JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 39 LUKU | 39 LUKU | XXXIX. Lucu |
| 39:1 "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän, | 39:1 Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat? | 39:1 TAidatcos naaras Lejonille anda hänen saalins ajaxens taca/ ja rawita nuoret Lejonit? |
| 39:2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? | 39:2 Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät. | 39:2 Nijn että he macawat sioillans/ ja lewäjäwät luolisans joisa he wäijywät. |
| 39:3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? | 39:3 Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on? | 39:3 Cuca walmista Carneille ruan/ cosca heidän poicans huutawat Jumalata/ ja cosca ei he tiedä exyxis cusa heidän ruocans on? |
| 39:4 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? | 39:4 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä? | 39:4 Tiedätkös cosca medzäwuohet poikiwat/ eli oletcos hawainnut peorat käywän tijnenä. |
| 39:5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? | 39:5 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat? | 39:5 Oletcos lukenut heidän Cuucautens/ cosca ne täydelläns owat/ eli tiedätkös ajan cosca he poikiwat. |
| 39:6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. | 39:6 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on. | 39:6 He cumartawat heitäns poikeisans/ ja ajawat sen pois josta heillä kipu on. |
| 39:7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. | 39:7 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä. | 39:7 Heidän poicans lihoiwat ja caswawat jywistä/ ne menewät ulos ja ei palaja heidän tygöns. |
| 39:8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, | 39:8 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt? | 39:8 Cuca on medzän pedon andanut nijn wapana käydä? cuca on medzän pedon siten päästänyt? |
| 39:9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? | 39:9 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi. | 39:9 Joille minä olen erämaan huonexi andanut/ ja corwen asuinsiaxi. |
| 39:10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; | 39:10 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule. | 39:10
Hän cadzo ylön Caupungin
pauckinat. 39:11 Waatian huuto ei hän cuule/ |
| 39:11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. | 39:11 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on. | hän cadzo wuorella laiduindans/ ja edzi cusa wiherjäist on. |
| 39:12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? | 39:12 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs? | 39:12 Luuletcos Yxisarwisen palwelewan sinuas/ ja olewan sinun seimelläs. |
| 39:13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? | 39:13 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs? | 39:13 Taidatcos sito iken hänen päällens kyndäxes/ nijn että hän kiscois keto laxos sinun peräsäs? |
| 39:14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? | 39:14 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa? | 39:14 Taidatcos sinus luotta häneen ehkä hän paljo woi/ ja anda hänen edestäs työtä tehdä? |
| 39:15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? | 39:15 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan? | 39:15 Uscotcos hänen siemenes cotia tuowan/ ja rijhees cocowan. |
| 39:16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? | 39:16 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat? | 39:15 Owatco Rikincucoin sulgat caunemmat sinulda cuin Storkin eli Sthrution sulgat? |
| 39:17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. | 39:17 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä. | 39:16 joca munans jättä maahan/ ja anda maan lämbymän hauto nijtä. |
| 39:18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. | 39:18 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois. | 39:17 Hän unhotta ne tallattawan/ ja että peto ne rickois. |
| 39:19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. | 39:19 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä. | 39:18
Hän on nijn cowa poikians wastan/
cuin ei ne hänen olisickan. 39:19 Ei hän tottele turhan työtä tehdä: |
| 39:20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. | 39:20 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä. | sillä Jumala on häneldä taidon ottanut pois/ ja ei ole andanut hänelle ymmärrystä. |
| 39:21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. | 39:21 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä. | 39:20 Cosca hän ylöndä idzens corkeuteen/ ja naura sekä hewoista ja miestä. |
| 39:22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? | 39:22 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella? | 39:21 Taidatcos anda hewoiselle wäen/ eli taidatcos caunista hänen caulans hirnumisella. |
| 39:23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. | 39:23 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys. | 39:22 Taidatcos peljättä hänen nijncuin heinäsircat? peljättäpä on hänen sieramittens kijtos. |
| 39:24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. | 39:24 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan. | 39:23 Hän caiwa maata cawioillans/ on riemuinen ja mene harniscoittua wastan. |
| 39:25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. | 39:25 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa. | 39:24 Hän naura pelco ja ei hämmästy/ eikä pakene miecka. |
| 39:26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. | 39:26 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät; | 39:25 Ehkä wielä wijni calisis händä wastan/ ja keihät ja kilwet wälckyisit. |
| 39:27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. | 39:27 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vaskitorven helinää. | 39:26 Hän cuorscu ja pudistele/ ja ei tottele waskitorwen helinätä. |
| 39:28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. | 39:28 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun. | 39:27 Cosca waskitorwi soi/ luicka hän/ hui/ ja haista sodan taamba/ Ruhtinasten huudon ja riemun. |
| 39:29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? | 39:29 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin? | 39:28 Lendäkö haucka sinun ymmärryxestäs/ ja hajotta sijpens etelän käsin. |
| 39:30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? | 39:30 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen? | 39:29 Lendäkö Cotca sinun käskystäs nijn corkialla/ että hän teke pesäns corkeuteen. |
| 39:31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. | 39:31 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa. | 39:30 Hän asu wuorilla ja oleskele wuorten cuckuloilla/ ja wahwoisa paicoisa. |
| 39:32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. | 39:32 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas. | 39:31 Sieldä hän wartioidze ruoca/ ja hänen silmäns näkewät cauwas. |
| 39:33 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." | 39:33 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on. | 39:32 Hänen poicans särpäwät werta/ ja cusa raato on/ siellä myös hän on. |
| 39:34 Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: | 39:34 Ja \Herra\ vastasi Jobia ja sanoi: | 39:33 JA HERra wastais Hiobi/ ja sanoi: |
| 39:35 "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" | 39:35 Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman? | 39:34 Joca rijtele Caickiwaldian cansa/ eikö hänen pidäis sitä wahwistaman? ja se cuin nuhtele Jumalata/ eikö hänen pidäis wastaman? |
| 39:36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: | 39:36 Job vastasi \Herraa\ ja sanoi: | 39:35 HIob wastais HERra/ ja sanoi: |
| 39:37 "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; | 39:37 Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle. | Cadzo/ minä olen halpa/ mitä minä wastan? ja lasken käteni suuni päälle. |
| 39:38 kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee." | 39:38 Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee. | 39:36 Minä olen kerran puhunut/ en minä enämbi wasta/ engä toiste sitä enä tee. |