JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 14 LUKU | 14 LUKU | XIV. Lucu |
| 14:1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, | 14:1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta, | 14:1 IHminen waimost syndynyt elä wähän aica/ ja on täynäns lewottomutta: |
| 14:2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. | 14:2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy. | 14:2 Caswa nijncuin cuckainen/ ja lange/ pakene nijncuin warjo/ ja ei pysy. |
| 14:3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi! | 14:3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen. | 14:3 Ja sencaltaisen päällä sinä awat silmäs/ ja wedät minun cansas oikeuden eteen. |
| 14:4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. | 14:4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole? | 14:4 Cuca löytä puhtan nijden seas/ cusa ei puhdast ole? |
| 14:5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse. | 14:5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse. | 14:5 Hänelle on määrätty aica/ hänen Cuucautens lucu on sinun tykönäs/ sinä olet määrän asettanut hänen eteens/ jota ei hän taida käydä ylidze. |
| 14:6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään. | 14:6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen. | 14:6 Luowu hänestä/ että hän sais lewätä/ nijncauwan cuin hänen aicans tule/ jota hän odotta nijncuin palcollinen. |
| 14:7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu. | 14:7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen: | 14:7 Puulla on toiwo ehkä se hacataisin/ että se udistetan/ ja sen wesat caswawat jällens: |
| 14:8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan, | 14:8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa, | 14:8 Ehkä sen juuret wanhenewat maasa/ ja cando mätäne mullas: |
| 14:9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas. | 14:9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis. | 14:9 Cuitengin wiherjöidze hän jällens weden märkydest/ ja caswa nijncuin hän istutettu olis. |
| 14:10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? | 14:10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on? | 14:10 Mutta cusa ihminen on/ cosca hän cuollut/ huckunut ja pois on? |
| 14:11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu; | 14:11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu, | 14:11 Nijncuin wesi juoxe meres/ ja oja wuota ja cuiwettu: |
| 14:12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. | 14:12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa. | 14:12 Nijn on ihminen cosca hän maahan pannan/ ei hän nouse eikä herä/ nijncauwan cuin taiwas pysy/ eikä herä unestans. |
| 14:13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! | 14:13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. | 14:13 Joscas minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun/ nijncauwan cuin wihas menis pois/ ja asetaisit minulle määrän muistaxes minua: |
| 14:14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. | 14:14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee, | 14:14 Luuletcos cuollen ihmisen tulewan eläwäxi jällens? minä odotan jocapäiwä nijncauwan cuin minä sodin/ sijhenasti että minun muutten tule. |
| 14:15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa. | 14:15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas; | 14:15 Ettäs cudzuisit minua/ ja minä wastaisin sinua/ ja ettes hyljäis käsialas: |
| 14:16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni; | 14:16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni? | 14:16 Sillä sinä olet jo lukenut caicki minun askeleni/ mutta älä ajattele minun pahoja tecojani. |
| 14:17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon. | 14:17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni. | 14:17 Minun ricoxeni olet sinä lukinnut kimpuun/ ja pannut cocon minun wäärydeni. |
| 14:18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa, | 14:18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa, | 14:18 Wuori caatu ja cato/ ja waha sijrty siastans. |
| 14:19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon. | 14:19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat. | 14:19
Wesi culutta kiwet/ ja wirta wie
maan pois. 14:20 Waan ihmisen toiwo on cadonnut: |
| 14:20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään. | 14:20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä. | sillä sinä sysät hänen ylesalaisin/ nijn että hän cato. Sinä muutat hänen menons/ ja annat hänen mennä. |
| 14:21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa. | 14:21 Ovatko hänen lapsensa kunniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä. | 14:21 Owatco hänen lapsens cunnias/ sitä ei hän tiedä/ taicka owatco he ylöncadzes/ sitä ei hän ymmärrä. |
| 14:22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen." | 14:22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä. | 14:22 Nijncauwan cuin hän canda liha/ täyty hänen olla waiwas/ ja nijncauwan cuin hänen sieluns on hänes/ täyty hänen murhetta kärsiä. |