JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
1938 | 1776 | 1642 |
11 LUKU | 11 LUKU | XI. Lucu |
11:1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi: | 11:1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi: | 11:1 NIin wastais Zophar Naemast/ ja sanoi: |
11:2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa? | 11:2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman? | 11:2 Cosca jocu on cauwan puhunut/ eiköst händä pidäis wastattaman/ eli pitäkö suupaltilla oikeus olema |
11:3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä? | 11:3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi? | 11:3 Pitäkö sinun jaarituxijs ihmiset waickeneman/ että sinä häwäiset/ ja ei yxikän sinua häwäisis? |
11:4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi.' | 11:4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä. | 11:4 Sinä sanot: minun opetuxen on selkiä/ ja minä olen puhdas sinun silmäis edes. |
11:5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan | 11:5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan, | 11:5 Josca Jumala puhelis cansas/ ja awais huulens/ |
11:6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi. | 11:6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs. | ja osotais sinulle salaisen
tiedon. 11:6 Sillä hänellä olis wielä enä tekemist/ ettäs tiedäisit ettei hän muistele caickia sinun pahoja töitäs. |
11:7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? | 11:7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs. | 11:7 Luuletkos tietäwäs nijn paljo cuin Jumala tietä/ ja tahdotcos caicki nijn täydellisest tutkia/ cuin Caickiwaldias? |
11:8 Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää? | 11:8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? | 11:8 Hän on corkiambi cuin taiwas/ mitäs tahdot tehdä? sywembi cuin Helwetti/ cuingas taidat tuta? |
11:9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri. | 11:9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri. | 11:9 Pidembi cuin maa/ ja lawiambi cuin meri. |
11:10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää? | 11:10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis? | 11:10 Jos hän käändäis eli kätkis eli heittäis cocon/ cuca sen häneldä estäis? |
11:11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin. | 11:11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän? | 11:11 Hän tunde turhatkin ihmiset/ ja näke wäärydet/ ja ei hänen pidäis ymmärtämän? |
11:12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä. | 11:12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa. | 11:12 Turha ihminen ylpeile/ ja syndynyt ihminen on nijncuin medzäAsin warsa. |
11:13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa - | 11:13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä; | 11:13 Jos sinä olisit asettanut sydämes/ ja nostanut kätes hänen tygöns. |
11:14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi - | 11:14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas: | 11:14 Jos sinä olisit heittänyt cauwas pahat tecos cuin owat kädesäs/ ettei yhtän wääryttä olis majasas: |
11:15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää. | 11:15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen. | 11:15 Nijns mahdaisit yletä caswos ilman laitosta/ ja olla pysywäinen ja ei pelkäwäinen. |
11:16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois. | 11:16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees. | 11:16 Nijns myös unhotaisit wiheljäisyden/ ja nijncuin ohidze juosnut wesi/ ei tulis mieles. |
11:17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto. | 11:17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu. | 11:17 Ja sinun elämäs aica käwis ylös nijncuin puolipäiwä/ ja pimeys olis nijncuin kircas amu. |
11:18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle, | 11:18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä. | 11:18 Ja uscoisit että toiwo läsnä olis/ ja sinä tulisit lewos hautaan. |
11:19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi. | 11:19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman. | 11:19 Macaisit ja ei kengän sinun peljätäis/ ja moni sinua cunnioittais. |
11:20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus." | 11:20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa. | 11:20 Mutta jumalattomain silmät pitä näändymän/ ja ei woi päästä: sillä heidän toiwons pitä puuttuman heidän sieluildans. |