JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
1938 | 1776 | 1642 |
3 LUKU | 3 LUKU | III. Lucu |
3:1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; | 3:1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä. | 3:1 SIitte awais Hiob suuns ja kirois hänen päiwäns |
3:2 Job lausui ja sanoi: | 3:2 Ja Job vastasi ja sanoi: | ja sanoi: |
3:3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.' | 3:3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt. | 3:2
Se päiwä olcon cadotettu/ jona
minä syndynyt olen. 3:3 Ja se yö jona sanottin: mies on sijnnyt. |
3:4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako. | 3:4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä. | 3:4 Se päiwä olcon pimiä/ ja älkön Jumala kysykö ylhäldä sen perän/ älkön kirckaus paistaco hänen päällens. |
3:5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset. | 3:5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi. | 3:5 Pimeys ja syngeys peittäkön hänen/ olcon pilwi hänen päälläns/ ja musta päiwän sumu tehkän hänen cauhiaxi. |
3:6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun. | 3:6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun. | 3:6 Sen yön käsittäkön pimeys/ ja älkän iloitco wuosicautten päiwäin seas/ ja älkön tulco Cuucautten lucuun. |
3:7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko. | 3:7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen. | 3:7 Cadzo/ olcon se yö yxinäinen/ ja älkön yhtäkän ilo tulco sijhen. |
3:8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin. | 3:8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania. | 3:8 Ne cuin päiwä kirowat/ he kirotcan sitä/ ja ne cuin owat walmit herättämän Lewiathani. |
3:9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö, | 3:9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä, | 3:9 Sen tähdet olcan pimiät hämäräsäns/ odottacan walkeutta/ ja ei tulwo/ ja älkön nähkö amuruscoa. |
3:10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni. | 3:10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä. | 3:10 Ettei se sulkenut minun ruumini owea/ ja ei kätkenyt onnettomutta minun silmäin edest. |
3:11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? | 3:11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani? | 3:11 Mixen minä cuollut äitini cohdusta? mixen minä lacastunut äitini cohdust tulduani? |
3:12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni? | 3:12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt? | 3:12
Mixi he owat ottanet minun
helmaans? 3:13 Mixi minä olen nisillä imetetty? |
3:13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä | 3:13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo. | 3:14 Nijn minä nyt macaisin/ olisin äneti/ lewäisin ja olisin lewolla/ |
3:14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, | 3:14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on; | maan Cuningasten ja Neuwoitten cansa/ jotca heillens rakendawat sitä cuin kylmillä on. |
3:15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla; | 3:15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa; | 3:15 Eli Förstein cansa/ joilla culda on/ ja heidän huonens täynnä hopiata. |
3:16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet. | 3:16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet. | 3:16 Eli nijncuin keskensyndynet kätketyt/ ja en oliscan/ ja nijncuin nuoret lapset/ jotca ei coscan walkeutta nähnet. |
3:17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä; | 3:17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat; | 3:17 Sijnä täyty jumalattomain lacata heidän wäkiwallastans. Sijnä owat ne lewolla/ jotca paljo waiwa nähnet owat. |
3:18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä. | 3:18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä; | 3:18 Sijnä on fangeilla rauha muiden cansa/ ja ei cuule waatian ändä. |
3:19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa. | 3:19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä: | 3:19 Sijnä owat sekä pienet että suuret/ ja palweliat owat wapat isännistäns. |
3:20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille, | 3:20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille? | 3:20 Mixi walkeus on annettu waiwaisille/ ja elämä murhellisille sydämille? |
3:21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta, | 3:21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa? | 3:21 ( Jotca odottawat cuolemata/ ja ei hän tule/ ja caiwaisit händä ennencuin arnihauta. |
3:22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan - | 3:22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan? | 3:22 Ne cuin cowin iloidzewat ja riemuidzewat/ että he saisit haudan ) |
3:23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut? | 3:23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty? | 3:23 Ja se mies jonga tie kätketty on/ ja hänen edestäns Jumalalda peitetty. |
3:24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. | 3:24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi, | 3:24 Sillä minun syödesäni minä huocan/ ja minun parcun on nijncuin purisewa wesi: |
3:25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. | 3:25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle. | sillä jota minä pelkäisin/ se tuli
minun päälleni. 3:25 Ja sitä cuin minä cartin/ tapahdui minun. |
3:26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen." | 3:26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee. | 3:26 Engö minä ollut onnellinen? engö minä ollut äneti? eikö minulla ollut hywä lepo? ja nyt sencaltainen lewottomus tule? |