JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 7 LUKU | 7 LUKU | VII. Lucu |
| 7:1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät? | 7:1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät? | 7:1 EIkö ihmisen aina pidä oleman sodas maan päällä/ ja hänen päiwäns nijncuin orjan päiwät? |
| 7:2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa. | 7:2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua, | 7:2 Nijncuin palwelia halaja warjoa/ ja orja hänen työns loppua. |
| 7:3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. | 7:3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut. | 7:3 Nijn olen minä coco Cuucauden turhan työtä tehnyt/ ja minulla on monda murhellista yötä ollut. |
| 7:4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti. | 7:4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti. | 7:4 Cosca minä lewätä panin/ sanoin minä: coscast minä nousen? ja sijtte lueskelen cosca ehto tulle/ minä olin rawittu waiwaloisudella haman pimeyten asti. |
| 7:5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii. | 7:5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut. | 7:5 Minun lihan cuohu madoja ja mulda on ymbärillä/ minun nahcan on rypys ja tyhjäxi tullut. |
| 7:6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa. | 7:6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä. | 7:6 Minun päiwäni owat lendänet nopiammast pois cuin syöstäwä/ ja culunet ilman wijwytystä. |
| 7:7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä. | 7:7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään. | 7:7 Muista että minun elämän on tuuli/ ja minun silmäni ei palaja hywä näkemän. |
| 7:8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole. | 7:8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun. | 7:8 Ja ei yxikän eläwä silmä pidä minua enämbi näkemän. Sinun silmäs cadzocon minua/ sijtte minä hucun. |
| 7:9 Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse. | 7:9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, | 7:9 Pilwi rauke ja mene pois/ nijn myös se cuin mene hautaan/ ei hän nouse jällens. |
| 7:10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne. | 7:10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne. | 7:10 Eikä palaja jällens huoneseens/ ei myös hänen sians hända enämbi tunne. |
| 7:11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. | 7:11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa. | 7:11 Sentähden en minä estä suutani/ minä puhun sydämeni ahtaudes/ ja juttelen minun sieluni murhen. |
| 7:12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? | 7:12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket? | 7:12 Olengo minä meri eli walascala/ ettäs minun nijn kätket? |
| 7:13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, | 7:13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun; | 7:13
Cosca minä ajattelin: minun wuoten
lohdutta minun/ ja minun kehton saatta minulle lewon. 7:14 Cosca minä idzelleni puhun/ |
| 7:14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä. | 7:14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä, | nijns peljätät minua unilla/ ja cauhistat minua nägyillä. |
| 7:15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun. | 7:15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi. | 7:15 Että minun sielun sois hänens hirtetyxi/ ja minun luuni cuolluexi: |
| 7:16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni. | 7:16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat. | 7:16
En minä pyydä sillen elä. 7:17 Luowu minusta/ sillä minun päiwän owat turhat. |
| 7:17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, | 7:17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees? | Mikä on ihminen/ ettäs hänen suurna pidät ja suret händä: |
| 7:18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? | 7:18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina. | 7:18 Sinä edzit händä jocapäiwä/ ja coettelet händä aina. |
| 7:19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? | 7:19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin? | 7:19 Mixes minusta luowu ja päästä minua/ sijhenasti että minä sylkeni nielen. |
| 7:20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? | 7:20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi? | 7:20 Minä olen paha tehnyt/ mitä minun pitä sinulle tekemän/ o sinä ihmisten wartia? mixis minun teit sinuas louckaman/ ja idzelleni cuormaxi? |
| 7:21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole." | 7:21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole. | 7:21 Ja mixes minun pahateconi anna andexi/ ja ota pois minun wääryttäni? Sillä nyt pitä minun macaman mullas/ ja jos jocu minua amulla edzi/ en minä ole. |