JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
1938 |
1776 |
1642 |
|
|
|
17 LUKU |
17 LUKU |
XVII. Lucu |
17:1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni
sammuvat, kalmisto on minun osani. |
17:1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä. |
17:1
MInun hengen on heicko/ minun
päiwäni owat lyhetyt/ ja hauta on käsis. |
17:2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy
yhä katsella heidän ynseilyänsä. |
17:2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa. |
17:2
En minä ketäkän pettänyt/ ja
cuitengin minun silmäni täyty olla murhes. |
17:3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi
kättä lyöden minun takaajakseni? |
17:3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais? |
17:3
Jos sinä tahdoisit minulda
tacausta/ cuca minun tacais? |
17:4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän
sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle. |
17:4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä. |
17:4
Ymmärryxen olet sinä heidän
sydämistäns kätkenyt/ sentähden et sinä corgota heitä. |
17:5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta
raukeavat silmät. |
17:5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman. |
17:5
Hän kersca ystäwilläns saalistans
lujast/ mutta hänen lastens silmät pitä waipuman. |
17:6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille
syljettäväksi minä olen tullut. |
17:6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä. |
17:6
Hän on minun pannut sananlascuxi
Canssan secaan/ ja pilcaxi heidän keskellens. |
17:7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki
minun jäseneni ovat kuin varjo. |
17:7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo. |
17:7
Minun caswon on mustettu minun
suruni tähden/ ja caicki minun jäseneni owat nijncuin
warjo. |
17:8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta
kuohuttaa jumalattoman meno. |
17:8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan. |
17:8
Tästä hurscat hämmästywät/ ja
wiattomat asettawat heitäns ulcocullatuita wastan. |
17:9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on
puhtaat kädet, kasvaa voimassa. |
17:9 Hurskas pysyy tiellänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana. |
17:9
Hurscas pysy tielläns/ ja jolla on
puhtat kädet/ se pysy wahwana. |
17:10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä
minä viisasta joukostanne. |
17:10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne. |
17:10
Käändäkät sijs teitän caicki ja
tulcat/ en minä cuitengan löydä yhtän taitawata teistä. |
17:11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni,
mitä sydämeni ikävöitsi. |
17:11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat, |
17:11
Minun päiwäni owat culunet/ minun
aiwoituxeni owat hajotetut/ cuin minun sydämesäni olit: |
17:12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee
pimeydestä. |
17:12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet. |
17:12
Ja owat yöstä päiwän ja päiwästä
yön tehnet. |
17:13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä
levitän vuoteeni pimeyteen, |
17:13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. |
17:13
Ja ehkä minä cauwan odotaisin/
nijn on cuitengin hauta minun huonen/ ja minun wuoten
pimeydesä tehty. |
17:14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja
madoille: 'Äitini ja sisareni.' |
17:14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni. |
17:14
Mätänemisen minä cudzuin Isäxeni/
ja madot äitixeni ja sisarixeni. |
17:15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun
toivoani katsella? |
17:15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin? |
17:15
Mitästä minun pitä odottaman? ja
cuca otta minun toiwostani waarin? |
17:16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä
lepäämme tomussa." |
17:16 Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa. |
17:16
Hautaan se mene/ ja maca minun
cansani mullas. |
|
|
|