JOB

JOBIN KIRJA

Hiobin   Kirja

1938 1776 1642
     
1 LUKU 1 LUKU I.   Lucu
1:1 Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. 1:1 Yksi mies oli Utsin maalla nimeltä Job; ja se mies oli vakaa ja hurskas, ja Jumalaa pelkääväinen, ja vältti pahaa. 1:1 YXi mies oli Uzin maalla nimeldä Hiob/ hän oli waca/ hurscas/ Jumalata pelkäwäinen/ ja wältti paha.
1:2 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. 1:2 Ja hänelle oli syntynyt seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. 1:2 Ja hän sijtti seidzemen poica ja colme tytärtä.
1:3 Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin. 1:3 Ja hänen karjansa oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa paria härkiä ja viisisataa aasia, ja myös sangen paljo perhettä. Ja se mies oli voimallisempi kuin kaikki, jotka itäisellä maalla asuivat. 1:3 Ja hänen carjans oli/ seidzemen tuhatta lammasta/ colme tuhatta Cameli/ wijsi sata pari härkiä/ ja wijsi sata Asia/ ja sangen paljo perhettä. Ja hän oli woimallisembi cuin caicki jotca idäisellä maalla asuit.
1:4 Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa. 1:4 Ja hänen poikansa menivät ja tekivät pidon huoneessansa itsekukin päivänänsä, ja lähettivät ja antoivat kutsua kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa. 1:4 JA hänen poicans menit ja teit pidon/ idzecukin päiwänäns/ huonesans/ ja annoit cudzua colme sisartans syömän ja juoman cansans.
1:5 Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta." Näin Job teki aina. 1:5 Ja kuin pitopäivät olivat kuluneet, lähetti Job ja pyhitti heitä, ja nousi aamulla varhain ja uhrasi polttouhria kaikkein heidän lukunsa jälkeen. Sillä Job ajatteli: minun poikani ovat taitaneet syntiä tehdä ja unohtaneet Jumalan sydämessänsä. Näin teki Job joka päivä. 1:5 Ja cosca pidon päiwät olit culunet/ lähetti Hiob ja pyhitti heitä/ ja nousi amulla warhain/ ja uhrais polttouhria caickein heidän lucuns jälken. Sillä Hiob ajatteli: minun poicani owat taitanet syndiä tehdä/ ja siunannet Jumalata heidän sydämesäns. Näin teki Hiob jocapäiwä.
1:6 Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa. 1:6 Mutta tapahtui yhtenä päivänä, että Jumalan lapset tulivat ja astuivat \Herran\ eteen, ja tuli myös saatana heidän kanssansa. 1:6 MUtta se tapahtui yhtenä päiwänä/ että Jumalan lapset tulit ja astuit HERran eteen/ tuli myös Sathan heidän cansans.
1:7 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta." 1:7 Mutta \Herra\ sanoi saatanalle: kusta sinä tulet? Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan. 1:7 Mutta HERra sanoi Sathanille: custas tulet?
1:8 Sathan wastais HERra/ ja sanoi: minä olen waeldanut ymbäri maan.
1:8 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa." 1:8 Niin sanoi \Herra\ saatanalle: etkö ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas, Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa. Nijn sanoi HERra Sathanille: Etkös ottanut waari minun palweliastan Hiobist: sillä ei hänen wertaistans ole maalla/ waca ja hursas/ Jumalata pelkäwäinen/ ja wälttä paha.
1:9 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa? 1:9 Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: turhaanko Job pelkää Jumalaa? 1:9 Sathan wastais HERra/ ja sanoi: turhango Hiob pelkä Jumalata?
1:10 Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. 1:10 Etkös ole piirittänyt häntä, hänen huonettansa ja kaikkia mitä hänellä on ympäri? sinä olet siunannut hänen käsialansa, ja hänen tavaransa on levitetty maassa. 1:10 Etkös ole kätkenyt händä/ hänen huonettans/ ja caickia cuin hänellä on ymbärins. Sinä olet siunannut hänen käsialans/ ja hänen tawarans on lewitetty maasa.
1:11 Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi." 1:11 Mutta ojenna kätes ja tartu kaikkeen hänen saatuunsa, mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä. 1:11 Mutta ojenna kätes ja tartu caicken hänen saatuuns/ mitämax hän siuna sinua caswoille.
1:12 Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä." Ja saatana meni pois Herran edestä. 1:12 \Herra\ sanoi saatanalle: katso, kaikki hänen tavaransa olkoon sinun kädessäs, ainoastaan älä häneen kättäs satuta. Silloin läksi saatana \Herran\ tyköä. 1:12 HERra sanoi Sathanille: cadzo/ caicki hänen tawarans olcon sinun kädesäs/ ainoastans älä häneen kättäs satuta. Silloin läxi Sathan HERran tykö.
1:13 Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa, 1:13 Mutta sinä päivänä, kuin hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa, 1:13 MUtta sinä päiwänä cosca hänen poicans ja tyttärens söit ja joit wijna wanhimman weljens huones:
1:14 tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi: "Raavailla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella; 1:14 Tuli sanansaattaja Jobin tykö ja sanoi: härjillä kynnettiin, ja aasit kävivät läsnä laitumella; 1:14 Tuli sanansaattaja Hiobin tygö/ ja sanoi: härjillä kynnettin/ ja Asit käwit läsnä laituimella.
1:15 niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." 1:15 Niin he tulivat rikkaasta Arabiasta ja ottivat ne, ja löivät palveliat miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle. 1:15 Nijn he tulit rickast Arabiast ja otit ne/ ja löit palweliat miecan terällä/ ja minä yxinäns pääsin sanoman sinulle.
1:16 Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." 1:16 Kuin hän vielä puhui, tuli toinen ja sanoi: Jumalan tuli putosi taivaasta ja sytytti lampaat ja palveliat, ja poltti ne; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle. 1:16 Cosca hän wielä puhui/ tuli toinen/ ja sanoi: Jumalan tuli tuli taiwast/ ja poltti lambat ja palweliat/ ja minä yxinäns pääsin sanoman sinulle.
1:17 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." 1:17 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: Kaldealaiset tekivät kolme joukkoa ja hyökkäsivät kamelein päälle, ja ottivat ne pois, ja löivät miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle. 1:17 Cosca hän wielä puhui/ tuli yxi ja sanoi: Chaldealaiset teit colme joucko/ ja hyöcköisit Camelein päälle/ ja otit ne pois/ ja löit palweliat miecan terällä/ ja minä yxinäns pääsin sanoman sinulle.
1:18 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa; 1:18 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: sinun poikas ja tyttäres söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa. 1:18 COsca hän wielä puhui/ tuli yxi/ ja sanoi: sinun poicas ja tyttäres söit/ ja joit wijna wanhimman weljens huones:
1:19 katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." 1:19 Ja katso, suuri tuulispää tuli korvesta ja sysäsi neljään huoneen nurkkaan, ja se kaatui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle. 1:19 Ja cadzo/ suuri tuulispää tuli corwesta/ ja sysäis neljän huonen nurckaan/ ja heitti sen nuorucaisten päälle/ nijn että he cuolit/ ja minä yxin pääsin sanoman sinulle.
1:20 Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili. 1:20 Silloin Job nousi ja repäisi vaatteensa, ja repi päätänsä, ja heittäysi maahan ja rukoili. 1:20 SIlloin Hiob nousi ja rewäis waattens/ ja rewei päätäns/ ja langeis maahan/
1:21 Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi." 1:21 Ja sanoi: alasti olen minä tullut äitini kohdusta ja alasti pitää minun sinne jälleen menemän; \Herra\ antoi ja \Herra\ otti: \Herran\ nimi olkoon kiitetty! ja sanoi:
1:21 Alasti olen minä tullut äitini cohdusta/ ja alasti pitä minun sinne jällens menemän/ HERra andoi/ ja HERra otti/ HERran nimi olcon kijtetty.
1:22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan. 1:22 Näissä kaikissa ei rikkonut Job, eikä tehnyt tyhmästi Jumalaa vastaan. 1:22 Näisä caikis ei rickonut Hiob/ eikä tehnyt tyhmäst Jumalata wastan.
     
2 LUKU 2 LUKU II. Lucu
2:1 Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen. 2:1 Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat \Herran\ eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui \Herran\ eteen. 2:1 SE tapahdui yhtenä päiwänä että Jumalan lapset tulit ja astuit HERran eteen/ että Sathan myös tuli heidän cansans/ ja astui HERran eteen.
2:2 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta." 2:2 Silloin sanoi \Herra\ saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan. 2:2 Silloin sanoi HERra Sathanille: custas tulet? Sathan wastais HERra/ ja sanoi: minä olen waeldanut ymbäri maan.
2:3 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi." 2:3 Ja \Herra\ sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä. 2:3 HERra sanoi Sathanille: etkös ole ottanut waari minun palweliastan Hiobist? sillä hänen wertaistans ei ole maalla/ waca ja hurscas ja Jumalata pelkäwäinen/ ja wälttä paha/ ja pysy wielä wacuudesans/ ja sinä yllytit minua händä häwittämän ilman syytä.
2:4 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. 2:4 Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä. 2:4 Sathan wastais HERra/ ja sanoi: nahca nahast/ caicki mitä ihmises on/ anda hän hengens edest.
2:5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi." 2:5 Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä. 2:5 Mutta ojenna kätes ja rupe hänen luihins ja lihaans/ mitämax hän siuna sinua caswoille.
2:6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä." 2:6 \Herra\ sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä. 2:6 HERra sanoi Sathanille: cadzo/ hän olcon sinun kädesäs/ cuitengin säästä hänen hengens.
2:7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti. 2:7 Silloin läksi saatana \Herran\ tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti. 2:7 Silloin läxi Sathan HERran tykö/ ja löi Hiobin pahoilla paisumilla/ candapääst kijresen asti.
2:8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään. 2:8 Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa. 2:8 Ja hän otti sawiastian murun ja caapei händäns/ ja istui tuhwas.
2:9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole." 2:9 Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole. 2:9 Ja hänen emändäns sanoi hänelle: wieläkös pysyt wacuudesas? siuna Jumalata ja cuole.
2:10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa. 2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa. 2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut nijncuin tyhmät waimot puhuwat. Jos me olemme hywä saanet Jumalalda/ eikö myös meidän pidä ottaman paha wastan. Caikisa näisi ei Hiob syndiä tehnyt huulillans.
2:11 Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä. 2:11 Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä. 2:11 COsca Hiobin colme ystäwät cuulit caiken onnettomuden cuin hänelle tullut oli/ tulit he idzecukin paickacunnastans: Eliphas Themanist/ Bildad Suahst ja Zophar Naemast. Sillä he olit yximieliset tuleman armahteleman ja lohduttaman händä.
2:12 Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle. 2:12 Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden, 2:12 Ja cosca he nostit taamba silmäns/ ei he händä tundenet/ ja he huusit ja itkit/ ja jocainen rewäis waattens/ ja heitit tomua pääns päälle taiwasta cohden.
2:13 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri. 2:13 Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi. 2:13 Ja istuit hänen cansans maan päälle seidzemen päiwä ja seidzemen yötä/ ja ei mitän hänen cansans puhunet: sillä he näit hänen kipuns sangen suurexi
     
3 LUKU 3 LUKU III. Lucu
3:1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; 3:1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä. 3:1 SIitte awais Hiob suuns ja kirois hänen päiwäns
3:2 Job lausui ja sanoi: 3:2 Ja Job vastasi ja sanoi: ja sanoi:
3:3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.' 3:3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt. 3:2 Se päiwä olcon cadotettu/ jona minä syndynyt olen.
3:3 Ja se yö jona sanottin: mies on sijnnyt.
3:4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako. 3:4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä. 3:4 Se päiwä olcon pimiä/ ja älkön Jumala kysykö ylhäldä sen perän/ älkön kirckaus paistaco hänen päällens.
3:5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset. 3:5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi. 3:5 Pimeys ja syngeys peittäkön hänen/ olcon pilwi hänen päälläns/ ja musta päiwän sumu tehkän hänen cauhiaxi.
3:6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun. 3:6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun. 3:6 Sen yön käsittäkön pimeys/ ja älkän iloitco wuosicautten päiwäin seas/ ja älkön tulco Cuucautten lucuun.
3:7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko. 3:7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen. 3:7 Cadzo/ olcon se yö yxinäinen/ ja älkön yhtäkän ilo tulco sijhen.
3:8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin. 3:8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania. 3:8 Ne cuin päiwä kirowat/ he kirotcan sitä/ ja ne cuin owat walmit herättämän Lewiathani.
3:9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö, 3:9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä, 3:9 Sen tähdet olcan pimiät hämäräsäns/ odottacan walkeutta/ ja ei tulwo/ ja älkön nähkö amuruscoa.
3:10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni. 3:10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä. 3:10 Ettei se sulkenut minun ruumini owea/ ja ei kätkenyt onnettomutta minun silmäin edest.
3:11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? 3:11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani? 3:11 Mixen minä cuollut äitini cohdusta? mixen minä lacastunut äitini cohdust tulduani?
3:12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni? 3:12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt? 3:12 Mixi he owat ottanet minun helmaans?
3:13 Mixi minä olen nisillä imetetty?
3:13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä 3:13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo. 3:14 Nijn minä nyt macaisin/ olisin äneti/ lewäisin ja olisin lewolla/
3:14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, 3:14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on; maan Cuningasten ja Neuwoitten cansa/ jotca heillens rakendawat sitä cuin kylmillä on.
3:15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla; 3:15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa; 3:15 Eli Förstein cansa/ joilla culda on/ ja heidän huonens täynnä hopiata.
3:16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet. 3:16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet. 3:16 Eli nijncuin keskensyndynet kätketyt/ ja en oliscan/ ja nijncuin nuoret lapset/ jotca ei coscan walkeutta nähnet.
3:17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä; 3:17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat; 3:17 Sijnä täyty jumalattomain lacata heidän wäkiwallastans. Sijnä owat ne lewolla/ jotca paljo waiwa nähnet owat.
3:18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä. 3:18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä; 3:18 Sijnä on fangeilla rauha muiden cansa/ ja ei cuule waatian ändä.
3:19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa. 3:19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä: 3:19 Sijnä owat sekä pienet että suuret/ ja palweliat owat wapat isännistäns.
3:20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille, 3:20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille? 3:20 Mixi walkeus on annettu waiwaisille/ ja elämä murhellisille sydämille?
3:21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta, 3:21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa? 3:21 ( Jotca odottawat cuolemata/ ja ei hän tule/ ja caiwaisit händä ennencuin arnihauta.
3:22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan - 3:22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan? 3:22 Ne cuin cowin iloidzewat ja riemuidzewat/ että he saisit haudan )
3:23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut? 3:23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty? 3:23 Ja se mies jonga tie kätketty on/ ja hänen edestäns Jumalalda peitetty.
3:24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. 3:24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi, 3:24 Sillä minun syödesäni minä huocan/ ja minun parcun on nijncuin purisewa wesi:
3:25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. 3:25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle. sillä jota minä pelkäisin/ se tuli minun päälleni.
3:25 Ja sitä cuin minä cartin/ tapahdui minun.
3:26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen." 3:26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee. 3:26 Engö minä ollut onnellinen? engö minä ollut äneti? eikö minulla ollut hywä lepo? ja nyt sencaltainen lewottomus tule?
     
4 LUKU 4 LUKU IV. Lucu
4:1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: 4:1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi, 4:1 JA Eliphas Themanist wastais/ ja sanoi:
4:2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla? 4:2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla? 4:2 Jos jocu sinun cansas rupeis puhuman/ mitämax et sinä sitä kärsi/ mutta cuca taita säästä.
4:3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; 4:3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä. 4:3 Cadzo/ sinä olet monda neuwonut/ ja wahwistanut wäsyneit käsiä.
4:4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut. 4:4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut. 4:4 Sinun puhes on ojendanut langenneit/ ja wapisewaisia polweja wahwistanut.
4:5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. 4:5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit. 4:5 Mutta että se nyt tule sinun päälles/ epäilet sinä/ ja että se langeis sinun päälles/ nijns peljästyit.
4:6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi? 4:6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes? 4:6 Tämäköst on sinun Jumalan pelcos/ sinun lohdutuxes/ sinun wacuudes ja sinun toiwos.
4:7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? 4:7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet? 4:7 Muista cusa jocu wiatoin on huckunut? eli cusa hurscat owat joscus häwitetyt?
4:8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. 4:8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät. 4:8 Nijncuin minä kyllä nähnyt olen/ ne cuin kyndäwät wääryden ja onnettomuden kylwäwät/ sitä he myös nijttäwät.
4:9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. 4:9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut. 4:9 Että he owat Jumalan hengen cautta cadonnet/ ja hänen wihans hengeldä hucatut.
4:10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; 4:10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut. 4:10 Lejonein kiljumus/ ja julmain naaras Lejonein äni/ ja nuorten Lejonein hambat owat lowistetut.
4:11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. 4:11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan. 4:11 Wäkewä Lejoni on häwinnyt haascamast/ ja wanhan Lejonin pojat owat häwitetyt.
4:12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, 4:12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä. 4:12 Ja minun tygöni on tullut salainen sana/ ja minun corwan on saanut wähäisen sijtä.
4:13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. 4:13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle, 4:13 Cosca minä ajattelin yönäkyjä/ cosca uni lange ihmisen päälle.
4:14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. 4:14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin; 4:14 Nijn pelco ja wapistus tuli minun päälleni/ ja caicki minun luuni särjettin.
4:15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. 4:15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani. 4:15 Ja hengi meni minun siwuidzeni/ caicki minun carwani nousit ruumisani.
4:16 Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: 4:16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen: 4:16 Silloin seisoi yxi cuwa minun edesäni/ jonga caswoa en minä tundenut/ hän oli alallans ja minä cuulin änen.
4:17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? 4:17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin Jumala? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on? 4:17 Cuinga on ihminen hurscambi cuin Jumala? eli jocu mies puhtambi cuin se joca hänen tehnyt on?
4:18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; 4:18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden: 4:18 Cadzo/ hänen palwelioittens seas ei löydä hän uscollisutta/ ja hänen Engeleisäns löytä hän tyhmyden.
4:19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; 4:19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat? 4:19 Cuinga enämmin nijsä cuin asuwat sawihuones/ nijsä cuin owat perustetut maan päällä/ joita madot syöwät.
4:20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. 4:20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat. 4:20 Se pysy amust ehtosen asti/ nijn he muserretan/ ja ennencuin he sen hawaidzewat owat he peräti pois.
4:21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'" 4:21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa. 4:21 Ja heidän jälkenjäänens huckuwat ja tapaturmast myös cuolewat.
     
5 LUKU 5 LUKU V. Lucu
5:1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit? 5:1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät? 5:1 NImitäs jocu/ mitämax jos löydät/ ja cadzo pyhiä:
5:2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus. 5:2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus. 5:2 Mutta tyhmän tappa wiha/ ja taitamattoman cuoletta kijwaus.
5:3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta. 5:3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa. 5:3 Minä näin tyhmän hywin juurdunen/ ja minä kiroisin cohta hänen huonettans.
5:4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole. 5:4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole. 5:4 Hänen lapsens pitä oleman caucana terweydest/ ja pitä oleman murtut ricki portis/ cusa ei yhtän auttajat ole.
5:5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa. 5:5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän. 5:5 Hänen elons pitä isowaisen syömän ja orjantappuroist sen ottaman/ ja hänen caluns pitä janowaiset nielemän.
5:6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, 5:6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta. 5:6 Sillä ei waiwa käy ylös maasta/ ja onnettomus ei caswa pellosta.
5:7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle. 5:7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin. 5:7 Waan ihminen syndy onnettomuteen nijncuin cuumain hijlden kipinät singoilewat ylöskäsin.
5:8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen, 5:8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua, 5:8 Cuitengin tahdon minä Jumalast puhua ja hänestä tutkia/
5:9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää, 5:9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta; 5:9 Joca woimallisia töitä teke/ joita ei tutkia taita/ ja ihmeitä/ joita ei lukea taita.
5:10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille, 5:10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle; 5:10 Joca anda saten maan päälle/ ja anda tulla weden teiden päälle.
5:11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen. 5:11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen. 5:11 Joca ylendä nöyrät/ ja autta sortuja.
5:12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla, 5:12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida. 5:12 Hän teke cawalitten aiwoituxet tyhjäxi/ ettei heidän kätens mitän toimitta taida.
5:13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat: 5:13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan, 5:13 Hän käsittä taitawat cawaludesans/ ja pahain neuwo cukistetan.
5:14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä. 5:14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä. 5:14 Että he päiwällä juoxewat pimeydes/ ja coperoidzewat puolipäiwänä nijncuin yöllä.
5:15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä. 5:15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä. 5:15 Ja hän autta köyhä miecasta/ ja heidän suustans/ ja woimallisten kädestä.
5:16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa. 5:16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni. 5:16 Ja on köyhän turwa/ että wäärys pitäis suuns kijnni.
5:17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta. 5:17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta. 5:17 CAdzo/ autuas on se ihminen jota Jumala curitta/ sentähden älä hyljä Caickiwaldian curitusta:
5:18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat. 5:18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee. 5:18 Sillä hän haawoitta ja paranda/ hän lyö ja hänen kätens terwexi teke.
5:19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa. 5:19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle. 5:19 Cuudesta murhesta päästä hän sinun/ ja seidzemennestä ei tule mitän pahutta sinulle.
5:20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä. 5:20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta. 5:20 Callilla ajalla wapatta hän sinun cuolemast/ ja sodas miecasta.
5:21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee. 5:21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee. 5:21 Hän peittä sinun kielen ruoscasta/ ettei sinun pidä pelkämän häwitystä/ cosca se tule.
5:22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää. 5:22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja. 5:22 Häwityxes ja näljäs sinä naurat/ ja et pelkä medzän petoja.
5:23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi. 5:23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman. 5:23 Waan sinun lijttos pitä oleman kiwein cansa kedolla/ ja maan pedot pitä sinun cansas rauhallisest oleman.
5:24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. 5:24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä. 5:24 Sinä ymmärrät että sinun majas on rauhas/ ja sinä oleskelet sinun asuinsiasas ilman synnitä.
5:27 Cadzo/ sitä me olemme tutkinet/ ja se on nijn/ cuule sitä/ tunne se hywäxes.
5:25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
5:25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa. 5:25 Ja sinä saat ymmärtä/ että sinun siemenes on suurexi tulewa/ ja sinun wesas nijncuin ruoho maasa.
5:26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa. 5:26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan. 5:26 Ja tulet wanhalla ijällä hautaan/ nijncuin elosidoin ajallans corjatan.
5:27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari." 5:27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses. 5:27 Cadzo/ sitä me olemme tutkinet/ ja se on nijn/ cuule sitä/ tunne se hywäxes.
     
6 LUKU 6 LUKU VI. Lucu
6:1 Job vastasi ja sanoi: 6:1 Niin Job vastasi ja sanoi: 6:1 HIob wastais/ ja sanoi:
6:2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! 6:2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle, 6:2 jos minun surkeuteni punnitaisin/ ja minun kärsimiseni yhtä haawa lasketaisin waagan päälle.
6:3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan. 6:3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös. 6:3 Nijn se olis rascambi cuin sanda meres/ sentähden on minun puhen turha.
6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. 6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua. 6:4 Sillä Caickiwaldian nuolet on minusa/ joiden myrcky särpä minun hengeni/ ja Jumalan cauhistus tarcoitta minua.
6:5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? 6:5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa? 6:5 Ei medzäAsi huuda cosca hänellä ruohoja on/ eikä härkä ammu cosca hänellä on ruoca.
6:6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa? 6:6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä? 6:6 Syödängö mautoinda ilman suolata: eli maistaco walkiainen munan ruskiaisen ymbärildä:
6:7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. 6:7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden. 6:7 Jota minun sielun ennen cuoitti/ se on nyt minun ruocan minun kipuni tähden.
6:8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni! 6:8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon! 6:8 Josca minun rucouxen tapahduis/ ja Jumala annais minulle mitä mniä toiwon.
6:9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! 6:9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua; 6:9 Että Jumala löis minun ricki/ ja päästäis kätens särkemän minua.
6:10 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. 6:10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta. 6:10 Nijn olis minulla wielä sijtte lohdutus/ ja minä wahwistuisin minun sairaudesani: Ei hän säästä/ en ole minä cuitengan kieldänyt pyhän puhetta.
6:11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? 6:11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla? 6:11 Mikä on minun wäken että minä woisin toiwo/ ja mikä on minun loppun/ että minun sielun wois kärsiwäinen olla:
6:12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea 6:12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen? 6:12 Ei ole minun wäken kiwinen/ eikä minun lihan waskinen.
6:13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut? 6:13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta. 6:13 Ei ole minulla cusan apua/ ja minun saatun on pois.
6:14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. 6:14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon. 6:14 Joca ei osota lähimmäisellens laupiutta hän hyljä Caickiwaldian pelgon.
6:15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. 6:15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet, 6:15 Minun weljeni owat rickonet minua wastan/ nijncuin oja/ ja nijncuin wirta ohidze wuota.
6:16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi; 6:16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää. 6:16 Jotca owat cauhiat jäästä/ ja jotca lumi peittä.
6:17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. 6:17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa. 6:17 Cosca helle heitä ahdista/ pitä heidän näändymän/ ja cosca palawa on/ pitä heidän catoman paicastans.
6:18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. 6:18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat. 6:18 Heidän polcuns poickewat pois/ he raukewat tyhjän ja huckuwat.
6:19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä; 6:19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat. 6:19 He cadzoit Themanin tietä/ rickan Arabian polcuja he toiwoit.
6:20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa. 6:20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa. 6:20 Mutta heidän pitä häpiään tuleman/ ratki surutoinna ollesans/ ja heidän pitä häpiämän sijhen tulduans.
6:21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte. 6:21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te. 6:21 Sillä et te nyt mitän ole/ ja että te näette surkiuden/ pelkät te.
6:22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani, 6:22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne? 6:22 Olengo minä sanonut: tuocat tänne/ lahjoittacat minulle tawarastan.
6:23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'? 6:23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä? 6:23 Ja pelastacat minua wihollisen kädest/ ja wapahtacat minua tyrannein käsistä.
6:24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. 6:24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua. 6:24 Opettacat minua/ minä olen äneti/ ja jota en minä tiedä/ sitä neuwocat minulle.
6:25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? 6:25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa? 6:25 Mixi te laitatte oikiata puhetta?
6:26 Cuca teistä on se/ joca sitä laitta taita?
6:26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat. 6:26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen. te ajattelette sanoja/ ainoastans nuhdellaxen/ ja teette sanoillan epäilewäisen mielen.
6:27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. 6:27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa. 6:27 Te carcatte köyhän orwoin päälle/ ja caiwatte lähimmäisellen cuoppa.
6:28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne. 6:28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen. 6:28 Mutta että te olette ruwennet/ cadzocat jos te löydätte minun jotakin walehtelewan teidän edesän.
6:29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. 6:29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman. 6:29 Wastatcat mikä oikeus on/ minun wastauxen pitä oikia oleman.
6:30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?" 6:30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja? 6:30 Mitämax ei minun kielesän ole wääryt/ ja minun suuni ei tuo edes paha.
     
7 LUKU 7 LUKU VII. Lucu
7:1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät? 7:1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät? 7:1 EIkö ihmisen aina pidä oleman sodas maan päällä/ ja hänen päiwäns nijncuin orjan päiwät?
7:2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa. 7:2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua, 7:2 Nijncuin palwelia halaja warjoa/ ja orja hänen työns loppua.
7:3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. 7:3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut. 7:3 Nijn olen minä coco Cuucauden turhan työtä tehnyt/ ja minulla on monda murhellista yötä ollut.
7:4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti. 7:4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti. 7:4 Cosca minä lewätä panin/ sanoin minä: coscast minä nousen? ja sijtte lueskelen cosca ehto tulle/ minä olin rawittu waiwaloisudella haman pimeyten asti.
7:5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii. 7:5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut. 7:5 Minun lihan cuohu madoja ja mulda on ymbärillä/ minun nahcan on rypys ja tyhjäxi tullut.
7:6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa. 7:6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä. 7:6 Minun päiwäni owat lendänet nopiammast pois cuin syöstäwä/ ja culunet ilman wijwytystä.
7:7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä. 7:7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään. 7:7 Muista että minun elämän on tuuli/ ja minun silmäni ei palaja hywä näkemän.
7:8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole. 7:8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun. 7:8 Ja ei yxikän eläwä silmä pidä minua enämbi näkemän. Sinun silmäs cadzocon minua/ sijtte minä hucun.
7:9 Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse. 7:9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, 7:9 Pilwi rauke ja mene pois/ nijn myös se cuin mene hautaan/ ei hän nouse jällens.
7:10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne. 7:10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne. 7:10 Eikä palaja jällens huoneseens/ ei myös hänen sians hända enämbi tunne.
7:11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. 7:11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa. 7:11 Sentähden en minä estä suutani/ minä puhun sydämeni ahtaudes/ ja juttelen minun sieluni murhen.
7:12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? 7:12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket? 7:12 Olengo minä meri eli walascala/ ettäs minun nijn kätket?
7:13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, 7:13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun; 7:13 Cosca minä ajattelin: minun wuoten lohdutta minun/ ja minun kehton saatta minulle lewon.
7:14 Cosca minä idzelleni puhun/
7:14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä. 7:14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä, nijns peljätät minua unilla/ ja cauhistat minua nägyillä.
7:15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun. 7:15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi. 7:15 Että minun sielun sois hänens hirtetyxi/ ja minun luuni cuolluexi:
7:16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni. 7:16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat. 7:16 En minä pyydä sillen elä.
7:17 Luowu minusta/ sillä minun päiwän owat turhat.
7:17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, 7:17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees? Mikä on ihminen/ ettäs hänen suurna pidät ja suret händä:
7:18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? 7:18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina. 7:18 Sinä edzit händä jocapäiwä/ ja coettelet händä aina.
7:19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? 7:19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin? 7:19 Mixes minusta luowu ja päästä minua/ sijhenasti että minä sylkeni nielen.
7:20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? 7:20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi? 7:20 Minä olen paha tehnyt/ mitä minun pitä sinulle tekemän/ o sinä ihmisten wartia? mixis minun teit sinuas louckaman/ ja idzelleni cuormaxi?
7:21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole." 7:21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole. 7:21 Ja mixes minun pahateconi anna andexi/ ja ota pois minun wääryttäni? Sillä nyt pitä minun macaman mullas/ ja jos jocu minua amulla edzi/ en minä ole.
     
8 LUKU 8 LUKU VIII.  Lucu
8:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: 8:1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi: 8:1 NIin wastais Bildad Suahst/ ja sanoi:
8:2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky? 8:2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli? 8:2 Cuinga cauwans tahdot sencaltaista puhua? ja suullas ylpiäst puhua?
8:3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden? 8:3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden? 8:3 Wääringö Jumala duomidze/ eli rickoco Caickiwaldias oikeuden?
8:4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan. 8:4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden. 8:4 Jos sinun poicas owat paha tehnet hänen edesäns/ nijn hän on hyljännyt heitä pahain tecoins tähden:
8:5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa, 8:5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti, 8:5 Mutta jos sinä aicanans edzit Jumalata/ ja rucoilet Caickiwaldiasta/
8:6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon. 8:6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan. 8:6 Ja jos sinä olet puhdas ja hywä/ nijn hän herättä sinun/ ja taas teke rauhallisexi sinun hurscaudes majan.
8:7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi. 8:7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän. 8:7 Ja cusa sinulla oli ennen wähä/ pitä tästedes sangen paljo lisändymän.
8:8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet. 8:8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä. 8:8 Sillä kysy nijlle endisille sucucunnille/ ja rupes kysymän heidän Isillens:
8:9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä. 8:9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä. 8:9 Sillä me olemme nijncuin eiläin tullet/ ja en me mitän tiedä/ meidän elämäm on nijncuin warjo maan päällä.
8:10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään: 8:10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä. 8:10 Heidän pitä opettaman sinua/ ja sanoman sinulle/ ja tuoman heidän puhens edes heidän sydämistäns.
8:11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä? 8:11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä? 8:11 Caswaco caisila ellei se seiso märkydes/ eli caswaco ruoho ilman wedetä?
8:12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä. 8:12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan. 8:12 Cosca se wielä cucoista ennencuin se nijtetän/ cuiwettu se/ ennencuin heinä corjatan.
8:13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa, 8:13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo. 8:13 Nijn käy caickein nijden cuin Jumalan unhottawat/ ja ulcocullattuin toiwo cato.
8:14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko. 8:14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko. 8:14 Sillä hänen uscalluxens tule tyhjäxi/ ja hänen toiwons cuin hämmähäkin wercko.
8:15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä. 8:15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman. 8:15 Hän luotta huonens päälle/ ja ei pidä pysymän/ hän turwa sijhen/ ja ei pidä pysywäisen oleman.
8:16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan. 8:16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa. 8:16 Se wiherjöidze kyllä ennen Auringon nousemata/ ja oxat caswawat hänen kryydimaasans.
8:17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon. 8:17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä. 8:17 Hänen juurens seiso paxuna lähdetten tykönä/ ja huonet kiwein päällä.
8:18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt. 8:18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä. 8:18 Mutta cosca hän niele sen paicastans/ asetta hän idzens sitä wastan/ nijncuin ei he tundiscan sitä.
8:19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.' 8:19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta. 8:19 Cadzo/ tämä on hänen menons riemu/ ja toiset taas caswawat tuhwasta.
8:20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen. 8:20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä, 8:20 Sentähden cadzo/ ei Jumala hywiä hyljä/ eikä wahwista pahain kättä.
8:21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla. 8:21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla. 8:21 Sijhenasti että sinun suus naurolla täytetän/ ja huules riemulla.
8:22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole." 8:22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman. 8:22 Mutta ne cuin sinua wihawat/ pitä häpiän tuleman/ ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysywäinen oleman.
     
9 LUKU 9 LUKU IX. Lucu
9:1 Job vastasi ja sanoi: 9:1 Job vastasi ja sanoi: 9:1 HIob wastais/ ja sanoi:
9:2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan! 9:2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä. 9:2 Minä kyllä sen tiedän että nijn on/ ettei ihminen taida hurscas olla Jumalan edes.
9:3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta. 9:3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen. 9:3 Jos hän tahdois rijdellä hänen cansans/ ei hän taidais wastata händä yhtä tuhanden.
9:4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta? 9:4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut? 9:4 Hän on taitawa ja woimallinen/ kenengä sijtä on hywä ollut/ cuin händä wastan on idzens asettanut.
9:5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa; 9:5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa. 9:5 Hän sijrtä wuoret ennencuin he sen ymmärtäwät/ jotca hän wihasans cukista.
9:6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat; 9:6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat. 9:6 Hän lijcutta maan siastans/ nijn että hänen padzans wapisewat.
9:7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään; 9:7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet. 9:7 Hän puhu Auringonlle nijn ei se nouse/ ja hän lukidze tähdet.
9:8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita; 9:8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä. 9:8 Hän yxin lewittä taiwat/ ja käy meren aldoin päällä.
9:9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat; 9:9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin. 9:9 Hän teke Otawan taiwas ja Orionin/ Seulaiset ja ne tähdet elelän päin.
9:10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. 9:10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä. 9:10 Hän teke woimallisia cappalita/ joita ei taita tutkia/ ja epälucuisita ihmeitä.
9:11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa. 9:11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän. 9:11 Cadzo/ hän käy minun ohidzeni ennencuin minä sen hawaidzen/ ja muutta hänens ennencuin minä sen ymmärrän.
9:12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?' 9:12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet? 9:12 Cadzo/ jos hän mene äkist/ cuca nouta hänen jällens? cuca sano hänelle: mitäs teet?
9:13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat. 9:13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat. 9:13 Hän on Jumala/ hänen wihans ei yxikän aseta/ hänen alans pitä cumartaman ylpiätkin herrat.
9:14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan? 9:14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan? 9:14 Cuingast minun pidäis händä wastaman/ ja löytämän sanoja händä wastan?
9:15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa. 9:15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla. 9:15 Ehkä minulla wielä oikeus olis/ nijn en cuitengan taida minä händä wastata/ waan täydyis oikeudes rucoilla.
9:16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, 9:16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni; 9:16 Ja ehkä minä wielä huudaisin ja hän cuulis minua/ nijn en minä uscois että hän cuulis minun äneni.
9:17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi, 9:17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä. 9:17 Sillä hän rundele minun tuulispäällä/ ja enändä minun haawani ilman syytä.
9:18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. 9:18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella. 9:18 Ei hän annan minun hengeni wirgota/ waan täyttä minun murhella.
9:19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?' 9:19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani? 9:19 Jos jocu tahto woima/ hän on woimallinen: jos jocu tahto oikeutta/ cuca todista minun cansani?
9:20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi. 9:20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi. 9:20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia/ nijn minun suun cuitengin duomidze minun/ jos minä olen hywä/ nijn hän cuitengin teke minun pahaxi.
9:21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa. 9:21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun elämääni. 9:21 Ehkä minä wielä olisin hywä/ nijn ei cuitengan minun sielun woi tytyä sijhen. En minä pyydä enä elä.
9:22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. 9:22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman. 9:22 Se on se ainoa cuin minä sanonut olen: hän cadotta hywän ja jumalattoman.
9:23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa. 9:23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta. 9:23 Cosca hän rupe lyömän/ nijn hän tappa äkist/ ja pilcka wiattomain kiusausta.
9:24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten? 9:24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on? 9:24 Mutta maa annetan jumalattomain käsijn/ että hän paina alas sen Duomarit/ ellei se nijn ole/ cuingast se myös toisin on?
9:25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, 9:25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet. 9:25 Minun päiwäni owat ollet nopiammat cuin juoxia/ ne owat lendänet ja ei mitän hywä nähnet.
9:26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen. 9:26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle. 9:26 Ne owat culunet cuin joutuwa haaxi/ cuin cotca lendä rualle.
9:27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua, 9:27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni: 9:27 Cosca minä ajattelen: minä unhotan walituxeni/ ja muutan caswoni ja wirgotan minuni.
9:28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. 9:28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna. 9:28 Nijn minä pelkän/ tieten caickia minun kipujani/ ettes anna minun olla wiatoinna.
9:29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan? 9:29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan? 9:29 Jos minä olen jumalatoin/ mixi minulla sencaltaiset tarpettomat waiwat owat.
9:30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, 9:30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla, 9:30 Waicka minä pesisin idzeni lumiwedes/ ja puhdistaisin käteni lähtes.
9:31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat. 9:31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi. 9:31 Nijns cuitengin pistäisit minun locaan/ ja minun waatteni olisit minulle cauhistuxexi:
9:32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. 9:32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen. 9:32 Sillä ei hän ole minun wertaisen/ jota minä wastata taidan/ että me molemmin tulisim oikeuden eteen.
9:33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle 9:33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme. 9:33 Ei ole joca meitä eroitta/ joca laskis kätens meidän cahden wälillen.
9:34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua; 9:34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua; 9:34 Hän ottacon widzans pois minusta/ ja älkön hänen hirmuisudens peljättäkö minua.
9:35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani." 9:35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä. 9:35 Että minä puhuisin ja en pelkäis händä/ muutoin en minä mitän cansani tiedä.
     
10 LUKU 10 LUKU X. Lucu
10:1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, 10:1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa. 10:1 MInun sielun suuttu elämäst/ minun walituxeni minust annan minä olla/ ja puhun minun sieluni murhes.
10:2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille. 10:2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani. 10:2 Sanon Jumalalle: älä minua duomidze/ anna minun tietä/ mingätähdens rijtelet minun cansani.
10:3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa? 10:3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla? 10:3 Ongo sinulle ilo sijtä ettäs wäkiwalda teet/ ja hyljät minun joca käsialas olen/ ja annat jumalattomain aiwoituxet cunniaan tulla.
10:4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo? 10:4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo? 10:4 Ongo sinulla lihalliset silmät/ eli cadzotcos nijncuin ihminen cadzo?
10:5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet, 10:5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet? 10:5 Eli ongo sinun aicas nijncuin ihmisen aica? eli wuotes nijncuin ihmisen wuodet?
10:6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni, 10:6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani, 10:6 Ettäs kysyt minun wääryttäni/ ja tutkit paha tecoani.
10:7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?' 10:7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa. 10:7 Ehkäs tiedät eten minä ole jumalatoin/ ehkei yhtän ole cuin taita sinun kädestäs wapautta.
10:8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat. 10:8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun? 10:8 Sinun kätes owat minun walmistanet ja tehnet minun caicki ymbärins/ ja tahdot hucutta minun.
10:9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen. 10:9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen. 10:9 Muista sijs ettäs olet minun tehnyt nijncuin sawen/ ja annat minun tulla maaxi jällens.
10:10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa? 10:10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa? 10:10 Etkös minua ole lypsänyt cuin riesca/ ja andanut minua juosta nijncuin juustoa?
10:11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon. 10:11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt. 10:11 Sinä olet minun puettanut nahgalla ja lihalla/ luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
10:12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. 10:12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee. 10:12 Elämän ja hywän työn olet sinä minulle osottanut/ ja sinun cadzomises minun hengeni kätke.
10:13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi: 10:13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat, 10:13 Ja waicka sinä sencaltaiset salat sydämesäs/ nijn minä tiedän sen cuitengin/ ettäs sen muistat.
10:14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi. 10:14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata. 10:14 Jos minä paha teen/ nijns cohta hawaidzet/ ja et jätä minun paha teconi rangaisemata.
10:15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. 10:15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni. 10:15 Jos minä olen jumalatoin/ woi minua: jos minä olen hurscas/ nijn en minä cuitengan uscalla nosta päätäni/ nijncuin se joca on täynäns ylöncadzetta/ cadzos minun wiheljäisyttäni.
10:16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan. 10:16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet. 10:16 Nostes sinä ajat minua taca nijncuin Lejoni/ ja ihmellisest minun cansani menet.
10:17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni. 10:17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota. 10:17 Sinä udistat todistuxes minua wastan/ ja wihastut cowin minun päälleni. Minua waiwa yxi toisens jälken.
10:18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä! 10:18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt! 10:18 Mixis minun annoit lähte äitini cohdusta? josca minä olisin cuollut/ ettei yxikän silmä olis minua nähnyt.
10:19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. 10:19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan. 10:19 Nijn minä olisin cuin en oliscan ollut/ cannettu äitini cohdusta hautaan.
10:20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin, 10:20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin, 10:20 Eiköst minun lyhyelle ijälleni loppua tule? ja luowu minusta/ että minä wähängin wirgotusta saisin?
10:21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan, 10:21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle, 10:21 Ennencuin minä menen/ ja en palaja/ nimittäin/ pimeyden ja syngeyden maalle.
10:22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä." 10:22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys. 10:22 Joca on pimeyden maa/ ja syngiä cuollon warjo/ josa ei yhtän järjestyst ole/ joca paistesans on nijncuin syngeys.
     
11 LUKU 11 LUKU XI. Lucu
11:1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi: 11:1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi: 11:1 NIin wastais Zophar Naemast/ ja sanoi:
11:2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa? 11:2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman? 11:2 Cosca jocu on cauwan puhunut/ eiköst händä pidäis wastattaman/ eli pitäkö suupaltilla oikeus olema
11:3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä? 11:3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi? 11:3 Pitäkö sinun jaarituxijs ihmiset waickeneman/ että sinä häwäiset/ ja ei yxikän sinua häwäisis?
11:4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi.' 11:4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä. 11:4 Sinä sanot: minun opetuxen on selkiä/ ja minä olen puhdas sinun silmäis edes.
11:5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan 11:5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan, 11:5 Josca Jumala puhelis cansas/ ja awais huulens/
11:6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi. 11:6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs. ja osotais sinulle salaisen tiedon.
11:6 Sillä hänellä olis wielä enä tekemist/ ettäs tiedäisit ettei hän muistele caickia sinun pahoja töitäs.
11:7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? 11:7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs. 11:7 Luuletkos tietäwäs nijn paljo cuin Jumala tietä/ ja tahdotcos caicki nijn täydellisest tutkia/ cuin Caickiwaldias?
11:8 Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää? 11:8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? 11:8 Hän on corkiambi cuin taiwas/ mitäs tahdot tehdä? sywembi cuin Helwetti/ cuingas taidat tuta?
11:9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri. 11:9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri. 11:9 Pidembi cuin maa/ ja lawiambi cuin meri.
11:10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää? 11:10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis? 11:10 Jos hän käändäis eli kätkis eli heittäis cocon/ cuca sen häneldä estäis?
11:11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin. 11:11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän? 11:11 Hän tunde turhatkin ihmiset/ ja näke wäärydet/ ja ei hänen pidäis ymmärtämän?
11:12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä. 11:12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa. 11:12 Turha ihminen ylpeile/ ja syndynyt ihminen on nijncuin medzäAsin warsa.
11:13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa - 11:13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä; 11:13 Jos sinä olisit asettanut sydämes/ ja nostanut kätes hänen tygöns.
11:14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi - 11:14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas: 11:14 Jos sinä olisit heittänyt cauwas pahat tecos cuin owat kädesäs/ ettei yhtän wääryttä olis majasas:
11:15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää. 11:15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen. 11:15 Nijns mahdaisit yletä caswos ilman laitosta/ ja olla pysywäinen ja ei pelkäwäinen.
11:16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois. 11:16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees. 11:16 Nijns myös unhotaisit wiheljäisyden/ ja nijncuin ohidze juosnut wesi/ ei tulis mieles.
11:17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto. 11:17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu. 11:17 Ja sinun elämäs aica käwis ylös nijncuin puolipäiwä/ ja pimeys olis nijncuin kircas amu.
11:18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle, 11:18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä. 11:18 Ja uscoisit että toiwo läsnä olis/ ja sinä tulisit lewos hautaan.
11:19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi. 11:19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman. 11:19 Macaisit ja ei kengän sinun peljätäis/ ja moni sinua cunnioittais.
11:20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus." 11:20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa. 11:20 Mutta jumalattomain silmät pitä näändymän/ ja ei woi päästä: sillä heidän toiwons pitä puuttuman heidän sieluildans.
     
12 LUKU 12 LUKU XII. Lucu
12:1 Job vastasi ja sanoi: 12:1 Niin vastasi Job ja sanoi: 12:1 NIin wastais Hiob/ ja sanoi:
12:2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus! 12:2 Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne. 12:2 Te oletta miehet/ taito cuole teidän cansan.
12:3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi? 12:3 Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä? 12:3 Minulla on nijn sydän cuin teilläkin/ engä ole alemmaisembi teitä.
12:4 Cuca se on joca ei sitä tiedä:
12:4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana. 12:4 Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan. minä lähimmäiseldäni pilcatan: hän rucoile Jumalata/ hän cuule händä.
12:5 Hurscas ja hywä pilcatan/
12:5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu. 12:5 Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa, ja on ylöncadzottu kyntiläinen ylpeitten ajatuxis/ walmistettu että he sijhen louckawat jalcans.
12:6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." - 12:6 Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä. 12:6 Ryöwärein majois on kyllä/ ja he härsyttelewät rohkiast Jumalata/ ehkä Jumala on sen andanut heidän käteens.
12:7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; 12:7 Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle. 12:7 Kysy eläimille/ ja he opettawat sinua/ ja taiwan linnuille/ ja he sanowat sinulle.
12:8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. 12:8 Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle. 12:8 Puhu maan cansa/ ja hän opetta sinua/ ja calat meres ilmoittawat sinulle.
12:9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt, 12:9 Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että \Herran\ käsi on ne tehnyt? 12:9 Cuca se on joca ei caickia näitä tiedä? että HERran käsi on ne tehnyt?
12:10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" 12:10 Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki? 12:10 Että hänen kädesäns on caickein eläwitten sielu/ ja cungin lihan hengi?
12:11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?" 12:11 Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa? 12:11 Eikö corwa coettele puhetta/ ja suu maista ruoca.
12:12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." - 12:12 Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys. 12:12 Ja wanhoilla on taito/ ja pitkäijällisillä ymmärrys.
12:13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys. 12:13 Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys. 12:13 Hänen tykönäns on taito ja woima/ neuwo ja ymmärrys:
12:14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata. 12:14 Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata. cadzo/ cosca hän cukista/ nijn ei auta rakendaman.
12:14 Cosca hän jongun salpa/ nijn ei kengän taida awata.
12:15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan. 12:15 Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan. 12:15 Cadzo/ cosca hän pidättä weden/ nijn caicki cuiwettu/ ja cosca hän sen laske/ nijn se käändä maan.
12:16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin. 12:16 Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää. 12:16 Hän on wahwa ja pystywäinen/ hänen on se cuin exy/ ja se cuin exyttä.
12:17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi. 12:17 Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi. 12:17 Hän johdatta cawalat nijncuin saalin/ ja saatta Duomarit tyhmäxi.
12:18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä. 12:18 Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa. 12:18 Hän päästä Cuningasten sitet/ ja wyöttä heidän cupens.
12:19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa. 12:19 Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa. 12:19 Papit wie hän cuin saalin/ ja wahwat anda hän puuttua.
12:20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon. 12:20 Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois. 12:20 Hän wäändä pois totisten huulet/ ja wanhain tawat otta pois.
12:21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot. 12:21 Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa. 12:21 Hän caata ylöncadzen Förstein päälle/ ja woimallisten wäkewyden hajotta.
12:22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän. 12:22 Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen. 12:22 Hän ilmoitta pimiät perustuxet/ ja pimeydet walkeuteen.
12:23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois. 12:23 Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät. 12:23 Hän saatta muutamat suurexi Canssaxi/ ja taas hucutta heidän.
12:24  Hän lewittä Canssan/ ja taas hajotta.
12:24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa. 12:24 Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole. 12:25 Hän muutta maan Canssan Ruhtinasten sydämet/ ja exyttä heitä autialle kedolle.
12:25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet." 12:25 Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita. 12:26 Ja he coperoidzewat pimeydes ilman walkeutta/ ja exyttä heitä cuin juopuneita.
     
13 LUKU 13 LUKU XIII. Lucu
13:1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut. 13:1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt. 13:1 CAdzo/ caickia näitä owat minun silmäni nähnet/ ja corwani cuullet/ ja olen ne ymmärtänyt.
13:2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi. 13:2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä. 13:2 Jota te tiedätte/ sitä minä myös tiedän/ ja en ole halwembi teitä.
13:3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan. 13:3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa. 13:3 Minä puhun sijs sijtä Caickiwaldiasta/ ja mielin rijdellä Jumalan cansa.
13:4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni. 13:4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit. 13:4 Sillä te selitätte sen wäärin/ ja oletta caicki kelwottomat läkärit.
13:5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava! 13:5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat. 13:5 Josca te woisit äneti olla/ nijn te olisitta taitawat.
13:6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, 13:6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun. 13:6 Cuulcat sijs minun nuhdettani/ ja ottacat waari asiast/ cuin minä puhun.
13:7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;mitä huuleni väittävät vastaan. 13:7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta? 13:7 Tahdottaco te Jumalan puolest wastata wäärydellä/ ja hänen puolestans puhua petosta?
13:8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa? 13:8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta? tahdottaco te cadzo hänen mieldäns?
13:8 Tahdottaco te rijdellä Jumalan edes?
13:9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään? 13:9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen? 13:9 Pitäkö se teille menestymän/ cosca hän teitä edzi? luulettaco te hänen pettäwänne/ nijncuin jocu pettä jongun ihmisen?
13:10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia. 13:10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte. 13:10 Hän rangaise teitä/ jos te salaisest mieliä cadzotte?
13:11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa? 13:11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne? 13:11 Eikö hän teitä peljätä/ cosca hän ilmendy? ja hänen pelcons lange teidän päällen.
13:12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne. 13:12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio. 13:12 Teidän muiston wedetän tuhwan werraxi/ ja teidän selkän pitä oleman nijncuin sawirouckio.
13:13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa. 13:13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä. 13:13 Olcat äneti minun edesäni minä puhun/ ei minulda pidä puuttuman.
13:14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni? 13:14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini? 13:14 Mixi minun pitä pureman minun lihani hambaillani/ ja asettaman sieluni minun käsijni?
13:15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan. 13:15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä. 13:15 Cadzo/ hän minun cummingin tappa/ ja en minä woi odotta/ minä nuhtelen sijs minun teitäni hänen edesäns.
13:16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen. 13:16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä. 13:16 Hän on cuitengin minun autuuden: sillä ei yxikän ulcocullattu tule hänen eteens.
13:17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen. 13:17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä. 13:17 Cuulcat minun puhettani/ ja minun selitystäni teidän corwain edes.
13:18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa. 13:18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas. 13:18 Cadzo/ jo minä olen duomion sanonut/ minä tiedän/ että minä olen hurscas.
13:19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen. 13:19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua. 13:19 Cuca tahto käydä oikeudelle minun cansani? Mutta minun täyty äneti olla/ ja loppua.
13:20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä: 13:20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs. 13:20 Älä tee minulle cahta/ nijn en minä kätke idziäni sinun edestäs.
13:21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö; 13:21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö. 13:21 Anna kätes olla caucana minusta/ ja sinun cauhistuxes älkön minua peljättäkö.
13:22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle. 13:22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua. 13:22 Cudzu minua ja minä wastan sinua/ eli minä puhun ja wasta sinä minua.
13:23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini. 13:23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni. 13:23 Cuinga usiat owat minun wäärydeni ja pahat tegoni/ anna minun saada tietä minun syndini ja ricoxeni.
13:24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi? 13:24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena? 13:24 Mixis peität caswos/ ja pidät minua wihollisnas?
13:25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat, 13:25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta? 13:25 Tahdotcos nijn cowa olla lendäwätä lehte wastan/ ja wainota cuiwa oljen cortta?
13:26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot, 13:26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä. 13:26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta/ ja tahdot minua cadotta minun nuorudeni syndein tähden.
13:27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" - 13:27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani; 13:27 Sinä olet pannut minun jalcani jalcapuuhun/ ja otat caikista minun polguistani waarin/ ja cadzot caickia minun jälkiäni.
13:28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate." 13:28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate. 13:28 Minun joca cuitengin hucun nijncuin mädänyt raato/ ja nijncuin coilda syöty waate.
     
14 LUKU 14 LUKU XIV. Lucu
14:1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, 14:1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta, 14:1 IHminen waimost syndynyt elä wähän aica/ ja on täynäns lewottomutta:
14:2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. 14:2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy. 14:2 Caswa nijncuin cuckainen/ ja lange/ pakene nijncuin warjo/ ja ei pysy.
14:3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi! 14:3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen. 14:3 Ja sencaltaisen päällä sinä awat silmäs/ ja wedät minun cansas oikeuden eteen.
14:4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. 14:4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole? 14:4 Cuca löytä puhtan nijden seas/ cusa ei puhdast ole?
14:5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse. 14:5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse. 14:5 Hänelle on määrätty aica/ hänen Cuucautens lucu on sinun tykönäs/ sinä olet määrän asettanut hänen eteens/ jota ei hän taida käydä ylidze.
14:6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään. 14:6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen. 14:6 Luowu hänestä/ että hän sais lewätä/ nijncauwan cuin hänen aicans tule/ jota hän odotta nijncuin palcollinen.
14:7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu. 14:7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen: 14:7 Puulla on toiwo ehkä se hacataisin/ että se udistetan/ ja sen wesat caswawat jällens:
14:8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan, 14:8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa, 14:8 Ehkä sen juuret wanhenewat maasa/ ja cando mätäne mullas:
14:9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas. 14:9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis. 14:9 Cuitengin wiherjöidze hän jällens weden märkydest/ ja caswa nijncuin hän istutettu olis.
14:10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? 14:10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on? 14:10 Mutta cusa ihminen on/ cosca hän cuollut/ huckunut ja pois on?
14:11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu; 14:11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu, 14:11 Nijncuin wesi juoxe meres/ ja oja wuota ja cuiwettu:
14:12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. 14:12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa. 14:12 Nijn on ihminen cosca hän maahan pannan/ ei hän nouse eikä herä/ nijncauwan cuin taiwas pysy/ eikä herä unestans.
14:13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! 14:13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. 14:13 Joscas minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun/ nijncauwan cuin wihas menis pois/ ja asetaisit minulle määrän muistaxes minua:
14:14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. 14:14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee, 14:14 Luuletcos cuollen ihmisen tulewan eläwäxi jällens? minä odotan jocapäiwä nijncauwan cuin minä sodin/ sijhenasti että minun muutten tule.
14:15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa. 14:15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas; 14:15 Ettäs cudzuisit minua/ ja minä wastaisin sinua/ ja ettes hyljäis käsialas:
14:16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni; 14:16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni? 14:16 Sillä sinä olet jo lukenut caicki minun askeleni/ mutta älä ajattele minun pahoja tecojani.
14:17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon. 14:17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni. 14:17 Minun ricoxeni olet sinä lukinnut kimpuun/ ja pannut cocon minun wäärydeni.
14:18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa, 14:18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa, 14:18 Wuori caatu ja cato/ ja waha sijrty siastans.
14:19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon. 14:19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat. 14:19 Wesi culutta kiwet/ ja wirta wie maan pois.
14:20 Waan ihmisen toiwo on cadonnut:
14:20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään. 14:20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä. sillä sinä sysät hänen ylesalaisin/ nijn että hän cato. Sinä muutat hänen menons/ ja annat hänen mennä.
14:21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa. 14:21 Ovatko hänen lapsensa kunniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä. 14:21 Owatco hänen lapsens cunnias/ sitä ei hän tiedä/ taicka owatco he ylöncadzes/ sitä ei hän ymmärrä.
14:22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen." 14:22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä. 14:22 Nijncauwan cuin hän canda liha/ täyty hänen olla waiwas/ ja nijncauwan cuin hänen sieluns on hänes/ täyty hänen murhetta kärsiä.
     
15 LUKU 15 LUKU XV. Lucu
15:1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: 15:1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi: 15:1 SIlloin wastais Eliphas Themanist/ ja sanoi:
15:2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella? 15:2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella? 15:2 Pitäkö taitawan nijn tuuleen puhuman/ ja täyttämän wadzans tuulella?
15:3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä? 15:3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä. 15:3 Sinä nuhtelet kelwottomilla sanoilla ja puheilla/ joista ei ole hyödytystä.
15:4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta. 15:4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä. 15:4 Sinä olet hyljännyt pelgon/ ja puhut ylöncadzella Jumalan edes.
15:5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen. 15:5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen. 15:5 Sillä sinun pahudes opetta nijn sinun suus/ ja sinä olet walinnut wieckan kielen.
15:6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan. 15:6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan: 15:6 Sinun suus pitä duomidzeman sinun/ ja en minä/ sinun huules pitä wastaman sinua.
15:7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat? 15:7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu? 15:7 Oletcos ensimäinen ihminen cuin syndynyt on? oletcos ennen caickia wuoria sijnnyt?
15:8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi? 15:8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua? 15:8 Oletcos cuullut Jumalan salaisen neuwon? ja ongo taito halwembi sinua?
15:9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi? 15:9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme? 15:9 Mitä sinä tiedät jota en me tiedä? mitäs ymmärrät joca ei ole meidän tykönäm?
15:10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi. 15:10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs. 15:10 Harmapäät ja wanhat owat meidän tykönäm/ jotca ennen owat elänet cuin sinun Isäs.
15:11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin? 15:11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs? 15:11 Pidäiskö Jumalan lohdutuxet oleman halwat sinulle?
15:12 Waan sinulla on jotakin salaist tykönäs.
15:12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi, 15:12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs? 15:13 Mitä sinun sydämes aicoi? cuingas cadzot nijn ylpiäst?
15:13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja? 15:13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät. cuingas asetat mieles Jumalata wastan? ettäs sencaltaiset sanat suustas päästät?
15:14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! 15:14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on? 15:14 Mikä on ihminen että hän olis puhdas/ ja että hän olis hurscas/ cuin waimosta syndynyt on?
15:15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä, 15:15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä. 15:15 Cadzo/ hänen pyhäins seas ei ole yhtän nuhtetoinda/ ja taiwat ei ole puhtat hänen edesäns:
15:16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä. 15:16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä? 15:16 Cuinga paljo enämmin ihminen on cauhia ja ilkiä/ joca juo wääryttä nijncuin wettä.
15:17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt, 15:17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen: 15:17 Minä osotan sinulle sen/ cuule minua/ minä luettelen sinulle mitä minä nähnyt olen.
15:18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet, 15:18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut. 15:18 Mitä taitawat sanonet owat/ ja heidän Isildäns ei ole peitetyt.
15:19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut: 15:19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä. 15:19 Joille ainoille maa annettu on/ nijn ettei yxikän outo saa käydä heidän keskelläns.
15:20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty. 15:20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty. 15:20 Jumalatoin wapise caiken elinaicans/ ja tyrannin wuosilugut owat peitetyt.
15:21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä. 15:21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä. 15:21 Mitä hän cuule/ se hirmuitta händä/ ja ehkä wielä rauha olis/ nijn on hänellä cuitengin se murhe/ että hänen pitä huckuman.
15:22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty. 15:22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa. 15:22 Ei hän usco että hän taita wälttä onnettomuden/ ja waroi aina miecka.
15:23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä. 15:23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan. 15:23 Cosca hän lähte sinne ja tänne elatuxens jälken/ nijn hän luule aina onnettomuden käsisäns olewan.
15:24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen. 15:24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan. 15:24 Ahdistus ja hätä peljättäwät händä/ ja lyöwät hänen maahan/ nijncuin Cuningas sotajoucolla.
15:25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan, 15:25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan. 15:25 Sillä hän on ojendanut kätens Jumalata wastan/ ja wahwistanut idzens Caickiwaldiast wastan.
15:26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa; 15:26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan. 15:26 Hän juoxe päätäpitein händä wastan/ ja seiso ynsyst händä wastan.
15:27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi, 15:27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä. 15:27 Hän on peittänyt caswons lihawudellans/ lihoittanut ja paisuttanut idzens.
15:28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, 15:28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat. 15:28 Mutta hänen pitä asuman häwitetys Caupungis/ cusa ei yhtän huonetta ole/ waan owat läjäsä.
15:29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden. 15:29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa. 15:29 Ei hänen pidä ricastuman/ eikä hänen tawarans pysymän maasa.
15:30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä. 15:30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo. 15:30 Ei hänen pidä wälttämän onnettomutta. Tulen liecki cuiwa hänen oxans/ ja hänen suuns hengellä cato.
15:31 Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus. 15:31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa. 15:31 Ei hän taida pysyä/ että hän on petetty turhudellans ja turhuus on hänen palckans.
15:32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi. 15:32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman. 15:32 Hän loppu sopimattomalla ajalla/ ja hänen oxans ei pidä wihottaman.
15:33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. 15:33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa. 15:33 Hän poimitan nijncuin kypsymätöin marja wijnapuusta/ ja nijncuin öljypuu warista cucoistuxens.
15:34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat. 15:34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen, 15:34 Sillä ulcocullattuin seuracunnan pitä oleman yxinäisen/ ja tulen pitä polttaman lahjain ottajan huonen.
15:35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'" 15:35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen. 15:35 Hän sijttä onnettomuden/ ja synnyttä waiwaisuden/ ja heidän wadzans tuo petoxen.
     
16 LUKU 16 LUKU XVI. Lucu
16:1 Job vastasi ja sanoi: 16:1 Sitte vastasi Job ja sanoi: 16:1 HIob wastais ja sanoi:
16:2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki. 16:2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat. 16:2 Minä olen usein cuullut/ te oletta caicki häijyt lohduttajat.
16:3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan? 16:3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan? 16:3 Cosca sijs nämät tyhjät puhet loppuwat? eli mikä sinun nijn rohwaise puhuman?
16:4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni, 16:4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan. 16:4 Minä taidaisin myös puhua nijncuin tekin. Minä soisin teidän sielun olewan minun sieluni sias: minä löydäisin myös sanoja teitä wastan/ ja taidaisin wäändä päätäni teitä wastan.
16:5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla. 16:5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani. 16:5 Minä tahdoisin wahwista teitä suullani/ ja lohdutta huulillani.
16:6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä? 16:6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois. 16:6 Mutta ehkä minä puhuisin/ nijn ei cuitengan säästä minun waiwani minua: jos minä waickenen/ nijn ei hän cuitengan mene minusta pois.
16:7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni 16:7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani. 16:7 Mutta nyt hän saatta minulle waiwaisuden/ ja särke minun coconans.
16:8 ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä. 16:8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan. 16:8 Hän on tehnyt minun rypyisexi/ ja todista minua wastan.
16:9 Minun wastaiseisojan nouse minua wastan/ ja sano minua wastan.
16:9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan, 16:9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni. Hänen wihans rewäise minun/ ja joca minua wiha/ kiristele hambaitans minun päälleni/ ja minun wiholliseni silmät kijluwat minun päälleni.
16:10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan. 16:10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni. 16:10 He ammotit suuns minua wastan/ ja owat minua häpiällisest poskelle piesnet/ he owat sammuttanet heidän wihans minun päälleni.
16:11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin. 16:11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin. 16:11 Jumala on minun hyljännyt wäärille/ ja on andanut minun tulla jumalattomain käsijn.
16:12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen; 16:12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi. 16:12 Minä olin ricas/ waan hän on tehnyt minun paljaxi/ hän on tarttunut minun caulani/ ja on särkenyt minun/ ja pannut minun malixi.
16:13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni. 16:13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle: 16:13 Hän on pijrittänyt minun nuolillans/ ja on rewäisnyt minun munascuuni/ eikä säästänyt. Hän on wuodattanut minun sappeni maan päälle/
16:14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi. 16:14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä. hän on haawoittanut minun yhdellä haawalla toisen perän.
16:14 Hän carcais minun päälleni nijncuin jocu wäkewä.
16:15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun. 16:15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan. 16:15 Minä ombelin säkin minun nahcani päälle/ ja laskin sarweni muldaan.
16:16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys, 16:16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo. 16:16 Minun caswoni owat pullistunet itcusta/ ja silmäni culmat piminnet.
16:17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas. 16:17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas. 16:17 Ehkei cuitengan minun kädesäni ole wäärys/ ja minun rucouxen on puhdas.
16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa! 16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa. 16:18 Maa älä peitä minun wertani/ ja älkän olco minun pargulleni sia.
16:19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. 16:19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa. 16:19 Ja cadzo/ minun todistajani on taiwas/ ja joca minun tunde/ on corkeudes.
16:20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo, 16:20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö, 16:20 Minun ystäwäni owat minun pilckajani: mutta minun silmäni wuodattawat kyynelitä Jumalan tygö.
16:21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan. 16:21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta. 16:21 Jos jocu taidais oikeudelle käydä Jumalan cansa/ nijncuin ihmisen lapsi lähimmäisens cansa.
16:22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja." 16:22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja. 16:22 Mutta määrätyt wuodet owat tullet/ ja minä menen sitä tietä pois/ jota en minä ikänäns palaja.
     
17 LUKU 17 LUKU XVII. Lucu
17:1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani. 17:1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä. 17:1 MInun hengen on heicko/ minun päiwäni owat lyhetyt/ ja hauta on käsis.
17:2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä. 17:2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa. 17:2 En minä ketäkän pettänyt/ ja cuitengin minun silmäni täyty olla murhes.
17:3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni? 17:3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais? 17:3 Jos sinä tahdoisit minulda tacausta/ cuca minun tacais?
17:4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle. 17:4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä. 17:4 Ymmärryxen olet sinä heidän sydämistäns kätkenyt/ sentähden et sinä corgota heitä.
17:5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät. 17:5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman. 17:5 Hän kersca ystäwilläns saalistans lujast/ mutta hänen lastens silmät pitä waipuman.
17:6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut. 17:6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä. 17:6 Hän on minun pannut sananlascuxi Canssan secaan/ ja pilcaxi heidän keskellens.
17:7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo. 17:7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo. 17:7 Minun caswon on mustettu minun suruni tähden/ ja caicki minun jäseneni owat nijncuin warjo.
17:8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno. 17:8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan. 17:8 Tästä hurscat hämmästywät/ ja wiattomat asettawat heitäns ulcocullatuita wastan.
17:9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa. 17:9 Hurskas pysyy tiellänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana. 17:9 Hurscas pysy tielläns/ ja jolla on puhtat kädet/ se pysy wahwana.
17:10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne. 17:10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne. 17:10 Käändäkät sijs teitän caicki ja tulcat/ en minä cuitengan löydä yhtän taitawata teistä.
17:11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi. 17:11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat, 17:11 Minun päiwäni owat culunet/ minun aiwoituxeni owat hajotetut/ cuin minun sydämesäni olit:
17:12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä. 17:12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet. 17:12 Ja owat yöstä päiwän ja päiwästä yön tehnet.
17:13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, 17:13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. 17:13 Ja ehkä minä cauwan odotaisin/ nijn on cuitengin hauta minun huonen/ ja minun wuoten pimeydesä tehty.
17:14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.' 17:14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni. 17:14 Mätänemisen minä cudzuin Isäxeni/ ja madot äitixeni ja sisarixeni.
17:15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella? 17:15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin? 17:15 Mitästä minun pitä odottaman? ja cuca otta minun toiwostani waarin?
17:16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." 17:16 Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa. 17:16 Hautaan se mene/ ja maca minun cansani mullas.
     
18 LUKU 18 LUKU XVIII. Lucu
18:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: 18:1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi: 18:1 SIlloin wastais Bildad Suahst/ ja sanoi:
18:2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme. 18:2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte. 18:2 Cosca te lackatte puhumast? ymmärtäkät ensin ja puhucat sijtte.
18:3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät? 18:3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä? 18:3 Mixi me pidetän sinun edesäs nijncuin eläimet/ ja olem nijn saastaiset teidän silmäin edes?
18:4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa? 18:4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa? 18:4 Tahdotcos rewetä kiucusas? luuletcos että maa sinun tähtes hyljätän/ ja calliot sijrtän.
18:5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista. 18:5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman. 18:5 Jumalattoman walkeus pitä sammuman/ ja hänen walkians kipinä ei pidä paistaman.
18:6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. 18:6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman. 18:6 Hänen majasans pitä walkeus tuleman pimeydexi/ ja hänen kyntiläns pitä sammuman.
18:7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan. 18:7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän. 18:7 Hänen woimans askelet pitä ahdistettaman/ ja hänen aiwoituxens pitä puuttuman:
18:8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. 18:8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa. 18:8 Sillä hän on wiety jalcoinens paolaan/ ja waelda wercosa.
18:9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; 18:9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän. 18:9 Paola pitä pitämän hänen candapääns/ ja janowaiset pitä hänen käsittämän.
18:10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka. 18:10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa. 18:10 Hänen paolans on wiritetty maan päälle/ ja hänen satimens hänen polguillens.
18:11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. 18:11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän. 18:11 Caikin tahgoin pitä cauhistus händä peljättämän/ nijn ettei hän tiedä cuhunga hän mene.
18:12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. 18:12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä. 18:12 Nälkä pitä oleman hänen tawarans/ ja onnettomus pitä oleman walmistettu hänelle/ ja rippuman hänesä.
18:13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. 18:13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän. 18:13 Hänen nahcans wahwus pitä culutettaman/ ja hänen wäkewydens pitä cuoleman esicoisen syömän.
18:14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. 18:14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö. 18:14 Hänen toiwons pitä rewittämän ylös juurinens hänen majastans/ ja hänen pitä ajaman pelgon Cuningan tygö.
18:15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. 18:15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman. 18:15 Hänen majasans ei pidä mitän pysymän/ ja hänen majans päälle pitä tulikiwe wiscoittaman.
18:16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. 18:16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän. 18:16 Alhalda pitä hänen juurens cuiwettuman/ ja ylhäldä hänen elons nijtettämän.
18:17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. 18:17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla. 18:17 Hänen muistons pitä huckuman maan pääldä/ ja ei pidä ensingän tiellä nime oleman.
18:18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. 18:18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois. 18:18 Hän pitä ajettaman walkeudesta pimeyteen/ ja pitä maalda heitettämän pois.
18:19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. 18:19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän. 18:19 Ei hänellä pidä yhtän lasta oleman/ eikä lasten lasta hänen Canssasans: ei pidä yhtän jäämän hänen sucucundaans.
18:20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. 18:20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän. 18:20 Ne cuin hänen peräns tulewat/ pitä hämmästymän hänen päiwästäns/ ja ne cuin hänen edelläns owat ollet/ pitä peljästymän.
18:21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä." 18:21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä. 18:21 Tämä on jumalattoman maja/ ja sen sia cuin ei Jumalasta mitän tiedä.
 
     
19 LUKU 19 LUKU XIX. Lucu
19:1 Job vastasi ja sanoi: 19:1 Mutta Job vastasi ja sanoi: 19:1 HIob wastais/ ja sanoi:
19:2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne? 19:2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla? 19:2 Mixi te waiwatte minun sieluani/ ja kidutatte minua sanoilla?
19:3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte. 19:3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata. 19:3 Te oletta nyt kymmenen kerta pilcannet minua/ ja ette häpiä minun nijn waiwata.
19:4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani? 19:4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn. 19:4 Jos minä erehdyn/ nijn minä idzelleni erehdyn.
19:5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni? 19:5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani. 19:5 Mutta te tosin nousetta minua wastan/ ja soimatte minun pilckani.
19:6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa. 19:6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa. 19:6 Tiedätkös sijs wihdoin että Jumala teke minulle wääryttä/ ja on pijrittänyt minun werckohinsa.
19:7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta. 19:7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta. 19:7 Cadzo/ ehkä minä wielä wäkiwallan tähden huudaisin/ nijn ei cuitengan cuulda minua. Minä huudan/ ja ei täsä ole yhtän oikeutta.
19:8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni. 19:8 Hän on aidannut minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni. 19:8 Hän on aidannut minun tieni/ etten minä taida sitä käydä/ ja pannut pimeyden minun polguilleni.
19:9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni. 19:9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni. 19:9 Hän on rijsunut minun cunniani minun pääldäni/ ja ottanut cruunun minun päästäni.
19:10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun. 19:10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun. 19:10 Hän on minun särkenyt joca culmalda/ ja laskenut menemän/ ja on rewäisnyt ylös minun toiwoni nijncuin puun.
19:11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa. 19:11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä. 19:11 Hän on hirmuisest wihastunut minulle/ ja hän pitä minun wihamiesnäns.
19:12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille. 19:12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani. 19:12 Hänen sotamiehens owat cocondunet/ ja owat asettanet tiens minun päälleni/ ja owat pijrittänet minun majani.
19:13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet. 19:13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet. 19:13 Hän on eroittanut minun weljeni cauwas minusta/ ja minun tuttawani owat minulle muucalaisexi tullet.
19:14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut. 19:14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun. 19:14 Minun lähimmäiseni pijloiwat minua/ ja minun ystäwäni owat unhottanet minun.
19:15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään. 19:15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä. 19:15 Minun huonecundaiseni ja pijcani pitäwät minun wierasna/ minä olen tundemattomaxi tullut heidän silmäins edes.
19:16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä. 19:16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani. 19:16 Minä huusin minun palweliatani/ ja ei hän wastannut minua: minun täyty rucoilla händä omalla suullani.
19:17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä. 19:17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani. 19:17 Minun emändän pitä idzens wierasna/ cosca minä huudan händä.
19:18 Minun täyty palwella omia lapsiani/
19:18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan. 19:18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan. ja nuoretkin lapset minun cadzowat ylön/ jos minä nousen/ nijn he puhuwat minusta.
19:19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan. 19:19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan. 19:19 Caicki uscolliset ystäwäni cauhistuwat minua/ ja joita minä racastin/ owat käändänet idzens minua wastan.
19:20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä. 19:20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani. 19:20 Minun luuni tartuit minun nahcani ja lihani. En minä taida nahallani peittä hambaitani.
19:21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut. 19:21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut! 19:21 Armahtacat minun päälleni/ armahtacat minun päälleni/ te minun ystäwäni: sillä Jumalan käsi on minuun sattunut.
19:22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani? 19:22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa? 19:22 Mixi te wainotte minua nijncuin Jumalakin/ ja ette taida minun lihastani rawitta.
19:23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan, 19:23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin! 19:23 Josca minun puheni kirjoitettaisin/ josca ne kirjaan pandaisin.
19:24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi! 19:24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen. 19:24 Raudalla caiwetaisin plyijyyn/ ja ijancaickisexi muistoxi hacataisin kiween.
19:25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. 19:25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova. 19:25 Minä tiedän minun lunastajan eläwän/ ja hän herättä minun wijmein maasta.
19:26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. 19:26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan. 19:26 Ja minä puetetan tällä minun nahallani/ ja minä saan lihasani nähdä Jumalan.
19:27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. 19:27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani. 19:27 Hänen minä olen näkewä/ ja minun silmäni cadzowat händä/ ja ei kengän outo.
19:28 Minun munascuuni owat culunet minun helmasani/
19:28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri - 19:28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni. sillä te sanotte: cuinga me wainoisim händä ja löydäisim syytä händä wastan.
19:29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on." 19:29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan. 19:29 Peljätkä miecka/ sillä miecka on pahain töiden costo/ että te tiedäisitte curituxen tulewan.
     
20 LUKU 20 LUKU XX. Lucu
20:1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi: 20:1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi: 20:1 SIlloin Zophar Naemast wastais/ ja sanoi:
20:2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu. 20:2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää. 20:2 Sijhen minä wastan/ ja en taida odotta.
20:3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen. 20:3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni henki vastaa minun puolestani. 20:3 Ja tahdon mielelläni cuulla/ cuca minua nuhtele ja laitta: sillä minun ymmärryxeni hengi wasta minun puolestani.
20:4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin? 20:4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ihminen on pantu maan päälle, 20:4 Etkös tiedä sen aina nijn käynen sijtä ajasta cuin ihmiset maan päällä ollet owat.
20:5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys. 20:5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi. 20:5 Että jumalattomain kerscaus ei ulotu cauwas/ ja ulcocullattuin ilo on silmän räpäyxexi.
20:6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti, 20:6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin; 20:6 Jos hänen corkeutens ulotuis taiwaseen/ ja hänen pääns sattuis pilwijn.
20:7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?' 20:7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on? 20:7 Nijn pitä hänen wijmein catoman nijncuin logan/ nijn että ne cuin hänen owat nähnet/ sanowat: cusa hän on?
20:8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky. 20:8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman. 20:8 Nijncuin uni cato/ nijn ei pidä händä löyttämän/ ja nijncuin yönäkö pitä hänen raukeneman.
20:9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe. 20:9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän. 20:9 Se silmä cuin hänen nähnyt on/ ei pidä händä enä näkemän/ ja hänen paickans ei pidä händä enä näkemän.
20:10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa. 20:10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on. 20:10 Hänen lapsens pitä keriämän/ ja hänen kätens pitä hänelle andaman waiwan palcaxi.
20:11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa. 20:11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa. 20:11 Hänen luuns pitä maxaman hänen salaiset syndins/ ja pitä macaman maasa hänen cansans.
20:12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle, 20:12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle. 20:12 Ehkä wielä pahuus maistais makiast hänen suusans/ cuitengin pitä hänen puuttuman hänen kielens päällä.
20:13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa, 20:13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa. 20:13 Hän pitä pidettämän ja ei päästettämän/ ja pitä otettaman pois hänen curcustans.
20:14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä. 20:14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä. 20:14 Hänen ruocans pitä muuttuman hänen wadzasans kärmen sapexi.
20:15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa. 20:15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa. 20:15 Ne calut cuin hän niellyt on/ pitä hänen oxendaman jällens/ ja Jumala wetä ne ulos hänen wadzastans.
20:16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa. 20:16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava. 20:16 Hänen pitä imemän kyykärmen sappe/ ja kärmen kielen pitä hänen tappaman.
20:17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja. 20:17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat. 20:17 Ei hänen pidä näkemän hunaja ja woiojia/ ja wirtoja wuotawan.
20:18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen. 20:18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman. 20:18 Hän teke työtä/ ja ei saa nautita/ ja hänen caluns pitä toisen saaman/ nijn ettei hänellä pidä nijstä iloa oleman.
20:19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella. 20:19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut. 20:19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän. Hän on repinyt idzellens huoneita/ joita ei hän ole rakendanut.
20:20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan. 20:20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa. 20:20 Sillä hänen wadzans ei ole tainnut täyten tulla/ ja hänen callit caluns ei taida händä pelasta.
20:21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä. 20:21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman. 20:21 Hänen ruastans ei pidä mitän jäämän/ sentähden ei pidä hänen hywät päiwäns pysywäiset oleman.
20:22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat. 20:22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman. 20:22 Ehkä hänellä olis yldäkyllä/ nijn pitä hänelle cuitengin ahdistus tapahtuman. Caicki käden waiwa pitä tuleman hänen päällens.
20:23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään. 20:23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä. 20:23 Hänen wadzans pitä wihdoin täyten tuleman/ ja hänen pitä lähettämän hänen wihans hirmuisuden hänen päällens. Hän sata hänen sotans hänen päällens.
20:24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi; 20:24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän. 20:24 Hänen pitä pakeneman rautaisia harniscoita/ ja waskijoudzen pitä händä ajaman taca.
20:25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet, 20:25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman. 20:25 Awojoin miecka pitä käymän hänen läpidzens/ ja miecan wälckynä/ joca hänelle pitä carwas oleman/ pitä pelgolla hänen päällens tuleman.
20:26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa. 20:26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän. 20:26 Ei pimeys taida händä peittä/ tuli pitä hänen culuttaman/ joca ei puhallettu ole. Ja sille joca jää hänen majaans/ pitä pahoin käymän.
20:27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan. 20:27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan. 20:27 Taiwan pitä ilmoittaman hänen pahudens/ ja maan pitä asettaman idzens händä wastan.
20:28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet. 20:28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä. 20:28 Jywät pitä hänen huonestans wietämän pois/ ja hajotettaman hänen wihans päiwänä.
20:29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää." 20:29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta. Tämä on jumalattoman ihmisen palcka Jumalalda/ ja hänen puhens perindö Jumalalda.
     
21 LUKU 21 LUKU XXI. Lucu
21:1 Job vastasi ja sanoi: 21:1 Job vastasi ja sanoi: 21:1 HIob wastais/ ja sanoi:
21:2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus! 21:2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne. 21:2 Cuulcat sijs minun puhettani/ ja andacat neuwo teitän.
21:3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten. 21:3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte. 21:3 Kärsikät/ että minä myös puhuisin/ ja pilcatca sijtte minua.
21:4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi? 21:4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman? 21:4 Puhungo minä ihmisen cansa/ että minun hengen pidäis tästä murehtiman?
21:5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne. 21:5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen. 21:5 Käändäkät teitän tänne minun tygöni/ teidän pitä ihmettelemän/ ja käten suun eteen paneman.
21:6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini: 21:6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle. 21:6 Cosca minä sitä ajattelen/ nijn minä peljästyn/ ja wapistus tule minun lihani päälle.
21:7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua? 21:7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa? 21:7 Mixi jumalattomat eläwät/ tulewat wanhaxi/ ja lisändywät tawaras.
21:8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla. 21:8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä. 21:8 Heidän siemenens on surutoin heidän ymbärilläns/ ja heidän sikiäns owat läsnä heitä.
21:9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa. 21:9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä. 21:9 Heidän huonens owat wapat pelgosta/ ja Jumalan widza ei ole heidän päälläns.
21:10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken. 21:10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät. 21:10 Heidän sonnins päästetän/ ja ei käy wäärin: heidän lehmäns poikiwat/ ja ei ole hedelmättömät.
21:11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten. 21:11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät. 21:11 Heidän nuoret lapsens käywät ulos nijncuin lauma/ ja heidän lapsens hyppäwät.
21:12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. 21:12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla. 21:12 He riemuidzewat trumbuilla ja candeleilla/ ja iloidzewat huiluilla.
21:13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. 21:13 He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. 21:13 He wanhenewat hywisä päiwisä/ ja menewät silmän räpäyxes helwettijn.
21:14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. 21:14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs. 21:14 Jotca sanowat Jumalalle: mene pois meidän tyköäm/ en me tahdo tietä sinun teitäs.
21:15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?' 21:15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme? 21:15 Cuca on se Caickiwaldias/ että meidän pitä händä palweleman? eli mitä meidän sijtä hywä on/ että me händä rucoilem?
21:16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana. 21:16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman. 21:16 Mutta cadzo/ heidän tawarans ei ole heidän kädesäns/ sentähden pitä jumalattomain mieli caucana minusta oleman.
21:17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa? 21:17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa. 21:17 Cuinga jumalattomain kyntilä sammu/ ja heidän cadotuxens tule heidän päällens? Hänen pitä jacaman surkiutta hänen wihasans.
21:18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa? 21:18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois. 21:18 Heidän pitä oleman nijncuin corsi tuules/ ja nijncuin acanat jotca tuulispää wie pois.
21:19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee. 21:19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän. 21:19 Jumala säästä hänen lapsillens hänen saatuns. Cosca hän maxa hänelle/ silloin hänen pitä tietämän.
21:20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan. 21:20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman. 21:20 Hänen silmäns pitä näkemän hänen cadotuxens/ ja Caickiwaldian wihasta pitä hänen juoman.
21:21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi! 21:21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa. 21:21 Sillä mitä hän tottele hänen huonettans hänen jälkens? ja hänen Cuucautens lucu tuskin tulewat puolellens.
21:22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee? 21:22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee? 21:22 Cuca tahto opetta Jumalata/ joca corkiatkin duomidze?
21:23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa; 21:23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena. 21:23 Tämä cuole waurasna ja terwenä/ ricasna ja onnelisna.
21:24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä. 21:24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä. 21:24 Hänen pijmäastians owat täynäns riesca/ ja hänen luuns owat täynäns ydyindä.
21:25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa. 21:25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa. 21:25 Mutta toinen cuole murhellisella mielellä/ ja ei coscan syönyt ilosa.
21:26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät. 21:26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät. 21:26 Ja he macawat ynnä maasa/ ja madot peittäwät heidän.
21:27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut. 21:27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan. 21:27 Cadzo/ minä tunnen kyllä teidän ajatuxen/ ja teidän wäärän aiwoituxen minua wastan.
21:28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?' 21:28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuivat? 21:28 Sillä te sanotte: cusa Ruhtinan huone on/ ja cusa owat majat/ joisa jumalattomat asuit?
21:29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet, 21:29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä? 21:29 Puhuttaco sijs te näistä nijncuin yhteinen Canssa/ ja et te tiedä/ mitä muinen meno merkidze?
21:30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan. 21:30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti. 21:30 Sillä paha säästetän cadotuxen päiwään/ ja hän pysy haman wihan päiwän asti:
21:31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt? 21:31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on? cuca sano: mitä hän ansaidze/ cosca jocu ulconaisesta otta waarin?
21:31 Cuca tahto hänelle costa mitä hän teke?
21:32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan. 21:32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä. 21:32 Mutta hän wiedän hautaan/ ja täyty joucos pysyä.
21:33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä. 21:33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset. 21:33 Ojan näljä kelpais hänelle/ ja caicki ihmiset wiedän hänen peräns/ ja ne cuin owat hänen edelläns ollet/ owat epälucuiset.
21:34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle." 21:34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi. 21:34 Mixi te minua lohdutatte turhan/ ja teidän wastauxen löytän wääräxi.
     
22 LUKU 22 LUKU XXII. Lucu
22:1 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: 22:1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi: 22:1 SIlloin wastais Eliphas Themanist/ ja sanoi:
22:2 "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen. 22:2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää. 22:2 Mitä Jumala wäkewätä tarwidze/ eli mitä jocu cawala hyödyttä händä?
22:3 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna? 22:3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta? 22:3 Luuletcos Caickiwaldialle kelpawan/ ettäs sinus luet hywäxi/ eli mitä se auttais händä/ ehkä sinun ties olisit ilman ricoxeta?
22:4 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta? 22:4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas? 22:4 Luuletcos että hän pelkä sinua rangaista/ ja käydä oikeudelle cansas.
22:5 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? 22:5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua. 22:5 Ja/ sinun pahudes on sangen suuri/ ja sinun wäärydelläs ei ole loppua.
22:6 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. 22:6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta. 22:6 Sinä olet ottanut pandin sinun weljeldäs ilman syytä/ ja olet rijsunut waatten alastomalda.
22:7 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän. 22:7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän. 22:7 Et sinä ole andanut wäsynelle wettä juoda/ sinä olet kieldänyt isowaiselda leipäs.
22:8 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua. 22:8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua. 22:8 Sinä olet tehnyt wäkiwalda maacunnas/ ja sijnä asunut suures corkeudes.
22:9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin. 22:9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret. 22:9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä/ ja taittanut orwoin käsiwarret.
22:10 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut - 22:10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt, 22:10 Sentähden olet sinä kierty paoloilla/ ja hämmästys on sinun äkist peljättänyt.
22:11 vai etkö näe pimeyttä? - ja vesitulva peittää sinut. 22:11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun. 22:11 Eikö sinun pidäis näkemän pimeyttä/ ia wedenpaisumisen peittämän sinua?
22:12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki. 22:12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat. 22:12 Cadzo/ Jumala on ylhällä taiwas/ ja näke tähdet corkeudes.
22:13 Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa? 22:13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on? 22:13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietä? taitaneco hän duomita sitä cuin pimeydes on?
22:14 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee. 22:14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä. 22:14 Pilwet peittäwät hänen/ ettei hän näe/ hän waelda taiwan ymbäristöllä.
22:15 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, 22:15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat? 22:15 Tahdotcos tuta mailman polcuja/ joita wäärät käynet owat?
22:16 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois, 22:16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa. 22:16 Jotca ennen aicans huckunet owat/ ja wesi on liottanut heidän perustuxens.
22:17 jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?' 22:17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä. 22:17 Ne cuin sanowat Jumalalle: mene meistä pois: mitä Caickiwaldias taidais heidän tehdä?
22:18 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo. 22:18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta. 22:18 Ehkä hän täytäis heidän huonens tawaralla: mutta jumalattomain neuwo olcon caucana minusta.
22:19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä: 22:19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä. 22:19 Hurscat näkewät sen ja iloidzewat/ ja wiatoin pilcka heitä.
22:20 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli.' 22:20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman. 22:20 Heidän menons pitä huckuman/ ja heidän tähtens pitä tulen polttaman.
22:21 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen. 22:21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää. 22:21 Nijn sowi nyt hänen cansans/ ja ole rauhallinen/ sijtäs saat paljo hywä.
22:22 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi. 22:22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees. 22:22 Cuule lakia hänen suustans/ ja käsitä hänen puhens sinun sydämees.
22:23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas, 22:23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas. 22:23 Jos sinä käännät sinus Caickiwaldian tygö/ nijns raketan/ ja hyljät wääryden cauwas majastas.
22:24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon. 22:24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan. 22:24 Nijns annat cullan mullasta/ ja kiwestä cullaiset ojat.
22:25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi, 22:25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman. 22:25 Caickiwaldias on sinun culdas/ ja hopiata pitä paljo oleman.
22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen. 22:26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö. 22:26 Silloin sinun ilos pitä oleman Caickiwaldiasa/ ja nostaman caswos Jumalan tygö.
22:27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. 22:27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses. 22:27 Sinä rucoilet händä/ ja hän cuule sinua/ ja sinä maxat lupauxes.
22:28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. 22:28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs. 22:28 Mitäs aiwoit/ sen hän anda sinulle menestyä/ ja walkeus paista sinun teilläs.
22:29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä. 22:29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan. 22:29 Sillä ne cuin idzens nöyryttäwät/ corgotta hän/ ja se cuin silmäns paina alas/ wapautetan.
22:30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu." 22:30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden. 22:30 Wiatoin autetan/ ja pelastetan kättens puhtauden tähden.
     
23 LUKU 23 LUKU XXIII. Lucu
23:1 Job vastasi ja sanoi: 23:1 Job vastasi ja sanoi: 23:1 HIob wastais/ ja sanoi:
23:2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden. 23:2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden. minun puhen on wielä murhellinen/
23:2 Minun woiman on heicko huocauxeni tähden.
23:3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen! 23:3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö! 23:3 Josca minä tiedäisin/ cuinga minä hänen löydäisin/ ja tulisin hänen istuimens tygö/
23:4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla. 23:4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla, 23:4 Ja asetaisin oikeuteni hänen eteens/ ja täyttäisin suuni nuhtella/
23:5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi. 23:5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis. 23:5 Ja coettelisin/ mitä hän wastais minulle/ ja ymmärräisin/ mitä hän minulle sanowa olis.
23:6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua. 23:6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa. 23:6 Rijtelekö hän suurella woimalla minun cansani?
23:7 Älkän nijn asettaco händäns minua wastan/
23:7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi. 23:7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee. waan pangan cohtuden eteeni/ nijn minä kyllä woitan oikeuteni
23:8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; 23:8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse. 23:8 Mutta jos minä cohdastans käyn/ nijn ei hän ole siellä/ menen minä tacaperin/ nijn en minä händä hawaidze.
23:9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. 23:9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe. 23:9 On hän wasemalla puolella/ nijn en minä händä käsitä/ kätke hän hänens oikialle puolelle/ nijn en minä händä näe.
23:10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin. 23:10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta; 23:10 Mutta hän tunde minun tieni/ coetelcan minua/ nijn minä löytän nijncuin culda:
23:11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. 23:11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä. 23:11 Sillä minä panen jalcani hänen askelillens/ pidän hänen tiens/ ja en poicke sijtä.
23:12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni. 23:12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on. 23:12 Ja en poicke hänen huuldens käskyistä/ ja kätken hänen suuns sanat/ enä cuin minä welcapää olen.
23:13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. 23:13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo. 23:13 Hän on idze ainoa/ cuca wasta händä/ ja teke mitä hän tahto.
23:14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon. 23:14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä. 23:14 Ja ehkä hän wielä minulle costais minun ansioni perän/ nijn olis wielä hänen edesäns paljo tacaperin.
23:15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä. 23:15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä. 23:15 Sentähden olen minä hämmästynyt händä/ ja cosca minä sen ymmärrän/ nijn minä pelkän händä.
23:16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut. 23:16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt. 23:16 Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmexi/ ja Caickiwaldias on minun peljättänyt.
23:17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää." 23:17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta. 23:17 Pimeys ei luowu minusta/ ja syngeys ei kätketä minulda.
     
24 LUKU 24 LUKU XXIV. Lucu
24:1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä? 24:1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä? 24:1 MIxei Caickiwaldialda ole ajat salatut/ ja ne jotca hänen tundewat/ ei näe hänen päiwiäns.
24:2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle. 24:2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. 24:2 He sijrtäwät hänen rajans/ he ryöwäwät lauman/ ja ruockiwat sen.
24:3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän. 24:3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi. 24:3 He ajawat orwoin Asit pois/ ja ottawat leskein härjät pandixi.
24:4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä. 24:4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä. 24:4 Köyhät täyty tiellä paeta heitä/ ja siwiät maan päällä lymyttäwät idzens.
24:5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä. 24:5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille. 24:5 Cadzo/ pedot corwes käyskendelewät tawallans amulla warhain saalin perän/ walmistaxens pojillens ruoca.
24:6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä. 24:6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä. 24:6 He nijttäwät pellolla caiken tulon/ poimewat ja hakewat jumalattoman wijnamäestä.
24:7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä. 24:7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa. 24:7 Alastomat andawat he maata pacaisesa peittämätä.
24:8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota. 24:8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin. 24:8 Nijn että heidän täyty wuorijn turwata/ cosca sadecuuro lange wuorella heidän päällens/ ettei heillä muutoin neuwo ole.
24:9 Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti. 24:9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän. 24:9 HE repiwät orwoit nisistä/ ja pantawat köyhän.
24:10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä. 24:10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois. 24:10 Alastoman andawat he käydä werhata/ ja ottawat isowaiselda jallaliset pois.
24:11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa. 24:11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa. 24:11 He pusertawat öljyä heidän huoneisans/ ja janowat wijna cuurnites.
24:12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta. 24:12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise. 24:12 He saattawat Canssan Caupungis huocaman/ ja tapettuin sielut huutaman/ ja ei Jumala heitä rangaise.
24:13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla. 24:13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille. 24:13 Sentähden owat he wilpistynet walkeudesta/ ja ei tunne sen tietä/ ja ei palaja sen polguille.
24:14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas. 24:14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas. 24:14 Murhaja nouse warhain/ ja tappa köyhän ja tarwidzewan/ ja on yöllä nijncuin waras.
24:15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa. 24:15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi. 24:15 Salawuotisen silmät wartioidzewat hämärätä/ ja sano: ei minua yxikän silmä näe: ja luule hänens peitetyxi.
24:16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta. 24:16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta. 24:16 Pimeis mene hän huoneseen/ päiwällä he kätkewät heitäns/ ja ei tahdo tietä walkeutta.
24:17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." - 24:17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen. 24:17 Sillä waicka amu heille tulis/ on se heillä nijncuin pimeys: sillä hän tunde pimeyden cauhistuxen.
24:18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle. 24:18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä. 24:18 Hän mene matcan kewiäst/ nijncuin weden päällä/ hänen osans pitä kirotun oleman maalla/ ja ei nautidze wijnans.
24:19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät. 24:19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. 24:19 Helwetti otta syndiset pois nijncuin pouta/ ja nijncuin cuiwus culutta lumisen weden.
24:20 Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu. 24:20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu. 24:20 LAupiat pitä unhottaman hänen/ hänen ilons on täynäns madoja/ ei händä pidä muistettaman/ hän pitä särjettämän nijncuin lahopuu.
24:21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." - 24:21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää. 24:21 Hän on saattanut murhellisexi hedelmättömän/ ja ei tehnyt leskelle mitän hywä.
24:22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään. 24:22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä. 24:22 Ja on wetänyt woimalliset alans wäelläns: cosca hän seiso/ ei pidä hänen tietämän elämästäns.
24:23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä. 24:23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä. 24:23 Hän teke idzellens lewon/ johon hän luotta/ ja hänen silmäns cadzowat heidän asioitans.
24:24 He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä. 24:24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois. 24:24 He owat yrjäldä corgotetut/ waan he tulewat tyhjän/ ja cukistetan/ ja saawat lopun nijncuin caicki cappalet/ ja nijncuin ogas tähkäpäästä lyödän pois.
24:25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?" 24:25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee? 24:25 Eikö se nijn ole? cuca nuhtele minua walhetteliaxi/ ja minun sanani tyhjäxi teke?
     
25 LUKU 25 LUKU XXV. Lucu
25:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: 25:1 Silloin vastasi Bildad Suasta ja sanoi: 25:1 SIlloin wastais Bildad Suahst/ ja sanoi:
25:2 "Valta ja peljättävyys on hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan. 25:2 Hallitus ja pelko on hänen tykönänsä, joka tekee rauhan korkeittensa seassa. 25:2 Eikö hallitus ja pelco ole hänen tykönäns/ joca teke rauhan corkeittens seas.
25:3 Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita? 25:3 Kuka voi lukea hänen joukkonsa? ja kenen päälle ei paista hänen valkeutensa? 25:3 Cuca woi luke hänen jouckons? ja kenen päälle ei paista hänen walkeudens?
25:4 Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas? 25:4 Kuinka on ihminen hurskas Jumalan edessä? eli kuinka vaimon lapsi on puhdas? 25:4 Cuinga on ihminen hurscas Jumalan edes? eli cuinga waimon lapsi on puhdas?
25:5 Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä; 25:5 Katso, kuu ei valaise vielä, eikä tähdet ole vielä kirkkaat hänen silmäinsä edessä: 25:5 Cadzo/ Cuu ei walaise wielä/ eikä tähdet ole wielä kirckat hänen silmäins edes:
25:6 saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!" 25:6 Kuinka paljo vähemmin ihminen, se mato, ja ihmisen lapsi se toukka? cuinga paljo wähemmin ihminen/ se coi/ ja ihmisen lapsi/ se mato.
     
26 LUKU 26 LUKU XXVI. Lucu
26:1 Job vastasi ja sanoi: 26:1 Job vastasi ja sanoi: 26:1 HIob wastais/ ja sanoi:
26:2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta! 26:2 Ketäs autat? sitäkö, jolla ei voimaa ole? autatkos sitä, jolla ei voimaa ole käsivarressa? 26:2 Ketäs autat? sitä jolla ei woima ole? autackos sitä/ jolla ei woima ole käsiwarres?
26:3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä! 26:3 Ketäs neuvot? sitäkö, joka ei mitään tiedä, ja opetat voimallista toimittamaan? 26:3 Ketäs neuwot? sitä cuin ei mitän tiedä/ ja opetat woimalista toimittaman.
26:4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt? 26:4 Kenen edessä sinä puhut, ja kenen edessä henkes käy ulos? 26:4 Kenen edesäs puhut/ ja kenen edes henges käy ulos?
26:5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla. 26:5 Uljaat huokaavat, niin myös ne, jotka veden alla asuvat. 26:5 Uljat huocawat weden alla/ ja ne cuin nijden seas asuwat.
26:6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. 26:6 Helvetti on avoinna hänen edessänsä, ja kadotuksella ei ole peitettä. 26:6 Helwetti on awoi hänen edesäns/ ja cadotuxella ei ole peitosta.
26:7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle. 26:7 Hän venyttää pohjoisen tyhjän päälle, ja maa riippuu tyhjän päällä. 26:7 Hän wenyttä pohjaisen tyhjän päälle/ ja maa rippu tyhjän päällä.
26:8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla. 26:8 Vedet hän kokoo pilviinsä, ja pilvet ei repee niiden alla. 26:8 Wedet hän coco pilwijns/ ja pilwet ei repe sen alla.
26:9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse. 26:9 Hän pitää istuimensa, ja levittää pilvensä sen päälle. 26:9 Hän pitä istuimens/ ja lewittä pilwens sijhen eteen.
26:10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään. 26:10 Hän on asettanut määrän vetten ympärille, siihenasti kuin valkeus ja pimeys loppuvat. 26:10 Hän on asettanut määrän wetten ymbärins/ sijhenasti cuin walkeus ja pimeys loppuwat.
26:11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan. 26:11 Taivaan patsaat vapisevat ja hämmästyvät hänen kurituksestansa. 26:11 Taiwan padzat wapisewat ja hämmästywät hänen curituxestans.
26:12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin. 26:12 Voimallansa on hän halaissut meren, ja hänen ymmärryksestänsä tyventyy meren ylpeys. 26:12 Hänen woimastans meri äkist pauha/ ja hänen ymmärryxestäns tywendy meren ylpeys.
26:13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen. 26:13 Taivas tulee kirkkaaksi hänen ilmansa kautta, ja hän valmistaa kädellänsä pitkän kärmeen. 26:13 Taiwas tule kirckaxi hänen ilmans cautta/ ja hän walmista kädelläns pitkän kärmen.
26:14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?" 26:14 Katso, näin tapahtuu hänen tekoinsa kanssa, mutta näistä olemme me vähän kuulleet; vaan kuka voi ymmärtää hänen väkevyytensä jylinän? 26:14 Cadzo/ näin tapahtu hänen tecoins cansa/ mutta näistä olem me wähän ymmärtänet: waan cuca woi ymmärtä hänen wäkewydens jylinän?
     
27 LUKU 27 LUKU XXVII. Lucu
27:1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi: 27:1 Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi: 27:1 JA Hiob wielä Sananlascuns puhui/ ja sanoi:
27:2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut: 27:2 Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa: 27:2 Nijn totta cuin Jumala elä/ joca minulda minun oikeudeni kieldä/ ja Caickiwaldias/ cuin minun sieluni murhellisexi saatta.
27:3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieraimissani, 27:3 Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani, 27:3 Nijncauwan cuin minun hengen on minusa/ ja Jumalalda puhallus minun sieramisani/
27:4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu. 27:4 Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä. 27:4 Ei pidä minun huuleni wääryttä puhuman/ ja minun kielen ei pidä petosta ottaman eteens.
27:5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani. 27:5 Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani. 27:5 Pois se minusta/ että minun pitä andaman teidän myötä/ sijhenasti cuin minun loppun tule.
27:6 En minä luowu minun jumalisudestani/
27:6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa. 27:6 Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani. minun oikeudestani/ jonga minä pidän/ en minä luowu.
27:7 Minun oma tundon ei calwa minua coco elinaicanani/
27:7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän. 27:7 Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi. mutta minun wiholiseni löytän jumalattomaxi/ ja minun wastahacoiseni wääräxi.
27:8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa? 27:8 Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois? 27:8 Sillä/ mikä on ulcocullatun toiwo/ että hän nijn ahne on/ ja Jumala otta hänen sieluns pois?
27:9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa? 27:9 Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee? 27:9 Luuletcos Jumalan cuulewan hänen änens/ cosca hänelle ahdistus tule?
27:10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika? 27:10 Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika? 27:10 Cuinga hänelle taita olla ilo Caickiwaldialda/ ja rucoilla Jumalata joca aica?
27:11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä. 27:11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa. 27:11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä/ ja mitä Caickiwaldialle kelpa/ en minä sala.
27:12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette? 27:12 Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne? 27:12 Cadzo/ te oletta caicki taitawanans/ mixi sijs te sencaltaisia turhia asioita otatte eteen?
27:13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat. 27:13 Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat: 27:13 Tämä on Jumalalda jumalattoman palcka/ ja tyrannein perimys/ cuin he Caickiwaldialda saawat.
27:14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi. 27:14 Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä. 27:14 Jos hän saa paljo lapsia/ nijn ne mestatan miecalla/ ja hänen sikiäns ei rawita leiwillä.
27:15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä. 27:15 Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän. 27:15 Hänen jälkenjäänens pitä haudattaman cuolemaan/ ja hänen leskens ei pidä itkemän.
27:16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea, 27:16 Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa, 27:16 Jos hän coco raha nijncuin tuhca/ ja walmista hänellens waatteita nijncuin loca.
27:17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean. 27:17 Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan. 27:17 Nijn hänen pitä kyllä walmistaman/ mutta hurscas puke ne päällens/ ja wiatoin jaca rahan.
27:18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää. 27:18 Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan. 27:18 Hän rakenda huonens nijncuin hämmähäcki/ nijncuin wartia teke idzellens lacan.
27:19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä. 27:19 Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä. 27:19 Cosca ricas pannan maahan/ ei pidä hänen mitän myötäns saaman/ hän awa silmäns/ ja ei mitän löydä.
27:20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. 27:20 Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois. 27:20 Hänen päällens lange pelco nijncuin wesi/ raju ilma otta hänen yöllä pois.
27:21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa. 27:21 Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa. 27:21 Itätuuli wie hänen pois/ että hän hucku/ ja tuulispää sijrtä hänen siastans.
27:22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi. 27:22 Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman. 27:22 Nämät Jumala hänelle lähettä/ ja ei säästä händä.
27:23 Caicki pitä hänen kädestäns puuttuman/
27:23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa." 27:23 Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut. hänen tähtens pitä käsiä paucutettaman ja wiheltämän/ cusa hän on ollut.
     
28 LUKU 28 LUKU XXVIII. Lucu
28:1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan; 28:1 Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan. 28:1 HOpialla on hänen lähtemisens/ ja cullalla hänen sians/ josa se waletan.
28:2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski. 28:2 Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan. 28:2 Rauta otetan maasta/ ja kiwistä waski.
28:3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää. 28:3 Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon. 28:3 Pimeydelle asetti hän lopun/ ja caiken täydellisyden hän tutki/ ja kiwen joca paxus pimeydes on.
28:4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta. 28:4 Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois. 28:4 Sijtä wuota sencaltainen oja/ että ymbäriasuwaiset ei taida sijtä jalcaisin käydä ylidze. Se on ihmiselle ylön sywä/ ja wuota pois.
28:5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla. 28:5 Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta. 28:5 Tuli saadan myös maan alda/ josa cuitengin wilja päällä caswa.
28:6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa. 28:6 Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on. 28:6 Saphiri löytän muutamista paicoista/ ja maan cockaroita joisa culda on.
28:7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse. 28:7 Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt. 28:7 Sitä polcua ei ole yxikän lindu tundenut/ eikä ahne linducan nähnyt.
28:8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje. 28:8 Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä. 28:8 Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotcunet/ eikä Lejon käynyt sen päällä.
28:9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten. 28:9 Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan. 28:9 Kädellä callioon ruwetan/ ja wuoret ylisalaisin cukistetan.
28:10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet. 28:10 Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä. 28:10 Ojat lasketan callioista/ ja caickein callimatkin näke silmä.
28:11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon. 28:11 Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat. 28:11 Wirrat estetän juoxemasta/ ja ne ilmoitetan cuin näisä peitetyt owat.
28:12 Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka? 28:12 Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia? 28:12 MUtta cuinga taito löytän/ ja cusa on ymmärryxen sia?
28:13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta. 28:13 Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta. 28:13 Ei yxikän tiedä hänen sians/ eikä löytä eläwitten maasta.
28:14 Syvyys sanoo: 'Ei se ole minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni.' 28:14 Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni. 28:14 Sywys sano: ei se ole minusa/ ja meri sano: ei se ole minun tykönäni.
28:15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa. 28:15 Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi. 28:15 Ei hänest anneta culda/ eikä hopiata punnita sen hinnaxi.
28:16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri. 28:16 Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa. 28:16 Ei Ophirin culda eli callit Onichin ja Saphirin kiwet ole werratut hänen cansans.
28:17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut. 28:17 Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin. 28:17 Culda ja Dimanti ei taita sijhen werrata/ eikä se taita waihetetta cullaisijn Clenodiaihin.
28:18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi. 28:18 Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä. 28:18 Ramoth ja Gabis ei ole mitän sen suhten/ se pidetän callimbana pärlyjä.
28:19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta. 28:19 Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen. 28:19 Topatzi Ethiopiast ei ole sijhen werrattapa/ ja puhtain culda ei maxa mitän sen suhten.
28:20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka? 28:20 Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia? 28:20 Custast sijs taito tule/ ja cusa on ymmärryxen sia?
28:21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin. 28:21 Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin. 28:21 Hän on peitetty caickein eläwitten silmistä/ ja salattu taiwan linnuildakin.
28:22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan.' 28:22 Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa. 28:22 Cadotus ja cuolema sanowat:
28:23 Me olem corwillam cuullet hänen sanomans/
28:23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan. 28:23 Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa. Jumala tietä hänen tiens/ ja tunde hänen sians.
28:24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on. 28:24 Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on, 28:24 Sillä hän näke maan ärijn/ ja caicki mitä taiwan alla on.
28:25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet, 28:25 Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa. 28:25 Nijn että hän anda tuulelle hänen painons/ ja wedelle hänen mittans.
28:26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien, 28:26 Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä, 28:26 Cosca hän asetti satelle määrän/ ja pitkäisen tulen leimauxille heidän tiens.
28:27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki. 28:27 Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen, 28:27 Silloin näki hän sen/ luki sen/ walmisti sen ja löysi sen.
28:28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'" 28:28 Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys. Ja sanoi ihmiselle:
28:28 Cadzo/ HERran pelco on taito/ ja cartta paha on ymmärrys.
     
29 LUKU 29 LUKU XXIX. Lucu
29:1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi: 29:1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi: 29:1 HIob puhui taas sananlascuns/ ja sanoi:
29:2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, 29:2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki, 29:2 Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina/ nijnä päiwinä/ jona Jumala minun kätki.
29:3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki! 29:3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa, 29:3 Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle/ ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans.
29:4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, 29:4 Niinkuin minä olin nuorena ollessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä; 29:4 Nijncuin minä olin nuorna ollesani/ cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä.
29:5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, 29:5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni; 29:5 Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani/ ja minun poicani minun ymbärilläni.
29:6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! 29:6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat; 29:6 Cosca minä pesin minun tieni woilla/ ja callio wuoti minulle öljywirrat.
29:7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, 29:7 Koska minä menin kaupungin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille; 29:7 Cosca minä menin Caupungin porteille/ ja annoin walmista istuimeni cujille.
29:8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, 29:8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni, 29:8 Cosca nuoret näit minun/ nijn he pakenit/ ja wanhat nousit minun edesäni.
29:9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. 29:9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle, 29:9 Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast/ ja panit kätens suuns päälle.
29:10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. 29:10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui. 29:10 Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens/ ja heidän kielens lakeen tartui.
29:11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; 29:11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta. 29:11 Sillä kenen corwa minun cuuli/ hän kijtti minua onnellisexi/ ja jonga silmä minun näki/ hän todisti minusta.
29:12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. 29:12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut. 29:12 Sillä minä autin köyhä cuin huusi/ ja orwoja/ jolla ei auttajata ollut.
29:13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. 29:13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen. 29:13 Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni/ ja minä ilahutin leskein sydämen.
29:14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. 29:14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus. 29:14 Wanhurscaus oli minun pucun/ jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten/ ja minun oikeuten oli minun caunistuxen.
29:15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. 29:15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka. 29:15 Minä olin sokian silmä/ ja onduwan jalca.
29:16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. 29:16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin. 29:16 Minä olin köyhäin Isä/ ja jonga asiata en minä ymmärtänyt/ sen minä wisust tutkein.
29:17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. 29:17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa, 29:17 Minä särjin wäärän syömähambat/ ja otin saalin hänen hambaistans.
29:18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. 29:18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan. 29:18 Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni/ ja teen minun päiwäni nijncuin sannan.
29:19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. 29:19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä. 29:19 Minun juuren putcahti weden tykönä/ ja caste pysyi minun laihoni päällä.
29:20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.' 29:20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni. 29:20 Minun cunnialisuden udistui minun edesäni/ ja minun joudzen muuttui minun kädesäni.
29:21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. 29:21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni. 29:21 He cuulit minun ja waickenit/ ja odotit minun neuwoni.
29:22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. 29:22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä. Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut/ ja minun puheni tiuckui heidän päällens.
29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. 29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan. 29:22 He odotit minua nijncuin sadetta.
29:23 Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan.
29:24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. 29:24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa. 29:24 Jos minä nauroin heidän puoleens/ ei he luottanet sen päälle/ eikä tohtinet minua murheseen saatta.
29:25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa." 29:25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia. 29:25 Cosca minä tulin heidän cocouxijns/ nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä/ lohduttaisan murhellisia.
     
30 LUKU 30 LUKU XXX. Lucu
30:1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin. 30:1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan; 30:1 NYt minun nuorembani naurawat minua/ joiden Isiä en minä olis pannut minun laumaini coirain secaan.
30:2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt 30:2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet; 30:2 Joiden woiman minä tyhjänä pidin/ jotca ei ijällisixi tullet.
30:3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata; 30:3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet, 30:3 Ne cuin näljän ja tuscan tähden pakenit erinäns corpeen/ äsken turmellut ja köyhtynet.
30:4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret. 30:4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa: 30:4 Jotca nuculaisia reweit pensasten ymbäri/ ja catawan juuret olit heidän ruocans.
30:5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan. 30:5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta. 30:5 Ja cosca he nijtä reweit/ riemuidzit he sijtä nijncuin waras.
30:6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa. 30:6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa. 30:6 He asuit cauhiain ojain tykönä/ maan luolisa ja wuortein rotcoisa.
30:7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat - 30:7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä, 30:7 Pensasten keskellä he huusit/ ja ohdackein secaan he cocoisit heitäns.
30:8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois. 30:8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä. 30:8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset/ cuin halwimmat olit maan päällä.
30:9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut; 30:9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla. 30:9 Nyt minä olen heidän lauluixens tullut/ ja täyty heidän juttunans olla.
30:10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni. 30:10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni. 30:10 He cauhistuwat minua/ ja ercanewat cauwas minusta/ ja ei häpe sylke minun caswoilleni.
30:11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni. 30:11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois. 30:11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt/ ja on nöyryttänyt minun/ he owat ottanet suidzet minun suustani.
30:12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan. 30:12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua. 30:12 Oikialle puolelle/ jolda minä wiherjöidzin/ asetit he idzens minua wastan ja lyckäisit pois minun jalkani/ ja teit tien minun päälleni/ hucuttaxens minua.
30:13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa; 30:13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta. 30:13 He owat cukistanet minun polcuni/ se oli huokia heille minua wahingoitta ilman kenengän awuta.
30:14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin. 30:14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle. 30:14 He owat tullet sisälle nijncuin suurten racoin läpidze/ ja owat secaseuraisin carannet sisälle.
30:15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi. 30:15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse. 30:15 Pelco on käändynyt minua wastan/ ja nijncuin tuuli wainonnut minun cunniatani/ ja nijncuin juoxewa pilwi minun autuuttani.
30:16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut. 30:16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet. 30:16 Mutta nyt caata minun sielun hänens minun päälleni/ ja minun murhepäiwäni owat minun käsittänet.
30:17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää. 30:17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa. 30:17 Yöllä minun luuni läwistettin caikin paicoin läpidze.
30:18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie. 30:18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä. 30:18 Suuren woiman cautta minä monella muoto waatetetan/ ja hän on wyöttänyt minun nijncuin minun hameni pään läwellä.
30:19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi. 30:19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan. 30:19 Minä sotcutan locaan/ ja werratan tomuun ja tuhcaan.
30:20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun. 30:20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole. 30:20 Minä hudan sinun tygös/ nijn et sinä wasta minua/ käyn minä edes/ nijn et sinä minusta tietäwäns ole.
30:21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi. 30:21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla. 30:21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuisexi/ ja wainot minua kätes woimalla.
30:22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa. 30:22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti. 30:22 Sinä nostat minun tuuleen/ ja sulat minun woimallisest.
30:23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu. 30:23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu. 30:23 Sillä minä tiedän ettäs annat minun cuolemaan/ joca on se huone/ cuin caikille eläwille on eteen asetettu.
30:24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa? 30:24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa. 30:24 Ei hän cuitengan ojenna kättäns luutarhaan/ eikä huuda cadotuxestans.
30:25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? 30:25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää. 30:25 Minä itkin cowana aicana/ ja minun sielun armahti köyhä.
30:26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys. 30:26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli. 30:26 Minä odotin hywä ja paha tuli/ minä odotin walkeutta/ ja pimeys tuli.
30:27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut. 30:27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt. 30:27 Minun sisällyxeni kiehuwat lackamata/ murhen aica on minun ennättänyt.
30:28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa. 30:28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan. 30:28 Minä käyn mustettuna/ ehkei Auringo minua ruscoittanut.
30:29 Minä nousen Canssan seas ja huudan/
30:29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani. 30:29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani. minä olen kärmehten weli/ ja Strutzlinnun cumpani.
30:30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat. 30:30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet. 30:30 Minun nahcan on mustettunut/ ja minun luuni owat cuiwetut.
30:31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi." 30:31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi. 30:31 Minun candelen on muuttunut walituxexi/ ja minun huilun itcuxi.
     
31 LUKU 31 LUKU XXXI. Lucu
31:1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! 31:1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle. 31:1 MInä olen tehnyt lijton silmäini cansa/ etten minä cadzois neidzen päälle.
31:2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? 31:2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi? 31:2 Mutta mitä Jumala ylhäldä anda minulle osaxi/ ja Caickiwaldias corkialda perinnöxi.
31:3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. 31:3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän? 31:3 Eikö wäärä pidäis näkemän sencaltaista waiwaisutta/ ja pahantekiä sencaltaista surkeutta kärsimän?
31:4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? 31:4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani? 31:4 Eikö hän näe minun teitäni/ ja lueskele caickia minun askelitani?
31:5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, 31:5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen? 31:5 Olengo minä waeldanut turhas menos/ eli minun jalcani kijruhtanet petoxeen?
31:6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. 31:6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni. 31:6 Punnitcan hän minua oikialla waagalla/ nijn Jumala ymmärtä minun hywydeni.
31:7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, 31:7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni, 31:7 Ongo minun askeleni poikennet tieldä/ ja minun sydämen seurannut silmiäni/ ja jotakin rippunut minun käsisäni.
31:8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa. 31:8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa. 31:8 Nijn minä kylwäisin ja toinen söis/ ja minun sikiäni huckuis juurinens.
31:9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, 31:9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella, 31:9 Ongo minun sydämen wieteldy waimoilda/ ja olengo minä wäijynyt läihimmäiseni owella?
31:10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; 31:10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen; 31:10 Nijn minun emändän häwäistäkän muilda/ ja muut maatcan hänen:
31:11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, 31:11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä; 31:11 Sillä se on häpiä ja paha työ Duomaritten edes.
31:12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. 31:12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais. 31:12 Sillä se on tuli cuin poltta cadotuxeen/ ja caiken minun saatuni peräti hucutta.
31:13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, 31:13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani, 31:13 Olengo minä cadzonut ylön palcolliseni oikeuden/ rijdellesäns minun cansani.
31:14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? 31:14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa? 31:14 Mitä minä Jumalan nostua teen? eli mitä minä wastan/ cosca hän costa?
31:15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut? 31:15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut. 31:15 Eikö hän ole tehnyt händä/ joca minungin äitini cohdus teki? ja on meidän molemmat cohdus walmistanut.
31:16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? 31:16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla? 31:16 Olengo minä kieldänyt tarwidzewaisilda/ mitä he minulda owat pyytänet? ja andanut leskein silmät heicoxi tulla.
31:17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? 31:17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt? 31:17 Olengo minä syönyt palani yxinäni/ ettei orwoi ole myös sijtä syönyt?
31:18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. 31:18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut. 31:18 Sillä minun nuorudestani olen minä ollut nijncuin Isä/ ja hamast äitini cohdust olen minä mielelläni lohduttanut.
31:19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, 31:19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä; 31:19 Olengo minä nähnyt jongun huckuwan/ ettei hänellä ollut waatetta/ ja sallinut käydä köyhän peittämätä?
31:20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, 31:20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin; 31:20 Eikö hänen suolens ole siunannut minua/ cosca hän minun lammasnahgoillani lämmitettin.
31:21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, 31:21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan; 31:21 Olengo minä nostanut käteni orwoja wastan/ ehkä minä näin minuni woimallisna porteisa olewan.
31:22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. 31:22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa. 31:22 Nijn caatucon minun hartiani lapaluildani/ ja minun käsiwarten särkykön luinens.
31:23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. 31:23 Sillä Jumalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää. 31:23 Sillä minä pelkäisin Jumalata/ nijncuin onnettomutta päälleni/ ja en woinut hänen cuormans canda.
31:24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', 31:24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni? 31:24 Olengo minä asettanut cullan turwaxeni? ja sanonut culdarouckiolle: sinä olet minun uscalluxen.
31:25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, 31:25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat? 31:25 Olengo minä iloinnut minun tawarani paljoudesta/ ja että minun käteni paljo rijsta coonnet owat?
31:26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, 31:26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli? 31:26 Olengo minä cadzonut walkeutta/ cosca se kirckast paisti/ ja Cuuta/ cosca se täydellinen oli?
31:27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, 31:27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni? 31:27 Ongo minun sydämen sala wietellyt suuta andaman käteni?
31:28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. 31:28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä. 31:28 Joca myös wäärys on Duomarein edes: sillä nijn olisin minä kieldänyt Jumalan ylhäldä.
31:29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? 31:29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä? 31:29 Olengo minä iloinnut wiholiseni wastoinkäymisest/ taicka riemuinnut/ että onnettomus tuli hänen päällens?
31:30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. 31:30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa. 31:30 Sillä en minä andanut minun suuni syndiä tehdä/ sadatellaxeni hänen sieluans.
31:31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? 31:31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi? 31:31 Eiköstä miehet/ cuin minun majasani owat/ sanois: josca emme hänen lihastans rawitais?
31:32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. 31:32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni. 31:32 Muucalaisen ei pitänyt ulcona oleman/ waan waelluswäelle awaisin minä oweni.
31:33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, 31:33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni? 31:33 Olengo minä nijncuin ihminen peittänyt minun pahudeni/ salataxeni minun wääryttäni?
31:34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? 31:34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos? 31:34 Olengo minä hämmästynyt suurta joucko/ eli olengo minä suculaisteni ylöncadzetta peljästynyt? Minä olin äneti/ ja en mennyt owesta ulos.
31:35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! 31:35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani; 31:35 Cuca andais minulle cuuldelian/ että Caickiwaldias cuulis minun pyytöni? että jocu kirjoitais kirjan minun asiastani.
31:36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. 31:36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun. 31:36 Nijn minä ottaisin sen hartioilleni/ ja sidoisin ymbärilleni nijncuin Cruunun.
31:37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. 31:37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes. 31:37 Minä ilmoitaisin hänelle minun askelitteni lugun/ ja nijncuin Ruhtinas candaisin sen edes.
31:38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, 31:38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät; 31:38 Jos minun maan huudais minua wastan/ ja sen wagot caicki ynnä itkisit.
31:39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, 31:39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi; 31:39 Olengo minä sen hedelmän maxamata syönyt/ ja tehnyt peldomiesten elämän työläxi.
31:40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet. 31:40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat. 31:40 Nijn caswacon minulle nisuista ohdacket/ ja ohrista orjantappurat. Hiobin sanat loppuwat.
     
32 LUKU 32 LUKU XXXII. Lucu
32:1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, 32:1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana. 32:1 NIin ne colme miestä lackaisit wastamast Hiobi/ että hän piti idzens hurscana.
32:2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, 32:2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa, 32:2 Mutta Elihu BarachElin poica Busist/ Rhamin sucucunnast/ wihastui Hiobin päälle/ että hän piti sieluns hurscambana Jumalata.
32:3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. 32:3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin. 32:3 Ja närkästyi colmen ystäwäns päälle/ ettei he mitän wastausta löytänet/ ja cuitengin duomidzit Hiobin.
32:4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. 32:4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä. 32:4 Sillä Elihu odotti nijncauwan cuin he puhuit Hiobin cansa/ että he olit wanhemmat händä.
32:5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän. 32:5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän. 32:5 Cosca hän näki/ ettei wastausta ollut colmen miehen suusa/ wihastui hän:
32:6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. 32:6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani. 32:6 Ja näin wastais Elihu BarachElin poica Busist/ ja sanoi:
32:7 MInä olen nuori/ ja te oletta wanhat/ sentähden minä häpeisin/ ja pelkäisin osotta minun taitoani.
32:7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.' 32:7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa. 32:8 Minä ajattelin: puhucan wuodet/ ja wanhus osottacon taitons:
32:8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä. 32:8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi. 32:9 Mutta hengi on ihmises/ ja Caickiwaldian hengi teke hänen ymmärtäwäisexi.
32:9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein. 32:9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on. Suuret ei ole taitawimmat/ eikä wanhat ymmärrä mikä oikeus on.
32:10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän. 32:10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni. 32:10 Sentähden minä myös puhun/ cuulcat/ minä osotan minun tietoni.
32:11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat. 32:11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden. 32:11 Cadzo/ minä olen odottanut teidän puhuisan/ minä olen ottanut teidän ymmärryxestän waarin/ sijhenasti että te oletta osannet oikeuden.
32:12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa. 32:12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut. 32:12 Ja minä olen ottanut teistä waarin/ ja cadzo/ ei ole yxikän teistä Hiobi nuhdellut/ eli hänen sanans wastata tainnut.
32:13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen.' 32:13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu. 32:13 Mitämax te sanotte: me olemma löynnet taidon/ että Jumala on hänen hyljännyt/ ja ei yxikän muu.
32:14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne. 32:14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte. 32:14 En minä sijhen tydy/ engä wasta händä/ nijncuin te puhuitte.
32:15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä. 32:15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua. 32:15 He pelkäwät ja ei taida sillen mitän wastata/ eikä mitän puhua.
32:16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta? 32:16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään. 32:16 Että minä olen odottanut/ ja ei he taida mitän puhua ( sillä he waickenit ja ei wasta mitän ).
32:17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän. 32:17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni. 32:17 Minä wastan cuitengin osani/ ja osotan minun tietoni.
32:18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua. 32:18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani. 32:18 Sillä minä olen nijn täynnä sanoja/ että minun hengen ahdista minun wadzani.
32:19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit. 32:19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee. 32:19 Cadzo/ minun wadzan on nijncuin wijna ilman hengetä/ joca udet leilit särke.
32:20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata. 32:20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata. 32:20 Minun täyty puhua/ että minä saisin hengeni wetä/ minun täyty awata huuleni ja wastata.
32:21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. 32:21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu. 32:21 En minä muoto cadzo/ engä ihmisen mielen perän puhu.
32:22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois." 32:22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois. 32:22 Sillä en minä tiedä ( jos minä nijn teen ) että minun luojan temma äkist minun pois.
     
33 LUKU 33 LUKU XXXIII. Lucu
33:1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani. 33:1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani! 33:1 CUule sijs Hiob minun puhettani/ ja ota waari caikista minun sanoistani.
33:2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla. 33:2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani. 33:2 Cadzo/ minä awan minun suuni/ ja minun kielen puhu minun suusani.
33:3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat. 33:3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen. 33:3 Minun sydämen puhu oikeuden/ ja minun huuleni sano puhtan ymmärryxen.
33:4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut. 33:4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja Kaikkivaltiaan henki on minulle antanut elämän. 33:4 Jumalan hengi on tehnyt minun/ ja Caickiwaldian hengi on minulle andanut elämän.
33:5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun. 33:5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni. 33:5 Jos taidat nijn wasta minua/ ja tule minun eteeni.
33:6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin. 33:6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty. 33:6 Cadzo/ minä olen Jumalan oma nijncuin sinäkin/ ja sawesta olen minä myös tehty.
33:7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi. 33:7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas. 33:7 Ei sinun tarwita hämmästymän minua/ ja minun käten ei ole sinulle rascas.
33:8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen: 33:8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla: 33:8 SInä olet puhunut minun corwaini cuulden/ sinun ändäs täyty minun cuulla.
33:9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä. 33:9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin. 33:9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta/ wiatoin ja synnitöin.
33:10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa; 33:10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa. 33:10 Cadzo/ hän on löynnyt syyn minua wastan/ sentähden pitä hän minun wiholisnans.
33:11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.' 33:11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni. 33:11 Hän on pannut minun jalcani jalcapuuhun/ ja kätkenyt caicki minun tieni.
33:12 Katso, siinä et ole oikeassa - niin minä vastaan sinulle - sillä Jumala on suurempi kuin ihminen. 33:12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen. 33:12 Cadzo/ juuri sijtä minä suljen/ ettes ole hurscas: sillä Jumala on suurembi cuin yxikän ihminen.
33:13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin? 33:13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä? 33:13 Mixis rijtelet hänen cansans/ ettei hän tee sinulle lucua caikista hänen töistäns.
33:14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. 33:14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele. 33:14 Jos Jumala wihdoin jotakin käske/ ei hän sitä jälist ajattele.
33:15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, 33:15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa, 33:15 Unesa yöllä/ cosca uni tule ihmisen päälle/ cosca he macawat wuotesa/
33:16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, 33:16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa, 33:16 Awaja hän ihmisen corwat/ peljättä ja nuhtele heitä.
33:17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, 33:17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä. 33:17 Kääntäxens ihmistä aiwoituxestans/ ja warjellaxens ylpeydest.
33:18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin. 33:18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi. 33:18 Hän säästä hänen sieluans cadotuxest/ ja hänen elämätäns/ ettei se mieckan langeis.
33:19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, 33:19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla, 33:19 Ja curitta händä kiwulla wuotesans/ ja wäkewästi caicki hänen luuns.
33:20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa. 33:20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa; 33:20 Ja nijn toimitta hänen cauhistuman ruoca/ ja hänen mielens kyylyttämän.
33:21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat. 33:21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella; 33:21 Hänen lihans surcastu/ nijn ettei sitä nähdä/ ja hänen luuns särkywät nijn ettei nijtä mielellä cadzella.
33:22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja. 33:22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa. 33:22 Että hänen sieluns lähene turmelusta/ ja hänen elämäns cuolemata.
33:23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, 33:23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa, 33:23 Jos yxi Engeli tuhannesta tulis ilmoittaman ihmiselle Jumalan wanhurscautta.
33:24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun.' 33:24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon; 33:24 Nijn hän armahdais händä/ ja sanois: hän pelastetan menemäst alas turmeluxeen: sillä minä olen löynnyt sowinnon.
33:25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin. 33:25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana. 33:25 Hänen lihans tuorehticon jällens/ ja tulcon taas nuorexi paremmin cuin ennen.
33:26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. 33:26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. 33:26 Hän rucoile Jumalata/ joca hänelle osotta armon/ hän anda caswons nähdä ilolla/ ja maxa ihmiselle hänen hurscaudens.
33:27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; 33:27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut. 33:27 Hän tunnusta ihmiselle/ ja sano: minä olen syndiä tehnyt ja oikeuden wäändänyt/ waan ei se minua auttanut.
33:28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.' 33:28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden. 33:28 Hän on kirwottanut minun sieluni/ ettei se tulis turmeluxeen/ waan että minun elämän näkis walkeuden.
33:29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, 33:29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa, 33:29 Cadzo/ nämät caicki teke Jumala idzecullengin cahdest eli colmast.
33:30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa. 33:30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella. 33:30 Tuodaxens heidän sieluns jällens turmeluxesta/ ja walaistaxens eläwitten walkeudella.
33:31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua. 33:31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin! 33:31 Hiob ota tästä waari ja cuule/ ole myös äneti että minä puhuisin.
33:32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa. 33:32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas. 33:32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumist/ nijn wasta minua. Sanos: oleckos wanhurscas?
33:33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta." 33:33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon. minä mielelläni cuulisin/ jos et sinä oleckan/ nijn cuule minua ja ole äneti/ minä opetan sinulle taidon.
     
34 LUKU 34 LUKU XXXIV. Lucu
34:1 Ja Elihu lausui ja sanoi: 34:1 Ja Elihu vielä sanoi: 34:1 JA Elihu wielä sanoi:
34:2 "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet. 34:2 Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne. 34:2 Te taitawat cuulcat minun puhettani/ ja te ymmärtäwäiset ottacat corwijn:
34:3 Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun. 34:3 Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan. 34:3 Sillä corwa coettele puhen/ ja suu maista ruan.
34:4 Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on. 34:4 Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on. 34:4 Pyytäkämme duomio/ tietäxem keskenäm mikä hywä on.
34:5 Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni. 34:5 Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni. 34:5 Sillä Hiob on sanonut: minä olen hurscas/ ja Jumala on kieldänyt minulda minun oikeudeni.
34:6 Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.' 34:6 Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani. 34:6 Minun täyty walhetella/ ehkä minulla wielä oikeus olis/ minä waiwatan ilman ansiota minun nuolildani.
34:7 Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä, 34:7 Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä, 34:7 Cuca on Hiobin wertainen/ joca irwitöstä juo nijncuin wettä.
34:8 joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa? 34:8 Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa? 34:8 Ja käy pahantekijtten cansa tiellä/ nijn että hän waelda jumalattomain cansa?
34:9 Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi.' 34:9 Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata. 34:9 Sillä hän on sanonut: ehkä jocu olis hurscas/ nijn ei se cuitengan Jumalalle mitän kelpa/
34:10 Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. 34:10 Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä. cuulcat taitawat minua.
34:10 Pois se että Jumala olis jumalatoin/ ja Caickiwaldias wäärä.
34:11 Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan. 34:11 Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen. 34:11 Waan hän anda idzecullengin ihmiselle ansions jälken/ ja maxa työns jälken.
34:12 Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. 34:12 Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta. 34:12 Ilman epäilemätä/ ei Jumala duomidze ketän wäärydellä/ eikä Caickiwaldias käännä oikeutta.
34:13 Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin? 34:13 Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin? 34:13 Cuca on asettanut ne cuin maan päällä owat/ ja cuca on pannut coco maan pijrin?
34:14 Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, 34:14 Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä. 34:14 Jos hän tahdois/ nijn hän wois caickein hengen ja elämän coota tygöns.
34:15 niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen. 34:15 Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen. 34:15 Caicki liha cuolis yhten/ ja ihminen tulis tuhwaxi jällens.
34:16 Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni. 34:16 Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä. 34:16 Ongo sinulla ymmärrystä/ nijn cuule näitä/ ja ota waari minun puheni änestä.
34:17 Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen, 34:17 Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi? 34:17 Taiwutaisco jocu sentähden oikeuden/ että hän wiha händä/ ja tahdoisickos jalon ja hurscan duomita jumalattomaxi?
34:18 joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton', 34:18 Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat! 34:18 Pidäiskö sanottaman Cuningalle: sinä Belial/ ja Ruhtinalle: te jumalattomat.
34:19 joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa? 34:19 Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa. 34:19 Joca ei cuitengan cadzo Ruhtinain muoto/ eikä tunne enä sitä cunnialista cuin köyhäkän: sillä he owat caicki hänen käsialans.
34:20 Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta. 34:20 Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois. 34:20 Picaisest täyty ihmisen cuolla/ ja puoliyöstä hämmästyä ja huckua/ wäkewä woimatoinna otetan pois.
34:21 Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa. 34:21 Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa. 34:21 Sillä hänen silmäns näkewät jocaidzen tien/ ja cadzo caicki heidän askelens.
34:22 Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät. 34:22 Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat. 34:22 Ei pimiä eikä warjo ole/ että pahantekiät heitäns sijtä salawat.
34:23 Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä; 34:23 Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle. 34:23 Sillä ei se ole yhdellekän sallittu/ että hän tule Jumalan cansa oikeudelle.
34:24 hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa. 34:24 Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa; 34:24 Hän muserta monda epälucuista tuima/ ja asetta muita heidän siaans.
34:25 Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat. 34:25 Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki. 34:25 Että hän tunde heidän työns/ ja cukista heitä yöllä/ että he muserretan ricki.
34:26 Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla, 34:26 Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon, 34:26 Hän heittä jumalattomat ilmeisestä cocoon.
34:27 koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään, 34:27 Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä; 34:27 Ettei he händä seurannet/ ja ei tahtonet ymmärtä hänen teitäns.
34:28 vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon. 34:28 Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon. 34:28 Että waiwaisten huuto tulis hänen eteens/ ja hän cuulis wiheljäisten huudon.
34:29 Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo, 34:29 Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa? 34:29 Jos hän anda rauhan/ cuca tahto cadotta? ja jos hän peittä caswons/ cuca taita cadzoa hänen päällens/ Canssan ja ihmisten seas?
34:30 ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana. 34:30 Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden. 34:30 Nijn anda hän ulcocullatun hallita Canssa ja waiwata.
34:31 Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee. 34:31 Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele. 34:31 Minä puhun Jumalan edes/ joca sanoi: minä olen säästänyt/ en minä turmele.
34:32 Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.' 34:32 Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee. 34:32 Ellen minä ole osannut/ nijn opeta minua paremmin. Jos minä olen puhunut wäärin/ nijn en minä sitä sillen tee.
34:33 Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät. 34:33 Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu. 34:33 Minä odotan sinulda wastausta: sillä sinä hyljät caicki/ ja olet sen alcanut/ ja en minä.
34:34 Jos sinä nyt jotakin tiedät/ nijn puhu/
34:34 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa: 34:34 Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua. toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni/ ja taitawa mies cuule minua.
34:35 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla. 34:35 Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä. 34:35 Mutta Hiob puhu tyhmäst/ ja hänen puhesans ei ole ymmärrystä.
34:36 Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla! 34:36 Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö. 34:36 Minun Isän/ anna Hiobi coetelda loppun asti/ että hän käändä idzens wääräin ihmisten tygö.
34:37 Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'" 34:37 Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä. 34:37 Hän on paidzi endisiä syndejäns wielä nyt pilcannut/ hän on meitä pititellyt/ ja paljo Jumalata wastan napisnut.
     
35 LUKU 35 LUKU XXXV. Lucu
35:1 Elihu lausui ja sanoi: 35:1 Ja Elihu vastasi ja sanoi: 35:1 JA Elihu sanoi:
35:2 "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä, 35:2 Luuletkos sen oikiaksi, ettäs sanot: minä olen hurskaampi Jumalaa? 35:2 Luuletcos sen oikiaxi/ ettäs sanot: minä olen hurscambi Jumalata/
35:3 että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?' 35:3 Sillä sinä sanot: mitä siitä hyvää on, mitä se auttaa, jos joku välttää syntiä? 35:3 Sillä sinä sanot: cuca luetan joxikin sinun edesäs? mitä se autta/ jos jocu wälttä syndiä?
35:4 Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat. 35:4 Minä vastaan sinua sanoilla, ja sinun ystäviäs sinun kanssas. 35:4 Minä wastan sinua sanoilla/ ja sinun ystäwitäs sinun cansas.
35:5 Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä. 35:5 Katso taivaasen ja näe, ja katso pilviin, että ne ovat korkiammat sinua. 35:5 Cadzo taiwaseen ja näe/ ja cadzo pilwijn/ että ne owat corkiammat sinua.
35:6 Jos sinä syntiä teet, ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat? 35:6 Jos sinä syntiä teet, mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahuutes on suuri, mitäs taidat hänelle tehdä? 35:6 Jos sinä paha teet/ mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahudes on suuri/ mitäs taidat hänelle tehdä?
35:7 Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi? 35:7 Ja jos sinä olet hurskas, mitäs taidat hänelle antaa? eli mitä hän ottaa sinun kädestäs? 35:7 Ja jos sinä olet hurscas/ mitäs taidat hänelle anda? eli mitä hän otta sinun kädestäs?
35:8 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi. 35:8 Ihmiselle sinun kaltaiselles tekee sinun pahuutes jotakin, ja ihmisen lapselle sinun hurskautes. 35:8 Ihmiselle sinun caltaiselles/ teke sinun pahudes jotakin/ ja ihmisen lapselle sinun hurscaudes.
35:9 Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan, 35:9 Ne huutavat, kuin heille paljo väkivaltaa tapahtuu, ja valittavat voimallisten käsivartta, 35:9 Ne huutawat cosca heidän paljo wäkiwalda tapahtu/ ja walittawat woimallisten käsiwartta/
35:10 ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret, 35:10 Jotka ei sano: Kussa on Jumala, minun Luojani, joka yöllä tekee virret? 35:10 Jotca ei sano: cusa on Jumala minun luojan/ joca yöllä teke wirret?
35:11 joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?' 35:11 Joka meitä tekee oppineemmaksi eläimiä maan päällä, ja taitavammaksi taivaan lintuja. 35:11 Joca meitä oppenemmaxi teke eläimitä maan päällä/ ja taitawammaxi taiwan linduja.
35:12 Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa. 35:12 Mutta he valittavat pahain ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä. 35:12 Mutta ne myös walittawat pahain ylpeyttä/ ja ei hän cuule heitä.
35:13 Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso, 35:13 Sillä ei jumala kuule turhaa, ja Kaikkivaltias ei katso sitä. 35:13 Sillä ei Jumala cuule turha/ ja Caickiwaldias ei cadzo sitä.
35:14 saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä. 35:14 Nyt sinä sanot: et sinä näe häntä; mutta tuomio on hänen edessänsä, vaan odota häntä. 35:14 Nyt sinä sanot: et sinä näe händä/ mutta duomio on hänen edesäns/ waan odota händä.
35:15 Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä, 35:15 Jos ei hänen vihansa niin äkisti kosta, ja ei ole tietävinänsä, että siinä niin monta rikosta on; 35:15 Jos ei hänen wihans nijn äkist costa/ ja ei ole tietäwänäns/ että sijnä nijn monda ricosta on.
35:16 niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti." 35:16 Sentähden on Job turhaan suunsa avannut ja taitamattomia puheita puhunut. 35:16 Sentähden on Hiob turhan suuns awannut/ taitamattomilla sanoilla.
     
36 LUKU 36 LUKU XXXVI. Lucu
36:1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi: 36:1 Elihu puhui vielä ja sanoi: 36:1 ELihu puhui wielä/ ja sanoi:
36:2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa. 36:2 Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista. 36:2 Odota wielä wähä/ minä osotan sinulle sen: sillä minulla on wielä nyt jotakin Jumalan puolest sanomist.
36:3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden; 36:3 Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas. 36:3 Minä tuon minun ymmärryxeni cauca/ ja osotan että minun luojan on hurscas.
36:4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta - mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi. 36:4 Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs. 36:4 Minun puhesan ei ole/ ilman epäilemätä/ petosta/ minun ymmärryxen on wilpitöin sinun edesäs.
36:5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima. 36:5 Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä. 36:5 Cadzo/ ei Jumala hyljä woimallisia: sillä hän on myös woimallinen sydämens wäestä.
36:6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden. 36:6 Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen. 36:6 Jumalatoinda ei hän warjele/ waan autta köyhä oikeuteen.
36:7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle. 36:7 Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat. 36:7 Ei hän käännä silmiäns pois hurscasta/ ja Cuningat anda hän istua istuimellans ijancaickisest/ että he corkiaxi tulewat.
36:8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä, 36:8 Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä: 36:8 Ja ehkä fangit olisit jalcapuusa/ ja sidottuna surkiuden köysillä.
36:9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään, 36:9 Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa, 36:9 Nijn hän ilmoitta heille heidän työns ja ricoxens/ että he owat tehnet wäkiwalda.
36:10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä. 36:10 Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä. 36:10 Ja awa heidän corwans curituxeen/ ja sano heille: että he käändäisit heitäns pois wäärydestä.
36:11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti. 36:11 Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät. 36:11 Jos he cuulewat ja palwelewat händä/ nijn he hywis päiwis wanhenewat ja ilolla eläwät.
36:12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä. 36:12 Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat. 36:12 Jos ei he cuule/ nijn he caatuwat miecalla/ ja huckuwat ennencuin he sen hawaidzewat.
36:13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut. 36:13 Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat; 36:13 Ulcocullatut/ cosca wiha tule heidän päällens/ ei huuda/
36:14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain. 36:14 Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa. 36:14 Cosca he fangina owat/ nijn heidän sieluns cuole nuorudesa/ ja heidän elämäns huorintekiäin seasa.
36:15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella. 36:15 Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa. 36:15 Mutta waiwaista autta hän waiwaisudesans/ ja awa köyhän corwan murhesa.
36:16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha. 36:16 Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä. 36:16 Hän temma sinun awaran ahdistuxen kidasta/ jolla ei pohja ole/ ja sinun pöydälläs on lepo/ täytetty caikella hywällä.
36:17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni. 36:17 Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun. 36:17 Mutta sinä teet jumalattoman asian hywäxi/ nijn että hänen asians ja oikeudens pysy.
36:18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan. 36:18 Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua. 36:18 Cadzo/ ettei wiha ole wietellyt sinua woimasas/ eli suuret lahjat ole käändänet sinua.
36:19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset? 36:19 Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa? 36:19 Luuletcos hänen huolewan jalouttas/ culda eli jongun wäkewyttä ja wara?
36:20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa. 36:20 Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa. 36:20 Ei sinun tarwita ikäwöidzemän yötä/ carataxes ihmisten päälle heidän siallans.
36:21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys. 36:21 Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niinkuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet. 36:21 Cawata sinuas ja älä käännä sinuas wääryteen/ nijncuins surkeuden tähden ruwennut olet.
36:22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja? 36:22 Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on? 36:22 Cadzo/ Jumala on corkia hänen woimasans/ cuca on sencaltainen opettaja cuin hän on?
36:23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'? 36:23 Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin? 36:23 Cuca tutki hänen tiens? ja cuca sano hänelle: sinä teet wäärin.
36:24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat; 36:24 Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat. 36:24 Muista ettäs ylistät hänen töitäns/ nijncuin ihmiset weisawat.
36:25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa. 36:25 Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa. 36:25 Sillä caicki ihmiset sen näkewät/ ihmiset näkewät sen cauca.
36:26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää. 36:26 Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat. 36:26 Cadzo/ Jumala on suuri ja en me tiedä/ hänen wuosilucuns owat arwamattomat.
36:27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta, 36:27 Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi, 36:27 Hän teke weden pienixi pisaroixi/ ja aja pilwens cocoon satexi.
36:28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle. 36:28 Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle. 36:28 Että pilwet wuotawat ja pisaroidzewat wahwast ihmisten päälle.
36:29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän? 36:29 Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän. 36:29 Cosca hän aicoi hajotta pilwens ja majans hyminän/
36:30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat. 36:30 Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden. 36:30 Cadzo/ nijn hän lewittä walkeudens heidän päällens/ ja peittä meren sywyden.
36:31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon. 36:31 Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti. 36:31 Sillä siellä duomidze hän Canssan/ ja anda ruoca runsast.
36:32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun. 36:32 Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata. 36:32 Hän peittä walkeuden nijncuin käsillä/ ja käske sen palata.
36:33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa." 36:33 Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä. 36:33 Sen ilmoitta hänen lähimmäisens/ joca on pitkäisen wiha pilwisä.
     
37 LUKU 37 LUKU XXXVII. Lucu
37:1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa. 37:1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee. 37:1 SIitä hämmästy minun sydämen ja wapise.
37:2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa. 37:2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos. 37:2 Cuulcat hänen wihans huuto ja hänen ändäns/ joca hänen suustans käy ulos.
37:3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti. 37:3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä. 37:3 Hän toimitta sen oikein caickein taiwasten alla/ ja hänen leimauxens paista maan äris.
37:4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa. 37:4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää. 37:4 Hänen jälkens cuulu pitkäisen jylinä/ ja hän jylise suurella änellä/ ja cosca hänen jylinäns cuullan/ ei sitä taita estä.
37:5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida. 37:5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä. 37:5 Jumala jylistä ihmellisest/ ja teke suuria ja tutkimattomita töitä.
37:6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle. 37:6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima. 37:6 Hän puhu lumelle/ ja se cohta tule maan päälle/ ja sadecuurolle/ ja nijn sadecuurolla on woima.
37:7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät. 37:7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa. 37:7 Hänen kädesäns owat caicki ihmiset kätketyt/ että Canssa tunde hänen tecons.
37:8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa. 37:8 Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa. 37:8 Medzän pedot pakenewat warjoon/ ja pysywät paicasans.
37:9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen. 37:9 Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä. 37:9 Etelästä tuule tuulispää/ ja pohjasta kylmä.
37:10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat. 37:10 Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet. 37:10 Jumalan hengestä tule packainen/ ja suuri wesi/ cosca se tule.
37:11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa. 37:11 Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse. 37:11 Paxut pilwet hajowat/ että seijes tulis/ ja hänen walkeudens lewittä idzens pilwein läipidze.
37:12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää. 37:12 Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä. 37:12 Hän käändä pilwens cunga hän tahto/ tekemän caickia mitä hän tahto maan pijrin päällä.
37:13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi. 37:13 Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi. 37:13 Jos se tapahtu yhdelle sucucunnalle eli maacunnalle/ cosca hän löytän laupiaxi.
37:14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä. 37:14 Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä. 37:14 Cuules näitä Hiob/ seiso ja ota waari Jumalan ihmellisistä töistä.
37:15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa? 37:15 Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa? 37:15 Tiedätkös cosca Jumala saatta nämät heidän päällens/ ja cosca hän anda hänen pilweins walkeuden paista?
37:16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä? 37:16 Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä? 37:16 Tiedätkös cuinga pilwet hajottawat heitäns? Cuca näitä ihmeitä täydellisest tietä?
37:17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta, 37:17 Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä? 37:17 Että sinun waattes lämbywät/ cosca ilma tywendy etelästä.
37:18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin? 37:18 Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili? 37:18 Ja sinä lewität hänen cansans pilwiä/ jotca wahwat owat/ nijncuin walettu speili.
37:19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään. 37:19 Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä. 37:19 Mitäst me sanom hänelle: sillä en me ulotu hänen tygöns pimeydeldä.
37:20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa! 37:20 Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään. 37:20 Cuca luettele hänelle mitä minä puhun/ jos jocu puhu/ nijn hän niellän.
37:21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. 37:21 Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy. 37:21 Ei nähdä nyt walkeutta joca pilwis leimahta/ waan cuin tuuli puhalda nijn seijesty.
37:22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus. 37:22 Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi. 37:22 Pohjaisest tule culda/ peljättäwän Jumalan cunniaxi.
37:23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. 37:23 Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa. 37:23 Mutta Caickiwaldiasta ei he taida löytä/ joca on nijn suuri woimasa: sillä ei hän lucua laske hänen oikeudestans/ ja hurscast asiastans.
37:24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas." 37:24 Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä. Job 37:24 Sentähden täyty ihmisten händä peljätä/ ja ei hän pelkä yhtän taitawata sydämestä.
     
38 LUKU 38 LUKU XXXVIII. Lucu
38:1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: 38:1 Ja \Herra\ vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi: 38:1 JA HERra wastais Hiobi tuulispäästä/ ja sanoi:
38:2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? 38:2 Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti? 38:2 Cuca on se joca taidosans nijn exy/ ja puhu nijn taitamattomast?
38:3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. 38:3 Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua. 38:3 Wyötä suoles nijncuin mies.
38:4 Minä kysyn sinulle: opeta minua.
38:4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. 38:4 Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on. Cusas silloin olit/ cosca minä maan perustin?
38:5 Sanos minulle se/ oletcos nijn taitawa/
38:5 Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? 38:5 Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä? tiedätkös cuca hänen määräns asettanut on/ eli cuca on wetänyt oijennus nuoran hänen päällens?
38:6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, 38:6 Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut? 38:6 Eli mihingä owat hänen jalcans wajotetut/ ja cuca on hänen culmakiwens laskenut?
38:7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat? 38:7 Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat. 38:7 Cosca amutähdet ynnä minua kijtit/ ja caicki Jumalan lapset riemuidzit.
38:8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, 38:8 Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta? 38:8 Cuca on lukinnut meren owinens/ cosca se ratkeis nijncuin äitin cohdusta?
38:9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, 38:9 Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla; 38:9 Cosca minä puetin sen pilwillä/ ja käärein syngeydellä nijncuin capaloilla?
38:10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet 38:10 Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen, 38:10 Cosca minä estin sen paisumisen käskylläni/ ja asetin sijhen teljet ja owen eteen.
38:11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'? 38:11 Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman. 38:11 Tule tähän asti ja ei edemmä/ täsä pitä sinun ylimmät aldos asettuman.
38:12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa, 38:12 Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa? 38:12 Oletcos eläisäs käskenyt amulle/ ja amuruscolle osottanut hänen sians?
38:13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois? 38:13 Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat. 38:13 Käsittä maan äriä/ ja puhdista sijtä jumalattomat.
38:14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille; 38:14 Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate. 38:14 Ja muutetan nijncuin sinetin sawi/ nijn että he tulewat nijncuin waate.
38:15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan. 38:15 Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan. 38:15 Ja jumalattomilda otetan pois heidän walkeudens/ ja ylpeitten käsiwarsi ricotan.
38:16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut? 38:16 Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä? 38:16 Oletcos tullut meren pohjaan/ ja waeldanut sywyden jälkiä.
38:17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit? 38:17 Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet? 38:17 Ongo cuoleman owet coscan auwennet etees/ eli oletcos nähnyt pimeyden owet?
38:18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät. 38:18 Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät. 38:18 Oletcos ymmärtänyt cuinga lewiä maa on?
38:19 Annas cuulla/ tiedätkös caicki nämät?
38:19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija, 38:19 Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia? cuca on sinne tie cusa walkeus asu? ja cuca on pimeyden sia?
38:20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle? 38:20 Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa. 38:20 Ettäs saattaisit hänen rajoillens/ ja osaisit polgut heidän huonesens.
38:21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri! 38:21 Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis? 38:21 Tiesitkös coscas syndywä olit/ ja cuinga paljo sinulla päiwiä olis?
38:22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, 38:22 Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat? 38:22 Oletcos siellä ollut custa lumi tule/ eli oletcos nähnyt custa raket tulewat?
38:23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi? 38:23 Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti. 38:23 Jotca minä olen tallella pitänyt murhepäiwän asti/ sodan ja tappeluxen päiwän asti.
38:24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan? 38:24 Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle? 38:24 Cunga polgun cautta walkeus hajotta hänens/ ja itätuuli tuule maan päälle.
38:25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien, 38:25 Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä? 38:25 Cuca on sadecuurolle jacanut juoxuns/ ja pitkäisen walkialle ja jylinälle hänen tiens?
38:26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole, 38:26 Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole; 38:26 Nijn että se sata sengin maan päälle/ josa ei ketän ole/ corwesa/ josa ei yhtän ihmist ole.
38:27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon? 38:27 Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan. 38:27 Että se täytäis erämaan ja corwen/ ja saattais ruohot wihottoman.
38:28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat? 38:28 Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat? 38:28 Cuca on saten Isä? cuca on synnyttänyt casten pisarat?
38:29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? 38:29 Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla? 38:29 Kenen cohdusta jää on tullut? ja cuca on härmän synnyttänyt taiwan alla?
38:30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni. 38:30 Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään. 38:30 Että wesi on peitos nijncuin kiwi/ ja sywydet pysywät ylhällä.
38:31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan? 38:31 Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet? 38:31 Taidatcos sito seolaisen sitet/ eli päästä Orionin siten?
38:32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa? 38:32 Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa? 38:32 Taidatcos tuoda cointähdet edes aicanans/ eli otawan taiwast lastens päälle.
38:33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee? 38:33 Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä? 38:33 Tiedätkös cuinga taiwas hallitan/ eli taidatcos hänen hallituxens toimitta maan päällä?
38:34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi? 38:34 Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis? 38:34 Taidatcos jylinä wiedä ylös pilwijn/ eli peittäkö sinua weden paljous?
38:35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'? 38:35 Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme? 38:35 Taidatcos lähettä pitkäisen leimauxet matcan menemän/ ja sanoman: täsä me olemma?
38:36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä? 38:36 Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen? 38:36 Cuca on asettanut taidon salaisuteen? cuca on ajatuxille andanut toimen?
38:37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit, 38:37 Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa? cuca on nijn taitawa/ että hän pilwet luke taita?
38:37 Cuca taita tukita wesitydyt taiwasa.
38:38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?" 38:38 Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa. Cosca tomu castu ja juoxe yhten/ ja cockaret ryhtywät toinen toiseens.
     
39 LUKU 39 LUKU XXXIX. Lucu
39:1 "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän, 39:1 Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat? 39:1 TAidatcos naaras Lejonille anda hänen saalins ajaxens taca/ ja rawita nuoret Lejonit?
39:2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? 39:2 Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät. 39:2 Nijn että he macawat sioillans/ ja lewäjäwät luolisans joisa he wäijywät.
39:3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? 39:3 Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on? 39:3 Cuca walmista Carneille ruan/ cosca heidän poicans huutawat Jumalata/ ja cosca ei he tiedä exyxis cusa heidän ruocans on?
39:4 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? 39:4 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä? 39:4 Tiedätkös cosca medzäwuohet poikiwat/ eli oletcos hawainnut peorat käywän tijnenä.
39:5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? 39:5 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat? 39:5 Oletcos lukenut heidän Cuucautens/ cosca ne täydelläns owat/ eli tiedätkös ajan cosca he poikiwat.
39:6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. 39:6 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on. 39:6 He cumartawat heitäns poikeisans/ ja ajawat sen pois josta heillä kipu on.
39:7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. 39:7 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä. 39:7 Heidän poicans lihoiwat ja caswawat jywistä/ ne menewät ulos ja ei palaja heidän tygöns.
39:8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, 39:8 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt? 39:8 Cuca on medzän pedon andanut nijn wapana käydä? cuca on medzän pedon siten päästänyt?
39:9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? 39:9 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi. 39:9 Joille minä olen erämaan huonexi andanut/ ja corwen asuinsiaxi.
39:10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; 39:10 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule. 39:10 Hän cadzo ylön Caupungin pauckinat.
39:11 Waatian huuto ei hän cuule/
39:11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. 39:11 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on. hän cadzo wuorella laiduindans/ ja edzi cusa wiherjäist on.
39:12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? 39:12 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs? 39:12 Luuletcos Yxisarwisen palwelewan sinuas/ ja olewan sinun seimelläs.
39:13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? 39:13 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs? 39:13 Taidatcos sito iken hänen päällens kyndäxes/ nijn että hän kiscois keto laxos sinun peräsäs?
39:14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? 39:14 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa? 39:14 Taidatcos sinus luotta häneen ehkä hän paljo woi/ ja anda hänen edestäs työtä tehdä?
39:15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? 39:15 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan? 39:15 Uscotcos hänen siemenes cotia tuowan/ ja rijhees cocowan.
39:16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? 39:16 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat? 39:15 Owatco Rikincucoin sulgat caunemmat sinulda cuin Storkin eli Sthrution sulgat?
39:17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. 39:17 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä. 39:16 joca munans jättä maahan/ ja anda maan lämbymän hauto nijtä.
39:18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. 39:18 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois. 39:17 Hän unhotta ne tallattawan/ ja että peto ne rickois.
39:19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. 39:19 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä. 39:18 Hän on nijn cowa poikians wastan/ cuin ei ne hänen olisickan.
39:19 Ei hän tottele turhan työtä tehdä:
39:20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. 39:20 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä. sillä Jumala on häneldä taidon ottanut pois/ ja ei ole andanut hänelle ymmärrystä.
39:21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. 39:21 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä. 39:20 Cosca hän ylöndä idzens corkeuteen/ ja naura sekä hewoista ja miestä.
39:22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? 39:22 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella? 39:21 Taidatcos anda hewoiselle wäen/ eli taidatcos caunista hänen caulans hirnumisella.
39:23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. 39:23 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys. 39:22 Taidatcos peljättä hänen nijncuin heinäsircat? peljättäpä on hänen sieramittens kijtos.
39:24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. 39:24 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan. 39:23 Hän caiwa maata cawioillans/ on riemuinen ja mene harniscoittua wastan.
39:25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. 39:25 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa. 39:24 Hän naura pelco ja ei hämmästy/ eikä pakene miecka.
39:26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. 39:26 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät; 39:25 Ehkä wielä wijni calisis händä wastan/ ja keihät ja kilwet wälckyisit.
39:27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. 39:27 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vaskitorven helinää. 39:26 Hän cuorscu ja pudistele/ ja ei tottele waskitorwen helinätä.
39:28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. 39:28 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun. 39:27 Cosca waskitorwi soi/ luicka hän/ hui/ ja haista sodan taamba/ Ruhtinasten huudon ja riemun.
39:29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? 39:29 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin? 39:28 Lendäkö haucka sinun ymmärryxestäs/ ja hajotta sijpens etelän käsin.
39:30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? 39:30 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen? 39:29 Lendäkö Cotca sinun käskystäs nijn corkialla/ että hän teke pesäns corkeuteen.
39:31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. 39:31 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa. 39:30 Hän asu wuorilla ja oleskele wuorten cuckuloilla/ ja wahwoisa paicoisa.
39:32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. 39:32 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas. 39:31 Sieldä hän wartioidze ruoca/ ja hänen silmäns näkewät cauwas.
39:33 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." 39:33 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on. 39:32 Hänen poicans särpäwät werta/ ja cusa raato on/ siellä myös hän on.
39:34 Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: 39:34 Ja \Herra\ vastasi Jobia ja sanoi: 39:33 JA HERra wastais Hiobi/ ja sanoi:
39:35 "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" 39:35 Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman? 39:34 Joca rijtele Caickiwaldian cansa/ eikö hänen pidäis sitä wahwistaman? ja se cuin nuhtele Jumalata/ eikö hänen pidäis wastaman?
39:36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: 39:36 Job vastasi \Herraa\ ja sanoi: 39:35 HIob wastais HERra/ ja sanoi:
39:37 "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; 39:37 Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle. Cadzo/ minä olen halpa/ mitä minä wastan? ja lasken käteni suuni päälle.
39:38 kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee." 39:38 Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee. 39:36 Minä olen kerran puhunut/ en minä enämbi wasta/ engä toiste sitä enä tee.
     
40 LUKU 40 LUKU XL. Lucu
40:1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: 40:1 Ja \Herra\ vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi: 40:1 JA HERra wastais Hiobi tuulispäästä/ ja sanoi:
40:2 "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. 40:2 Vyötä kupees niinkuin mies: Minä kysyn sinulta, ja vastaa sinä minua. wyötä suoles nijncuin mies.
40:2 Minä kysyn sinulle ja wasta sinä minua.
40:3 Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa? 40:3 Pitäiskö sinun minun tuomioni tyhjäksi tekemän, ja minua vääräksi soimaaman, ettäs itse olisit hurskas? 40:3 Pidäiskö sinun minun duomioni tyhjäxi tekemän/ ja minua wääräxi soimaman/ ettäs idze olisit hurscas?
40:4 Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän? 40:4 Onko sinulla käsivarsi niinkuin Jumalalla? ja taidatkos yhdenkaltaisella äänellä jylistää hänen kanssansa. 40:4 Ongo sinulla käsiwarsi nijncuin Jumalalla/ ja taidatcos yhdencaltaisella änellä jylistä hänen cansans.
40:5 Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen. 40:5 Kaunista sinus suurella kunnialla ja korkeudella: pueta sinus kiitoksella ja kunnialla, 40:5 Caunista sinus coreudella/ corgota sinus/ pueta sinus kijtoxella ja cunnialla.
40:6 Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät. 40:6 Hajoita sinun julmuutes viha, ja katso kaikkia ylpeitä ja nöyryytä heitä. 40:6 Heitä sinun julmudes wiha/ cadzo caickia ylpeitä/ ja nöyrytä heitä.
40:7 Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan. 40:7 Katso kaikkia ylpeitä, ja alaspaina heitä, ja kukista jumalattomat paikastansa. 40:7 Ja cukista jumalattomat paicastans.
40:8 Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön. 40:8 Hautaa heitä kaikkia maahan, ja upota heidän jaloutensa kätköön. 40:8 Hauta heitä caickia maahan/ ja upota heidän jaloudens kätköön.
40:9 Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton. 40:9 Niin minä tunnustan sinun oikian kätes auttavan sinua. 40:9 Nijn minä tunnustan sinun oikian kätes auttawan sinua.
40:10 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas. 40:10 Katso nyt Behemotia, jonka minä sinun vierees tehnyt olen, joka syö heiniä niinkuin härkä. 40:10 Cadzo Behemothi/ jonga minä wieres tehnyt olen/ joca syö heiniä nijncuin härkä.
40:11 Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. 40:11 Katso, hänen väkensä on hänen kupeissansa, ja hänen voimansa hänen vatsansa navassa. 40:11 Cadzo/ hänen wäkens on hänen cupeisans/ ja hänen woimans wadzans nawasa.
40:12 Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut. 40:12 Hänen häntänsä ojentuu niinkuin sedripuu, ja hänen salaisen kalunsa suonet ovat niinkuin puun oksat. 40:12 Hänen händäns ojendu nijncuin Cedripuu/ ja hänen salaisencaluns suonet owat nijncuin puun oxat.
40:13 Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut. 40:13 Hänen luunsa ovat vahvat niinkuin vaski, hänen ruotonsa niinkuin rautaiset seipäät. 40:13 Hänen luuns owat wahwat nijncuin waski/ hänen ruotons nijncuin rautaiset seipät.
40:14 Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan. 40:14 Hän on alku Jumalan teistä; joka hänen tehnyt on, hän voittaa hänen miekallansa. 40:14 Hän on alcu Jumalan teistä/ joca hänen tehnyt on/ hän woitta hänen miecallans.
40:15 Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät. 40:15 Vuori kantaa hänelle ruohot; ja kaikki pedot leikitsevät siellä. 40:15 Wuori canda hänelle ruohot/ ja caicki pedot leikidzewät siellä.
40:16 Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä. 40:16 Hän makaa mielellänsä varjossa, lymyssä kaisloissa ja mudassa. 40:16 Hän maca mielelläns warjosa/ caisilois ja mudasa.
40:17 Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä. 40:17 Pensas peittää hänen varjollansa, ja ojan halavat peittävät hänen. 40:17 Pensas peittä hänen warjollans/ ja ojan halawat peittäwät hänen.
40:18 Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan. 40:18 Katso, koska virta ylöttää häntä, niin ei hän pelkää: hän on rohkia, vaikka Jordan hänen suuhunsa asti kuohuis. 40:18 Cadzo/ hän laino wirran ja luule cuiwawans Jordanin suullans.
40:19 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan? 40:19 Hän saavutetaan nähtensä, ja pauloilla pistetään hänen nenänsä lävitse. 40:19 Hän saawutetan nähdens/ ja pauloilla pistetän hänen nenäns läpidze.
40:20 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen? 40:20 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla? 40:20 TAidatcos wetä Lewiathanin ongella/ ja sito hänen kielens nuoralla?
40:21 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken? 40:21 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse? 40:21 Taidatcos panna ongen hänen sieramijns/ ja hänen leucaluuns pistä nascalilla läpidze?
40:22 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi? 40:22 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs? 40:22 Luuletcos että hän sinua paljo rucoile/ ja liehacoidze sinun edesäs?
40:23 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti? 40:23 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses? 40:23 Luuletcos että hän teke lijton sinun cansas/ saadaxes händä alinomaisexi orjaxes?
40:24 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä? 40:24 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan? 40:24 Taidatcos leikitä hänen cansans nijncuin linnun cansa/ eli sito hänen sinun pijcais secaan?
40:25 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken? 40:25 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille. 40:25 Luuletcos hänen cumpaneilda leicattawan/ jaetta cauppamiehille.
40:26 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia? 40:26 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä. 40:26 Taidatcos täyttä coco wercon hänen nahallans/ eli wadan hänen päälläns.
40:27 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä! 40:27 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita. 40:27 Coscas häneen rupet kädelläs/ nijn muista ettäs tulet sotaan/ josta et sinä mitän woita?
40:28 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan." 40:28 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois? Cadzo/ hänen toiwons pettä hänen/ ja cosca hän hänen näke/ mukelda hän pois.
     
41 LUKU 41 LUKU XLI. Lucu
41:1 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? 41:1 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni? 41:1 Ei ole nijn rohkiata cuin tohti hänen herättä: cuca sijs seiso minun edesän?
41:2 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun. 41:2 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on. 41:2 Cuca on minulle jotakin ennen andanut/ että minä sen hänelle maxaisin? Minun owat caicki mitä caickein taiwasten alla on.
41:3 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. 41:3 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on. 41:3 Minun täyty puhua cuinga suuri/ cuinga wäkewä ja cuinga caunis hän on.
41:4 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? 41:4 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa? 41:4 Cuca rijsu hänen waattens? Cuca tohti ruweta hänen hambaisijns?
41:5 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu. 41:5 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri? 41:5 Cuca woi awata hänen leucaluuns/ jotca owat hirmuiset hänen hammastens ymbärins.
41:6 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. 41:6 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti. 41:6 Hänen ylpiät suomuxens owat kijnnitetyt toinen toiseens nijncuin kilwet.
41:7 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. 41:7 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse. 41:7 Yxi on kijnni toises/ nijn ettei tuuli pääse läpidze.
41:8 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. 41:8 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa. 41:8 Ne owat kijnni toinen toisesans/ ja pysywät yhdes/ ettei heitä taita eroitetta.
41:9 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. 41:9 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat. 41:9 Hänen aiwastamisens on nijncuin kijldäwä walkia/ ja hänen silmäns owat nijncuin amuruscon silmälaudat.
41:10 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. 41:10 Hänen suustansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat. 41:10 Hänen suustans käywät tulisoitot ulos/ ja tuliset kipinät singoilewat.
41:11 Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta. 41:11 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta. 41:11 Hänen sieramistans käy sawu nijncuin palawast padasta ja cattilasta.
41:12 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. 41:12 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos. 41:12 Hänen hengens on nijncuin tulinen hijli/ ja hänen suustans käy liecki.
41:13 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. 41:13 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa. 41:13 Hänen caulans on wahwa/ ja se on hänen ilons/ cosca hän teke jotakin wahingota.
41:14 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. 41:14 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta. 41:14 Hänen lihans jäsenet owat kijnni toinen toisesans/ ne owat hänes kijnni ettei hän lijcuteta.
41:15 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. 41:15 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi. 41:15 Hänen sydämens on cowa nijncuin kiwi/ ja nijn wahwa cuin jocu cappale alemmaisesta myllyn kiwestä.
41:16 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. 41:16 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole. 41:16 Cosca hän walmista idzens matcan/ nijn ne wäkewät peljästywät/ ja cosca hän joutu edes/ nijn ei siellä armo ole.
41:17 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari. 41:17 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta. 41:17 Jos hänen tygöns mennän miecalla eli keihällä/ aseilla eli harniscoilla/ nijn ei hän idzens lijcuta.
41:18 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. 41:18 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta. 41:18 Ei hän rauta tottele enä cuin cortta/ eikä waske enä cuin lahopuuta.
41:19 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. 41:19 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat. 41:19 Ei händä nuolet carcota/ ja lingokiwet owat hänelle nijncuin acanat.
41:20 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. 41:20 Vasara on hänen edessänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä. 41:20 Wasara on hänen edesäns nijncuin corsi.
41:21 Hän pilcka wapisepi keihäitä/
41:21 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes. 41:21 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla. ja hän taita maata teräwällä kiwellä. Hän maca teräwällä nijncuin sondatungiolla.
41:22 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. 41:22 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen. 41:22 Hän saatta sywän meren kiehuman nijncuin padan/ ja lijcutta yhteen nijncuin woiten.
41:23 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. 41:23 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi. 41:23 Hänen jälkens polcu walkene/ hän teke sywydet sangen harmaxi.
41:24 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi. 41:24 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi. 41:24 Ei ole maalla hänen wertans/ hän on tehty pelkämättömäxi.
41:25 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas." 41:25 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas. 41:25 Hän cadzo caicki corkiat ylön/ hän on caickein ylpeitten Cuningas.
     
42 LUKU 42 LUKU XLII. Lucu
42:1 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: 42:1 Ja Job vastasi \Herraa\ ja sanoi: 42:1 JA Hiob wastais HERRA/ ja sanoi:
42:2 "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. 42:2 Minä tiedän sinun kaikki voivan: ja ei ole sinulta yksikään ajatus peitetty. 42:2 Minä tiedän sinun caicki woiwan/ ja ei ole sinulda yxikän ajatus peitetty.
42:3 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. 42:3 Se on turha ihminen, joka ajattelee peittää neuvonsa: sentähden tunnustan minä, että minä taitamattomasti puhunut olen sitä, joka on minun tietoni ylitse ja jota en minä ymmärrä. 42:3 Se on turha ihminen/ joca ajattele peittä neuwoans/ sentähden tunnustan minä/ että minä taitamattomast puhunut olen/ joca on minun tietoni ylidze/ ja jota en minä ymmärrä.
42:4 Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. 42:4 Niin kuules nyt, anna minun puhua: minä kysyn sinulta, opeta minua. 42:4 Nijn cuules nyt/ anna minun puhua/ minä kysyn sinulle/ opeta minua.
42:5 Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. 42:5 Minä olen kuullut sinua tarkoilla korvilla, ja minun silmäni ovat nyt nähneet sinun. 42:5 Minä olen cuullut sinun corwillani/ ja minun silmäni owat nähnet myös sinun.
42:6 Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa." 42:6 Sentähden pidän minä itseni viallisena, ja kadun tomussa ja tuhassa. 42:6 Sentähden pidän minä idzeni wiallisna/ ja cadun tomus ja tuhwas.
42:7 Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani 42:7 Kuin \Herra\ nämät sanat oli Jobille puhunut, sanoi \Herra\ Eliphaalle Temanilaiselle: minun vihani on julmistunut sinun ja kahden sinun ystäväs päälle; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job. 42:7 COsca HERra nämät sanat oli Hiobille puhunut/ sanoi hän Eliphaxelle Themanist: minun wihan on julmistunut sinun ja cahden sinun ystäwäs päälle: sillä et te ole oikein puhunet minusta/ nijncuin minun palwelian Hiob.
42:8 Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job " 42:8 Niin ottakaat nyt seitsemän mullia ja seitsemän oinasta, ja menkäät palveliani Jobin tykö, ja uhratkaat polttouhria teidän edestänne, ja palveliani Job rukoilkaan teidän edestänne; sillä hänen puoleensa minä katson, niin etten minä tee teille tyhmyytenne jälkeen; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job. 42:8 Ottacat sijs seidzemen calpeja ja seidzemen jäärä/ ja mengät minun palweliani Hiobin tygö/ ja uhratcat polttouhria teidän edestän: sillä hänen puoleens minä cadzon/ nijn etten minä tee teille teidän tyhmyden jälken/ sillä et te ole oikein puhunet minusta/ nijncuin minun palwelian Hiob.
42:9 Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut; ja Herra teki Jobille mieliksi. 42:9 Niin menivät Eliphas Temanilainen, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja tekivät niinkuin \Herra\ heille sanonut oli. Ja \Herra\ katsoi Jobin puoleen. 42:9 Nijn menit Eliphas Themanist/ Bildad Suahst ja Zophar Naemast/ ja teit nijncuin HERra heille sanonut olit. Ja HERra cadzoi Hiobin puoleen.
42:10 Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut. 42:10 Ja \Herra\ käänsi Jobin vankeuden, koska hän rukoili ystäviensä edestä. Ja \Herra\ antoi Jobille kaksi sen vertaa kaikista mitä hänellä ennen ollut oli. 42:10 Ja HERra käänsi Hiobin fangiuxen/ cosca hän rucoili ystäwittens edestä. Ja HERra andoi Hiobille caxi sen werta/ enä cuin hänellä ennen ollut oli.
42:11 Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Ja he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan. 42:11 Ja hänen tykönsä tulivat kaikki hänen veljensä, ja kaikki hänen sisarensa, ja kaikki ne jotka hänen ennen tunsivat, ja söivät hänen kanssansa, ja hänen huoneessansa ja käänsivät heitänsä hänen puoleensa, ja lohduttivat häntä kaikesta siitä pahasta, minkä \Herra\ oli antanut tulla hänen päällensä. Ja itsekukin heistä antoi hänelle yhden rahan ja kultarenkaan. 42:11 JA hänen tygöns tulit caicki hänen weljens/ ja caicki hänen sisarens/ ja caicki ne cuin hänen ennen tunsit/ ja söit hänen cansans hänen huonesans/ ja käänsit heidäns hänen puoleens/ ja lohdutit händä/ caikest sijtä pahudest/ cuin HERra oli andanut tulla hänen päällens. Ja idzecukin heistä andoi hänelle cappalen raha/ ja cullatun Clenodian.
42:12 Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa. 42:12 Ja \Herra\ siunasi Jobia sitte enempi kuin ennen, että hän sai neljätoistakymmentä tuhatta lammasta, ja kuusituhatta kamelia, ja tuhannen paria härkiä ja tuhannen aasia. 42:12 Ja HERra siunais Hiobi enä cuin ennen/ että hän sai neljätoistakymmendä tuhatta lammasta/ ja cuusi tuhatta Cameli/ ja tuhannen paria härkiä/ ja tuhannen Asia.
42:13 Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. 42:13 Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä, 42:13 Ja hän sai seidzemen poica ja colme tytärtä:
42:14 Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk. 42:14 Ja kutsui ensimäisen nimen Jemina, toisen Ketsia ja kolmannen Kerenhapuk. ja cudzui ensimäisen Jemina/ toisen Kezia ja colmannen Kerenhapuch.
42:15 Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla. 42:15 Ja ei löydetty niin kauniita vaimoja kaikessa maassa, kuin Jobin tyttäret olivat. Ja heidän isänsä antoi heille perimisen heidän veljeinsä kanssa. 42:14 Ja ei löytty nijn caunita waimoja caikesta maasta cuin Hiobin tyttäret olit.
42:15 Ja heidän Isäns andoi heille perimisen/ heidän weljeins cansa.
42:16 Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti. 42:16 Ja Job eli sitte sata ja neljäkymmentä vuotta, niin että hän sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset hamaan neljänteen polveen. 42:16 Ja Hiob eli sijtte sata ja neljäkymmendä wuotta/ nijn että hän sai nähdä hänen lapsens ja lastens lapset/ haman neljänden polwen.
42:17 Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. 42:17 Ja Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Ja Hiob cuoli wanhana ja suuttununa elämään.
     


VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42