JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 16 LUKU | 16 LUKU | XVI. Lucu |
| 16:1 Job vastasi ja sanoi: | 16:1 Sitte vastasi Job ja sanoi: | 16:1 HIob wastais ja sanoi: |
| 16:2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki. | 16:2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat. | 16:2 Minä olen usein cuullut/ te oletta caicki häijyt lohduttajat. |
| 16:3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan? | 16:3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan? | 16:3 Cosca sijs nämät tyhjät puhet loppuwat? eli mikä sinun nijn rohwaise puhuman? |
| 16:4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni, | 16:4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan. | 16:4 Minä taidaisin myös puhua nijncuin tekin. Minä soisin teidän sielun olewan minun sieluni sias: minä löydäisin myös sanoja teitä wastan/ ja taidaisin wäändä päätäni teitä wastan. |
| 16:5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla. | 16:5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani. | 16:5 Minä tahdoisin wahwista teitä suullani/ ja lohdutta huulillani. |
| 16:6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä? | 16:6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois. | 16:6 Mutta ehkä minä puhuisin/ nijn ei cuitengan säästä minun waiwani minua: jos minä waickenen/ nijn ei hän cuitengan mene minusta pois. |
| 16:7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni | 16:7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani. | 16:7 Mutta nyt hän saatta minulle waiwaisuden/ ja särke minun coconans. |
| 16:8 ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä. | 16:8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan. | 16:8
Hän on tehnyt minun rypyisexi/ ja
todista minua wastan. 16:9 Minun wastaiseisojan nouse minua wastan/ ja sano minua wastan. |
| 16:9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan, | 16:9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni. | Hänen wihans rewäise minun/ ja joca minua wiha/ kiristele hambaitans minun päälleni/ ja minun wiholliseni silmät kijluwat minun päälleni. |
| 16:10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan. | 16:10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni. | 16:10 He ammotit suuns minua wastan/ ja owat minua häpiällisest poskelle piesnet/ he owat sammuttanet heidän wihans minun päälleni. |
| 16:11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin. | 16:11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin. | 16:11 Jumala on minun hyljännyt wäärille/ ja on andanut minun tulla jumalattomain käsijn. |
| 16:12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen; | 16:12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi. | 16:12 Minä olin ricas/ waan hän on tehnyt minun paljaxi/ hän on tarttunut minun caulani/ ja on särkenyt minun/ ja pannut minun malixi. |
| 16:13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni. | 16:13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle: | 16:13 Hän on pijrittänyt minun nuolillans/ ja on rewäisnyt minun munascuuni/ eikä säästänyt. Hän on wuodattanut minun sappeni maan päälle/ |
| 16:14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi. | 16:14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä. | hän on haawoittanut minun yhdellä
haawalla toisen perän. 16:14 Hän carcais minun päälleni nijncuin jocu wäkewä. |
| 16:15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun. | 16:15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan. | 16:15 Minä ombelin säkin minun nahcani päälle/ ja laskin sarweni muldaan. |
| 16:16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys, | 16:16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo. | 16:16 Minun caswoni owat pullistunet itcusta/ ja silmäni culmat piminnet. |
| 16:17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas. | 16:17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas. | 16:17 Ehkei cuitengan minun kädesäni ole wäärys/ ja minun rucouxen on puhdas. |
| 16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa! | 16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa. | 16:18 Maa älä peitä minun wertani/ ja älkän olco minun pargulleni sia. |
| 16:19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. | 16:19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa. | 16:19 Ja cadzo/ minun todistajani on taiwas/ ja joca minun tunde/ on corkeudes. |
| 16:20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo, | 16:20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö, | 16:20 Minun ystäwäni owat minun pilckajani: mutta minun silmäni wuodattawat kyynelitä Jumalan tygö. |
| 16:21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan. | 16:21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta. | 16:21 Jos jocu taidais oikeudelle käydä Jumalan cansa/ nijncuin ihmisen lapsi lähimmäisens cansa. |
| 16:22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja." | 16:22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja. | 16:22 Mutta määrätyt wuodet owat tullet/ ja minä menen sitä tietä pois/ jota en minä ikänäns palaja. |