattomain askelille, ja älä astu pahain tielle; 4:14 Älä mene jumalattomain askeleille/ ja älä astu pahain teille.
4:15 Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse. 4:15 Jätä se pois, ja älä käy siinä; karta sitä, ja mene ohitse. 4:15 Jätä ja älä käy sijnä/ carta händä ja mene ohidzen.
4:16 Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet. 4:16 Sillä ei he makaa, jollei he ole pahoin tehneet, eikä lepää, jollei he ole vahinkoa tehneet. 4:16 Sillä ei he maca/ jollei he ole pahoin tehnet/ eikä lewä/ jollei he ole wahingota tehnet.
4:17 Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja. 4:17 Sillä he syövät jumalattomuuden leipää, ja juovat vääryyden viinaa. 4:17 Sillä he elättäwät heitäns jumalattomalla leiwällä/ ja juowat wääryden wijna.
4:18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. 4:18 Mutta vanhurskasten retki paistaa niinkuin valkeus, käy edes, ja valistaa hamaan isoon päivään asti. 4:18 Mutta wanhurscan retki paista nijncuin walkeus/ käy edes ja walista haman isoin päiwän asti.
4:19 Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat. 4:19 Mutta jumalattomain tie on niinkuin pimeys; ja ei he tiedä, kussa he lankeevat. 4:19 Mutta jumalattomain tiet owat nijncuin pimeys/ ja ei he tiedä cusa he langewat.
4:20 Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. 4:20 Poikani, ota vaari sanoistani, ja kallista korvas puheisiini. 4:20 POican/ ota waari minun sanoistani/ ja callista corwas minun puheiseni.
4:21 Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; 4:21 Älä niiden anna tulla pois silmistäs: pidä ne sydämessäs. 4:21 Älä nijtä anna tulla pois silmistäs/ pidä ne sydämesäs.
4:22 sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. 4:22 Sillä ne ovat niiden elämä, jotka niitä ovat löytäneet, ja ovat terveelliset koko heidän ruumiillensa. 4:22 Sillä ne owat nijden elämä/ jotca nijtä owat löytänet/ ja owat terwelliset coco heidän ruumillens.
4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. 4:23 Varjele sydämes kaikella ahkeruudella: sillä siitä elämä tulee. 4:23 Warjele sydämes caikella ahkerudella: sillä sijtä elämä tule.
4:24 Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. 4:24 Pane pois paha suu, ja väärät huulet anna olla sinustas kaukana. 4:24 Pane pois sinuldas paha suu/ ja wäärät huulet anna olla sinustas caucana.
4:25 Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. 4:25 Katsokoon silmäs oikein eteensä, ja sinun silmäs laudat olkoot oikiat edessäs. 4:25 Cadzocon sinun silmäs oikein eteens/ ja sinun silmäs laudat olcon oikeat edesäs.
4:26 Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. 4:26 Koettele jalkais askeleet, niin kaikki sinun ties vahvistuvat. 4:26 Coettele tie jalgoillas/ nijns wilpistelemätä astut.
4:27 Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta. 4:27 Älä poikkee oikialle eli vasemmalle puolelle: tempaa jalkas pois pahuudesta. 4:27 Älä poicke oikialle eli wasemalle puolelle/ temba sinun jalcas pois pahudesta.
     
5 LUKU 5 LUKU V.  Lucu
5:1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni 5:1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini, 5:1 POican/ ota waari minun wijsaudestani/ callista corwas minun oppijni.
5:2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon. 5:2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen. 5:2 Ettäs pidäisit hywän neuwon/ ja sinun suus tiedäis toimen.
5:3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. 5:3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy; 5:3 Sillä porton huulet owat nijncuin mesileiwät/ ja hänen kitans liuckambi cuin öljy.
5:4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. 5:4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka. 5:4 Mutta wijmeiseldä carwas cuin Coiruoho/ ja teräwä nijncuin caxiteräinen miecka.
5:5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. 5:5 Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. 5:5 Hänen jalcans juoxewat alas cuolemaan/ ja hänen askelens joutuwat helwettijn.
5:6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan. 5:6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee. 5:6 Ei hän käy cohdastans elämän tiellä/ huikendelewaiset owat hänen astumisens/ nijn ettei hän tiedä cunga hän mene.
5:7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista. 5:7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani. 5:7 Nijn cuulcat nyt minua minun lapseni/ ja älkät poiketco minun puheistani.
5:8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea, 5:8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea, 5:8 Olcon sinun ties taambana hänestä/ ja älä lähesty hänen huonens owe.
5:9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle, 5:9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille; 5:9 Ettes andais cunniatas muucalaisille/ ja wuosias julmille.
5:10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon 5:10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa, 5:10 Ettei muucalaiset rawitais sinun warastas/ ja sinun työs olis toisen huonesa.
5:11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa 5:11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet, 5:11 Ja sinä tästälähin huocaisit/ coscas elämäs ja hywydes tuhlannut olet/ ja sanoisit:
5:12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta? 5:12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen! 5:12 Woi/ cuinga minä olen wihannut curitusta/ ja minun sydämen on hyljännyt rangaistuxen?
5:13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni? 5:13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen! 5:13 Ja en ole cuullut opettajani ändä/ engä callistanut corwani opettajani puoleen.
5:14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen." 5:14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä. 5:14 Minä olen caickeen onnettomuteen pikimmäldäns joutunut/ caickein ihmisten ja Canssain seas.
5:15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. 5:15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa. 5:15 JUo wettä caiwostas/ ja mitä lähtestäs wuota.
5:16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi! 5:16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille. 5:16 Anna luondolähtes wuota/ ja vesiojas cujille.
5:17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi. 5:17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas. 5:17 Mutta pidä ne yxinäs/ ja ei yxikän muucalainen sinun cansas.
5:18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. 5:18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta. 5:18 SInun caiwos olcon siunattu/ ja iloidze sinun nuorudes waimosta/
5:19 Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan. 5:19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa. se on suloinen nijncuin naaras hirwi/ ja otollinen nijncuin medzäwuohi.
5:19 Hänen rackaudens sinua aina rawitcon/ ja iloita sinuas aina hänen rackaudestans.
5:20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea? 5:20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä? 5:20 Poican/ mixis annat muucalaisten sinuas pettä/ ja halajat toista?
5:21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa. 5:21 Sillä \Herran\ edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa. 5:21 Sillä HERran edes owat caickein ihmisten tiet/ ja hän cadzele caicki heidän askelens.
5:22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. 5:22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni. 5:22 Jumalattoman wäärys käsittä hänen/ ja hänen syndins paulat ottawat hänen kijnni.
5:23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan. 5:23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi. 5:23 Hänen pitä cuoleman/ ettei hän andanut opetta idzens/ ja hänen suuren tyhmydens tähdän tule hän petetyxi.
     
6 LUKU 6 LUKU VI.  Lucu
6:1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle; 6:1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen. 6:1 POican/ jos sinä tacat lähimmäises/ nijns olet kijnnittänyt kätes muucalaiseen.
6:2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni, 6:2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas. 6:2 Sinun sanoisas olet sinä paulaan istunut/ sinä olet saawutettu puheisas.
6:3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi; 6:3 Tee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs. 6:3 Tee sijs poican näin: pelasta sinus: sillä sinä olet tullut lähimmäises käsijn/ joudu ja waadi lähimmäistäs kijnni.
6:4 älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa. 6:4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua. 6:4 Älä anna silmilles unda/ eikä silmälautais torckua.
6:5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä. 6:5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä. 6:5 Kirwota sinus nijncuin medzäwuohi pois käsistä/ ja nijncuin lindu pyytäjäns käsistä.
6:6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. 6:6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi. 6:6 MEne laisca myyriäisen tygö/ cadzo hänen menoans/ ja opi.
6:7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, 6:7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole, 6:7 Waicka ei hänellä yhtän Ruhtinast ja teettäjätä ja hallidziata ole.
6:8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. 6:8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana. 6:8 Cuitengin walmista hän hänen elatuxens suwella/ ja caiken ruocans elon aicana.
6:9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi? 6:9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta? 6:9 Cuinga cauwans laisca macat? coscas nouset unestas?
6:10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, 6:10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit; 6:10 Maca wielä wähä/ ota wielä unda päähäs/ laske kätes yhteen/ ettäs wielä lewätä woisit.
6:11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies. 6:11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies. 6:11 Nijn köyhys äkist tule päälles nijncuin matcamies/ ja waiwaisus nijncuin warustettu mies.
6:12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä, 6:12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä, 6:12 HUikendelewainen ihminen/ wahingolinen mies/ käwele wäärällä suin.
6:13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo, 6:13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa. 6:13 Iske silmä/ nyhkä jalgoillans/ cocottele sormillans.
6:14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa. 6:14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan. 6:14 Ajattele aina paha ja wiha sydämesäns/ ja saatta rijta matcan.
6:15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole. 6:15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole. 6:15 Sentähden tule picaisest hänen cadotuxens/ ja äkist muserta ricki/ nijn ettei hänellä yhtän apua ole.
6:16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: 6:16 Kuusi on, joita \Herra\ vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa: 6:16 CUusi on joita HERra wiha/ ja seidzemes on cauhistus hänen edesäns.
6:17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, 6:17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta; 6:17 Ylpiät silmät/ petollinen kieli/ kädet jotca wuodattawat wiatoinda werta.
6:18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, 6:18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan; 6:18 Sydän joca wahingolisia ajattele/ jalgat jotca owat nopsat pahuteen juoxeman.
6:19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken. 6:19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille. 6:19 Wäärä todistaja/ joca walheita tuotta/ ja saatta rijdan weljesten wälille.
6:20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. 6:20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia. 6:20 POican/ pidä Isäs käskyt/ ja älä hyljä äitis Lakia.
6:21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. 6:21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas. 6:21 Sido ne alati yhteen sinun sydämes päälle/ ja ripusta ne caulaas.
6:22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot. 6:22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua. 6:22 Coscas waellat nijn ne johdattawat sinua/ coscas lewät nijn he wartioidzewat sinua/ coscas herät nijn he puhuttelewat sinua.
6:23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie, 6:23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie, 6:23 Sillä käsky on nijncuin kynttilä/ ja Laki nijncuin walkeus/ ja curituxen rangaistus on elämän tie.
6:24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä. 6:24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä. 6:24 Ettäs warjellaisin pahasta waimosta/ ja muucalaisen makiasta kielestä.
6:25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko. 6:25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta. 6:25 Älä iloita sydändäs hänen cauneudestans/ ettes wietelläis hänen silmäins kijlosta.
6:26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua. 6:26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän. 6:26 Sillä porto saatta leiwäldä pois/ mutta awio waimo saatta caunin elämän.
6:27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? 6:27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala? 6:27 Taitaco jocu kätke tulen poweens/ ettei hänen waattens pala?
6:28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? 6:28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta? 6:28 Eli hijlden päällä käwellä/ ettei hän jalcojans polda?
6:29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa. 6:29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy. 6:29 Nijn sen tapahtu/ joca lähimmäisens waimoa lähendele/ ei hän pääse rangaisemata/ joca häneen ryhty.
6:30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen? 6:30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on: 6:30 Ei se ole warcalle nijn suuri häpiä/ jos hän warasta hengens pitexi/ cosca nälkä on.
6:31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat. 6:31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun; 6:31 Jos hän warcaista löytän/ anda hän sen seidzemen kertaisest jällens/ ja caiken hänen huonens saadun.
6:32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee 6:32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee. 6:32 Mutta joca huoruteen lange/ se on tyhmä/ ja saatta elämäns cadotuxeen.
6:33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois. 6:33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois. 6:33 Rangaistus ja häpiä tule hänen päällens/ ja hänen häwäistyxens ei pyhitä pois.
6:34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä. 6:34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä: 6:34 Miehen wiha ja kijwaus ei säästä händä coston päiwänä.
6:35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät. 6:35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit. 6:35 Ei hän lucua pidä sowittajast/ eikä ota waickas paljo annaisit.
     
7 LUKU 7 LUKU VII.  Lucu
7:1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni. 7:1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni. 7:1 POican/ kätke minun sanani/ ja pidä tykönäs minun käskyni.
7:2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi. 7:2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä. 7:2 Ota waari minun opetuxestani/ nijns elä saat/ ja minun Laistani/ nijncuin silmäs terästä.
7:3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun. 7:3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun. 7:3 Sido ne sinun sormijs/ kirjoita ne sinun sydämes tauluun.
7:4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi, 7:4 Sano viisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses, 7:4 Sano wijsaudelle: sinä olet minun sisaren: ja cudzu toimi ystäwäxes.
7:5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee. 7:5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat. 7:5 Että hän sinua warjelis muucalaiselda waimolda/ ja toiselda/ jonga sanat siliät owat.
7:6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi, 7:6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin. 7:6 Sillä minä curkistelin huoneni ackunasta läpi häkin.
7:7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla. 7:7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa; 7:7 Ja näin tyhmän nuorucaisen taitamattomain seas/ ja äckäisin hänen lasten joucosa.
7:8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin 7:8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa. 7:8 Joca käweli catuilla nurckain taidze/ ja asteli sitä tietä/ joca meni hänen huoneseens.
7:9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä. 7:9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli: 7:9 Pimeis/ cosca päiwä ehtolla oli/ ja jo sydänyö oli.
7:10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä. 7:10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala, 7:10 Ja cadzo/ händä cohtais waimo/ porton waatteilla.
7:11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona; 7:11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa. 7:11 Cawala/ tuima ja hillimätöin/ jonga jalat ei pysynet hänen huonesans.
7:12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa. 7:12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa. 7:12 Nyt on hän ulcona/ nyt catuilla/ ja wäijy joca nurcas.
7:13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle: 7:13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä: 7:13 Hän otti hänen kijnni/ ja suuta andoi hänelle/ ja sanoi häpemätä:
7:14 "Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni. 7:14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni: 7:14 Minä olen tänäpän tehnyt kijtosuhrin/ ja täyttänyt lupauxeni.
7:15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt. 7:15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt. 7:15 Ja olen tullut sinua wastan/ warahin sinua edzimän/ ja olen nyt sinun löytänyt.
7:16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta. 7:16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella, 7:16 Minä olen corjast walmistanut wuoteni/ Egyptin kirjawalla waattella.
7:17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia. 7:17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla. 7:17 Ja olen hywän hajuisexi tehnyt minun cammioni/ Mirrhamilla/ Aloella ja Canelillä.
7:18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. 7:18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaamme meitämme keskenämme rakkaudella. 7:18 Tule/ eläkäm hecumallisest/ ja halatcam haman amun asti:
7:19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas. 7:19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt. 7:19 Sillä ei mies ole cotona.
7:20 Hän on pitkälle matcalle mennyt/
7:20 Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi." 7:20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä. hän on ottanut rahasäkin myötäns/ ja tule cotia äsken määrätyllä päiwällä.
7:21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa: 7:21 Ja niin hän houkutteli monella sanalla, ja vaati häntä makialla puheella. 7:21 Ja nijn händä haucutteli monella sanalla/ ja waati händä makialla puhella.
7:22 äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, 7:22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan. 7:22 Hän meni hänen cansans nopiast/ nijncuin teurastettawa härkä/ ja nijncuin jalcapuuhun/ jolla tyhmät rangoitan.
7:23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa. 7:23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi. 7:23 Sijhenasti cuin hän nuolilla ambu hänen maxans läpidzen. Ja nijncuin lindu idzens kijrutta paulaan/ ja ei tiedä sitä hänen hengellens waarallisexi.
7:24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja. 7:24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista. 7:24 Nijn cuulcat sijs minua minun lapseni/ ja ottacat waari minun suuni sanoista.
7:25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa. 7:25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä. 7:25 Älkön sinun sydämes poiketco hänen tiellens/ älä salli sinuas wietellä hänen retkillens.
7:26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut. 7:26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut. 7:26 Sillä hän on monda haawoittanut ja langettanut/ ja caickinaiset woimalliset owat häneldä tapetut.
7:27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas kuoleman kammioihin. 7:27 Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin. 7:27 Hänen huonens owat helwetin tiet/ joca mene alas cuoleman cammioon.
     
8 LUKU 8 LUKU VIII.  Lucu
8:1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? 8:1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä? 8:1 EIkö wijsaus huuda/ ja toimi cuulu?
8:2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. 8:2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä. 8:2 Seiso teiden ja cujain wieres julkisest/
8:3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: 8:3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa: 8:3 Caupungin portisa/ josta käydän sisälle/ hän huuta:
8:4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. 8:4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset; 8:4 Te miehet/ minä huudan teitä/ ja cudzun Canssa.
8:5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät. 8:5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne. 8:5 Cuulcat te tyhmät wijsautta/ ja te houckiot pangat sydämijn.
8:6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; 8:6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on. 8:6 Cuulcat/ minä puhun sitä cuin Ruhtinaille sopi/ ja opetan sitä cuin oikia on.
8:7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus. 8:7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa. 8:7 Sillä minun suun puhu totutta/ ja minun huuleni wiha jumalatoinda.
8:8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää. 8:8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä. 8:8 Caicki minun puheni owat oikiat/ ei ole sijnä mitän wääryttä eli petosta.
8:9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. 8:9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät. 8:9 He owat selkiät nijlle jotca nijtä ymmärtäwät/ ja oikiat nijlle jotca ottawat nijtä wastan.
8:10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. 8:10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta. 8:10 Ottacat minun curituxen ennencuin hopia/ ja pitäkät corkiambana minun oppin cuin callin culda.
8:11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. 8:11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa. 8:11 Sillä wijsaus on parembi cuin pärly/ ja caicki mitä ihminen hänellens toiwotta/ ei ole hänen wertaisens.
8:12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden. 8:12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon. 8:12 Minä wijsaus asun toimen tykönä/ ja minä taidan anda hywän neuwon.
8:13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. 8:13 Se on \Herran\ pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta. 8:13 HERran pelco wiha paha/ ylpeyttä/ tuimutta ja pahoja teitä/ ja ei kärsi petollista suuta.
8:14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. 8:14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys. 8:14 Minun on neuwo ja meno/ minun on toimi ja woima.
8:15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät. 8:15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat; 8:15 Minun cauttani Cuningat hallidzewat/ ja Neuwonandajat oikeutta saattawat.
8:16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki. 8:16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit. 8:16 Minun cauttani Ruhtinat wallidzewat/ ja caicki Förstit maan päällä.
8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun. 8:17 Minä racastan nijtä jotca minua racastawat/ ja jotca warahin minua edziwät/ ne löytäwät minun.
8:18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. 8:18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus. 8:18 Rickaus ja cunnia on minun tykönäni/ pysywäinen tawara ja wanhurscaus.
8:19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. 8:19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia. 8:19 Minun hedelmäni on parembi cuin culda ja kirckain culda/ ja minun tulon parembi cuin walittu hopia.
8:20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, 8:20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla, 8:20 Minä waellan oikiata tietä/ ja oikeuden askelilla.
8:21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. 8:21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa. 8:21 Että minä cadzoisin nijtä jotca minua racastawat/ ja täyttäisin heidän tawarans.
8:22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. 8:22 Minä olen ollut \Herran\ oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä. 8:22 Minä olen ollut HERran oma hänen teidens algusa/ ennen cuin mitän tehty oli/ olin minä.
8:23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. 8:23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli. 8:23 Jo ijancaickisudest olen minä asetettu/ algusa ennen cuin maa oli.
8:24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. 8:24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet. 8:24 Cosca ei sywyys wielä ollut/ silloin minä olin jo syndynyt.
8:25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, 8:25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt; 8:25 Cosca ei lähtet wielä wettä cuohunet/ ennen cuin wuoret olit perustetut/ ja cuckulat walmistetut/ olen minä syndynyt.
8:26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. 8:26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria. 8:26 Ei hän ollut wielä maata luonut/ ja mitä sen päällä on/ eikä maan pijrin wuoria.
8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, 8:27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi. 8:27 Cosca hän walmisti taiwan/ olin minä siellä/ cosca hän sywyden wisust mittais.
8:28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, 8:28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet; 8:28 Cosca hän pilwet rakensi ylhälle/ ja sääsi sywyden lähtet.
8:29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, 8:29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski, 8:29 Cosca hän meren äret määräis/ ja wetten eteen asetti määrän/ ettei he astuis sen ylidze.
8:30 Cosca hän maan perustuxen laski/
8:30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; 8:30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika; silloin minä hänen cansans waicutin/ ja iloidzin jocapäiwä/ ja leikidzin hänen edesäns joca aica:
8:31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. 8:31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa. 8:31 Ja leikidzin maan pijrin päällä/ ja minun ilon on olla ihmisten lasten cansa.
8:32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni! 8:32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät. 8:32 Nijn cuulcat sijs minua minun lapseni/ autuat owat ne jotca minun tieni pitäwät.
8:33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan. 8:33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä. 8:33 Cuulcat curitusta/ olcat wijsat/ ja älkät hyljätkö sitä.
8:34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! 8:34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni. 8:34 Autuas on se ihminen joca minua cuule/ ja joca minun owellani walwo jocapäiwä/ ja wartioidze minun pihtipielesäni.
8:35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. 8:35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on \Herralle\ otollinen; 8:35 Joca minun löytä/ hän elämän löytä ja on Jumalalle otollinen:
8:36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." 8:36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa. mutta joca minua wastan syndiä teke/ hän wahingoidze sieluns/ jocainen cuin minua wiha/ hän racasta cuolemata.
     
9 LUKU 9 LUKU IX.  Lucu
9:1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä. 9:1 Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta, 9:1 WIjsaus rakensi hänellens huonen/ ja wuoli sijhen seidzemen padzasta.
9:2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut. 9:2 Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä, 9:2 Ja teurasti teurans/ secoitti wiinan ja walmisti pöytäns.
9:3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä: 9:3 Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan: 9:3 Ja lähetti pijcans/ corkeista Caupungin saleista cudzuman.
9:4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne." Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: 9:4 Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän: 9:4 Joca tyhmä on/ hän tulcan tänne/ ja hulluille sanoi hän:
9:5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani. 9:5 Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin. 9:5 Tulcat ja syökät minun leiwistäni/ ja juocat sijtä wijnasta/ jota minä caadan sisälle.
9:6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." - 9:6 Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä. 9:6 Hyljätkät hullu meno/ nijn te saatte elä/ ja käykät ymmärryxen tiellä.
9:7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee. 9:7 Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään. 9:7 Joca pilckajata curitta/ hän saa häpiän/ ja joca jumalatoinda nuhtele/ hän häwäistän.
9:8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa. 9:8 Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua. 9:8 Älä rangaise pilckajata/ ettei hän sinua wihais/ nuhtele wijsasta/ ja hän racasta sinua.
9:9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää. 9:9 Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee. 9:9 Anna wijsalle/ nijn hän wijsammaxi tule/ opeta wanhurscasta/ nijn hän opisa enäne.
9:10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. - 9:10 Viisauden alku on \Herran\ pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys. 9:10 Wijsauden alcu on HERran pelco/ ja pyhäin opetus on ymmärrys.
9:11 "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet. 9:11 Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään. 9:11 Sillä minun cauttani sinun päiwäs enätän/ ja ikäs wuodet lisätän.
9:12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää." 9:12 Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat. 9:12 Jos sinä olet wijsas/ nijns idzelles wijsas olet/ mutta jos sinä olet pilckaja/ nijn se idze sinuun sattu.
9:13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. 9:13 Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään, 9:13 Hullu/ huikendelewainen waimo/ kielikello/ on taitamatoin.
9:14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla, 9:14 Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa, 9:14 Istu huonens owella/ corkialla istuimella/ ylimmäises sias Caupungis.
9:15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin: 9:15 Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat: 9:15 Että hän haucuttelis caickia jotca sijtä käywät ohidze/ ja tietäns waeldawat.
9:16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne." Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: 9:16 Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän: 9:16 Se joca tyhmä on/ hän tulcan tänne: ja hullulle sano hän:
9:17 "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista." 9:17 Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen; warastettu wesi on makia/ ja salattu leipä on suloinen.
9:18 Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa. 9:18 Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä. 9:17 Waan ei hän tiedä/ että siellä cuollet owat/ ja hänen wierans helwetin sywydes.
     
10 LUKU 10 LUKU X.  Lucu
10:1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi. 10:1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi. 10:1 Nämät owat Salomon sananlascut. WIjsas poica on Isäns ilo/ mutta hullu poica on äitillens murhexi.
10:2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. 10:2 Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta. 10:2 Wäärin saatu tawara ei ole hyödyllinen/ mutta wanhurscaus wapautta cuolemasta.
10:3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää. 10:3 Ei \Herra\ anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa. 10:3 Ei HERra anna wanhurscasten sieluin nälkä kärsiä/ mutta jumalattomain wäärin saadun hän hajotta.
10:4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa. 10:4 Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi. 10:4 Petollinen käsi teke köyhäxi/ mutta ahkera käsi saatta rickaxi.
10:5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu. 10:5 Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään. 10:5 Joca suwella coco/ hän on toimellinen: mutta joca elon aicana maca/ hän tule häpiään.
10:6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu. 10:6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys. 10:6 Siunaus on wanhurscan pään päällä/ mutta jumalattoman suun peittä wäärys.
10:7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa. 10:7 Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee. 10:7 Wanhurscan muisto pysy siunauxesa/ waan jumalattoman nimi pitä mätänemän.
10:8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu. 10:8 Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja. 10:8 Joca sydämestäns wijsas on/ hän otta käskyt wastan/ mutta jolla hullu suu on/ se saa haawoja.
10:9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi. 10:9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi. 10:9 Joca nuhtettomast waelda/ hän elä murhetoinna/ mutta joca wäärällä tiellä waelda/ hän tule ilmei.
10:10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu. 10:10 Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja. 10:10 Joca silmä iske/ hän waiwa matcan saatta/ ja jolla hullut huulet owat/ hän saa haawoja.
10:11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa. 10:11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys. 10:11 Wanhurscan suu on elämän lähde/ mutta jumalattoman suun peittä wäärys.
10:12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki. 10:12 Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset. 10:12 Wiha rijdan saatta/ mutta rackaus peittä caicki ricoxet.
10:13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään! 10:13 Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa. 10:13 Toimellisten huulisa löytän wijsaus/ waan tyhmäin selkään tarwitan widza.
10:14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio. 10:14 Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa. 10:14 Wijsat opin kätkewät/ waan hulluin huulet sitä tyhmistywät.
10:15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa. 10:15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi. 10:15 Rickan tawara on hänen wahwa Caupungins/ mutta köyhys teke köyhän pelcurixi.
10:16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi. 10:16 Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on synniksi. 10:16 Wanhurscas teke työtä hengen pitexi/ mutta jumalattoman saalis on synnixi.
10:17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. 10:17 Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin. 10:17 Joca curituxen otta wastan/ hän on elämän tiellä/ mutta joca rangaistuxen heittä pois/ hän mene wäärin.
10:18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. 10:18 Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee, hän on tyhmä. 10:18 Petolliset suut peittäwät wainon/ ja joca panettele/ hän on tyhmä.
10:19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava. 10:19 Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen. 10:19 Josa paljo puhutan/ sijtä ei syndi ole caucan/ mutta joca huulens hillidze/ hän on toimellinen.
10:20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen. 10:20 Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on niinkuin ei mitään. 10:20 Wanhurscan kieli on callimbi hopiata/ mutta jumalattoman sydän on tyhjä.
10:21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä. 10:21 Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa. 10:21 Wanhurscan huulet monda rawidzewat/ mutta hullut huckuwat hulludesans.
10:22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää. 10:22 \Herran\ siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa. 10:22 HERran siunaus teke rickaxi/ ilman waiwata.
10:23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus. 10:23 Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa. 10:23 Hullu teke paha/ ja naura sitä/ waan wijsas pitä sijtä waarins.
10:24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan. 10:24 Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan. 10:24 Mitä jumalatoin pelkä/ se hänelle tapahtu/ ja mitä wanhurscat himoidzewat/ sitä heille annetan.
10:25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti. 10:25 Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti. 10:25 Jumalatoin on nijncuin tuuli/ joca mene ohidze ja tyhjäxi rauke/ mutta wanhurscas pysy ijancaickisest.
10:26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä. 10:26 Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät. 10:26 Nijncuin eticka teke paha hammasten ja sawu silmäin/ nijn on laisca nijden mielest paha/ jotca hänen lähettäwät.
10:27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät. 10:27 \Herran\ pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään. 10:27 HERran pelco enändä päiwiä/ waan jumalattoman wuodet wähetän.
10:28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu. 10:28 Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo. 10:28 Wanhurscan toiwo on ilo/ mutta jumalattomain toiwo cato.
10:29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio. 10:29 \Herran\ tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit. 10:29 HERran tie on siwiäin lohdutus/ mutta pahointekiät owat pelcurit.
10:30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa. 10:30 Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä. 10:30 Wanhurscas pysy aina cohdallans/ mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.
10:31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään. 10:31 Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan. 10:31 Wanhurscan suut tuotta wijsauden/ waan wääräin suu häwitetän.
10:32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta. 10:32 Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä. 10:32 Wanhurscan huulet opettawat terwellisiä asioita/ waan jumalattoman suu on täynäns wääryttä.
     
11 LUKU 11 LUKU XI.  Lucu
11:1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen. 11:1 Väärä vaaka on \Herralle\ kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen. 11:1 WÄärä waaca on HERralle cauhistus/ mutta oikia waaca on hänelle otollinen.
11:2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus. 11:2 Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä. 11:2 Cusa ylpeys on/ sijnä on myös ylöncadze/ mutta wijsaus on nöyräin tykönä.
11:3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä. 11:3 Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat. 11:3 Wiattomus johdatta siwiät/ waan pahus cukista pilckajat.
11:4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. 11:4 Ei rikkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. 11:4 Ei rickaus auta wihan päiwänä/ mutta wanhurscaus wapahta cuolemasta.
11:5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa. 11:5 Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa. 11:5 Jumalisen wanhurscaus teke hänen tiens tasaisexi/ mutta jumalatoin lange jumalattomas menosans.
11:6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa. 11:6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa. 11:6 Jumalisten wanhurscaus pelasta heitä/ waan wäärintekiät käsitetän wieckaudesans.
11:7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu. 11:7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi. 11:7 Cosca jumalatoin ihminen cuole/ nijn ei ole yhtän toiwo/ ja jota wäärintekiät odottawat/ tule tyhjäxi.
11:8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa. 11:8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tulee hänen siaansa. 11:8 Wanhurscas wapadetan waiwasta/ ja jumalatoin tule hänen siaans.
11:9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus. 11:9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan. 11:9 Ulcocullatun ihmisen suun cautta petetän hänen lähimmäisens/ waan wanhurscat ymmärtäwät sen/ ja pelastetan.
11:10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu. 11:10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu. 11:10 Coco Caupungi iloidze cosca wanhurscan hywin käy/ ja riemuidze cosca jumalatoin hucku.
11:11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa. 11:11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan. 11:11 Wanhurscasten siunauxen cautta Caupungi corgotetan/ waan jumalattoman suun cautta cukistetan.
11:12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti. 11:12 Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti. 11:12 Joca lähimmäistäns häwäise se on huullu/ mutta toimellinen mies sen hillidze.
11:13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian. 11:13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen. 11:13 Panettelia ilmoitta salaisuden/ waan jolla on uscollinen sydän/ hän sala sen.
11:14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen. 11:14 Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy. 11:14 Josa ei neuwo ole/ sijnä wäärin mennän/ waan josa monda neuwonandajata on/ sijnä hywin käy.
11:15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu. 11:15 Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin. 11:15 Joca toisen taca/ hän tule wahingoon/ waan joca sijtä idzens pitä pois/ hän on murhetoin.
11:16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta. 11:16 Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden. 11:16 Waimo joca otollinen on pitä cunnians/ waan wäkewät pitäwät rickauden.
11:17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa. 11:17 Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi. 11:17 Armias mies teke ruumillens hywä: waan se joca julma on/ hän saatta lihans ja werens murhellisexi.
11:18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan. 11:18 Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka. 11:18 Jumalattoman työ on turha/ waan joca wanhurscautta kylwä/ sillä on hywä palcka.
11:19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman. 11:19 Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman. 11:19 Sillä wanhurscaus saatta elämän/ waan joca paha pyytä/ hän saatta cuoleman.
11:20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy. 11:20 Petollinen sydän on kauhistus \Herralle\, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen. 11:20 Petollinen sydän on cauhistus HERralle/ waan wiattomat owat hänen edesäns otolliset.
11:21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat. 11:21 Ei jumalattomia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan. 11:21 Ei Jumalattomia auta waicka caicki kätens yhten pistäisit/ mutta wanhurscan siemen pelastetan.
11:22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla. 11:22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa. 11:22 Caunis waimo ilman cunniata on nijncuin sica/ jolla olis cullainen käädy cuonon päällä.
11:23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan. 11:23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku. 11:23 Wanhurscasten himo on hywä/ ja menesty: waan jumalattomain odotus on kiucullinen.
11:24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy. 11:24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi. 11:24 Muutama jaca omastans ja saa enämmän: toinen säästä josa ei pidäis/ ja tule köyhemmäxi.
11:25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu. 11:25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan. 11:25 Sielu joca runsast siuna/ tule lihawaxi/ ja joca juotta/ hän tule juowuxin.
11:26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus. 11:26 Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus. 11:26 Joca jywät sala/ händä Canssa kiroile/ mutta joca myy/ hänelle tule siunaus.
11:27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee. 11:27 Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu. 11:27 Joca jotain hywä edzi/ hänen hywin menesty/ mutta joca paha noudatta/ hänelle pahoin tapahtu.
11:28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä. 11:28 Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti. 11:28 Joca rickauteen luotta hän hucku/ waan wanhurscat wiherjöidzewät nijncuin lehti.
11:29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi. 11:29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella. 11:29 Joca huonens murhellisexi teke/ hän saa tuulen perinnöxi/ ja hullun täyty wijsasta palwella.
11:30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja. 11:30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut. 11:30 Wanhurscan hedelmä on elämän puu/ joca wijsas on/ hän ihmisistä pitä murhen.
11:31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen. 11:31 Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen? 11:31 Että wanhurscas paljo kärsi/ cuinga paljo enämmin jumalatoin ja syndinen.
     
12 LUKU 12 LUKU XII.  Lucu
12:1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa. 12:1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä. 12:1 JOca idzens mielelläns curitta anda/ se tule toimellisexi/ mutta joca rangaisemat olla tahto/ hän tule tyhmäxi.
12:2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi. 12:2 Hyvä saa lohdutuksen \Herralta\, mutta häijy mies hyljätään. 12:2 Siwiä saa lohdutuxen HERralda/ mutta häijy mies hyljätän.
12:3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton. 12:3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen. 12:3 Ei ihminen wahwistu jumalattomudes/ waan wanhurscan juuri on pysywäinen.
12:4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa. 12:4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa. 12:4 Ahkera waimo on miehens cruunu/ waan häijy on nijncuin märkä hänen luisans.
12:5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset. 12:5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen. 12:5 Wanhurscasten ajatuxet owat wilpittömät/ waan jumalattomain aiwoitus on petollinen.
12:6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa. 12:6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä. 12:6 Jumalattomain sanat wäijywät werta/ waan jumalisten suu wapahta heitä.
12:7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy. 12:7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy. 12:7 Jumalattomat caatuwat ja ei ole sijtte enä/ mutta wanhurscan huone pysy.
12:8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan. 12:8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön. 12:8 Toimellinen mies neuwosans ylistetän/ waan petollinen tule häpiään.
12:9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää. 12:9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää. 12:9 Parembi on nöyrä joca omans cadzo/ cuin se joca tahto isoi olla/ ja cuitengin puuttu leipä.
12:10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton. 12:10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin. 12:10 Wanhurscas armahta juhtans/ mutta jumalattoman sydän on halutoin.
12:11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla. 12:11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä. 12:11 Joca peldons kyndä/ se saa leipä yldäisest/ waan joca turhia ajele taca/ se on tyhmä.
12:12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa. 12:12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää. 12:12 Jumalatoin halaja aina paha tehdä/ mutta wanhurscan juuri hedelmöidze.
12:13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä. 12:13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä. 12:13 Ilkiä käsitetän omisa sanoisans/ waan wanhurscas pääse hädästä.
12:14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt. 12:14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle. 12:14 Suun hedelmäst tule paljo hywä/ ja nijncuin cukin käsilläns tehnyt on/ costetan hänelle.
12:15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas. 12:15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon. 12:15 Tyhmän mielest on otollinen se cuin hän teke/ mutta wijsas otta neuwon.
12:16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän. 12:16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala. 12:16 Tyhmä osotta cohta wihans/ waan joca peittä wääryden/ se on cawala.
12:17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen. 12:17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää. 12:17 Joca totinen on/ se oikein asian ilmoitta/ mutta joca wäärin todista/ hän pettä.
12:18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. 12:18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen. 12:18 Joca ajattelemata puhu/ hän pistä nijncuin miecalla/ waan wijsasten kieli on terwellinen.
12:19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion. 12:19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan. 12:19 Totinen suu pysy ijancaickisest/ waan wäärä kieli ei pysy cauwan.
12:20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo. 12:20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo. 12:20 Jotca paha ajattelewat/ he pettäwät idzens/ waan jotca rauha neuwowat/ heillä on ilo.
12:21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä. 12:21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään. 12:21 Ei wanhurscan mitän waara tapahdu/ waan jumalattomat pahudella täytetän.
12:22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset. 12:22 Petolliset huulet ovat \Herralle\ kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset. 12:22 Petolliset huulet owat HERralle cauhistus/ waan jotca oikein tekewät/ owat hänelle otolliset.
12:23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa. 12:23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta. 12:23 Cawala sala hänen taitons/ waan hulluin sydän ilmoitta hullutta.
12:24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi. 12:24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla. 12:24 Ahkera käsi saa hallita/ waan laisca teke weron.
12:25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa. 12:25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa, 12:25 Sydämellinen murhe kiwistele/ waan lohdullinen sana iloitta.
12:26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä. 12:26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen. 12:26 Wanhurscas on parembi lähimmäistäns/ mutta jumalattoman tie wiettele hänen.
12:27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara. 12:27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran. 12:27 Ei petollisen asia menesty/ mutta ahkera saa hywän tawaran.
12:28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi. 12:28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa. 12:28 Wanhurscauden tiellä on elämä/ ja sen cautta ei kengän wietellä cuolemaan.
     
13 LUKU 13 LUKU XIII.  Lucu
13:1 Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa. 13:1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta. 13:1 WIisas poica otta Isäns curituxen/ mutta pilckaja ei anna idziäns rangaista.
13:2 Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan. 13:2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä. 13:2 Suun hedelmäst jocainen rawitan/ waan ylöncadzojat ei ajattele muuta cuin wääryttä.
13:3 Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon. 13:3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen. 13:3 Joca suuns hallidze/ hän saa elä/ waan joca suuns toimettomast awaja/ hän tule hämmästyxeen.
13:4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi. 13:4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti. 13:4 Laisca pyytä ja ei saa/ mutta wiriät saawat yldäisest.
13:5 Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen. 13:5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä. 13:5 Wanhurscas wiha walhetta/ mutta jumalatoin häwäise ja pilcka idzens.
13:6 Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon. 13:6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen. 13:6 Wanhurscas warjele nuhtetoinda/ mutta jumalatoin meno saatta syndijn.
13:7 Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon. 13:7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä. 13:7 Moni on köyhä suuresa rickaudesa/ ja moni on ricas köyhydesäns.
13:8 Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella. 13:8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta. 13:8 Rickaudella taita jocu lunasta hengens/ mutta joca köyhä on/ ei hän cuule curitusta.
13:9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu. 13:9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu. 13:9 Wanhurscasten walkeus teke iloisexi/ waan jumalattomain kynttilä sammu.
13:10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus. 13:10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi. 13:10 Ylpeitten seas on aina rijta/ mutta wijsaus saatta ihmisen toimellisexi.
13:11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan. 13:11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee. 13:11 Rickaus wähene tuhlates/ waan cogosa pitäin se enäne.
13:12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu. 13:12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu. 13:12 Wijwytetty toiwo saatta sydämen ikäwöidzemän/ waan cosca se tule jota hän toiwo/ se on elämän puu.
13:13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan. 13:13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa. 13:13 Joca sanan cadzo ylön/ hän turmele idzens/ mutta joca käskyä pelkä/ hän rauhas waelda.
13:14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. 13:14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa. 13:14 Wijsan oppi on elämän lähde/ wälttämän cuoleman paula.
13:15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa. 13:15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova. 13:15 Hywä neuwo on otollinen/ waan ylöncadzoitten tie on cowa.
13:16 Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta. 13:16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden. 13:16 Wijsas teke caicki toimellisest/ waan hullu ilmoitta tyhmydens.
13:17 Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke. 13:17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen. 13:17 Jumalatoin sanansaattaja ilmoitta paha/ waan totinen lähetys on terwellinen.
13:18 Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle! 13:18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan. 13:18 Joca curituxen hyljä/ hänellä on köyhys ja häpiä/ waan joca anda rangaista idzens/ hän tule cunniaan.
13:19 Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus. 13:19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi. 13:19 Cosca toiwo tule täytetyxi/ nijn sydän iloidze/ mutta joca pahutta wälttä/ hän on hulluille cauhistuxexi.
13:20 Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin. 13:20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon. 13:20 Joca wijsasten cansa on/ hän tule wijsaxi/ waan joca hulluin cumpani on/ hän tule wahingoon.
13:21 Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen. 13:21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä. 13:21 Pahus noudatta syndistä/ mutta wanhurscaille costetan hywydellä.
13:22 Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle. 13:22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään. 13:22 Hywällä owat perilliset lasten lapsisa/ waan syndisen tawara wanhurscalle säästetän.
13:23 Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy. 13:23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat. 13:23 Paljon ruoca on köyhän kynnös/ waan jotca wääryttä tekewät/ ne huckuwat.
13:24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa. 13:24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa. 13:24 Joca widzans säästä/ hän wiha lastans/ waan joca händä racasta/ hän aicanans sitä curitta.
13:25 Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi. 13:25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin. 13:25 Wanhurscas syö/ että hänen sieluns rawitaisin/ waan jumalattomain wadza on tytymätöin.
     
14 LUKU 14 LUKU XIV.  Lucu
14:1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa. 14:1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa. 14:1 WIisan waimon cautta huone raketan/ waan hullu cukista sen tegollans.
14:2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen. 14:2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää \Herraa\; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen. 14:2 Joca HERra pelkä/ hän waelda oikiata tietä/ mutta joca hänen cadzo ylön/ hän poicke hänen tieldäns.
14:3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa. 14:3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä. 14:3 Hullut julmast puhuwat/ waan wijsat suuns hillidzewät.
14:4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta. 14:4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on. 14:4 Josa ei härkiä ole/ sijnä seimet puhtana owat/ waan josa juhdat työtä tekewät/ sijnä tulo kyllä on.
14:5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita. 14:5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee. 14:5 Totinen todistaja wälttä walhetta/ waan wäärä todistaja rohkiast walhettele.
14:6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada. 14:6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat. 14:6 Pilckaja edzi wijsaut/ ja ei löydä/ waan toimelliset wijsauden huokiast saawat.
14:7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia. 14:7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä. 14:7 Mene pois tyhmän tykö/ sillä et sinä ope mitän häneldä.
14:8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos. 14:8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos. 14:8 Toimellisen wijsaus on tiestäns otta waarin/ waan tyhmän hulluus on aiwa petos.
14:9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio. 14:9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio. 14:9 Tyhmä naura syndiä/ waan siwiät siweitä racastawat.
14:10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua. 14:10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo. 14:10 Cosca sydän on murhellinen/ nijn ei auta ulconainen ilo.
14:11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa. 14:11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät. 14:11 Jumalattomain huonet cukistetan/ waan jumalisten majat wiherjöidzewät.
14:12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. 14:12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan. 14:12 Muutamat tiet näkywät oikiaxi/ waan wijmeiseldä johdatta hän hänen cuolemaan.
14:13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe. 14:13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru. 14:13 Nauron jälken tule murhe/ ja ilon peräst on suru.
14:14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies. 14:14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä. 14:14 Irtaiselle ihmiselle tapahtu laittamisens perästä/ waan hywälle hänen laittamisens perästä.
14:15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin. 14:15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin. 14:15 Taitamatoin usco caicki/ mutta ymmärtäwäinen otta tiestäns waarin.
14:16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton. 14:16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee. 14:16 Wijsas pelkä ja cartta paha/ waan tyhmä päätahawin mene.
14:17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi. 14:17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi. 14:17 Kärsimätöin ihminen teke hullun töitä/ mutta toimellinen wiha sitä.
14:18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa. 14:18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät. 14:18 Taitamattomat periwät tyhmyden/ waan se on toimellisten Cruunu/ että he toimellisest tekewät.
14:19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla. 14:19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa. 14:19 Häijyn täyty cumarta hywiä/ ja jumalattomat wanhurscasten porteisa.
14:20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet. 14:20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää. 14:20 Köyhä wihawat hänen lähimmäisens/ waan rickailla on monda ystäwätä.
14:21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa! 14:21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön, hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa. 14:21 Joca cadzo lähimmäisens ylön/ hän syndi teke: waan autuas on se joca wiheljäistä armahta.
14:22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää! 14:22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus. 14:22 Jotca wieckaudesa waeldawat/ nijldä puuttu/ mutta jotca hywä ajattelewat/ heille tapahtu hywys ja uscollisus.
14:23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa. 14:23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys. 14:23 Josa työtä tehdän/ sijnä kyllä on/ waan joca tyhjin puheisin tyty/ sijnä on köyhys.
14:24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää. 14:24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus. 14:24 Wijsasten rickaus on Cruunu/ mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
14:25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä. 14:25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää. 14:25 Uscollinen todistus wapahta hengen/ waan wäärä todistaja pettä.
14:26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin. 14:26 Joka \Herraa\ pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan. 14:26 Joca HERra pelkä/ hänellä on wahwa linna/ ja hänen lapsens warjellan.
14:27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. 14:27 \Herran\ pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan. 14:27 HERran pelco on elämän lähde/ että cuoleman nuora wälttä taitan.
14:28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio. 14:28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi. 14:28 Cosca Cuningalla on paljo wäke/ se on hänen cunnians/ waan cosca wähä on wäke/ se teke herran kehnoxi.
14:29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus. 14:29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden. 14:29 Joca on kärsiwälinen/ hän on wijsas/ waan joca kärsimätöin on/ hän ilmoitta tyhmydens.
14:30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa. 14:30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa. 14:30 Laupias sydän on ruumin elämä/ waan cateus on myrcky luisa.
14:31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa. 14:31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa. 14:31 Joca köyhälle teke wäkiwalda/ hän laitta hänen luojans/ waan joca armahta waiwaista/ hän cunnioidze Jumalata.
14:32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan. 14:32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia. 14:32 Jumalatoin ei pysy wahwana onnettomudesans/ waan wanhurscas on cuolemasakin rohkia.
14:33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee. 14:33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi. 14:33 Toimellisen sydämes lepä wijsaus/ ja tule ilmei tyhmäin seas.
14:34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. 14:34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä. 14:34 Wanhurscaus corgotta Canssan/ waan syndi on Canssan cadotus.
14:35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa. 14:35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi. 14:35 Toimellinen palwelia on Cuningalle otollinen/ waan häpiällistä palweliata ei hän kärsi.
     
15 LUKU 15 LUKU XV.  Lucu
15:1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. 15:1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi. 15:1 NÖyrä wastaus hillidze wihan/ mutta cowa sana saatta mielen carwaxi.
15:2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta. 15:2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee. 15:2 Wijsasten kielet saattawat opetuxen suloisexi/ waan tyhmäin suut aina hullutta sylkewät.
15:3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja. 15:3 \Herran\ silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät. 15:3 HERran silmät cadzelewat jocapaicas/ sekä hywät että pahat.
15:4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen. 15:4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun. 15:4 Terwellinen kieli on elämän puu/ waan walhettelewainen saatta sydämen kiwun.
15:5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi. 15:5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi. 15:5 Tyhmä laitta Isäns curituxen/ waan joca rangaistuxen otta/ hän tule taitawaxi.
15:6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma. 15:6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö. 15:6 Wanhurscan huones on tulo kyllä/ waan jumalattoman saalis on häwindö.
15:7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa. 15:7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin. 15:7 Wijsasten suut jacawat neuwoja/ waan tyhmäin sydämet ei ole nijn.
15:8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen. 15:8 Jumalattoman uhri on \Herralle\ kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen. 15:8 Jumalattoman uhri on HERralle cauhistus/ waan jumalisten rucous on hänelle otollinen.
15:9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa. 15:9 Jumalattoman tie on \Herralle\ kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas. 15:9 Jumalattoman tie on HERralle cauhistus/ waan joca wanhurscautta noudatta/ on hänelle racas.
15:10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman. 15:10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman. 15:10 Se on paha curitus/ joca hyljä tiens/ ja joca rangaistusta wiha/ hänen pitä cuoleman.
15:11 Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. 15:11 Helvetti ja kadotus on \Herran\ edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. 15:11 Helwetti ja cadotus on HERran edesä/ cuinga paljo enämmin ihmisten sydämet.
15:12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene. 15:12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö. 15:12 Ei pilckaja racasta sitä joca händä rangaise/ ja ei mene wijsan tygö.
15:13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut. 15:13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee. 15:13 Iloinen sydän teke iloiset caswot/ waan cosca sydän on surullinen/ nijn rohkeus rauke.
15:14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii. 15:14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan. 15:14 Toimellinen sydän toimitta wijsast/ waan elkiwaldaiset tyhmät/ tyhmäst hallidzewat.
15:15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot. 15:15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito. 15:15 Surullisella ihmisellä ei ole coscan hywä päiwä/ waan jolla hywä sydän on/ hänellä on jocapäiwä wieraspito.
15:16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. 15:16 Parempi on vähä \Herran\ pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa. 15:16 Parambi on wähä HERran pelwos/ cuin suuri tawara ilman lewota.
15:17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa. 15:17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa. 15:17 Parambi on aterja caalia rackaudesa/ cuin syötetty härkä wihasa.
15:18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran. 15:18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan. 15:18 Wihainen mies saatta toran matcan/ mutta kärsiwälinen asetta rijdan.
15:19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu. 15:19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen. 15:19 Laiscan tie on orjantappurainen/ waan siweitten tie on tasainen.
15:20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä. 15:20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä. 15:20 Wijsas poica iloitta Isäns/ ja hullu ihminen häwäise äitins.
15:21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan. 15:21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä. 15:21 Hullulle on tyhmys iloxi/ waan toimellinen mies pysy oikialla tiellä.
15:22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia. 15:22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva. 15:22 Aiwoitus rauke ilman neuwota/ waan josa monda neuwonandajata on/ se on wahwa.
15:23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa! 15:23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen. 15:23 Se on ihmisen ilo/ että händä toimella wastatan/ ja aicanans sanottu sana on otollinen.
15:24 Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on. 15:24 Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on. 15:24 Elämän tie johdatta wijsan ylöspäin/ wälttämän helwettiä joca alhalla on.
15:25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa. 15:25 \Herra\ ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat. 15:25 HERra ylpeitten huonet cukista/ ja wahwista leskein rajat.
15:26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat. 15:26 Ilkiäin aivoitukset ovat \Herralle\ kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen. 15:26 Ilkiäin aiwoituxet owat HERralle cauhistuxexi/ waan toimellinen puhe on otollinen.
15:27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää. 15:27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää. 15:27 Ahnet cukistawat oman huonens/ waan joca lahjoja wiha/ saa elä.
15:28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta. 15:28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammentaa pahaa. 15:28 Wanhurscan sydän ajattele wastausta/ waan jumalattoman suu ammunda paha.
15:29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee. 15:29 \Herra\ on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset. 15:29 HERra on caucana jumalattomista/ waan hän cuule wanhurscasten rucouxet.
15:30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin. 15:30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi. 15:30 Suloinen caswo iloitta sydämen/ hywä sanoma teke luut lihawaxi.
15:31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisasten keskellä. 15:31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa. 15:31 Corwa joca cuule elämän rangaistusta/ on asuwa wijsasten seasa.
15:32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä. 15:32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi. 15:32 Joca ei idzens salli curitta/ hän teke idzens tyhjäxi/ waan joca rangaistusta cuule/ hän tule wijsaxi.
15:33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys. 15:33 \Herran\ pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys. 15:33 HERran pelco on curitus wijsauteen/ ja ennencuin cunniaan tullan/ pitä paljo kärsittämän.
     
16 LUKU 16 LUKU XVI.  Lucu
16:1 Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus. 16:1 Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan \Herralta\ tulee kielen vastaus. 16:1 IHminen aicoi sydämesäns/ waan HERralda tule kielen wastaus.
16:2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget. 16:2 Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta \Herra\ tutkistelee sydämet. 16:2 Jocaidzen mielest on hänen tiens puhdas/ mutta HERra ainoastans teke sydämen wahwaxi.
16:3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät. 16:3 Anna \Herran\ haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy. 16:3 Anna HERran haldun sinun työs/ nijn sinun aiwoituxes menesty.
16:4 Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle. 16:4 \Herra\ tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi. 16:4 HERra teke caicki idze tähtens/ nijn myös jumalattoman pahaxi päiwäxi.
16:5 Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta. 16:5 Jokainen ylpiä on \Herralle\ kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät. 16:5 Ylpiä sydän on HERralle cauhistus/ ja ei pääse rangaisemat/ ehkä he caicki pidäisit yhtä.
16:6 Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään. 16:6 Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja \Herran\ pelvolla paha vältetään. 16:6 Hywyden ja uscollisuden cautta pahateco sowitetan/ ja HERran pelwolla paha wäldetän.
16:7 Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa. 16:7 Jos jonkun tiet ovat \Herralle\ kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan. 16:7 Jos jongun tiet owat HERralle kelwolliset/ nijn hän myös käändä wihamiehens rauhaan.
16:8 Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä. 16:8 Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä. 16:8 Parambi on wähä wanhurscaudesa/ cuin suuri saalis wäärydesä.
16:9 Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa. 16:9 Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan \Herra\ johdattaa hänen käymisensä. 16:9 Ihmisen sydän aicoi hänen tiens/ waan HERra ainoa anda menestyä.
16:10 Kuninkaan huulilla on jumalallinen ratkaisu; hänen suunsa ei petä tuomitessaan. 16:10 Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin. 16:10 ENnustus on Cuningan huulisa/ ei hänen suuns puhu duomios wäärin.
16:11 Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa. 16:11 Oikia puntari ja vaaka on \Herralta\, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa. 16:11 Oikia pundaxi ja waaca on HERralda/ ja caicki painokiwet cuckarosa/ owat hänen tecons.
16:12 Jumalattomuuden teko on kuninkaille kauhistus, sillä vanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu. 16:12 Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan. 16:12 Cuningan edes wäärin tehdä on cauhistus/ sillä wanhurscaudella istuin wahwistetan.
16:13 Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat. 16:13 Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan. 16:13 Oikia neuwo on Cuningalle otollinen/ ja joca oikein puhu/ händä racastetan.
16:14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta sen lepyttää viisas mies. 16:14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen. 16:14 Cuningan wiha on cuoleman sanansaattaja/ ja wijsas mies lepyttä hänen.
16:15 Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi. 16:15 Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade. 16:15 Cosca Cuningan caswo on lepyinen/ sijnä on elämä/ ja hänen armons on nijncuin hiljainen sade.
16:16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä. 16:16 Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa. 16:16 OTa wijsautta tygös/ sillä se on parembi culda/ ja toimellisus on callimbi hopiata.
16:17 Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin. 16:17 Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin. 16:17 Siwiän tiet wälttäwät paha/ ja joca tiestäns otta waarin/ hänellä on elämä.
16:18 Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. 16:18 Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä. 16:18 Joca aletan/ se ensist tule ylpiäxi/ ja ylpeys on aina langemuxen edellä.
16:19 Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa. 16:19 Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa. 16:19 Parembi on nöyränä olla siweitten cansa/ cuin jaca suurta saalista ylpeitten cansa.
16:20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa! 16:20 Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa \Herraan\. 16:20 Joca jongun asian wijsast alca/ hän löytä onnen/ ja se on autuas/ joca idzens luotta HERraan.
16:21 Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa. 16:21 Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia. 16:21 Toimellinen mies ylistetän wijsaudens tähden/ ja suloinen puhe lisä oppia.
16:22 Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus. 16:22 Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus. 16:22 Wijsaus on elämän lähde/ hänelle joca sen saanut on/ waan tyhmäin curitus on hulluus.
16:23 Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle. 16:23 Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin. 16:23 Wijsas sydän puhu toimellisest/ ja opetta hywin.
16:24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille. 16:24 Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut. 16:24 Suloiset sanat owat mesileiwät/ lohduttawat sielua ja wirwottawat luut.
16:25 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. 16:25 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan. 16:25 Monella on tie mielestäns otollinen/ waan se johdatta wijmein cuolemaan.
16:26 Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon. 16:26 Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta. 16:26 Moni tule suureen wahingoon/ oman suuns cautta.
16:27 Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli. 16:27 Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli. 16:27 Irtainen ihminen caewa onnettomutta/ ja hänen suusans pala tuli.
16:28 Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset. 16:28 Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi. 16:28 Wäärä ihminen saatta rijdan ja panettelia teke Ruhtinat eripuraisexi.
16:29 Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä. 16:29 Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle. 16:29 Wiecas ihminen haucuttele lähimmäistäns/ ja johdatta hänen pahalle tielle.
16:30 Joka silmiänsä luimistelee, sillä on kavaluus mielessä; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha valmiina. 16:30 Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa. 16:30 Joca silmä iske/ ei hän hywä ajattele: ja joca huulians pureskele/ hän paha matcan saatta.
16:31 Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä. 16:31 Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä. 16:31 Harmat hiuxet owat cunnian Cruunu/ joca löytän wanhurscauden tieldä.
16:32 Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja. 16:32 Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa. 16:32  Kärsiwälinen on parembi cuin wäkewät/ ja joca hillidze mielens/ on parembi cuin se joca Caupungin woitta.
16:33 Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu. 16:33 Arpa heitetään syliin, vaan \Herralta\ tulee kaikki sen meno. 16:33 Arpa heitetän syliin/ waan hän puto niinkuin HERra tahto.
     
17 LUKU 17 LUKU XVII.  Lucu
17:1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa. 17:1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa. 17:1 CUiwa pala/ johon ihminen tyty/ on parembi cuin huone liha täynäns rijdan cansa.
17:2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla. 17:2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä. 17:2 Toimellinen palwelia hallidze häpiällisiä lapsia/ ja jaca perindötä weljein wälillä.
17:3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra. 17:3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin \Herra\ tutkistelee sydämet. 17:3 Nijncuin tuli coettele hopian/ ja ahjo cullan/ nijn Jumala tutkistele sydämet.
17:4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä. 17:4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä. 17:4 Paha otta pahoista suista waarin/ ja petollinen cuuldele mielelläns wahingollista kieldä.
17:5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta. 17:5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta. 17:5 Joca köyhä syljeskele/ hän häwäise hänen luojans/ ja joca iloidze toisen wahingosta/ ei hän pääse rangaisemata.
17:6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia. 17:6 Vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä. 17:6 Wanhain Cruunu owat lasten lapset/ ja lasten cunnia on heidän Isäns.
17:7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe. 17:7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella. 17:7 Ei sowi tyhmäin puhua corkeista asioista/ paljo wähemmin Förstin walhetella.
17:8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy. 17:8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään. 17:8 Jolla wara on lahja anda/ se on nijncuin callis kiwi/ cuhunga hän idzens käändä/ nijn hän wijsana pidetän.
17:9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset. 17:9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi. 17:9 Joca syndiä peittä/ hän saatta hänellens ystäwitä/ waan joca asian ilmoitta/ hän saatta Förstit eripuraisexi.
17:10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään. 17:10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä. 17:10 Sanat peljättäwät enämmän toimellista/ cuin sata haawa tyhmä.
17:11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja. 17:11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan. 17:11 Tyly ihminen edzi wahingota tehdä/ waan julma Engeli tule hänen päällens.
17:12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa. 17:12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa. 17:12 Parembi on cohdata carhua/ jolda pojat owat otetut pois: cuin hullua hulludesans.
17:13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty. 17:13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman. 17:13 Joca costa hywän pahalla/ ei hänen huonestans pidä pahus luopuman.
17:14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy. 17:14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut. 17:14 Rijdan alcu on nijncuin wesi/ joca idzens leicka ulos: Lacka rijdast ennencuins sijhen secannut.
17:15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus. 17:15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat \Herralle\ kauhistus. 17:15 Joca jumalottoman hurscaxi sano/ ja joca wanhurscan soima jumalattomaxi/ ne molemmat owat HERralle cauhistus.
17:16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä. 17:16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta? 17:16 Mitä tyhmä teke kädesäns rahalla/ ettei hänellä ole sydändä osta wijsautta?
17:17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä. 17:17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä. 17:17 Ystäwä racasta ainian/ ja weli tule julki hädäsä.
17:18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan. 17:18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä. 17:18 Se on tyhmä/ joca kätens taridze/ ja taca lähimmäisens.
17:19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan. 17:19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta. 17:19 Joca tora racasta/ hän racasta syndiä/ ja joca owens corgotta/ hän edzi onnettomutta.
17:20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen. 17:20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen. 17:20 Häijy sydän ei löydä mitän hywä/ ja jolla paha kieli on/ hän lange onnettomuteen.
17:21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla. 17:21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa. 17:21 Joca tyhmän synnyttä/ hänellä on murhe/ ja tyhmän Isällä ei ole ilo.
17:22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut. 17:22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut. 17:22 Iloinen sydän teke elämän suloisexi/ waan surullinen sydän cuiwa luut.
17:23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet. 17:23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä. 17:23 Jumalatoin otta mielelläns salaisest lahjat/ mutcataxens lain teitä.
17:24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa. 17:24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne. 17:24 Toimellinen mies laitta hänens wijsasti/ waan tyhmä heittele silmiäns sinne ja tänne.
17:25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi. 17:25 Hullu poika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on. 17:25 Hullu poica on Isäns suru/ ja äitillens murhe/ joca hänen synnyttänyt on.
17:26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään. 17:26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee. 17:26 Ei ole se hywä/ että wanhurscalle tehdän wäärin/ taicka että sitä Ruhtinasta lyödän/ joca oikein duomidze.
17:27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. 17:27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu. 7:27 Toimellinen mies taita puhens tallella pitä/ ja taitawa mies on callis sielu.
17:28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen. 17:28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni. 17:28 Jos tyhmä wai olis/ nijn hän wijsaxi luetaisin/ ja toimellisexi/ jos hän suuns pidäis kijnni.
     
18 LUKU 18 LUKU XVIII.  Lucu
18:1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa. 18:1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin. 18:1 ERipurainen edzi mitä hänelle kelpa/ ja secoitta idzens caickeen wijsauteen.
18:2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä. 18:2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä. 18:2 Tyhmällä ei ole himo ymmärryxeen/ mutta mitä hänellä on hänen sydämesäns.
18:3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys. 18:3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä. 18:3 Cusa jumalatoin hallidze/ sijnä on ylöncadze/ pilcka ja häpiä.
18:4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde. 18:4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa. 18:4 Sanat ihmisen suusa/ owat nijncuin sywät wedet/ ja wijsauden lähde on täynnäns wirta.
18:5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa. 18:5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa. 18:5 Ei ole hywä cadzoa jumalattoman muoto/ ja sorta wanhurscasta duomiosa.
18:6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. 18:6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja. 18:6 Tyhmän huulet saattawat toran/ ja hänen suuns noudatta haawoja.
18:7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. 18:7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle. 18:7 Tyhmän suu häwäise idzens/ ja hänen huulens saatta paulaan oman sieluns.
18:8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. 18:8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen. 18:8 Panettelian sanat owat haawat/ ja käywät läpi sydämen.
18:9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli. 18:9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee. 18:9 Joca laisca on työsäns/ hän on sen weli joca wahingota teke.
18:10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan. 18:10 \Herran\ nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi. 18:10 HERran nimi on wahwa linna/ wanhurscas juoxe sinne/ ja tule warjelluxi.
18:11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan. 18:11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä. 18:11 Rickan tawara on hänelle wahwa Caupungi/ ja nijncuin corkia muuri sen ymbärillä.
18:12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys. 18:12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman. 18:12 Cosca jocu lange/ nijn hänen sydämens ensist tule ylpiäxi/ ja ennencuin jocu cunniaan tule/ pitä hänen kärsimän.
18:13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi. 18:13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi. 18:13 Joca wasta ennencuin hän cuule/ se on hänelle hulludexi ja häpiäxi.
18:14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä? 18:14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä? 18:14 Jolla iloinen sydän on/ hän taita pitä hänens kärsimises/ mutta cosca hengi on murhellinen/ cuca taita sitä kärsiä?
18:15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva. 18:15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa. 18:15 Wijsas sydän taita hänens pitä toimellisest/ ja wijsat cuulewat mielelläns/ että jocu toimellisest on heidän cansans.
18:16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin. 18:16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen. 18:16 Ihmisen lahja teke hänelle awaron sian/ ja saatta suurten Herrain eteen.
18:17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän. 18:17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetään. 18:17 Jocaidzella on ensist omasa asiasans oikeus/ waan cosca hänen lähimmäisens tule/ nijn se löytän.
18:18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit. 18:18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella. 18:18 Arpa asetta rijdan/ ja eroitta woimallisten waihella.
18:19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat. 18:19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä. 18:19 Wihoitettu weli pitä puoldans lujemmin cuin wahwa Caupungi/ ja rijta pitä cowemmin puolens cuin telki linnan edes.
18:20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa. 18:20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä. 18:20 Senjälken cullekin maxetan cuin hänen suuns on puhunut/ ja hän rawitan huuldens hedelmäst.
18:21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää. 18:21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä. 18:21 Cuolema ja elämä on kielen woimasa/ joca händä racasta/ hän saa syödä hänen hedelmästäns.
18:22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion. 18:22 Joka aviovaimon osaa, hän löytää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa \Herralta\. 18:22 Joca awio waimon osa/ hän löytä hywän cappalen/ ja mitä hänelle kelpa HERralda.
18:23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti. 18:23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi. 18:23 Köyhä mies puhu nöyräst/ waan ricas wasta ylpiäst.
18:24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia. 18:24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli. 18:24 Ihminen jolla on ystäwä/ pitä oleman ystäwällinen/ sillä ystäwä pitä lujemmin hänen cansans cuin weli.
     
19 LUKU 19 LUKU XIX.  Lucu
19:1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin. 19:1 Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on. 19:1 KÖyhä/ joca siwydes waelda/ on parembi cuin wäärä huulisans/ joca cuitengin tyhmä on.
19:2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan. 19:2 Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä. 19:2 Joca ei toimella laita/ ei hänen hywin käy/ ja joca on nopsa jalgoist/ hän combastu.
19:3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee. 19:3 Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu \Herraa\ vastaan. 19:3 Ihmisen tyhmyys exyttä hänen tiens/ wihastuman hänen sydämens HERra wastan.
19:4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon. 19:4 Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä. 19:4 Tawara teke monda ystäwätä/ waan köyhä hyljätän ystäwildäns.
19:5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu. 19:5 Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän. 19:5 Ei wäärä todistaja pidä pääsemän rangaisemata/ ja joca rohkiast walhettele/ ei hänen pidä selkemän.
19:6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä. 19:6 Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa. 19:6 Moni otta waarin Förstistä/ ja jocainen on hänen ystäwäns/ joca lahjoja jaca.
19:7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella. 19:7 Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään. 19:7 Köyhä wihawat caicki hänen weljens/ ja hänen ystäwäns wetäwät heitäns taamma hänestä/ ja joca hänens sanoijn luotta/ ei hän saa mitän.
19:8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää. 19:8 Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän. 19:8 Joca wijsas on/ hän racasta hengens/ ja joca toimellinen on/ hän löytä hywän.
19:9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu. 19:9 Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan. 19:9 Wäärä todistaja ei pidä pääsemän rangaisemata/ ja joca rohkiast walhettele/ hän cadotetan.
19:10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita. 19:10 Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita. 19:10 Ei hullulle sowi hywät päiwät/ paljo wähemmin palwelian Förstejä hallita.
19:11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi. 19:11 Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää. 19:11 Joca on kärsiwällinen/ hän on toimellinen ihminen/ ja se on hänelle cunniaxi/ että hän wiat wälttä.
19:12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle. 19:12 Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle. 19:12 Cuningan wiha on nijncuin nuoren Lejonin kiljuminen/ mutta hänen ystäwydens on nijncuin caste ruoholle.
19:13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi. 19:13 Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen. 19:13 Hullu poica on Isäns murhe/ ja rijtainen waimo on nijncuin alinomainen pisaroidzeminen.
19:14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta. 19:14 Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee \Herralta\. 19:14 Huonet ja tawarat peritän wanhemmilda/ waan toimellinen emändä tule HERralda.
19:15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää. 19:15 Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää. 19:15 Laiscus tuo unen/ ja joutilas sielu kärsi nälkä.
19:16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma. 19:16 Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman. 19:16 Joca käskyt pitä/ hän on wapahtanut hengens/ waan joca tiens hyljä/ hänen pitä cuoleman.
19:17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa. 19:17 Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa \Herralle\, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on. 19:17 Joca köyhä armahta/ hän laina HERralle/ hän costa hänen hywydellä.
19:18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa. 19:18 Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa; 19:18 Curita lastas/ cosca wielä toiwo on/ mutta älä pyydä händä tappa.
19:19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun. 19:19 Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen. 19:19 Sillä suuri julmuus saatta wahingon/ sentähden laske händä wallallens/ nijns händä enämmän curitat.
19:20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi. 19:20 Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi. 19:20 Cuule neuwo ja ota curitus wastan/ tullaxes wijsaxi.
19:21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen. 19:21 Monet aivoitukset ovat miehen sydämessä; mutta \Herran\ neuvo on pysyväinen. 19:21 Monet aiwoituxet owat miehen sydämes/ mutta HERran neuwo on pysywäinen.
19:22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija. 19:22 Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia. 19:22 Ihmiselle kelpa hänen hywät tecons/ ja köyhä mies on parembi cuin walehtelia.
19:23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa. 19:23 \Herran\ pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty. 19:23 HERran pelco saatta elämän/ ja tule rawituxi/ ettei mitän paha händä lähesty.
19:24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen. 19:24 Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa. 19:24 Laisca kätke kätens poweens/ ja ei wie händä jällens suuhuns.
19:25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon. 19:25 Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi. 19:25 Jos pilckajata lyödän/ nijn taitamatoin tule wijsaxi/ jos toimellista lyödän/ nijn hän tule toimellisexi.
19:26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika. 19:26 Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi. 19:26 Joca waiwa Isäns/ ja aja ulos äitins/ hän on häpemätöin ja kirottu lapsi.
19:27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista. 19:27 Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista. 19:27 Lacka minun poican cuuldelemasta sitä curitusta/ joca sinua wiettele pois toimellisesta opista.
19:28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä. 19:28 Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden. 19:28 Wäärä todistus häwäise duomion/ ja jumalattomain suut nielewät wäryden.
19:29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään. 19:29 Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään. 19:29 Pilckaille on rangaistus walmistettu/ ja haawat hulluin selkään.
     
20 LUKU 20 LUKU XX.  Lucu
20:1 Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee. 20:1 Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule. 20:1 WIina teke pilckajaxi/ ja wäkewät juotawat tekewät tyhmäxi: joca nijtä halaja/ ei hän ikänäns wijsaxi tule.
20:2 Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo. 20:2 Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin. 20:2 Cuningan hirmu on nijncuin nuoren Lejonin kiljuminen/ joca hänen wihoitta/ hän teke oma hengens wastoin.
20:3 On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat. 20:3 Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät. 20:3 Miehen cunnia on olla ilman rijdata: waan jotca mielelläns rijtelewät/ owat caicki tyhmät.
20:4 Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee. 20:4 Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään. 20:4 Kylmän tähden ei tahdo laisca kyndä/ sentähden hän elonaicana kerjä/ ja ei saa mitän.
20:5 Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin. 20:5 Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammentaa sen ylös. 20:5 Neuwo on wijsan miehen sydämes nijncuin sywä wesi/ mutta toimellinen ymmärtä mitä hän luule.
20:6 Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen? 20:6 Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on? 20:6 Monda ihmistä kerscatan hywäxi/ waan cuca löytä jongun joca todella hywä on?
20:7 Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeens 20:7 Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä. 20:7 Wanhurscas joca siweydes waelda/ hänen lastens käy hywin hänen peräns.
20:8 Kuningas istuu tuomioistuimella, hän silmillänsä perkaa kaiken pahan pois. 20:8 Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä. 20:8 Cuningas joca istu istuimella duomidzeman/ hajotta caicki jotca pahat owat hänen silmilläns.
20:9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"? 20:9 Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni? 20:9 Cuca sano? minä olen puhdas sydämesäni/ ja wapa synnistäni.
20:10 Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta - molemmat ovat Herralle kauhistus. 20:10 Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus \Herralle\. 20:10 Monilainen waaca ja mitta/ owat cauhistus HERralle.
20:11 Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea. 20:11 Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on. 20:11 Nuorucainen tutan menoistans/ jos hän siwiäxi ja toimellisexi tulewa on.
20:12 Kuulevan korvan ja näkevän silmän - molemmat on Herra luonut. 20:12 Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on \Herra\ molemmat tehnyt. 20:12 Cuulewaisen corwan ja näkewäisen silmän/ on HERra molemmat tehnyt.
20:13 Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin. 20:13 Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää. 20:13 Älä racasta unda ettes köyhtyis: anna silmäs walwo/ nijns saat kyllä leipä.
20:14 "Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyänsä pois hän kehuskelee. 20:14 Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa. 20:14 Paha/ paha/ sano ostaja/ mutta poismennes kijtetän hywäxi.
20:15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet. 20:15 Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale. 20:15 Culda ja callita kiwiä löytän kyllä/ waan toimellinen suu on callis cappale.
20:16 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraitten puolesta. 20:16 Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä. 20:16 Ota hänen waattens joca toisen taca/ ja ota häneldä pantti/ tundemattoman edestä.
20:17 Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa. 20:17 Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä. 20:17 Warastettu leipä maista jocaidzelle hywin/ waan sijtte pitä hänen suuns oleman täynnäns teräwitä kiwejä.
20:18 Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella. 20:18 Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän. 20:18 Aiwoituxet menestywät/ cosca ne neuwolla toimitetan/ ja sodat myös pitä toimella pidettämän.
20:19 Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin. 20:19 Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on. 20:19 Älä secoita sinuas sen cansa joca salaisuden ilmoitta/ ja joca panettele ja jolla petollinen suu on.
20:20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu pilkkopimeään. 20:20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä. 20:20 Joca Isäns ja äitiäns kiroile/ hänen kynttiläns pitä sammuman syngiäs pimeydes.
20:21 Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta. 20:21 Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta. 20:21 Perindö johonga warhain kijrutetan/ on wijmeiseldä ilman siunauxeta.
20:22 Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua. 20:22 Älä sano: minä kostan pahan; odota \Herraa\, hän auttaa sinua. 20:22 Älä sano: minä costan pahan/ odota HERra/ hän autta sinua.
20:23 Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä. 20:23 Monenlaiset puntarit ovat \Herralle\ kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä. 20:23 Monilaiset pundarit owat HERralle cauhistus/ ja wäärä waaca ei ole hywä.
20:24 Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse? 20:24 Jokaisen retket tulevat \Herralta\: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä? 20:24 Jocaidzen retket tulewat HERralda: cuca ihminen ymmärtä hänen tiens?
20:25 Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa. 20:25 Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia. 20:25 Se on ihmiselle paula/ cosca hän pilcka pyhä: ja edzi sijtte lupausta.
20:26 Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä. 20:26 Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä. 20:26 Wijsas Cuningas hajotta jumalattomat/ ja anda ratasten käydä heidän päälidzens.
20:27 Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki. 20:27 \Herran\ kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen. 20:27 HERran kynttilä on ihmisen hengi/ hän käy läpi coco sydämen.
20:28 Laupeus ja uskollisuus on kuninkaan turva, ja laupeudella hän valtaistuimensa tukee. 20:28 Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella. 20:28 Siweys ja totuus warjele Cuningan/ ja hänen istuimens on seisowainen/ siweyden cautta.
20:29 Voima on nuorukaisten kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus. 20:29 Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus. 20:29 Nuorten miesten wäkewys on heidän cunnians/ ja harmat carwat on wanhain caunistus.
20:30 Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot. 20:30 Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla. 20:30 Haawoilla pitä pahuus ajettaman pois/ ja coco sydämen kiwut.
     
21 LUKU 21 LUKU XXI.  Lucu
21:1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo. 21:1 Kuninkaan sydän on \Herran\ kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo. 21:1 CUningan sydän on HERran kädes/ nijncuin wesioja: ja taitta sen cuhunga hän tahto.
21:2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet. 21:2 Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan \Herra\ koettelee sydämet. 21:2 Jocainen luule tiens oikiaxi/ waan HERRA ainoastans wahwista sydämet.
21:3 Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri. 21:3 Hyvin ja oikein tehdä, on \Herralle\ otollisempi kuin uhri. 21:3 Hywin ja oikein tehdä on HERralle otollinen/ nijncuin uhri.
21:4 Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän - jumalattomien lamppu - ovat syntiä. 21:4 Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti. 21:4 Ylpiät silmät ja paisunut sydän/ ja jumalattomain kynttilä/ on syndi.
21:5 Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa. 21:5 Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi. 21:5 Ahkeran miehen aiwoituxet tuowat yldäkylläisyden: waan joca picainen on/ se tule köyhäxi.
21:6 Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa. 21:6 Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät. 21:6 Joca tawaran coco walhella/ se on culkewa turhuus: nijden seas jotca cuolemata edziwät.
21:7 Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä eivät he tahdo oikeutta tehdä. 21:7 Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on. 21:7 Jumalattomain raatelemus pitä heitä peljättämän/ sillä ei he tahtonet tehdä mitä oikia oli.
21:8 Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat. 21:8 Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia. 21:8 Ihmisen tie on umbi ja outo/ mutta puhtan työ on oikia.
21:9 Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina. 21:9 Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa. 21:9 Parembi on asua caton culmalla/ cuin rijtaisen waimon cansa huonesa.
21:10 Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä. 21:10 Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään. 21:10 Jumalattoman sielu toiwotta paha/ ja ei suo lähimmäisellens mitän.
21:11 Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen; ja kun viisasta neuvotaan, ottaa hän sen opiksensa. 21:11 Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin. 21:11 Cosca pilckaja rangaistan/ nijn tyhmät wijsaxi tulewat: ja cosca wijsas tule opetetuxi/ nijn hän otta sen hywäxi.
21:12 Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen. 21:12 Vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen. 21:12 Wanhurscas pitä hänens wijsast jumalattoman huonetta wastan/ waan jumalattomat ajattelewat tehdä wahingota.
21:13 Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta. 21:13 Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman. 21:13 Joca tukidze corwans köyhän huutoon/ hänen pitä myös huutaman ja ei cuultaman.
21:14 Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun. 21:14 Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun. 21:14 Salainen lahja asetta wihan/ ja helmaan ando lepyttä suurimman wainon.
21:15 Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu. 21:15 Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko. 21:15 Se on wanhurscaille ilo/ tehdä mikä oikia on/ waan pahointekiöillä on pelco.
21:16 Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan. 21:16 Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa. 21:16 Ihminen joca poicke wijsauden tieldä/ pitä oleman cuolluitten joucosa.
21:17 Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa. 21:17 Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi. 21:17 Joca mielelläns elä hecumas/ hän tule köyhäxi: ja joca wijna ja öljyä racasta/ ei hän tule rickaxi.
21:18 Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan. 21:18 Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä. 21:18 Jumalatoin pitä annettaman ulos wanhurscan siaan/ ja ylöncadzoja siweitten edestä.
21:19 Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana. 21:19 Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa. 21:19 Parembi on asua autiasa maasa/ cuin rijtaisen ja wihaisen waimon cansa.
21:20 Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset. 21:20 Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa. 21:20 Wijsan huones on iloinen tawara ja öljy/ waan tyhmä sen tuhla.
21:21 Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian. 21:21 Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian. 21:21 Joca laupiutta ja hywyttä noudatta/ hän löytä elämän/ wanhurscauden ja cunnian.
21:22 Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa varustuksen, joka oli sen turva. 21:22 Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden. 21:22 Wijsas mies woitta wäkewitten Caupungin/ ja cukista heidän suruttomudens woiman.
21:23 Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo. 21:23 Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta. 21:23 Joca suuns ja kielens hillidze/ hän warjele sieluns ahdistuxesta.
21:24 Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeilijä, jonka meno on määrätöntä julkeutta. 21:24 Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää. 21:24 Joca ynsy ja ylpiä on/ hän cudzutan pilckajaxi/ joca wihas ynseydens näyttä.
21:25 Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä. 21:25 Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä: 21:25 Laisca cuole toiwomisestans/ ettei hänen kätens tee mitän.
21:26 Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä. 21:26 Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä. 21:26 Hän himoidze jocapäiwä/ mutta wanhurscas anda ja ei kiellä.
21:27 Jumalattomien uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä! 21:27 Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan. 21:27 Jumalattomain uhri on cauhistus: sillä se on synnis uhrattu.
21:28 Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa aina puhua. 21:28 Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua. 21:28 Wäärän todistajan pitä huckuman: waan joca tottele/ hän saa aina puhua.
21:29 Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä. 21:29 Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä. 21:29 Jumalatoin juoxe päätahawin läpidze: waan jumalisen tie on pysywäinen.
21:30 Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan. 21:30 Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta \Herraa\ vastaan. 21:30 Ei yxikän wijsaus eli ymmärrys eikä neuwo auta HERra wastan.
21:31 Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa 21:31 Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee \Herralta\. 21:31 Hewoiset waljastetan sodan päiwäxi/ mutta woitto tule HERralda.
     
22 LUKU 22 LUKU XXII.  Lucu
22:1 Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi. 22:1 Hyvä sanoma on kalliimpi kuin suuri rikkaus, ja suosio on parempi kuin hopia ja kulta. 22:1 HYwä sanoma on callimbi cuin rickaus/ ja suosio on parembi cuin hopia ja culda.
22:2 Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa; Herra on luonut kumpaisenkin. 22:2 Rikas ja köyhä tulevat toinen toistansa vastaan: ja \Herra\ on ne kaikki tehnyt. 22:2 Ricas ja köyhä pitä toinen toisens cansa oleman: ja HERRA loi heidän molemmat.
22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon. 22:3 Viisas näkee pahan, ja karttaa; taitamattomat juoksevat lävitse, ja saavat vahingon. 22:3 Wijsas näke pahan/ ja cartta idzens: taitamattomat juoxewat läpidze/ ja saawat wahingon.
22:4 Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä. 22:4 Nöyryyden ja \Herran\ pelvon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä. 22:4 Joca HERrasa kärsi/ sijnä on rickaus/ cunnia ja elämä.
22:5 Orjantappuroita ja pauloja on väärän tiellä; henkensä varjelee, joka niistä kaukana pysyy. 22:5 Orjantappurat ja paulat ovat väärän tiellä; vaan joka siitä taamma vetäytyy, hän varjelee henkensä. 22:5 Keihäs ja paulat owat wäärän tiellä/ waan joca hänens sijtä taamma wetä/ hän warjele hengens.
22:6 Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea. 22:6 Niinkuin sinä lapsen totutat nuoruudessa, niin ei hän siitä luovu, kuin hän vanhenee. 22:6 Nijncuin lapsi tottu nuorudest/ nijn ei hän sijtä luowu/ cosca hän wanhene.
22:7 Rikas hallitsee köyhiä, ja velallinen joutuu velkojan orjaksi. 22:7 Rikas vallitsee köyhiä, ja joka lainaksi ottaa, hän on lainaajan orja. 22:7 Ricas wallidze köyhä/ ja joca lainaxi otta/ hän on lainajan orja.
22:8 Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää. 22:8 Joka vääryyttä kylvää, se niittää vaivan, ja hänen pahuutensa hukkuu vitsalla. 22:8 Joca wääryttä kylwä/ hän nijttä waiwan ja hänen pahudens hucku widzalla.
22:9 Hyvänsuopa saa siunauksen, sillä hän antaa leivästään vaivaiselle. 22:9 Laupiaat silmät siunataan, sillä hän antaa leivästä köyhälle. 22:9 Laupiat silmät siunatan/ sillä hän anda leiwästäns köyhille.
22:10 Aja pois pilkkaaja, niin poistuu tora ja loppuu riita ja häväistys. 22:10 Aja pilkkaaja pois, niin riita asettuu, ja tora ja häväistys lakkaa. 22:10 Aja pilckaja pois/ nijn rijta asettu: ja tora ja häwäistys lacka.
22:11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, jolla on suloiset huulet, sen ystävä on kuningas. 22:11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, sen huulet ovat otolliset, ja kuningas on hänen ystävänsä. 22:11 Uscollinen sydän puhu otollisest/ hänen ystäwäns on Cuningas.
22:12 Herran silmät suojelevat taitoa, mutta uskottoman sanat hän kääntää väärään. 22:12 \Herran\ silmät varjelevat hyvän neuvon, ja kukistavat ylönkatsojan sanat. 22:12 HERran silmät warjelewat hywät neuwot: mutta ylöncadzojan sanat ne cukistawat.
22:13 Laiska sanoo: "Ulkona on leijona; tappavat vielä minut keskellä toria." 22:13 Laiska sanoo: jalopeura on ulkona, ja minä tapetaan kadulla. 22:13 Laisca sano: Lejoni on ulcona ja minä tapetan catulla.
22:14 Irstaitten vaimojen suu on syvä kuoppa; Herran vihan alainen kaatuu siihen. 22:14 Porttoin suu on syvä kuoppa: joka ei \Herran\ suosiossa ole, hän lankee siihen. 22:14 Porton suu on sywä cuoppa/ joca ei HERran suosios ole/ hän lange sijhen.
22:15 Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa. 22:15 Hulluus riippuu nuorukaisen sydämessä, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas hänestä. 22:15 Hulluus on nuorucaisen sydämes/ waan curituxen widza aja sen cauwas hänestä.
22:16 Vaivaiselle on voitoksi, jos häntä sorretaan, rikkaalle tappioksi, jos hänelle annetaan. 22:16 Joka köyhälle tekee vääryyttä enentääksensä tavaraansa, hänen pitää itse rikkaalle antaman, ja tosin köyhäksi tuleman. 22:16 Joca köyhän teke wääryttä enätäxens tawaratans: hänen pitä idze rickalle andaman/ ja köyhäxi tuleman.
22:17 Kallista korvasi ja kuuntele viisaitten sanoja ja tarkkaa minun taitoani. 22:17 Kallista korvas ja kuule viisasten sanat, ja pane minun oppini sydämees. 22:17 Callista corwas ja cuule wijsasten sanat/ ja pane minun oppin sydämees.
22:18 Sillä suloista on, jos kätket ne sisimpääsi; olkoot ne kaikki huulillasi valmiina. 22:18 Sillä se on sinulle suloinen, jos sinä pidät sen mielessäs, ja ne sovitetaan yhteen sinun huulilles. 22:18 Sillä ne owat sinulle suloiset/ jos sinä pidät ne tykönäs: ja ne caicki owat sinun suus cautta onnelliset.
22:19 Että Herra olisi sinun turvanasi, siksi olen minä nyt neuvonut juuri sinua. 22:19 Että sinun toivos olis \Herrassa\, olen minä sinua tänäpänä neuvonut; niin ota myös sinä näistä vaari. 22:19 Että sinun toiwos olis HERrasa/ täyty minun sinua sencaltaisist jocapäiwä neuwoa.
22:20 Olenhan ennenkin sinulle kirjoittanut, antanut neuvoja ja tietoa, 22:20 Enkö minä ole suurista asioista kirjoittanut sinun etees, neuvoin ja opettain? 22:20 Engö minä ole monella tawalla kirjoittanut sinun etees/ neuwoin ja opettain?
22:21 opettaakseni sinulle totuutta, vakaita sanoja, että voisit vakain sanoin vastata lähettäjällesi. 22:21 Osoittaakseni sinulle vahvan totuuden perustuksen, vastatakses niitä oikein, jotka sinun lähettävät. 22:21 Osottaxeni sinulle wahwan totuden perustuxen/ wastataxes nijtä oikein/ jotca sinun lähettäwät.
22:22 Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa, 22:22 Älä ryöstä köyhää, vaikka hän köyhä on, ja älä solvaise vaivaista portissa. 22:22 Älä ryöstä köyhä/ waicka hän köyhä on: ja älä solwaise waiwaista portisa.
22:23 sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen. 22:23 Sillä \Herra\ ajaa heidän asiansa, ja sortaa heidän soortajansa. 22:23 Sillä HERra aja heidän asians/ ja sorta heidän sortajans.
22:24 Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, 22:24 Älä antaudu vihaisen miehen seuraan, ja älä ole julman tykönä, 22:24 Älä anna sinuas wihaisen miehen seuraan/ ja älä ole julman tykönä.
22:25 että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan. 22:25 Ettes oppisi hänen teitänsä, ja saisi sielulles paulaa. 22:25 Ettes oppis hänen teitäns/ ja sais sielulles pahennusta.
22:26 Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista. 22:26 Älä ole niiden tykönä, jotka kättä lyövät ja velkaa takaavat; 22:26 Älä ole nijden tykönä/ jotca heidän kättä lyöwät/ ja welca tacawat.
22:27 Jollei sinulla ole, millä maksaa, mitäs muuta, kuin viedään vuode altasi! 22:27 Sillä jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin vuotees otetaan altas pois. 22:27 Sillä jos ei sinulla ole wara maxa/ nijn wuotes otetan aldas pois.
22:28 Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet. 22:28 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, jotka esi-isäs tehneet ovat. 22:28 Älä sijrrä tacaperin endisiä rajoja/ jotca esiisäs tehnet owat.
22:29 Jos näet miehen, kerkeän toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa. 22:29 Jos sinä näet nopsan miehen asiassansa, sen pitää seisoman kuninkaan edessä: ei hänen pidä seisoman halpain edessä. 22:29 Jos sinä näet nopsan miehen asiasans/ sen pitä seisoman Cuningan edesä/ ja ei nijden edes jotca ei wapat ole.
     
23 LUKU 23 LUKU XXIII.  Lucu
23:1 Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on, 23:1 Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on. 23:1 COscas istut ja syöt Herran cansa/ nijn ota waari cuca edesäs on.
23:2 ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen. 23:2 Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää. 23:2 Ja pane weidzi caulaas/ jos sinä tahdot henges pitä.
23:3 Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia. 23:3 Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä. 23:3 Älä himoidze hänen ruastans/ sillä se on petollinen leipä.
23:4 Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. 23:4 Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta. 23:4 Älä waiwa sinuas tullaxes rickaxi/ ja lacka sinun wijsaudestas.
23:5 Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle. 23:5 Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin. 23:5 Älä lennätä silmiäs sen jälken/ jota et sinä taida saada/ sillä se teke idzellens sijwet nijncuin Cotca/ ja lendä taiwasta päin.
23:6 Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa. 23:6 Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa. 23:6 Älä syö leipä caten cansa/ ja älä himoidze hänen ruocans.
23:7 Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi. 23:7 Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas. 23:7 23:Sillä nijncuin hän idze sydämesäns ajattele/ nijn on: hän sano: syö ja juo: ja ei cuitengan ole hänen mielens sinun cansas.
23:8 Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan. 23:8 Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman. 23:8 Sinun palas jotcas syönyt olet/ pitä sinun oxendaman: ja sinun ystäwälliset puhes/ pitä huckan tuleman.
23:9 Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen. 23:9 Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön. 23:9 Älä puhu hullun corwisa: sillä hän cadzo sinun toimellisen puhes ylön.
23:10 Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille. 23:10 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, ja älä mene orpoin pellolle. 23:10 Älä sijrrä tacaperin endisiä rajoja/ ja älä mene orwoin pellolle.
23:11 Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan. 23:11 Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan. 23:11 Sillä heidän lunastajans on woimallinen/ hän toimitta heidän asians sinua wastan.
23:12 Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen. 23:12 Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen. 23:12 Anna sydämes curituxeen/ ja corwas toimelliseen puheseen.
23:13 Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. 23:13 Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole. 23:13 Älä lacka lastas curittamast: sillä jos sinä händä widzalla lyöt/ nijn ei hän cuole.
23:14 Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat. 23:14 Sinä lyöt häntä vitsalla, vaan sinä vapahdat hänen sielunsa helvetistä. 23:14 Sinä lyöt händä widzalla/ waan sinä wapadat hänen sieluns Helwetist.
23:15 Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee; 23:15 Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee. 23:15 Poican/ jos sinä wijsas olet/ nijn myös minun sydämen iloidze.
23:16 ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on. 23:16 Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on. 23:16 Ja minun munascuuni owat riemuiset/ cosca sinun huules puhuwat mitä oikia on.
23:17 Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta, 23:17 Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon \Herran\ pelvossa joka päivä. 23:17 Älkön sinun sydämes kijwoitelco syndisiä/ waan olcon HERran pelgos jocapäiwä.
23:18 niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan. 23:18 Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu. 23:18 Sillä se on sinulle wijmein hywäxi/ ja ei sinun odottamises puutu.
23:19 Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle. 23:19 Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle. 23:19 Cuule poican ja ole wijsas/ ja johdata sydämes tielle.
23:20 Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien. 23:20 Älä ole juomarien ja syömärien seassa. 23:20 Älä ole juomaritten ja tuhlaitten seas/
23:21 Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin. 23:21 Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän. sillä juomarit ja tuhlajat köyhtywät: ja unikeco pitä ryysyisä käymän.
23:22 Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut. 23:22 Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee. 23:21 Cuule Isäs joca sinun sijttänyt on/ ja älä cadzo äitiäs ylön/ cosca hän wanhaxi tule.
23:23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä. 23:23 Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä. 23:22 Osta totuutta/ ja älä händä myy: wijsautta/ curitusta ja ymmärrystä.
23:24 Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. 23:24 Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä. 23:23 Wanhurscan Isä riemuidze/ ja joca wijsan synnyttänyt on/ hän iloidze hänestä.
23:25 Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon. 23:25 Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on. 23:24 Anna Isäs ja Äitis iloita/ ja riemuitcan ne jotca sinun synnyttänet owat.
23:26 Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset. 23:26 Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni. 23:25 Anna minulle poican sydämes/ ja anna minun tieni silmilles kelwata.
23:27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo. 23:27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo. 23:26 Sillä portto on sywä cuoppa/ ja wieras waimo on ahdas cuoppa.
23:28 Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa. 23:28 Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa. 23:27 Ja hän wacoi nijncuin ryöwäri/ tottelemattomat ihmiset coconduwat hänen tygöns.
23:29 Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? 23:29 Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät? 23:28 Cusa on kipu? cusa on murhe? cusa on tora? cusa on walitus? cusa owat haawat ilman syytä? cusa owat punaiset silmät?
23:30 Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan. 23:30 Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on. 23:29 Nimittäin/ cusa mielelläns juodan/ ja pyytän tyhjätä mitä sisälle pandu on.
23:31 Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. 23:31 Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas; 23:30 Älä cadzele wijna/ ehkä se punoitta/ ja on selkiänä clasis/ ja huokiast mene alas.
23:32 Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko. 23:32 Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme. 23:31 Waan wijmeiseldä pane hän nijncuin kärme/ ja pistä nijncuin kyykärme.
23:33 Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia. 23:33 Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita, 23:32 Nijn cadzowat sinun silmäs muita waimoja/ ja sinun sydämes puhu toimettomia asioita.
23:34 Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit. 23:34 Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä. 23:33 Ja sinä tulet nijncuin se joca maca keskellä merta/ ja nijncuin se joca maca ylhällä pielesä.
23:35 "Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa." 23:35 Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä. 23:34 He lyöwät minua/ ja ei se tee paha: he sysäwät minua/ mutta en minä sitä tunne.
23:35 Cosca minun pitä herämän/ wielä sitä ezimän.
     
24 LUKU 24 LUKU XXIV.  Lucu
24:1 Älä kadehdi pahoja ihmisiä äläkä halua heidän seuraansa. 24:1 Älä ole kiivas pahain ihmisten kanssa, ja älä himoitse olla heitä läsnä; 24:1 ÄLä seura pahoja ihmisiä/ ja älä himoidze olla heitä läsnä.
24:2 Sillä heidän mielensä miettii väkivaltaa, ja turmiota haastavat heidän huulensa. 24:2 Sillä heidän sydämensä pyytää vahingoittaa, ja heidän huulensa neuvovat pahuuteen. 24:2 Sillä heidän sydämens pyytä wahingoitta/ ja heidän huulens neuwowat pahuteen.
24:3 Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan. 24:3 Viisaudella raknnetaan huone, ja toimella se vahvistetaan. 24:3 Wijsaudella raketan huone/ ja toimella se wahwistetan.
24:4 Taidolla täytetään kammiot, kaikkea kallista ja ihanaa tavaraa täyteen. 24:4 Taidolla kammio täytetään kaikkinaisista kalliista ja jaloista tavaroista. 24:4 Taidolla huone täytetän/ caickinaisista callista ja jaloista tawaroista.
24:5 Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on voipa voimaltansa. 24:5 Viisas mies on väkevä, ja toimellinen mies on voimallinen väestä. 24:5 Wijsas mies on wäkewä/ ja toimellinen mies on woimallinen wäestä.
24:6 Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen. 24:6 Sillä neuvolla sodatkin pidetään: ja jossa monta neuvonantajaa on, siinä on voitto. 24:6 Sillä neuwolla sodatkin pidetän: ja josa monda neuwonandajat on/ sijnä on woitto.
24:7 Kovin on korkea hullulle viisaus, ei hän suutansa avaa portissa. 24:7 Viisaus on hullulle ylen korkia, ei hän tohdi avata suutansa portissa. 24:7 Wijsaus on hulluille ylön corkia/ ei hän tohdi awata suutans portisa.
24:8 Jolla on pahanteko mielessä, sitä juonittelijaksi sanotaan. 24:8 Joka ajattelee pahaa tehdäksensä, se kutsutaan pahain ajatusten päämieheksi. 24:8 Joca idzellens wahingota teke/ hän cudzutan pää coiraxi.
24:9 Synti on hulluuden työ, ja pilkkaaja on ihmisille kauhistus. 24:9 Tyhmäin ajatus on synti, ja pilkkaaja on kauhistus ihmisille. 24:9 Tyhmän ajatus on syndi/ ja pilckaja on cauhistus ihmisille.
24:10 Jos olet ollut veltto, joutuu ahtaana aikana voimasi ahtaalle. 24:10 Ei se ole väkevä, joka ei tuskassa vahva ole. 24:10 Ei se ole wäkewä/ joca ei tuscasa wahwa ole.
24:11 Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat. 24:11 Auta niitä, joita tappaa tahdotaan, ja älä vedä sinuas pois pois niiden tyköä, jotka kuoletetaan. 24:11 Auta nijtä joita tappa tahdotan/ ja älä wedä sinuas pois nijden tykö/ jotca cuoletetan.
24:12 Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan. 24:12 Jos sinä sanot: katso, emme ymmärrä sitä! luuletkos, ettei se, joka sydämet tutkii, sitä ymmärrä? ja se, joka sielustas ottaa vaarin, tunne sitä ja kosta ihmiselle tekonsa jälkeen? 24:12 Sanotcos: cadzo/ en me ymmärrä mitän: luuletcos ettei se joca sydämet tietä/ sitä ymmärrä? Ja se joca sielusta otta waarin/ tunne sitä? ja costa ihmiselle tecons jälken.
24:13 Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi. 24:13 Syö, poikani, hunajaa; sillä se on hyvä, ja mesileupä on makia suus laelle. 24:13 Syö poican hunajata: sillä se on hywä: ja mesileipä on makia curcusas.
24:14 Samankaltaiseksi tunne viisaus sielullesi; jos sen löydät, on sinulla tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan. 24:14 Niin on myös viisauden oppi sielulles: koskas sen löydät, niin sinun viimein käy hyvin, ja ei sinun toivos ole turha. 24:14 Ja ope nijn wijsautta sielulles.
24:15 Coscas hänen löydät/ nijn sinun wijmein käy hywin: ja ei sinun toiwos ole turha.
24:15 Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa. 24:15 Älä vartioitse vanhurskaan huonetta, sinä jumalatoin, älä hukkaa hänen lepoansa. 24:16 Älä wartioidze wanhurscan huonetta nijncuin jumalatoin/ älä hucka hänen lepoans.
24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen. 24:16 Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen. 24:17 Sillä wanhurscas lange seidzemen kerta/ ja nouse jällens: mutta jumalattomat uppowat onnettomuteen.
24:17 Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon, 24:17 Älä iloitse vihamiehes vahingosta, ja älköön sinun sydämes riemuitko hänen onnettomuudestansa, 24:18 Älä iloidze wihamiehes wahingosta/ ja älkön sinun sydämes riemuitco hänen onnettomudestans.
24:18 ettei Herra, kun sen näkee, sitä pahana pitäisi, ja kääntäisi vihaansa pois hänestä. 24:18 Ettei \Herra\ näkisi sitä, ja se olis hänelle kelvotoin, ja hän kääntäis vihansa pois hänen päältänsä. 24:19 Ettei HERra näkis sitä/ ja se olis hänelle kelwotoin/ ja käändäis wihans pois hänen pääldäns.
24:19 Älä vihastu pahantekijäin tähden, älä kadehdi jumalattomia. 24:19 Älä vihastu pahain päälle, älä myös ole kiivas jumalattomain tähden; 24:20 Älä wihastu pahan päälle/ älä myös ole kijwas jumalattoman tähden.
24:20 Sillä ei ole pahalla tulevaisuutta; jumalattomien lamppu sammuu. 24:20 Sillä ei häijyllä ole mitään toivomista, ja jumalattomain kynttilä pitää sammuman. 24:21 Sillä ei häijyillä ole mitän toiwomist/ ja jumalattomain kynttilä pitä sammuman.
24:21 Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan. 24:21 Poikani, pelkää \Herraa\ ja kuningasta, ja älä sekoita sinuas kapinan nostajain kanssa. 24:22 Poican/ pelkä HERra ja Cuningasta/ ja älä secoita sinuas capinan nostaitten cansa.
24:22 Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio - kuka tietää milloin - toisille niinkuin toisillekin. 24:22 Sillä heidän kadotuksensa nousee äkisti: ja kuka tietää, koska kummankin onnetomuus tulee? 24:23 Sillä heidän cadotuxens nouse äkist/ ja cuca tietä cosca cummangin onnettomus tule?
24:23 Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa. 24:23 Nämä ovat myös viisasten: ei ole hyvä katsoa muotoa tuomiossa. 24:24 Nämät owat myös wijsasten: Ei ole hywä cadzo muoto duomiosa.
24:24 Joka sanoo syylliselle: "Sinä olet syytön", sitä kansat kiroavat, kansakunnat sadattelevat. 24:24 Joka jumalattomalle sanoo: sinä olet hurskas! häntä kiroovat ihmiset, ja kansa vihaa häntä. 24:25 Joca jumalattomalle sano: sinä olet wiatoin: händä kirowat ihmiset/ ja Canssa wiha händä.
24:25 Mutta jotka oikein tuomitsevat, niiden käy hyvin, ja heille tulee onnen siunau 24:25 Mutta jotka rankaisevat, he ovat otolliset, ja runsas siunaus tulee heidän päällensä. 24:26 Mutta jotca rangaisewat/ he owat otolliset: ja runsas siunaus tule heidän päällens.
24:26 Se huulille suutelee, joka oikean vastauksen antaa. 24:26 Toimellinen vastaus on niinkuin suloinen suun antamus. 24:27 Toimellinen wastaus on nijncuin suloinen suun andamus.
24:27 Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi; sitten perusta itsellesi perhe. 24:27 Toimita työs ulkona, ja valmista peltos, ja rakenna sitte huonees. 24:28 Toimita asias ulcona/ ja walmista peldos: rakenna sijtte huones.
24:28 Älä ole syyttä todistajana lähimmäistäsi vastaan, vai petätkö sinä huulillasi? 24:28 Älä todista lähimmäistäs vastaan ilman syytä, ja älä petä suullas. 24:29 Älä todista lähimmäistäs wastan ilman syytä/ ja älä petä sinun suullas.
24:29 Älä sano: "Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan." 24:29 Älä sano: niinkuin hän teki minulle, niin minä teen hänelle: minä kostan jokaiselle hänen tekonsa jälkeen. 24:30 Älä sano: nijncuin muut tekewät minulle/ nijn minä teen jällens: ja costan jocaidzelle tecons.
24:30 Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse. 24:30 Minä kävin laiskan pellon ohitse, ja tyhmän viinamäen sivuitse, 24:31 Minä käwin laiscan pellon ohidze/ ja tyhmän wijnamäen siwuidze.
24:31 Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut. 24:31 Ja katso, siinä olivat paljaat ohdakkeet kasvaneet, ja se oli nukulaista täynnä, ja aidat olivat kaatuneet. 24:32 Ja cadzo/ ei sijnä muuta ollut cuin noculaisia/ ja oli ohdackeita täynäns/ ja aidat olit caatunet.
24:32 Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni: 24:32 Kuin minä sen näin, panin minä sen sydämeeni, katselin ja opin siitä. 24:33 Cosca minä sen näin/ panin minä sen sydämeeni/ cadzelin ja opin sijtä.
24:33 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, 24:33 Sinä tahdot vielä vähä maata ja unelias olla, ja enempi käsiäs yhteen panna lepäämään; 24:34 Sinä tahdot wielä wähä maata ja unelias olla/ ja enä käsiäs yhten panna lepämän:
24:34 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies. 24:34 Mutta köyhyytes pitää sinulle tuleman niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies. mutta sinun köyhydes pitä sinulle tuleman nijncuin matcamies/ ja sinun waiwaisudes nijncuin warustettu mies.
     
25 LUKU 25 LUKU XXV.  Lucu
25:1 Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia. 25:1 Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö. 25:1 NÄmät owat myös Salomon sananlascut/ jotca Hiskian Judan Cuningan miehet owat tähän pannet tygö.
25:2 Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia. 25:2 Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa. 25:2 Se on Jumalan cunnia/ salata asiata: mutta Cuningan cunnia/ tutkia asiata.
25:3 Taivaan korkeus ja maan syvyys ja kuningasten sydän on tutkimaton. 25:3 Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin. 25:3 Taiwas on corkia ja maa sywä/ waan Cuningan sydän on tutkimatoin.
25:4 Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu kultasepältä astia. 25:4 Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia. 25:4 Raisca otetan pois/ nijn sijtä tule puhdas astia.
25:5 Kun jumalaton poistetaan kuninkaan luota, vahvistuu hänen valtaistuimensa vanhurskaudessa. 25:5 Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan. 25:5 Jos jumalatoin meno otetan Cuningalda pois/ nijn hänen istumens wanhurscaudella wahwistetan.
25:6 Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle. 25:6 Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle. 25:6 Älä coreile Cuningan nähden/ ja älä astu suurten sialle.
25:7 Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös", kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet. 25:7 Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät. 25:7 Sillä se on sinulle parembi/ cosca sinulle sanotan: mene ylemmä/ cuins Förstin edes aletaisin/ jota sinun silmäs näkisit.
25:8 Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään. 25:8 Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet? 25:8 Älä ole picainen rijtelemän: sillä mitäs sijtte teet coscas lähimmäises häwäisnyt olet?
25:9 Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise. 25:9 Toimita asias lähimmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta, 25:9 Toimita asias lähimmäises cansa/ ja älä ilmoita toisen salaisutta.
25:10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa. 25:10 Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa. 25:10 Ettei se joca cuule/ sinua häijyst puhuttelis/ ja ettei sinun paha sanomas palaja.
25:11 Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa. 25:11 Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa. 25:11 Sana aicanans puhuttu/ on nijncuin cullainen omena hopiamaljasa.
25:12 Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva. 25:12 Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta. 25:12 Joca wijsasta rangaise/ ja hän händä cuule/ se on nijncuin cullainen corwarengas/ ja cuin cullainen caulan caunistus parhasta cullasta.
25:13 Kuin lumen viileys elonaikana on luotettava lähetti lähettäjälleen: herransa sielun hän virvoittaa. 25:13 Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun. 25:13 Nijncuin lumen kylmä elon aicana/ nijn on uscollinen lähetyssana/ hänelle joca sen lähettänyt on: ja wirgotta hänen Herrans sielun.
25:14 Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo, on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna. 25:14 Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta. 25:14 Joca paljo puhu ja wähän pitä/ hän on nijncuin tuuli ja pilwi ilman sateta.
25:15 Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut. 25:15 Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden. 25:15 Kärsimisellä Försti lepytetän/ ja siwiä kieli pehmittä cowuden.
25:16 Jos hunajata löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi. 25:16 Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen. 25:16 Jos sinä löydät hunajata/ nijn syö tarpexes: ettes ylönpaldisest tulis rawituxi/ ja oxennais sitä.
25:17 Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata. 25:17 Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua. 25:17 Wedä jalcas tacaperin lähimmäises huonesta/ ettei hän suuttuis ja wihastuis sinulle.
25:18 Nuija ja miekka ja terävä nuoli on mies, joka väärin todistaa lähimmäistänsä vastaan. 25:18 Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli. 25:18 Joca wäärä todistusta puhu lähimmäistäns wastan/ hän on keihäs/ miecka ja teräwä nuoli.
25:19 Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka on uskottoman turva ahdingon päivänä. 25:19 Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka. 25:19 Pilckajan toiwo hädän aicana/ on nijncuin mädännyt hammas: ja wilpistelewäinen jalca.
25:20 Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle. 25:20 Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä. 25:20 Joca murhellisen sydämen edes wirsiä weisa/ hän on nijncuin rewäisty waate talwella/ ja eticka pleicun päällä.
25:21 Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. 25:21 Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä; 25:21 Jos sinun wihamiehes iso/ nijn rawidze händä leiwällä: jos hän jano/ nijn juota händä wedellä.
25:22 Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee. 25:22 Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja \Herra\ kostaa sen sinulle. 25:22 Sillä sinä cocot hijlet hänen pääns päälle/ ja HERra costa sen sinulle.
25:23 Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot. 25:23 Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi. 25:23 Pohjatuuli aja saten pois/ ja salainen kieli saatta caswon wihaisexi.
25:24 Parempi on asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina. 25:24 Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa. 25:24 Parembi on istua caton culmalla/ cuin rijtaisen waimon cansa suuresa huonesa.
25:25 Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta. 25:25 Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle. 25:25 Hywä sanoma caucaiselda maalda/ on kylmän weden caltainen janowaiselle sielulle.
25:26 Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä. 25:26 Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde. 25:26 Wanhurscas joca jumalattoman eteen lange/ on nijncuin secoitettu caiwo ja turmeldu lähde.
25:27 Liika hunajan syönti ei ole hyväksi, ja raskaitten asiain tutkiminen on raskasta. 25:27 Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi. 25:27 Joca paljon hunajata syö/ ei se ole hywä: ja joca työläitä asioita tutki/ se tule hänelle työläxi.
25:28 Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse. 25:28 Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria. 25:28 Joca ei taida hillitä hengens/ hän on nijncuin muuritoin Caupungi.
     
26 LUKU 26 LUKU XXVI.  Lucu
26:1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia. 26:1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia. 26:1 NIincuin lunda suwella ja sadetta elon aicana: nijn ei tarwita tyhmälle cunniata.
26:2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy. 26:2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä. 26:2 Nijncuin lindu mene pois/ ja pääskyinen lendä/ nijn ei salwa nuhtetoin kirous.
26:3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään! 26:3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään. 26:3 Hewoiselle ruosca ja Asille ohjat/ ja hullulle widza selkän.
26:4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. 26:4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi. 26:4 Älä wasta tyhmä hänen tyhmydens jälken/ ettes hänen caltaisexens tulis.
26:5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi. 26:5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä. 26:5 Mutta wasta hullua hulludens jälken/ ettei hän näkyis wijsaxi.
26:6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana. 26:6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon. 26:6 Joca tyhmäin sanansaattajain cautta asian toimitta/ hän on nijncuin nilcku jalgoista/ ja saa wahingon.
26:7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa. 26:7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta. 26:7 Nijncuin nilcku woi tanzata/ nijn tyhmä taita puhua wijsaudesta.
26:8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle. 26:8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon. 26:8 Joca tyhmälle taridze cunniata/ on nijncuin jocu heittäis callita kiwiä muiden kiwein secaan.
26:9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa. 26:9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee. 26:9 Sananlascu on tyhmän suusa nijncuin orjantappura/ joca juopunen käsijn pistele.
26:10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa. 26:10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee. 26:10 Taitawa ihminen teke cappalen oikein: waan joca taitamattoman palcka/ hän sen turmele.
26:11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa. 26:11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo. 26:11 Nijncuin coira syö oxennuxens/ nijn on hullu joca hänen hulludens kertoi.
26:12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. 26:12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä. 26:12 Coscas näet jongun joca luule idzens wijsaxi/ enä on silloin toiwo tyhmäst cuin hänestä.
26:13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla." 26:13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla. 26:13 Laisca sano: nuori Lejoni on tiellä/ ja naaras Lejoni cujalla.
26:14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa. 26:14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa. 26:14 Laisca käändele idzens wuotella/ nijncuin owi säränäsä.
26:15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen. 26:15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen. 26:15 Laisca pane kätens poweens: ja se tule hänelle työläxi/ saatta suuhuns jällens.
26:16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti. 26:16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat. 26:16 Laisca luule hänens wijsammaxi/ cuin seidzemen jotca hywiä tapoja opettawat.
26:17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu. 26:17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää. 26:17 Joca käy ohidzen ja secoitta idzens muiden rijtoin/ hän on sencaltainen joca coira corwasta wetä.
26:18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, 26:18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa, 26:18 Nijncuin se joca sala ambu/ tarcoitta joudzella ja tappa.
26:19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein." 26:19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein. 26:19 Nijn on petollinen ihminen/ hänen lähimmäisellens ja sano: leikillä minä sen tein.
26:20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora. 26:20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat. 26:20 Cosca halwot loppuwat/ nijn tuli sammu: ja cosca kielikellot pannan pois/ nijn rijdat lackawat.
26:21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies. 26:21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin. 26:21 Nijncuin hijlet tulen ja puut liekin: nijn rijtainen ihminen saatta metelin.
26:22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. 26:22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen. 26:22 Panettelian sanat owat nijncuin haawat/ ja käywät läpi sydämen.
26:23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän. 26:23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu. 26:23 Wiecas kieli ja paha sydän/ on nijncuin sawiastia hopian sawulla juotettu.
26:24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä. 26:24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä. 26:24 Wihollinen tutan puhestans: ja cosca hän lähesty/ waelda hän petoxella.
26:25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä. 26:25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä. 26:25 Cosca hän liehacoidze makeilla puhellians/ nijn älä usco händä: sillä seidzemen cauhistusta on hänen sydämesäns.
26:26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu. 26:26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa. 26:26 Joca pitä sala wiha tehdäxens wahingota/ hänen pahudens tule ilmei cocouxisa.
26:27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää. 26:27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä. 26:27 Joca cuopan caiwa/ hän lange sijhen: ja joca kiwen wierittä/ hän sijhen idze combistu.
26:28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan. 26:28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen. 26:28 Petollinen kieli wiha rangaistusta: ja suu joca myötäkielin puhu/ saatta cadotuxeen.
     
27 LUKU 27 LUKU  
27:1 Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää. 27:1 Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu. 27:1 ÄLä kehu sinuas huomenesta päiwästä: sillä et sinä tiedä mitä tänäpän tapahtu.
27:2 Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi. 27:2 Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes. 27:2 Anna toisen sinuas kijttä/ ja ei sinun oma suus: muucalaisen/ ja ei omain huuldes.
27:3 Raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus. 27:3 Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat. 27:3 Kiwi on rascas ja sanda paina/ waan tyhmän wiha on rascambi cuin ne molemmat.
27:4 Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta? 27:4 Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan? 27:4 Wiha on julma cappale/ ja carwas mieli on myrsky/ ja cuca taita olla waino wastan?
27:5 Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus. 27:5 Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus. 27:5 Julkinen curitus/ on parembi cuin salainen rackaus.
27:6 Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset. 27:6 Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset. 27:6 Hywän suowan haawat/ owat paremmat cuin petolliset wainojan suunandamiset.
27:7 Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata. 27:7 Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat. 27:7 Rawittu sielu polke hunajata/ waan isowaiselle sielulle owat caicki carwatkin makiat.
27:8 Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan. 27:8 Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää. 27:8 Nijncuin lindu joca pesästäns culke/ nijn on se joca siastans sijrtä.
27:9 Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen. 27:9 Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen. 27:9 Woitesta ja suidzutuxesta sydäin iloidze/ ja ystäwän hywä neuwo on sielulle otollinen.
27:10 Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli. 27:10 Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on. 27:10 Älä hyljä sinun ystäwätäs ja sinun Isäs ystäwitä/ ja älä mene weljes huoneseen/ cosca sinun wäärin käy: sillä parembi on kylänmies joca läsnä on/ cuin weli joca taambana on.
27:11 Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen. 27:11 Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa. 27:11 Ole wijsas poican/ nijn minun sydämen iloidze: että minä taitaisin wastata sitä joca minua pilcka.
27:12 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon. 27:12 Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon. 27:12 Wijsas mies näke waaran/ ja lymyttä idzens: waan tyhmät menewät sijhen/ ja saawat wahingon.
27:13 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraan naisen tähden. 27:13 Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä. 27:13 Ota hänen waattens joca toisen edestä hywä on/ ja ota häneldä pantti muucalaisen edestä.
27:14 Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi 27:14 Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi. 27:14 Joca lähimmäistäns siuna corkialla änellä/ ja nouse warahin: se luetan hänelle kirouxexi.
27:15 Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset. 27:15 Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan. 27:15 Rijtainen waimo ja alinomainen tiuckuminen suuresta satesta/ nämät oikein yhten werratan.
27:16 Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä. 27:16 Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä. 27:16 Joca händä holho/ hän käsittele tuulda/ ja piwo öljyä kädesäns.
27:17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo. 27:17 Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä. 27:17 Weidzi teroitta weidzen/ ja mies miehen.
27:18 Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan. 27:18 Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan. 27:18 Joca hänen Ficunapuuns warjele/ hän syä sijtä hedelmän: ja joca hänen Herrans wartioidze/ hän cunnioitetan.
27:19 Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä. 27:19 Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan. 27:19 Nijncuin warjo on wedesä ihmisen caswon suhten: nijn on ihmisen sydän toista wastan.
27:20 Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa; eivät myös saa kylläänsä ihmisen silmät. 27:20 Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät. 27:20 Helwetti ja cadotus ei tule ikänäns täyten/ ja ihmisen silmät owat tytymättömät.
27:21 Hopealle sulatin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen. 27:21 Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä. 27:21 Mies tule kiusatuxi kijttäjän suun cautta: nijncuin hopia ahjosa/ ja culda pädzisä.
27:22 Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa. 27:22 Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane. 27:22 Jos sinä tyhmän huhmarosa surwoisit nijncuin kryynit/ nijn ei cuitengan hänen hulludens hänestä ercane.
27:23 Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista. 27:23 Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas; 27:23 Ota waari lambaistas/ ja pidä murhe laumastas.
27:24 Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen? 27:24 Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun. 27:24 Sillä ei tawara ole ijancaickisest/ eikä Cruunu sugusta sucuun.
27:25 Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja ruoho on koottu vuorilta, 27:25 Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan. 27:25 Ruohot owat putkennet/ heinät owat käsillä/ ja wuorella yrtit cogotan.
27:26 on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi 27:26 Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron. 27:26 Caridzat waatettawat sinua/ ja caurit andawat pellon wuoron.
27:27 ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi. 27:27 Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi. 27:27 Sinulla on wohten riesca kyllä/ huones rawinnoxi: ja sinun pijcas elatuxexi.
     
28 LUKU 28 LUKU XXVIII.  Lucu
28:1 Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura. 28:1 Jumalatoin pakenee, ja ei kenkään aja häntä takaa; vaan jumalinen on rohkia niinkuin nuori jalopeura. 28:1 JUmalatoin pakene/ ja ei kengän aja händä taca: waan jumalinen on rohkia nijncuin nuori Lejoni.
28:2 Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy. 28:2 Maakunnan synnin tähden tulee valtakuntaan monta päämiestä; vaan toimellisten ja ymmärtäväisten ihmisten tähden pysyy se kauvan. 28:2 Maacunnan synnin tähden tule waldacundaan monda mulckausta: waan toimellisten ja ymmärtäwäisten ihmisten tähden pysywät ne cauwan.
28:3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää. 28:3 Nälkäinen, joka köyhiä vaivaa, on niinkuin sadekuuro, joka hedelmän turmelee. 28:3 Nälkäinen joca köyhiä waiwa/ on nijncuin caste joca hedelmän turmele.
28:4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä. 28:4 Jotka lain hylkäävät, ne ylistävät jumalattomia; vaan jotka lain kätkevät, ovat heille vihaiset. 28:4 Jotca Lain hyljäwät/ ne ylistäwät jumalattomia: waan jotca Lain kätkewät/ owat heille wihaiset.
28:5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken. 28:5 Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pidä; vaan jotka \Herraa\ etsivät, he ottavat kaikista vaarin. 28:5 Ei pahat ihmiset oikeudest lucua pidä: waan jotca HERra edziwät/ he ottawat caikista waarin.
28:6 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas. 28:6 Parempi on köyhä joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka väärillä teillä käyskentelee. 28:6 Parembi on köyhä/ joca siweydesäns waelda/ cuin ricas joca wäärillä teillä käyskendele.
28:7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään. 28:7 Joka lain kätkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se häpäisee isänsä. 28:7 Joca Lain kätke/ hän on toimellinen lapsi: mutta joca tuhlajata ruocki/ hän häwäise Isäns.
28:8 Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa. 28:8 Joka tavaransa enentää korolla ja voitolla, se kokoo köyhäin tarpeeksi. 28:8 Joca tawarans enändä corgolla ja woitolla/ hän coco köyhäin tarpexi.
28:9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. 28:9 Joka korvansa kääntää pois lain kuulosta, hänen rukouksensakin on kauhistus. 28:9 Joca corwans käändä pois Lain cuulosta/ hänen rucouxens on cauhistus.
28:10 Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen. 28:10 Joka jumaliset saattaa väärälle tielle, hän lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat perivät hyvyyden. 28:10 Joca jumaliset saatta wäärälle tielle/ hän lange omaan cuoppaans: waan siwiät periwät hywydet.
28:11 Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän. 28:11 Rikas luulee itsensä viisaaksi, vaan toimellinen köyhä ymmärtää hänen. 28:11 Ricas luule hänens wijsaxi/ waan toimellinen köyhä ymmärtä hänen.
28:12 Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea. 28:12 Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin käy sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa. 28:12 Cosca wanhurscat wallidzewat/ nijn käy sangen hywin: waan cosca jumalattomat hallidzewat/ nijn muuttet owat Canssan seas.
28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. 28:13 Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius. 28:13 Joca pahan tecons kieldä/ ei hän menesty: waan joca sen tunnusta ja hylkä/ hänelle tapahtu laupius.
28:14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa. 28:14 Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankee onnettomuuteen. 28:14 Autuas aina pelkä/ waan niscuri lange onnettomuteen.
28:15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija. 28:15 Jumalatoin päämies, joka köyhää kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu. 28:15 Jumalatoin Försti joca köyhä Canssa hallidze/ hän on kiljuwa Lejoni ja ahne carhu.
28:16 Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan. 28:16 Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon vääryyttä tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, hän saa kauvan elää. 28:16 Cosca Försti on ilman toimeta/ nijn paljon wääryttä tapahtu: waan joca wiha ahneutta/ hän elä cauwan.
28:17 Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako. 28:17 Ihminen, joka jonkun sielun veressä vääryyttä tekee, ei pääse, vaikka hän hamaan hautaan pakenis. 28:17 Ihminen joca jongun sielun weres wääryttä teke: ei hän pääse waicka hän haman hautan pakenis.
28:18 Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu. 28:18 Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka käy pahaa tietä, hänen täytyy joskus langeta. 28:18 Joca siweydes waelda/ hän on tallesa: mutta joca käy paha tietä/ hänen täyty joscus langeta.
28:19 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin. 28:19 Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilaana käydä, se ravitaan köyhyydellä. 28:19 Joca peldons wiljele/ hän saa leipä yldäisest: waan joca pyytä joutilasna käydä/ hän tule peräti köyhäxi.
28:20 Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää. 28:20 Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viaton. 28:20 Uscollinen mies siunatan: waan joca pyrki rickauden perän/ ei hän ole wiatoin.
28:21 Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään. 28:21 Ei ole se hyvä, että joku katsoo muotoa; sillä ihminen taitaa tehdä leivän kappaleen tähden väärin. 28:21 Ei ole se hywä että jocu cadzo muoto: sillä hän teke leiwän cappalen tähden wäärin.
28:22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute. 28:22 Joka äkisti rikkautta pyytää, ja on kade, hänelle tulee köyhyys, ettei hän tiedäkään. 28:22 Joca äkistä rickautta pyytä/ ja on saita: hänen päällens tule ahdistus/ nijn ettei hän tiedäckän.
28:23 Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee. 28:23 Joka ihmistä rankaisee, hän löytää paremman ystävyyden kuin se, joka puhuu ymötämielin. 28:23 Joca ihmistä rangaise/ hän löytä paremman ystäwyden: cuin se joca puhu myötäkielin.
28:24 Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri. 28:24 Joka ottaa isältänsä ja äidiltänsä, ja sanoo; ei se ole synti, hän on hävittäjän kanssaveli. 28:24 Joca otta Isäldäns ja äitildäns/ ja sano: ei se ole syndi: hän on häwittäjän cansaweli.
28:25 Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi. 28:25 Ylpiä ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa \Herraan\, hän kostuu. 28:25 Ylpiä ihminen saatta rijdan: mutta joca luotta idzens HERraan/ hän costu.
28:26 Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu. 28:26 Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä; mutta joka viisaudessa vaeltaa, hän vapahdetaan. 28:26 Joca omaan sydämeens uscalda/ hän on tyhmä: mutta joca wijsaudes waelda/ hän wapadetan.
28:27 Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon. 28:27 Joka vaivaiselle antaa, ei häneltä puutu; vaan joka silmänsä hänestä kääntää, se tulee pahasti kirotuksi. 28:27 Joca waiwaiselle anda/ ei häneldä puutu: waan joca silmäns hänestä käändä/ hänen käy caicki tacaperin.
28:28 Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät. 28:28 Kuin jumalattomat tulevat, niin kansa itsensä kätkee; mutta kuin ne hukkuvat, niin vanhurskaat enenevät. 28:28 Cosca jumalattomat tulewat/ nijn Canssa idzens kätke: mutta cosca ne huckuwat/ nijn wanhurscat enänewät.
     
29 LUKU 29 LUKU XXIX.  Lucu
29:1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole. 29:1 Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta. 29:1 JOca curituxelle on uppiniscainen/ hän äkist cadotetan ilman yhdetäckän awuta.
29:2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa. 29:2 Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa. 29:2 Cosca wanhurscaita monda on/ nijn Canssa iloidze: waan cosca jumalatoin hallidze/ nijn Canssan täyty huogata.
29:3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa. 29:3 Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa. 29:3 Joca wijsautta racasta/ hän iloitta Isäns: mutta joca huoria elättä/ hän tuhla tawarans.
29:4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää. 29:4 Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee. 29:4 Cuningas rakenda oikeudella waldacunnan/ waan ahne sen turmele.
29:5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen. 29:5 Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen. 29:5 Joca lähimmäisens cansa liehacoidze/ hän hajotta wercon hänen jalcains eteen.
29:6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita. 29:6 Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo. 29:6 Cosca paha syndiä teke/ nijn hän hänens paulaan secoitta: waan wanhurscas riemuidze/ ja hänellä on ilo.
29:7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä. 29:7 Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta. 29:7 Wanhurscas tunde köyhän asian/ waan jumalatoin cadzo caiken toimen ylön.
29:8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan. 29:8 Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan. 29:8 Pilckajat saattawat Caupungin onnettomuteen: waan wijsat asettawat wihan.
29:9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu. 29:9 Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa. 29:9 Cosca wijsas tule tyhmän cansa cauppaan: joco hän on wihainen eli iloinen/ nijn ei ole hänellä yhtän lepo.
29:10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät. 29:10 Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä. 29:10 Wericoirat wihawat siwiätä/ waan wanhurscat pitäwät murhen sielustans.
29:11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää. 29:11 Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää. 29:11 Tyhmä wuodatta caiken hänen hengens/ waan wijsas sen pidättä.
29:12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia. 29:12 Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat. 29:12 Herra/ joca walhetta racasta/ hänen palwelians owat caicki jumalattomat.
29:13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon. 29:13 Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: \Herra\ valaisee heidän molempain silmänsä. 29:13 Köyhä ja ricas cohtaisit toinen toisens/ HERra walaise heidän molembain silmäns.
29:14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva. 29:14 Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti. 29:14 Cuningas joca uscollisest duomidze köyhiä/ hänen istuimens pysy ijancaickisest.
29:15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä. 29:15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä. 29:15 Widza ja rangaistus anda wijsauden: waan idzewaldainen lapsi häwäise äitins.
29:16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat. 29:16 Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa. 29:16 Josa monda jumalatoinda on/ sijnä on monda syndiä: waan wanhurscat näkewät heidän langemisens.
29:17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa. 29:17 Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi. 29:17 Curita poicas nijn hän sinun wirwotta/ ja saatta sielus iloisexi.
29:18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia. 29:18 Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain. 29:18 Cosca ennustuxet loppuwat/ nijn Canssa hajotetan: waan autuas kätke Lain.
29:19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele. 29:19 Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa. 29:19 Palwelia ei anna idzens curitta sanoilla: sillä waicka hän sen ymmärtä/ nijn ei hän ole cuitengan ymmärtäwänäns.
29:20 Näet miehen, kärkkään puhumaan - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. 29:20 Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä. 29:20 Jos sinä näet jongun joca on nopsa puhuman/ enä on toiwo tyhmäs cuin hänes.
29:21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön. 29:21 Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla. 29:21 Jos palwelia nuorudest hercullisest pidetän/ nijn hän tahto sijtte poicana olla.
29:22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon. 29:22 Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä. 29:22 Wihainen mies saatta rijdan/ ja kiuckuinen teke monda syndiä.
29:23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian. 29:23 Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän. 29:23 Ylpeys cukista ihmisen/ waan cunnia corgotta nöyrän.
29:24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään. 29:24 Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita. 29:24 Joca warcan cansa on osallinen/ cuule kirouxen ja ei ilmoita: hän wiha hänen sieluans.
29:25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu. 29:25 Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa \Herraan\, hän tulee pidetyksi ylös. 29:25 Joca pelkä ihmisiä/ hän tule langemuxeen: mutta joca luotta idzens HERraan/ hän tule ylöspidetyxi.
29:26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus. 29:26 Moni etsii päämiehen kasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee \Herralta\. 29:26 Moni edzi Förstin caswo/ mutta jocaidzen duomio tule HERralda.
29:27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle. 29:27 Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus. 29:27 Jumalatoin ihminen on wanhurscaille cauhistus/ ja joca oikialla tiellä on/ hän on jumalattomalle cauhistus.
     
30 LUKU 30 LUKU XXX.  Lucu
30:1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. 30:1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille. 30:1 NÄmät owat Agurin Jakenin pojan sanat/ ja sen miehen Leithielin/ Leithielin ja Uchalin oppi ja puhe.
30:2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä; 30:2 Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa. 30:2 Minä olen caickein hulluin/ ja ihmisten ymmärrys ei ole minusa.
30:3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä. 30:3 En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa. 30:3 En minä ole oppenut wijsautta/ ja en minä tiedä mikä pyhä on.
30:4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät? 30:4 Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asettanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös? 30:4 Cuca taiwasen ylös ja alas mene? cuca käsittä tuulen piwoons? cuca sito weden waatteseen? cuca on asettanut maan pijrit? mikä on hänen nimens? cuinga hänen poicans cudzutan? tiedätkös?
30:5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. 30:5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä. 30:5 Caicki Jumalan sanat owat kircastetut/ ja owat kilpi nijlle jotca uscowat hänen päällens.
30:6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi. 30:6 Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi. 30:6 Älä lisä hänen sanoijns/ ettei hän sinua rangaisis: ja sinä löytäisin walehteljaxi.
30:7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: 30:7 Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen: 30:7 CAhta cappaletta minä sinulda anon/ ettes minulda nijtä kieldäis/ ennencuin minä cuolen.
30:8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, 30:8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta. 30:8 Epäjumalan palwelus ja walhe olcon minusta caucana/ köyhyttä ja rickautta älä minulle anna: waan anna minun saada minun määrätty osan rawinnost.
30:9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan. 30:9 Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on \Herra\? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan. 30:9 Etten minä ( jos minä ylön rawituxi tulisin ) kieldäis sinua/ ja sanois: cuca on HERra? Eli jos minä ylön köyhäxi tulisin/ warastais ja syndiä tekis Jumalan nime wastan.
30:10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä. 30:10 Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet. 30:10 Älä canna palwelian päälle hänen isändäns edes: ettei hän sinua kiroilis/ ja sinä nijn nuhteseen tulet.
30:11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä; 30:11 On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä. 30:11 On nijtä jotca kiroilewat Isäns/ ja ei siuna äitiäns.
30:12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa! 30:12 On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt. 30:12 On nijtäkin jotca luulewat idzens puhtaxi/ ja ei ole cuitengan saastaisudestans pestyt.
30:13 Voi sukua - kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti - 30:13 Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat; 30:13 Owat myös/ jotca silmäns nostawat/ ja silmälautans corgottawat.
30:14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta! 30:14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta. 30:14 Ja owat/ joilla on miecka hammasten sias/ jotca heidän syömähambaillans pureskelewat/ ja syöwät waiwaiset maan pääldä/ ja köyhät ihmisten seasta.
30:15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää": 30:15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan: 30:15 Ilillä on caxi tytärtä: tuo tänne/ tuo tänne.
30:16 Colme on tytymätöindä/ ja neljäs ei sano kyllä olewan:
30:16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää." 30:16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. Helwetti/ waimon suljettu cohtu/ maa joca ei wedellä täytetä/ ja tuli ei sano: jo kyllä on.
30:17 Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen. 30:17 Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät. 30:17 Silmä joca häwäise Isäns/ ja ei cuule äitiäns/ sen Corpit ojan tykönä hackawat ulos/ ja Cotkan pojat syöwät.
30:18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä: 30:18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä: 30:18 Colme minulle owat ihmelliset/ ja neljättä en minä tiedä:
30:19 kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä. 30:19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö. Cotcan tiet taiwan alla.
30:19 Kärmen retket calliolla/ hahden jäljet wedesä ja miehen jäljet pijcan tygö.
30:20 Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt." 30:20 Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt. 30:20 Nijn on myös porton polgut/ hän niele ja pyhki suuns/ ja sano: en minä mitän paha ole tehnyt.
30:21 Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää: 30:21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä: 30:21 Colmen cautta maacunda tule lewottomuteen/ ja neljättä ei hän woi kärsiä.
30:22 orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää, 30:22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee, 30:22 Cosca palwelia rupe hallidzeman/ cosca hullu ylön rawituxi tule.
30:23 hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää. 30:23 Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi. 30:23 Cosca ilkiä naitetan/ ja cosca pijca tule emändäns perillisexi.
30:24 Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti: 30:24 Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita. 30:24 Neljä on piendä maan päällä/ ja owat toimellisemmat cuin wijsat.
30:25 Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä; 30:25 Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat; 30:25 Muuraaiset wähä wäki/ jotca cuitengin elatuxens suwella toimittawat.
30:26 tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin; 30:26 Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät; 30:26 Caninit wähä wäki/ jotca cuitengin pesäns wuorten racoon tekewät.
30:27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle; 30:27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa; 30:27 Heinäsircoilla ei ole yhtän Cuningasta/ cuitengin he lähtewät ulos joucosans.
30:28 sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa. 30:28 Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa. 30:28 Hämmähäcki kehrä käsilläns/ ja on Cuningan linnoisa.
30:29 Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee: 30:29 Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin: 30:29 Colmella on jalo käyndö/ ja neljäs astu hywin.
30:30 leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään, 30:30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä; 30:30 Lejoni woimallinen petoin seas/ joca ei palaja kenengän edestä.
30:31 hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa. 30:31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi. 30:31 Hurtta jolla wahwat siwut owat/ ja jäärä: ja Cuningas jota wastan ei kengän olla tohdi.
30:32 Jos ylpeilit - olipa se houkkamaisuutta tai harkittua - niin laske käsi suullesi. 30:32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle. 30:32 Jos sinä olet ollut tyhmä ja corgottanut sinuas/ ja jotakin paha tehnyt: nijn laske käsi suus päälle.
30:33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan. 30:33 Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan. 30:33 Joca riesca kirnu/ hän teke woita: ja joca nenä puserta/ hän waati ulos weren: ja joca wiha kehoitta/ hän waati rijtaan.
     
31 LUKU 31 LUKU XXXI.  Lucu
31:1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä. 31:1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti: 31:1 NÄmät owat Cuningas Lamuelin sanat:
31:2 Se oppi jonga hänen äitins hänelle opetti:
31:2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika? 31:2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani! Ah minun walittun/ ah minun cohtuni hedelmä/ ah minun toiwottu poican.
31:3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan. 31:3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat. 31:3 Älä anna waimoin saada tawaratas: ja älä käy nijllä retkillä/ joisa Cuningat idzens turmelewat.
31:4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?" 31:4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia, 31:4 Älä Cuningalle/ O Lamuel/ älä anna Cuningalle wijna juoda: eli Ruhtinalle wäkewiä juotawita.
31:5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä säädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden. 31:5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa. 31:5 Ettei he jois/ ja oikeutta unhodais/ ja hyljäis waiwaisten asioita.
31:6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. 31:6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille, 31:6 Anna wäkewitä juotawita nijlle jotca hucattaman pitä/ ja wijna murhellisille sieluille.
31:7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko. 31:7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä. 31:7 Että he joisit ja unhotaisit ahdistuxens: ja ei enä johdatais mieleens wiheljäisyttäns.
31:8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. 31:8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa. 31:8 Awa suus mykän edesä/ ja auta hyljättyin asioita.
31:9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus. 31:9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä. 31:9 Awa suus ja duomidze oikein: ja pelasta waiwainen ja köyhä.
31:10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. 31:10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt: 31:10 Jolle toimellinen waimo edescadzottu on/ hän on callimbi cuin caickein callin pärly.
31:11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. 31:11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä. 31:11 Hänen miehens sydän uscalda luotta häneen: hänen elatuxens ei puutu häneldä.
31:12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. 31:12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa. 31:12 Hän teke hywä ja ei paha/ caickena elinaicanans.
31:13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. 31:13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä. 31:13 Hän harjoitta idzens willois ja pellawis/ ja teke mielelläns työtä käsilläns.
31:14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. 31:14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa. 31:14 Hän on nijncuin cauppamiehen haaxi/ joca elatuxens tuo cauca.
31:15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. 31:15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa. 31:15 Hän nouse yöllä ja anda perhens ruoca/ ja pijcoillens heidän osans.
31:16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. 31:16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä. 31:16 Hän pyytä peldo ja osta sen/ ja istutta wijnapuita kättens hedelmästä.
31:17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. 31:17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa. 31:17 Hän wyöttä cupens/ ja wahwista käsiwartens.
31:18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. 31:18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä. 31:18 Hän näke ascarans hyödyllisexi/ hänen kynttiläns ei sammuteta yöllä.
31:19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. 31:19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen. 31:19 Hän ojenda kätens ruckijn/ ja tarttu sormillans kehrawarteen.
31:20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. 31:20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville. 31:20 Hän cocotta kätens köyhille/ ja ojenda kätens tarwidzewille.
31:21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan. 31:21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet. 31:21 Ei hän pelkä lunda huonesans: sillä caikella hänen perhelläns owat caxikertaiset waattet.
31:22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. 31:22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa. 31:22 Hän teke idzellens sängywaatteita/ walkia Silcki ja Purpura owat hänen waattens.
31:23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. 31:23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä. 31:23 Hänen miehens on ylistetty portisa/ istuisans maan wanhemmitten tykönä.
31:24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. 31:24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle. 31:24 Hän teke hamen ja myy sen/ ja anda wyön cauppajalle.
31:25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. 31:25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle. 31:25 Hänen caunistuxens on/ että hän on puhdas ja ahkera/ ja wijmein hän naura.
31:26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. 31:26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi. 31:26 Hän awa suuns wijsaudes/ ja hänen kielesäns on otollinen oppi.
31:27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. 31:27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä. 31:27 Hän cadzele curkistellen/ cuinga hänen huonesans caicki asiat owat: ja ei syö laiscudes leipäns.
31:28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: 31:28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen: 31:28 Hänen poicans tulewat ja ylistäwät händä autuaxi: hänen miehens kijttä händä.
31:29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä." 31:29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein. 31:29 Moni tytär käyttä idzens caunist/ mutta sinä woitat caicki.
31:30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! 31:30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka \Herraa\ pelkää, ylistetään. 31:30 Otollinen ja ihana olla/ on turha: waan waimo/ joca HERRA pelkä/ ylistetän.
31:31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt. 31:31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa. 31:31 Händä ylistetän kättens hedelmäst/ ja hänen kätens työt kijttäwät händä portisa.
     
     

VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31