SAARNAAJA |
SALOMON SAARNAAJA |
Salomon Saarnaja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 1 LUKU | 1 LUKU | I. Lucu |
| 1:1 Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. | 1:1 Saarnaajan sanat, Davidin pojan, Jerusalemin kuninkaan: | 1:1 NÄmät owat saarnajan sanat/ Dawidin pojan Jerusalemin Cuningan: |
| 1:2 Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! | 1:2 Se on suuri turhuus, sanoi Saarnaaja, se on suuri turhuus, ja kaikki mitä on, se on turhuus. | 1:2 Caicki on turha/ sanoi saarnaja/ ja caicki mitä on/ se on turha. |
| 1:3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? | 1:3 Mitä on ihmisellä enempi, kaikesta vaivastansa, kuin hänellä on auringon alla? | 1:3 Mitä on ihmisellä enä caikesta waiwastans/ cuin hänellä on Auringon alla? |
| 1:4 Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. | 1:4 Yksi suku menee pois, ja toinen tulee jälleen; vaan maa pysyy ijankaikkisesti. | 1:4 Yxi sucu hucku/ ja toinen tule jällens/ waan maa pysy ijancaickisest. |
| 1:5 Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. | 1:5 Aurinko ylenee ja laskee, ja juoksee siallensa, että hän sieltä ylenis jälleen. | 1:5 Auringo ylene ja laske/ ja juoxe siallens/ että hän sieldä ylönis jällens. |
| 1:6 Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. | 1:6 Tuuli menee etelään, ja kääntyy jälleen pohjaan, menee aina ympäri, ja palajaa ympäri pyöröä jälkeen. | 1:6 Hän mene etelään/ ja palaja jällens pohjaan/ ja tuuli mene aina ymbärins/ tuli pala ymbärpyöryä. |
| 1:7 Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. | 1:7 Kaikki virrat juoksevat mereen, ja ei meri tule kuitenkaan täydemmäksi. Sille sialle, josta he juoksivat, siihen he juoksivat jälleen. | 1:7 Caicki wirrat juoxewat mereen/ ja ei meri tule cuitengan täydemmäxi. Sille sialle josta he juoxit/ sijhen he juoxewat jällens. |
| 1:8 Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. | 1:8 Kaikki ovat työläät, niin ettei kenkään sitä taida sanoa ulos: ei silmä suutu näkemästä, eikä korva suutu koskaan kuulemasta. | 1:8 Caicki owat työlät/ nijn ettei kengän taida sanoa/ ei silmät suutu näkemäst/ eikä corwat suutu coscan cuulemast. |
| 1:9 Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. | 1:9 Mikä on se, joka on tapahtunut? Se joka myös tästedes tapahtuu. Mikä on se, joka tehty on? Se joka myös edespäin tehdään. Ja ei ole mitään uutta auringon alla. | 1:9
Mikä on se joca on tapahtunut?
joca myös tästedes tapahtu. Mikä on se joca tehty on/
joca myös edespäin tehdän? 1:10 Ja ei nyt mitän utta tapahdu Auringon alla: |
| 1:10 Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. | 1:10 Onko jotain, josta sanoa taidetaan: katso, se on uusi? Se on jo ennen tapahtunut entisillä ajoilla, jotka meidän edellämme olivat. | jos jotakin tapahtu josta sanoa taitan/ cadzo/ se on usi: sillä se on myös ennen tapahtunut endisillä aigoilla/ jotca meidän edelläm olit. |
| 1:11 Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. | 1:11 Ei taida kenkään muistaa, kuinka ennen on tapahtunut: eikä taida kukaan ajatella, mitä vasta tapahtuu jälkeen tulevaisille. | 1:11 Ei taida kengän muista/ cuinga ennen on tapahtunut: eikä taida cucan ajatella/ mitä wasta tapahtu jälkentulewaisille. |
| 1:12 Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa. | 1:12 Minä Saarnaaja olin Israelin kuningas Jerusalemissa. | 1:12 Minä Israelin Cuningas olin saarnaja Jerusalemis. |
| 1:13 Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. | 1:13 Ja minun sydämeni pyysi etsiä ja viisaasti tutkia kaikkia, mitä taivaan alla tapahtuu. Senkaltaisen viheliäisen vaivan on Jumala antanut ihmisten lapsille, että he siinä itsiänsä vaivaisivat. | 1:13 Ja minun sydämen pyysi edziä ja wijsast tutkia caickia mitä taiwan alla tehdän. Sencaltaisen wiheljäisen waiwan on Jumala andanut ihmisten lapsille/ sijnä idzens waiwataxens. |
| 1:14 Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. | 1:14 Minä katsoin kaikkia töitä, joita auringon alla tehdään, ja katso, se oli kaikki turhuus ja hengen vaiva. | 1:14 Minä cadzoin caickia/ jotca Auringon alla tapahtuwat/ ja cadzo/ se oli caicki turhus ja wiheljäisys. |
| 1:15 Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea. | 1:15 Ei väärää taideta ojentaa eikä puuttumuksia taideta lukea. | 1:15 Ei wäärät taida oikiaxi tulla/ eikä puuttumuxia taita lukea. |
| 1:16 Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa. | 1:16 Minä sanoin sydämessäni: katso, minä olen jaloksi tullut, ja olen viisaampi kuin kaikki muut, jotka minun edelläni olivat Jerusalemissa: ja minun sydämeni on paljon oppinut ja koetellut, | 1:16 Minä sanoin sydämesäni: cadzo/ minä olen jaloxi tullut/ ja olen wijsambi cuin caicki muut/ jotca minun edelläni olit Jerusalemis: ja minun sydämen on paljon oppenut ja coetellut. |
| 1:17 Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista. | 1:17 Ja olen sydämeni asettanut oppimaan viisautta, ymmärrystä, tyhmyyttä ja hulluutta; vaan minä ymmärsin, että sekin on hengen vaiva. | 1:17
Ja olen minun sydämeni asettanut
oppeman wijsautta/ ymmärrystä/ tyhmyttä ja hullutta. 1:18 Waan minä ymmärsin että sijnä on myös waiwa: |
| 1:18 Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. | 1:18 Sillä kussa paljo viisautta on, siinä on myös paljo mielikarvautta; ja joka lisää ymmärrystä, hän lisää myös vaivaa. | sillä cusa paljo wijsautta on/ sijnä on myös paljo mielicarwautta/ ja joca lisä ymmärryxen/ hän lisä myös waiwan. |